Etelä-Konneveden kansallispuisto on yksi Suomen uusimmista kansallispuistoista ja on perustettu vasta vuonna 2014. Etelä-Konneveden kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomen maakunnan ja Pohjois-Savon maakunnan rajalla Rautalammin ja Konneveden kuntien alueella. Etelä-Konneveden kansallispuisto on verrattain pieni kansallispuisto ja sen pinta-ala on noin 15 neliökilometriä.

Etelä-Konneveden kansallispuisto on luonnoltaan monipuolinen. Löytyy kaunista järviluontoa, kallioista vuorimaisemaa, karuja kalliorantoja, vehreitä lehtoja sekä myös mäntymetsää.

 

vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Etelä-Konneveden kansallispuisto on runsas myös eläimistöltään, sillä kansallispuiston alueella asustelee esimerkiksi ilveksiä, karhuja ja liito-oravia, joskin erityisesti ilveksiä ja karhuja on erittäin vaikeaa nähdä. Linnuista Etelä-Konneveden kansallispuiston alueella pesivät muun muassa kuikka, pohjantikka, selkälokki ja ehkä kuuluisimpana sääksi.

Etelä-Konneveden kansallispuiston sääksen kanta on koko keskisen Suomen tihein ja kansallispuiston alueella asusteleekin jopa parikymmentä paria. Sääkset talvehtivat Afrikassa, mutta palaavat aina keväisin jäiden sulettua omalle pesälleen. Sääkset myös pariutuvat eliniäksi. Sääksen pesä sijaitsee yleensä männyn latvassa, mutta puun täytyy olla erittäin vankka, sillä vuosien saatossa pesälle saattaa kertyä painoa jopa useita satoja kiloja!

Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnetuin nähtävyys on 211 metriä korkea Kalajanvuori, joka oli jo 1800-luvulla tunnettu näköalapaikka, jonne kiivettiin ihailemaan maisemia. Kalajavuoren etelärinteellä on puolestaan näyttäviä ja erittäin korkeita haapavanhuksia.

vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, perhonen
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, perhonen
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, muurahaisia
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Etelä-Konneveden kansallispuistossa on kolme rengasreittiä. Suosituin näistä kolmesta on 4,6 kilometrin pituinen Kalajan kierros. Ensimmäinen ja viimeinen kilometri on varsin helppokulkuisia ja kyseinen kilometri siis kuljetaan kahteen kertaan. Loppuosa reitistä on vaativampaa maastoa, joka sisältää myös nousun Kalajanvuorelle ja toisaalta todella jyrkän reitin sieltä alas. Näkymät vuorelta ovat kuitenkin upeat.

Toinen lyhyempi rengasreitti Etelä-Konneveden kansallispuistossa on Loukkuvuoren lenkki, joka on pituudeltaan 2.8 kilometriä. Reitin läheisyydessä ei kuitenkaan ole parkkipaikkaa, joten se on helpoiten veneilijöiden ja melojien saavutettavissa. Reitti on varsin vaikeakulkuinen, mutta se tarjoaa Kalajanvuoren tapaan upeita näkymiä.

Etelä-Konneveden kansallispuiston pisin rengasreitti on 14 km pituinen rengasreitti, Kolmen vuoren vaellus. Reitti kulkee osittain samaa reittiä kuin Kalajan kierros ja Loukkuvuoren lenkki. Reitin lähtöpaikka on Vuori-Kalajan Kotalaavu. Lähtöpaikalle päästäkseen on kuljettava kilometrin matka laavulle, joka on sama reitti kuin Kalajan kierroksen ensimmäinen ja viimeinen kilometri. Reitillä on mahdollisuus myös koukata Kalajanvuoren ja Loukkovuoren näköalapaikoille, jotka ei muuten osu reitille. Pienet lisäpatikoinnit kyllä kannattavat, sillä näkymät ovat upeita. Reitin sanotaan olevan vaativa ja vaikeakulkuinen ja luontoon.fi-sivuston mukaan matkavauhti voi jäädä alle kahteen kilometriin tunnissa.

Etelä-Konneveden kansallispuiston kartta

Me valitsimme Kolmen vuoren vaelluksen, jonka suositeltu kiertosuunta on vastapäivään. Aluksi se oli yhteinen reitti yhdessä Kalajan kierroksen kanssa, tarkemmin Kalajan kierroksen loppuosan kanssa. Melko pian reitille lähtemisen jälkeen huomasimme, että Kolmen vuoren vaellus tosiaan on varsin haastava reitti. Nousuja ja laskuja oli huomattavan paljon.

