Iso osa Suomen kansallispuistoista on perustettu vuonna 1982. Rokuan kansallispuisto ei kuitenkaan ole yksi niistä, vaan Rokuan kansallispuisto on perustettu vuonna 1956 ja on siten yksi Suomen vanhimmista kansallispuistossa. Rokuan kansallispuisto sijaitsee Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa.
Rokuan kansallispuisto on erityisen kuuluisa jääkauden muovaamista maisemista sekä luonnontilaisista karukkokankaista jäkälämattoineen. Maastoltaan rutikuivan kansallispuiston puusto on luonnollisesti mäntyvoittoista. Kenttäkerroksen kasvillisuutta hallitsevat puolestaan jäkälä ja paikoin varvut. Pensaskerroksen kasvillisuutta ei juuri ole.
Varsinaisen Rokuan kansallispuiston alue on varsin pieni, sillä sen pinta-ala on ainoastaan 8,8 neliökilometriä. Tämä tarkoittaa itse asiassa sitä, että Rokuan kansallispuisto on Petkeljärven kansallispuiston jälkeen toiseksi pienin Suomen kansallispuistoista.
Rokuan kansallispuiston maastossa kasvaa kuivissa oloissa viihtyviä sieniä, erityisesti herkkutatteja ja kangasrouskuja. Marjoista erityisesti puolukkaa, mutta jonkin verran myös mustikkaa. Rokualla on patikointi reittejä kaikkiaan noin 60 kilometriä, mutta varsinaisen Rokuan kansallispuiston alueella niitä on vain murto-osa.
Olimme päättäneet, että kierrämme ainakin puiston pisimmän rengasreitin, Keisarinkierroksen. Keisarinkierros on kaikkiaan 19 kilometrin pituinen ja jos poikkeaa myös varsinaisen rengasreitin ulkopuolella olevilla tulenteko- ja laavupaikalla, pituus nousee vielä hieman.
Keisarinkierros kulkee noin puolet matkasta Rokuan kansallispuiston alueella. Keisarinkierroksen lisäksi ainoastaan 6 kilometrin mittainen Pookinpolku kulkee varsinaisen kansallispuiston alueelle, muut alueen reitit eivät kulje Rokuan kansallispuiston alueella.
Keisarinkierroksen voi aloittaa periaatteessa missä kohtaa tahansa. Päätimme aloittaa kierroksen luontoon.fi-sivuston suosittelemasta entisen eräkeskus Supan edustalta ja kiertää sen myötäpäivään suositellun kiertosuunnan mukaan. Tämä tarkoitti toisaalta sitä, että varsinainen Rokuan kansallispuiston sisällä kuljettava osuus on reitin ensimmäisellä puoliskolla, mikä tavallaan on vähän harmi, sillä yleensä on mukavaa, että parhaat maisemat tulevat vastaan vasta lopuksi.
Emme kuitenkaan antaneet asian häiritä, vaan ajattelimme vain keskittyä patikointiin ja maisemista nauttimisiin. Heti reitin alussa meitä onnisti. Näimme nimittäin kaakkurin uiskentelemalla lammessa. Emme ole tainneet edes kuvata kaakkuria aiemmin. Kovin lähellä kaakkuri ei kuitenkaan ollut, mutta olimme havainnosta erittäin tyytyväisiä. Kaakkurien määrähän vähenee Suomessa kovaa vauhtia.
Rokuan kansallispuiston maasto näytti alusta asti siltä kuin ennakkotiedot antoivat odottaa. Mäntymetsää todella näyttävällä jäkälämatolla. Emme ole missään nähneet vastaavaa. Maasto ei kuitenkaan ollut ihan helppokulkuista, vaan korkeuseroja oli jonkin verran.
Matka meni maisemia ihaillen kuitenkin nopeasti ja saavuimmekin pian Rokuanjärvelle, jossa näimme pienehkön kyyn. Myös lintuja oli runsaasti, mutta ne olivat hieman kaukana, joten emme jääneet niitä kuvaamaan. Rokuanjärven jälkeen maasto oli taas erittäin näyttävää jäkäläistä mäntymetsää.