Reitin alkuvaiheessa, Kalajan parkkipaikalta kävellään ensin noin kilometrin verran, ennen kuin varsinaiset rengasreitit alkavat. Heti alkuvaiheessa saavutaan niitylle, jossa on yllättäen uuninjäänteet. Tässä kohdin asui torppariperhe Tossavainen 1900-luvun alkupuoliskolla.

vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, torpan rauniot
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan laavu
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan laavu

Matka jatkui Vuori-Kalajan laavulle, jonka jälkeen nousimme Kalajavuorelle. Huipulla  maisemat olivat upeat. Emme tässä vaiheessa tajunneet mennä näköalapaikalle saakka, vaan luulimme olleemme jo kyseisellä näköalapaikalla. Tämä selvisi meille reitin loppupuolelle, kun patikoimme Kalajavuorelle toista puolta Kalajan kierroksesta.

vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Vuori-Kalajan näköalapaikka

Kalajavuorelta matkamme jatkui kohti Keskilahden laavua. Lyhyen matkaa kuljimme metsäntien varrella, ja lukuisat perhoset lentelivät tien reunalla. Pian taas erkanimme kapeammalle metsäpolulle. Polku mutkitteli mäkisessä metsämaastossa, ja vähän väliä rannoilla poiketen. Upeat maisemat siivittivät askeliamme, eikä matkanteko tuntunut raskaalta.

vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, perhonen
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, leskenlehtiä
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Jatkoimme matkaamme kohti Enonniemeä. Jo matkalla maisemat olivat kauniita, mutta Enonniemi tarjosi todella hienot näkymät järvelle. Enonniemestä matkamme jatkui kohti Loukkuvuorta. Vastaan tuli risteys, jossa vasemmalle mennessä voisi jatkaa Kolmen vuoren vaellusta, vasemmalta pääsisi Loukkuvuoren näköalapaikalle. Päätimme lähteä katsomaan näköalaa, joka olikin todella hieno. Tämän jälkeen palasimme reitille ja jatkoimme kohti Enonrantaa, jossa oli näyttävä laavu.

Enonrannasta matkamme jatkui uudelleen kohti Loukkuvuorta. Tällä kertaa näköalapaikalle oli vain 200 metrin matka eikä se sisältänyt juuri lainkaan nousua. Loukkuvuorelta oli muutaman kilometrin matka Kalajavuorelle, jonka näköalapaikalle päätimme kiivetä myös toiselta puolelta, jolloin tulimme kulkeneeksi myös koko Kalajan kierroksen. Kalajanvuorelta laskeutuessamme kuljimme vanhassa ja näyttävässä haapametsässä. Loppuosa reitistä oli helpompikulkuista, mutta maisemat olivat paikoitellen upeita.

vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Loukkuvuori
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Loukkuvuori
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Loukkuvuori
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Loukkuvuori
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Loukkuvuori

Reitti kulkee siis osittain päällekkäin kahden lyhyemmän reitin, Kalajankierroksen sekä Loukkuvuoren lenkin kanssa. Paikat, joista puiston kuuluisille näköalapaikoille on mahdollista nousta ovatkin yhteisiä näiden lyhyempien reittien kanssa. Kävimme katsomassa Kalajanvuoren ja Loukkuvuoren molemmat puolet, jonka vuoksi meidän on helppo suositella, kummanpuoleista reittiä kannattaa kivuta ylös.

Kolmen vaellusta suositeltuun kiertosuuntaan kierrettäessä Kalajavuoren näköalapaikalle kannattaa kiivetä heti reitin alkuvaiheessa, jolloin pituus yhteen suuntaan on 900 metriä. Reitin loppupuolella tulee toinen mahdollisuus, jolloin pituus yhteen suuntaan on 600 metriä ja reitti muutenkin ehkä kevyempi. Näköalat ovat kuitenkin huomattavasti upeammat tuolla hieman pidemmällä reitillä kohti näköalapaikkaa. Kannattaa huomata, että kun on kiivennyt Kalajavuoren huipulle, saattaa näyttää, että reitti lähtee takaisin alaspäin. Siitä on vielä kuitenkin muutaman sadan metrin matka näköalapaikalle ja kyseisellä pätkällä on muitakin vaikuttavia näkymiä edessä siintäville järville hieman Kolin ja Pielisen tapaan.

Loukkuvuoren näköalapaikalle sen sijaan kannattaa mielestämme valita jälkimmäinen reitti, jonka pituus on vain 200 metriä eikä kiipeämistäkään tule lainkaan. Toinen vaihtoehto on ensin vastaantuleva reitti, jonka pituus on 500 metriä. Tämä reitti sisältää myös varsin paljon jyrkkää nousua. Kumpikaan näistä reiteistä ei itsessään tarjonnut erityisiä näkymiä, vaikka näköalapaikka itsessään onkin vaikuttava. Tämän vuoksi suosittelemme nousemaan nimenomaan jälkimmäistä puolta, jolloin ei tarvitse ryhtyä ylimääräiseen kipuamiseen.

Mahdollista on toki kiertää kaikki neljä edellä mainittua reittiä kohti näköalapaikkaa kuten me teimme. Tällöin tulee käytännössä kiertäneeksi kaikki Etelä-Konneveden kansallispuiston rengasreitit, mutta näkymien vuoksi tämä ei ole välttämätöntä.

vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Loukkuvuori
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Loukkuvuori
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Enonrannan laavulla
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Enonrannan laavulla
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Kalajanvuorella
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Kalajanvuorella
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, Kalajanvuoren näköalapaikka

Etelä-Konneveden kansallispuisto on ilman muuta yksi eteläisen Suomen hienoimmista kansallispuistosta. Se tarjoaa paljon upeita järvimaisemia, kalliota ja jonkin verran myös vanhaa metsää. Raskaskulkuinen se kuitenkin on ja Kolmen vuoren vaellus ei sovellukaan ihan kaikille, sillä nousuja ja laskuja on todella paljon, joten hyväkuntoisellakin aikaa kuluu enemmän kuin vastaavaan kilometrimäärään yleensä. Meidänkin mielestämme reitti on eteläisen Suomen kansallispuistoista kaikkein vaativin. Maisemiltaan reitti on kuitenkin erittäin palkitseva, joten ihan varaukseton suositus tälle, jos reitin vaativuus ei haittaa.

Mikä on sinun suosikki kansallispuistosi?

vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa
vaeltamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa

26 Kommentit

  1. No olipa komeita maisemia! Aikamoisia korkeuseroja tosiaan, kun on oikein reiteille köysiäkin viritelty! Hyvin näkyy tuo maaston kuluminen reittien kohdalla, kun puiden juuret ovat kuluneet luurankomaisesti näkyviin.

    Todella komeita retkeilyrakenteita on näemmä tuolla. Tämä on yksi niistä vielä käymättömistä kansallispuistoistamme, joten tännekin pitäisi jossain vaiheessa suunnata. Kohde tosin on täältä Eteläisestä Suomesta katsoen niin kaukana, että pitäisi olla joku yöpymisen sisältävä retki. Ja se on kyllä sanottava, etten kyllä millään saa sovitettua Savoa Eteläiseksi Suomeksi, en vaikka kuinka yritän 🙂

    Vastaa
    • Etelä-Konneveden kansallispuistossa tosiaan on korkeuseroja, joten siellä käydessä tämä on hyvä huomioida päivän patikkasuunnitelmia tehdessä. Maisemat ovat kauniita ja ehdottomasti yksi suosikkipuistoistani.

      Etelä-Konnevedelle on kyllä matkaa Etelä-Suomesta, mutta termiä eteläinen Suomi käytetään myös eri tarkoituksessa ihan virallisillakin sivuilla. On tosiaan hyvä varata yöpyminen tai toinenkin, jos tuonne matkaat.

      Vastaa
  2. Tämmöisestä paikasta en ollut kuullutkaan – kiitos siis jutusta. Vaatii hieman ajoa eteläisestä Suomesta jos tuonne asti menee, mutta voisi tosiaan sitten yöpyä ainakin laavuilla jotka näyttivät olevan hyväkuntoisia. Lähistöltä löytyisi myös muitakin kansallispuistoja – Pyhä-Häkki ja Leivonmäki. Maasto näytti tosiaan olevan aika jyrkkää, ja kovasti kulunutta. Mun oma suosikki on käyntikertojen perusteella Pallas-Yllästunturit ja UKK.

    Vastaa
    • Kiva kuulla Jani, että tämän kautta pääsit tutustumaan uuteen kansallispuistoon. Ilmeisesti jakaa mielipiteitä tämä termi eteläinen Suomi. Mainitsemasi Pyhä-Häkki sijaitsee pohjoisempana kuin Etelä-Konnevesi, ja Metsähallituksen luontoon.fi -sivusto mainostaa Pyhä-Häkistä löytyvän Etelä-Suomen hienoimmat vanhat metsät. Muistelen Hesarinkin vastaavaa termiä Pyhä-Häkistä käyttäneen. Tietoa siitä, mikä on eteläisen Suomen virallinen määritelmiä, en osaa sanoa. Vanhan Etelä-Suomen läänin alueelta toki on matkaa Etelä-Konnevedelle, ja reissulla kannattaakin yöpyä.