Kävelimme eteenpäin kohti Pitkäjärveä, jossa Keisarinkierros yhtyi Pookin polkuun. Pookin polku on ympyräreitti, jonka itäinen puoli on yhtenäinen Keisarin kierroksen kanssa.
Seuraavaksi reittimme vei Pookinvaaralle, Rokuan kansallispuiston korkeimmalle kohdalle. Pookinvaarelle oli aikamoinen nousu, joka sisälsi myös useita portaita. Maisemat matkan varrella olivat hulppeita. Emme olleet lukeneet aiemmin, mutta Pookinvaaran korkeimmalla kohdalla oli vielä korkea lintutorni, josta maisemat lähimaastoon olivat varsin näyttäviä.
Pookinvaaran jälkeen päätimme kulkea Pookinpolun Keisarinkierrokseen kuulumattoman puoliskon. Tämä osuus on ainoa Keisarinkierrokseen kuulumaton patikointireitti Rokuan kansallispuiston alueella. Keisarinkierros kulkee syystäkin Pookinpolun itäistä puolta, sillä sen puolen maisemat ovat näyttävämmät. Pookinpolun länsipuoli ei oikeastaan tarjonnut juurikaan lisäarvoa Rokuan kansallispuiston muulle annille.
Pookinvaaran jälkeen vastaan tuli Suomen syvin suppa, Syvyydenkaivo. Vaikuttava näky. Aloimme tämän jälkeen miettiä, miten luonnossa erottaa supan muista painaumista, emmekä oikeastaan vieläkään tiedä vastausta.
Rokuan kansallispuiston ulkopuolella olevan Syvyydenkaivon jälkeen maisemat valitettavasti muuttuivat vaatimattomimmiksi. Polku kulki suurimmalta osin metsätietä pitkin eikä näkymät muutenkaan olleet parhaat mahdolliset. Saarisen taukopaikalla päästiin toki kuvaamaan kuikkaa, mutta mitään muuta erityisen kiinnostavaa reitillä ei ollut.
Seuraavaksi vastaan tullut mielenkiintoinen osuus on Harjupolun itäinen sivu. Siinä oli myös Rokuan kansallispuiston alueen jälkeen suurimmat korkeuserot. Maisemat ympäröiville järville näyttivät kauniilta. Aivan reitin lopussa vastaan tuli Rokua Health & Spa, joten vierailu Rokuan kansallispuistoon tarjoaa puitteet kokonaisvaltaiseen hyvinvointielämykseen.
Keisarinkierros oli todella hieno reitti. Pookinpolku oli hieman turha lisäys siihen. Joten jos vierailet Rokuan kansallispuistossa, suosittelemme ilman muuta Keisarinkierrosta, jonka kiertässä pääsee tutustumaan alueen hienoimpiin maisemiin ja saa muutenkin hyvän käsityksen Rokuan alueesta.
Oletko sinä vieraillut Rokualla? Kiinnostaisiko vierailu?
26 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Tosta suppa kommentista olen niin samaa mieltä. Ns olen suppia nähnyt kansallispuistoissa, koska siellä kyltit?
Rokuan jäkälämatot ovat niin rauhoittavia, mieli lepää.
Olisi kyllä kiinnostava tietää, miten ne supat ilman kylttejä erottaa… Ehkäpä Mari joku kertoo meille tänne vastauksen.
Rokua on itsellä vahvasti seuraavien Suomi kohteiden kärkipäässä. On kiinnostanut pitkään ja on suhteellisen lähellä, kiinnostaa erityisen paljon tuon kuivan jäkälä maastonsa vuoksi. Eli oliko kansallispuisto osuus kuitenkin koko reitin hienoin osuus? Pitää palata postaukseen vielä uudestaan sitten kun sinne vihdoin lähdetään ja saadaan suunnitella reittiä 🙂 Hienolta joka tapauksessa näyttää ja kiva auringonpaistekin teillä ollu!
Hyvä Elina, kun kysyit, meillä jäi epähuomiossa loppuun kertomatta. Kansallispuiston alue oli maisemiltaan kauniimpaa. Itse kiertäisin joko tämän Keisarinkierroksen tai, mikäli haluaisin lyhyemmän lenkin, niin oikaisisin Pookinvaaran jälkeen tai Saarisen taukopaikan kohdalta takaisin kohti aloituspistettä opastuskeskus Suppaa. Ja Rokuanhovi on mainio paikka yöpyä tällä reissulla!
En ollut kuullut Rokuasta ennen laisinkaan. Mutta mikseipä voisi siellä vierailla, jos suunnalla joskus olisi aikaa viettämässä. En varmaan varta vasten lähtisi 🙂
Meillä ihmisillä onkin erilaisia mielenkiinnon kohteita ja hyvä niin. Suomestakin löytyy eri matkailijoille omanlaisia kohteita. Itse olen suunnitellut uutta reissua Rokuaan. Minulle rentouttava viikonloppuloma sisältäisi ulkoilua kauniissa metsässä kävellen, pyöräillen tai talvella hiihtäen. Rokuanhovilla voisi pulahtaa järveen uimaan ja Rokua Health & Spassa käydä lämpimissä altaissa ja virkistävissä hoidoissa. Ymmärrän, että tämä ei innosta kaikkia ja hyvä vain kuunnella omia tarpeitaan.
Hieno alue- tuli käytyä siellä syyskuun lopulla Ruskamatkalla.
Petkeljärven kansallispuistossa vierailu heinäkuussa. Paras tähän mennessä. Koronan ansiosta on kotimaan matkailusta tullut se ykkös vaihtoehto. Toivottavasti muistaa tämän kun asiat muuttuat.
Mukavaa Millahannele, että jätit kommenttin, ilahdutti paljon. Ihastuin todella Rokuan jäkälämaisemiin ja haluan palata sinne uudelleen. Samalla voisin käydä rentoutumassa Rokua Health & Spassa, siinäpä täydellinen rentouttava pieni irtiotto.
Petkeljärvellä mekin kävimme kesällä. Itseäni Rokua viehätti enemmän (en ole missään nähnyt niin paljon jäkälää), mutta myös Petkeljärvellä viihdyin. Minusta on aina mielenkiintoista kuulla, mikä on ihmisen suosikki Suomen kansallispuistoista, kiitos kun jaoit oman kokemuksesi.
Kotimaanmatkailu on meilläkin tänä vuonna ollut nosteessa, tosin jo ennen koronaa ja siitä riippumattomista syistä. On hyvä huomata, kuinka upeita paikkoja kotimaastamme löytyykään. Olen pistänyt tulevillekin vuosille ylös kiinnostavia kohteita ja aktiviteetteja, joihin haluan Suomen lomillani panostaa. Uskon, että omalla kohdallani tulen tämän vuoden jälkeenkin nauttimaan enemmän kotimaan matkailusta, toivottavasti näin tekee myös moni muu. Eli kuten sanoit, toivottavasti muistamme tämän ajanjakson hyvät vaikutukset tulevinakin vuosina.
Ehdottomasti kiinnostaisi vierailla. Tosi kauniin näköinen puisto ja ihanan rauhallisia kuvia! Ja ihan mahtavan näköinen tuo laavu, taitaa olla aika uusi tai ainakin pidetään hyvässä kunnossa. Täytyy sanoa, että Suomessa on nämä asiat hallussa. Nuo lintutornit on aina tosi kivoja mutta on myönnettävä, että on vähän aina pelottavaa kiivetä tuollaisia portaita. Tai varsinkin se alastulo aina hirvittää.
Olen Paula samaa mieltä, ihailtavaa, kuinka hyvin meillä Suomessa kansallispuistoja ja muita retkeilyalueita yleensä ylläpidetään.
Nämä maisematornit ja lintutornit ovat kivoja, vaikka minuakin välillä pelottaa kivuta korkeaan torniin. Rokua oli minun mielestäni todella kaunis. Jäkälää on todella paljon, en kyllä ole missään nähnyt niin paljon jäkälää. Toivottavasti ehdit käydä täällä Suomen lomallasi, uskon että pitäisit Rokuasta.
Mukavasti kirjoitettu postaus.
Tulevaisuudessa, kun automaattiautot ovat arkipäivää, saatan päästä paikan päälle. Kovasti tuo muistutti erästä toista Pohjanmaalla näkemääni puistoa, jonka nimeä en nyt muista, mutta sielläkin oli mäntyä, jäkälää ja näköalatorni. Kyitä en nähnyt.
Tarkoitatkohan Lauhanvuoren kansallispuistoa? Siellä on korkea näköalatorni, paikoitellen mukavan paljon jäkälääkin. Olemme kiertäneet lähes jokaisessa Suomen kansallispuistoissa, Rokuan kaltaista jäkälävaltakuntaa ei ole tullut vastaan. Jäkälä on todella kaunista! Mikäli muistelemasi paikka ei ole kansallispuisto, niin tule ihmeessä vinkkaamaan se tänne, kun nimen muistat. Haluan ehdottomasti käydä tutustumassa.
Ihana lähikohde näin oululaiselle tämä Rokua. Meidän lähin kansallispuistomme itseasiassa. Itselläni on haaveissa tehdä tuonne pyöräreissu, ehkä toivottavasti jo ensi kesänä. Sekä tietenkin nauttia samalla näistä kauniista maisemista. Lähellä olevaa Manamansaloa voin muuten myös suositella Oulujärvellä.
Vau, mikä lähiretkikohde sinulla Katja siis onkaan! Minä haluaisin käydä Rokualla uudelleen jo tänä talvena, hiihtämässä. Maastopyöräilyyn varmasti kiva kohde myöskin.
Kiitos Manamansalon vinkistä! Googlen kuvauhaun perusteella kaunis hiekkaranta. Sen voisikin kesäreissuun yhdistää. En löytänyt tietoa, pääseekö siellä retkiluistelemaan.
Olen pariin otteeseen jo ajatellut, että nämä suomalaiset luontopolut tai kansallispuistot ovat enimmäkseen jonkinlaista kuusipitoista rämettä, vähän sekametsää, paljon kuusia, kostealla säällä kuraisia polkuja, ehkä notkelmissa pari pitkospuuta, eli siis kaikki enemmän tai vähemmän ”samanlaisia”. Mutta tämä ainakin näyttäisi olevan poikkeus sääntöön! Sääli, että se on pääkaupunkiseudulta katsottuna kovin kaukana …
Rokua on hyvin omanlaisensa kohde, joten mikäli pidät mäntymetsästä ja jäkälästä, pidät Pirkko tästä varmasti! Varmaan on myös ihmisen kiinnostuksen kohteista kiinni, kuinka paljon eroavaisuutta tulee huomattua eri kansallispuistoista? Me kun olemme Mikon kanssa kiertäneet lähes kaikki Suomen kansallispuistot, olemme kokeneet niissä olevan paljon eroavaisuuksia. Puhtaita kuusimetsiä näkee harvemmin, ja niistä aina iloitsemme.
Olen tosi vähän käynyt kansallispuistoissa ja yllätyin että polku on noin leveä ja helppokulkuinen, kuin tie. Tai varmaan niitä on monenlaisia, Kuusamon Karhunkierroksella ja Helvetinjärvella oli muistaakseni kapea polku. Tykkäisin kyllä käydä, mutta ilman autoa niihin on vaikea päästä.
Kaunista tuo valkoinen jäkälämatto!
Totta Anna, polkujen leveys vaihtelee. Osassa kansallispuistoissa on tehty leveä soraistettu polku ja paikoitellen on kapeaa, kiemurtelevaa polkua. Rokualla kulkemamme polut olivat myös varsin helppokulkuisia, sillä juurakkoja tai kivikkoja ei juurikaan ole.
On varmasti vaikea päästä käymään luontokohteissa, mikäli autoa ei omista. Olemme joskus kansallispuistoretkillämme nähneet opastetun retken, ehkäpä nämä tulevat yleistymään? Tai ehkäpä joku ajokortillinen ystäväpiiristäsi innostuisi kanssasi tekemään retkiä Suomen luontokohteisiin?
Rokua kiinnostaisi kyllä kovasti, en vain tiedä milloin se osuisi sijaintinsa puolesta sopivasti matkan varrelle. Oikeastaan olen ajatellut sitä ensisijaisesti talveksi, jolloin alueeseen voisi tutustua hiihtäen.
Kiitos näistä vinkeistä! Kauniita kuvia, joista joissakin on rauhoittava unenomainen tunnelma.
Mukava Mika kuulla, että Rokuan postauksestamme olisi hyötyä! Itse olisin valmis menemään varta vasten Rokualle, pidin sen jäkälämaisemista paljon. Olenkin jo suunnitellut ensi vuodeksi uutta patikkaretkeä Rokuaan, ripauksella hemmottelua. Itseäni kiinnostaisi sinun tapaasi hiihtäminen siellä, saa nähdä toteutuuko se tänä talvena. Rokualla on varmasti loistavat puitteet hiihtämiseen ja onhan Rokuanhovikin entisen kilpahiihtäjän ylläpitämä.
Jännän näköistä tuo jäkälämatto! Hyvin erilaista kuin paikat, joissa itse tullut kuljettua.
Minäkään en Anmarien ole nähnyt muualla vastaavaa jäkälämaisemaa, kuin Rokualla. Jäkälää todella on silmänkantamattomiin. Jäkälä on kaunista, pidin kovasti Rokuan kansallispuistosta.
Voi, mikä ihana aurinkoinen päivä teillä on ollut! Melkein häikäisee tässä marraskuun illan pimeydessä 😀
Täytyykin alkaa oikein ottamaan asiaksi ulkoilla tasan keskellä päivää, että näkee tuota ihanaa päivänvaloa!
On Teija kyllä totta, että näin pimeään vuodenaikaan ulkoilu auringon paistaessa virkistää huimasti. Ja tämä on aivan hyvä aika käydä myös kansallispuistoissa! Helposti retkeilyn mieltää kesään ja ruska-aikaan, mutta esimerkiksi tänä vuonna meillä oli Mikon kanssa oikein mukavat patikoinnit jo helmikuussa.
Olen kuullut vain Rokuan nimen aiemmin, mutta en edes tiennyt missä se sijaitsee. On kyllä todella upeat nuo jäkälämättäät! Teillä on muuten tosi hyvä eläintietämys. Itse tunnistaan vaan esim. jotkut peruslinnut.
Rokuan jäkälämaisemat ovat minunkin mielestäni todella upeat! Me olemme Mikon kanssa olleet pienestä pitäen kiinnostuneita luonnosta. Itse olen monet eläinkirjat kahlannut läpi ja Avara luonto on ainoa tv-ohjelma, jota minun tulee katsottua. Lintulajeista innostuimme itse asiassa ulkomaan luontomatkoillamme. Esimerkiksi kun Afrikassa näimme upeita marabulintuja, aloimme kiinnostua muistakin lajeista. Ja sitä myötä kiinnostus laajeni myös Suomen lintuihin. Tänä vuonna kaivoimme vanhat lapsuuden lintukirjat esiin ja innostuimme tilaamaan uudenkin tietokirjan. Niitä on muutama kerta tullut selattua, mutta melko perustasolla meidänkin lintutietämys on. On silti mukava kerrata ja opiskella uutta!