      Vastaa
  3. Oli kiva lukea tästä melko uudesta tulokkaasta Suomen kansallispuistojen joukossa. Varsin hienoja maisemia näyttäisi olevan, ja vaihtelevia reittejä. Tämä ja melko monta muuta Suomen kansallispuistoa on itsellä jäänyt kokonaan käymättä, mutta suosikit taitaa löytyä pohjoisesta Suomesta ja tuntureiden taiasta.

    Vastaa
    • Etelä-Konnevesi vaikuttaa käymisen arvoiselta kansallispuistolta. Yllätyksenä tuli, että siellä on noinkin haastava reitti. Mun suosikki kansallispuisto on Pallas-Ylläs. Hossa oli kans positiivinen yllätys.

      Vastaa
      • Ehdottomasti suosittelen Jenna käymään Etelä-Konneveden kansallispuistossa! Pallas-Yllästunturi on todella kaunis etenkin ruska-aikaan. Ja Lapissa retkeillessä mielenkiintoisen lisän tuo myös erilainen eläinlajisto, jo porojenkin näkeminen patikoidessa saa itseni hihkumaan innosta.

        Vastaa
    • Ymmärrän Anne hyvin pohjoisen luonnon viehätyksen! Etenkin ruska-aikaan Lapin tuntureilla on uskomattoman kaunista. On hienoa, että meillä on niin erilaisia kansallispuistoja täällä Suomessa.

      Vastaa
  4. Voi taivas mikä paikka ja mitä kuvia! Aivan ihanaltahan siellä näyttää. Korkeuserot saavat kyllä hien pintaan mutta palkitsevat maisemillaan. Tuonne on kyllä ehdottomasti päästävä, kun ensi kesänä vierailen omalla Pohjois-Savon kesämökillä. 🙂

    Vastaa
    • Mahtavaa kuulla Marinella, että tämän perusteella tykästyit Etelä-Konneveden kansallispuistoon! Se on ehdottomasti yksi omista suosikeistani. Ja kun sinulla on mökki Pohjois-Savossa, on tämä varmasti mukava retkikohde. Toivottavasti pidät puistosta yhtä paljon kuin mekin!

      Vastaa
  5. Kiitos tästä! Juuri tänään ajankohtainen. Palasin juuri Salamajärveltä ja sovimme vaelluskaverini kanssa ensi vuoden lokakuun alkuun vaelluksen Etelä- Konnevedelle. Kävin siellä huhtikuussa, mutta polut olivat niin liukkaat, että ei onnistunut kuin vitosen kierros. Nyt minulla vierailtuna 35/40 kansallispuistoa ja eksoottisin ollut Saaristomeri (eka kerta purjehtimassa ja huippukeli) symbaattisin Tiilikka ja Lappi on aina Lappi, Rokuakin pääsisi listoille, etelässä ehkä Liesjärvi, Isojärvi tasoissa. Jokaisen melkein voisin nimetä, ihania kaikki

    Vastaa
    • Ihan mahtavaa Mari, tämähän tuli sinulle juuri sopivaan aikaan! Uskon, että pidät tästä pidemmästä Etelä-Konneveden kierroksesta. Ja vau, olet käynyt todella kattavasti Suomen kansallispuistoissa. Näistä sinun mainitsemistasi Rokua on jäänyt minulle erityisesti mieleen, todella kaunista jäkälämattoa. Mekin olemme tykänneet kiertää Suomen kansallispuistoja ja käytynä onkin jo 38. Ehkäpä ensi vuonna tulee lopuissakin käytyä.

      Vastaa
  6. Ihmettelen miten näitä suhteellisen lähellä olevia luonnonkauniita paikkoja ilmestyy nyt tietoisuuteen vähän väliä. Sekä myös selkeän tekstisi hyvät ohjeet ovat nyt käsillä kun menen tuonne luonnosta nauttimaan: )

    Vastaa
    • Hei loistavaa Jaana, että tästä oli sinulle hyötyä. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde, etenkin liikunnasta pitäville. Meillä on tosiaan täällä koti-Suomessakin upeita kohteita lukuisia, tämä vuosi onkin tuonut näitä enemmän esille. Ja hyvähän se on, että huomataan nauttia ja käymisillä tukea kotimaan matkakohteita.

      Vastaa
  7. Upeita maisemia! Kaikenlaisilla epämääräisillä reiteillä rämpineenä ilahduin kuvista, joissa näkyi reittimerkinnät selvästi. Eipä tarvitse pohtia minne suuntaan matka jatkuu. Otsikon perusteella luulin, että Etelä-Konneveden kansallispuisto olisi lähempänä, mutta aika kaukana näyttää olevan etelästä katsottuna. Kuten täällä joku muukin jo mainitsi, niissä maisemissa pitäisi viettää vähintään viikonloppu. Ihan päiväretkelle ei viitsi tuonne asti lähteä 🙂

    Vastaa
    • Me koimmekin, että reittimerkintä oli selkeä. Päijät-Hämeestä tosiaan jos Etelä-Konnevedelle menee, niin olisi kyllä hyvä idea ajaa lähemmäs edeltävänä päivänä. Sitten voi rauhassa tehdä joko päiväretken ja ajella illalla kotiin tai halutessaan jäädä puistoon yöpymään.

      Vastaa
  8. Etelä-Konnevesi on ollut retkisuunnitelmissa, mutten sinne ole vielä ehtinyt. Aina on jokin toinen retkikohde kiilannut ohitse. Mutta vaikuttaa kiinnostavalta juuri tämä Kolmen vuoren vaellus. Upeita maisemia! Kuinka kauan teillä meni tämän kierroksen kiertämiseen? (En huomannut, että olisit maininnut tekstissä.) Omia suosikkejani ovat ainakin Patvinsuo, Linnansaari, Hiidenportti, Oulanka ja tykkyjen aikaan Riisitunturi.

    Vastaa
    • Meillä meni kuvattujen lisäkävelyjen kanssa seitsemän tuntia. Maasto on raskasta, joten aikaa on hyvä varata.

      Mainitsemistasi Patvinsuo on todella kaunis suopuisto! Siellä on tullut pariin otteeseen käytyä. Toukokuussa, kun käytiin Hiidenportissa, olikin lunta vielä paikoitellen metrin verran ja ilman lumikenkiä ei päässyt kunnolla etenemään. Piti käydä vielä uudestaan tarkistamassa, miltä maisemat sulaan aikaan näyttävät ja kaunistahan siellä on.

      Vastaa
  9. Kansallispuistoista on kiva lukea, olen ottanut itselleni uuden projektin ja haluan kiertää kaikki kansallispuistot läpi. Tällä hetkellä olen käynyt vain etelän kohteissa, mutta matka jatkuu koko ajan pohjoiseen!

    Vastaa
    • Tykkään Martta itsekin lukea kansallispuistoista, niin blogeista kuin kirjoistakin. Kansallispuistoprojekti tuntuu olevan monella menossa. Ja se onkin loistava projekti! Samalla tulee nautittua Suomen kauniista ja monipuolisesta luonnosta, reippailtua ja tuettua kotimaan matkailua.

      Vastaa
    • Etelä-Konneveden kansallispuisto on kyllä yksi meidän lemppareista. Maisemat ovat kauniita.

      Vastaa
  10. Kauniita luontomaisemia, Suomen parasta antia on ehdottomasti luonto. 🙂 En ole täällä vielä koskaan käynyt, joten täytyy muistaa tämä, jos vaikkapa ensi vuonna tulisi reissattua näillä suunnille. Paljon kuljeskeltavaa ja korkeuserojakin. Nuo järvinäkymät erityisesti lämmittää mieltä, kaunista! 🙂

    Vastaa
    • Olen Tiina Johanna samaa mieltä kanssasi, Suomen parasta antia on kaunis luonto. Pidän myös neljästä vuodenajasta, jokaisesta niistä. Tämä liittyy osin mieltymykseeni liikkua luonnossa: kuinka ihanaa onkaan nauttia syksyn ruskasta, ihastella huurtuneita koivuja pakkasaamuna, tarkkailla kevään merkkejä ja kesällä nauttia päättymättömästä päivästä.

      Etelä-Konneveden kansallispuistossa minua viehättivät nimenomaan korkeuserot ja kimmeltävät järvet. Loistava kansallispuisto liikunnallisuudesta pitävälle.

      Vastaa
    • Tuolla todellakin Sini kelpasi patikoida! En alkuun huomannut maaston raskautta, kun innoissani ihailin maisemia. Maaston haastavuus alkoi kyllä myöhemmin tuntua, mutta itseäni se ei haittaa. Upea kansallispuisto.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa