Aloitimme tutustumisen Lemmenjoen kansallispuistoon kulkemalla Jokivarren retkeilyreitin, joka nimensä mukaisesti seuraa Lemmenjokea. Reitti on pituudeltaan 22 kilometriä/suunta, joten ihan lyhyestä patikasta ei puhuta. Molempiin suuntiin emme kuitenkaan joutuneet patikoimaan, sillä välillä järjestetään myös venekuljetuksia. Nämä pitää varata paikan varmistamiseksi etukäteen ja maksavat yhdeltä henkilöltä 25 euroa/suunta.

Venekuljetuksia järjestetään 17.6-15.8 välisenä aikana kahdesti päivässä. Lähdöt Njurgulahdesta ovat klo 10.00 aamulla ja klo 17.00 iltapäivällä. 7.6-16.6 ja 16.8-17.9 välisenä aikana aamuvuoroja ei järjestetä lainkaan. Muina aikoina veneet eivät kulje lainkaan. Koska me olimme Lemmenjoella syyskuun ollessa jo pitkällä, veneretki oli tehtävä iltapäivällä. Koska meidän tarkoitus ei ollut yöpyä reitin varrella, ainoa mahdollisuus oli kulkea veneellä Kultahaminasta takaisin Njurgulahteen. Kyydin oli määrä lähteä klo 18.30, joten siitä ei saanut myöhästyä.

venekyyti Lemmenjoen kansallispuistossa Kultahaminasta Njurgulahteen
Lemmenjoen kansallispuiston taukopaikalta yksityiskohta, puiston logo

Lemmenjoentien päässä on suuri parkkipaikka ja Lemmenjoen kansallispuiston luontotupa ja veneenlähtöpaikat. Noin sata metriä ennen Lemmenjoentien parkkipaikkaa Lemmenjoenkylätie kääntyy vasemmalle ja siltä tieltä käännytään vielä kertaalleen vasemmalle. Tämän tien päässä puolestaan on parkkipaikka, josta patikkareitit lähtevät. Etäisyys näiden parkkipaikkojen välillä on 1,5 kilometriä.  

Ajoimme aluksi tuolle lähimmälle parkkipaikalle, mutta varmistuttuamme veneiden lähtöpaikasta, päätimme sittenkin aloittaa Lemmenjoentien parkkipaikalta, koska tällöin pääsisimme illalla venekyydin jälkeen suoraan autoon emmekä joutuisi enää kävelemään 1,5 kilometrin matkaa pimeyden laskeutuessa. Se osoittautuikin hyväksi ideaksi toisestakin syystä, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Olimme varmuuden vuoksi liikkeellä varsin aikaisin, koska meidän piti huolehtia siitä, että ehdimme 18.30 lähtevään venekyytiin. Tämä tosin tarkoitti varsin aikaista herätystä, sillä majapaikastamme Inarin keskustasta joutui ajamaan Lemmenjoelle 40 minuuttia.  

vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
Lemmenjoen kansallispuiston kartta

Ajoissa aloittamisen hyvä puoli on se, että silloin saa luonnonrauhasta nauttia yleensä ilman muita ihmisiä. Niin oli nytkin. Parkkipaikalla olevista muutamista autoista näki, että ne ovat olleet siinä pidempään, joten päättelimme olevamme ensimmäiset, jotka sinä päivänä reitin aloittivat.

Pääasiassa saimmekin kulkea Lemmenjoen kansallispuistossa ihan rauhassa. Yksittäisiä kulkijoita tuli muutama reitin varrella vastaan ja joillain autio- tai vuokratuvilla oli enemmän ihmisiä.

Reitin aivan alkuosa kulki jokseenkin masentavassa hakkuuaukeamaisemassa, mutta aika pian vastaan tuli kansallispuiston kyltti, jonka jälkeen myös päästiin kunnon metsään. Olimme odottaneet reitin menevän aivan joenvartta, mutta todellisuudessa reitti kulki harjulla ja välimatkaa joelle oli ehkä noin 100 metriä.

vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
patikoimassa Lemmenjoen kansallispuiston luontopolulla
patikoimassa Lemmenjoen kansallispuiston luontopolulla
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä

Olimme nimitäin odottaneet näkevämme joenvartta kulkiessamme vastarannan puiden ruskan niin, että ne heijastuisivat vedenpinnasta peilikuvaksi. Olimmekin tähän pettyneitä, sillä vastarantaa ei juuri näkynyt ja silloin kun sitä vähän pääsi näkemään, ei koivuja juurikaan ollut. Taukopaikat tosin olivat aina joenrannalla, jolloin vastarannalle tietysti näki hyvin, mutta tällöinkin puusto oli havuvoittoista.

vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa Lemmenjoen kansallispuistossa
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä

Reitin aikana joki pitää kertaalleen ylittää venelossilla. Sen voi tehdä joko Searitnivan taukopaikan yhteydessä tai viisi kilometriä myöhemmin Härkäkoskella. Me päätimme tehdä ylityksen Searitnivalla taukopaikan kohdalla, koska tällä tavalla kuljettuna reitti näytti kartan perusteella kulkevan lähempänä jokea. Venelossilla joen ylittäminen oli hauska kokemus ja harvemminhan retkeillessä venelosseja tulee vastaan.

vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä, venelossi
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä, venelossi
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä

Toden totta, reitti kulki aika-ajoin selvästi lähempänä jokea ja muutenkin maisemat tällä puolella näyttivät hienommilta. Joenylityksen jälkeen matkaa Lemmenjoen kansallispuiston kuuluisimmalle nähtävyydelle, Ravadasköngäs-vesiputoukselle oli noin 7 kilometriä.

Tässä vaiheessa viimeistään matkanteko alkoi tuntumaan syystä tai toisesta raskaalta. Olemme tottuneet tekemään selvästi pidempiäkin päiväpatikoita raskaammassa maastossa, mutta meidän kummankin jalat tuntuivat todella väsyneiltä ja matkanteko oli tavallista hitaampaa. Tämän vuoksi aloimme välillä vilkuilla kelloa ja pyrimme venekyydin vuoksi pitämään kuitenkin reipasta tahtia yllä.

vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä

Ravadasköngäs-vesiputous oli näyttävä. Se on ilmeisesti kolmiportainen, mutta vain viimeinen porras näkyy. Näimme usean henkilön kiipeävän putouksen päälle katsomaan vesiputouksen muita tasoja, mutta kyseinen alue on rajoitusosaa, jossa kulkeminen on täysin kielletty herkän maaperän kulumisen vuoksi. Kiipeilijöiden toiminta tuntuikin todella typerältä, ovathan kansallispuistot alueita, jossa tarkoitus on suojella luontoa sen alkuperäisessä olotilassa ja varmistaa ekosysteemien toimivuus. Retkeilijöiden olisi syytä muistaa tämä.

Ravadaskönkään rajoitusalue Lemmenjoen kansallispuistossa
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
Ravadasköngäs-vesiputous Lemmenjoen kansallispuistossa
Ravadasköngäs-vesiputous Lemmenjoen kansallispuistossa
Ravadasköngäs-vesiputous Lemmenjoen kansallispuistossa

Ravadaskönkään jälkeen reitti muuttui yllättäen mäkisemmäksi ja selvästi raskaammaksi. Tähän saakka olimme saaneet kulkea pääosin aurinkoisessa tai puolipilvisessä säässä, mutta sää muuttui äkisti ja puolen tunnin kaatosade kasteli meidät täysin. Emme olleet varautunut aivan tällaiseen säähän, vaikka meillä hyvin sadetta pitävät takit olikin mukana. Märkänä tuli nopeasti kylmä. Märkänä, kylmissään ja väsyneenä ei juurikaan naurattanut. Pikemminkin odottelimme, että koska pääsisimme jonnekin lämpimään.

Tähän saakka Jokivarren retkeilyreitillä oli ollut opaskyltit ja kilometriviitat jokaisen taukopaikan yhteydessä. Kahden viimeisen telttapaikan osalta ei kuitenkaan ollut itse telttapaikan kylttiä saati kilometriviittoja. Olimme tässä vaiheessa hieman epävarmoja, kuljimmeko varmasti oikeaa polkua ja olimme huolissamme, että ehdimmekö varmasti venekyytiimme.

Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa ja muutaman pienen puron ylityksen jälkeen vaikutti, että kyseiset purot oli merkittynä karttaan, joten ajattelimme olevamme oikealla reitillä. Pyrimme silti väsymyksestä huolimatta pitämään reipasta tahtia yllä, sillä kovin paljoa ylimääräistä aikaa meillä ei olisi.

vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä

 Reitin viimeiset kilometrit osoittautuivatkin sitten koko reitin upeimmiksi. Nuo kilometrit nimittäin tarjosivat viimein sitä, jota Lemmenjoen kansallispuistosta lähdimme hakemaan. Vastarannan puut itsessään näyttivät uskomattoman kauniilta, mutta niiden heijastus peilikuvaksi vedenpinnasta teki maisemasta täydellisen.

vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä
vaeltamassa ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa Jokivarren retkeilyreitillä

Viimeiset kilometrit kuljettiin kuvaamisen vuoksi varsin verkkaisesti. Ehdimme kuitenkin lopulta hyvissä ajoin veneen lähtöpaikalle, noin 40 minuuttia ennen lähtöä. Vene tulikin aivan täyteen, joten oli tärkeää, että olimme varanneet lipun etukäteen. Myöhemmillä pysähdyspaikoilla kävikin niin, että eräs nainen ei kyytiin enää mahtunut. 

Venematkan alku sujui mukavasti maisemista nauttien. Aika pian sade kuitenkin alkoi uudelleen ja aiheutti jälleen sen, että meillä oli todella kylmä. Tällä kertaa sade myös kesti pidempään kuin aiemmin patikoidessamme tullut kuuro. Muutamassa kohdassa Lemmenjoki oli niin matala, että matkustajien piti nousta rannalle ja kävellä parin sadan metrin matka rannalla, jonka jälkeen matkustajat pääsivät takaisin veneeseen. 

Kultahaminassa Lemmenjoen kansallispuistossa
Kultahaminassa Lemmenjoen kansallispuistossa
venekyyti Lemmenjoen kansallispuistossa Kultahaminasta Njurgulahteen
venekyydissä Lemmenjoen kansallispuistossa
ruska-aikaan venekyydissä Lemmenjoen kansallispuistossa
venekyyti ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa
venekyyti ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa
venekyyti ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa
venekyydin kävelyosuus Lemmenjoen kansallispuistossa
venekyyti ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa
venekyydin kävelyosuus Lemmenjoen kansallispuistossa
venekyyti ruska-aikaan Lemmenjoen kansallispuistossa

Lopulta veneen saavuttua Njurgulahteen olimme aivan märkiä, palelimme ja olimme todella väsyneitä päivän päätteeksi. Oli erinomainen ratkaisu jättää auto venesataman viereisele parkkipaikalle, sillä tuossa vaiheessa sen 1,5 kilometrin taivaltaminen olisi tuntunut lähes ylitsepääsemättömältä.

Huolimatta loppupäivän huonohkosta säästä olimme  päiväämme tyytyväisiä. Lähdimme hakemaan kauniita peilikuvia vastarannan ruskasta ja sellaisia lopulta saimme! Jos Jokivarren retkeilyreitille tai Ravadasköngäs-vesiputoukselle lähtee, kannattaa ilman muuta käydä myös Kultahaminan ympäristössä. Meidän mielestämme selvästi koko reitin upeimmat maisemat löytyi kyseiseltä alueelta.

12 Kommentit

  1. Uskomatonta, että jengi ei noudata edes kansallispuistoissa ohjeita ja kieltoja. Eri asia tietysti, jos ei ole huomannut kylttejä eli kyse on vahingosta, mutta luulisi, että ne kyltit nyt huomaisi…

    Heijastukset ovat tosiaan hienoja noissa kuvissa! Pakko silti sanoa, että maisema on vähän turhan synkkää omaan makuuni, vaikka ruska siihen väriä tuokin ja siis sinänsä maisema näyttää ihan kivalta. Voin vain vähän turhankin elävästi kuvitella, miten kylmä tuolla on ollut sateessa kävellä, ja minulle se mielikuva ei tee syksyisestä patikoinnista noilla seuduilla kovin houkuttelevaa ideaa. Mutta kokemuksiahan nekin ovat! Ehkä minulle on vain jäänyt traumoja yhdestä vuosien takaisesta patikoinnista Karhunkierroksella juhannuksena, jolloin satoi räntää ja vettä kaatamalla ja olimme aivan jäässä. 😀

    Vastaa
    • Kiitos Jenni kommentistasi! Ymmärrän hyvin tuntemuksesi siitä, että syksyinen ja pilvinen sää kauniista ruskasta huolimatta ei houkuta patikoimaan. Minä viihdyn hyvin metsäkävelyillä myös kolealla säällä, kunhan pääsen kodin lämpöön kävelyn jälkeen. Mikko kaihtaa kylmää ja märkää ja olemme panostaneet kunnolliseen pukeutumiseen ja kenkiin, ja tämän myötä hänkin on viihtynyt seurassani ulkona eikä ole tarvinnut houkutella patikkareissuille, päin vastoin. Onneksi tällä Lemmenjoen patikalla sade tuli vasta reitin lopussa. Sitä ennen sää oli meidän mielestämme mainio patikoimiseen.

      Ikävä kyllä patikoijat eivät voineet välttyä rajoituskylteistä, joten kyse on ollut välinpitämättömyydestä. Melomalla paikan päälle saapuen ei välttämättä näitä kylttejä huomaa.

      Vastaa
  2. Upeita ruskakuvia. Ravadasköngäs on upea, mutta muutoin Lemmenjoen merkityt reitit mielestäni tylsiä. Ei tuntunut edes Lapilta.

    Vastaa
    • Kiitos Mari! Ravadasköngäs on myös meidän mielestämme upea. Kävitkö Joenkielisen kierroksen? Se oli meidän suosikkimme Lemmenjoella ja se oli maisemiltaan Lappia parhaimmillaan.

      Vastaa
  3. Upeita kuvia jälleen kerran. Kiva kuulla että päiväreissut on näinkin helppoja tehdä – vaikka onhan tuo 22km ihan kunnon päivän jotos. Lempparilla en ole vielä käynyt – ohi olen autolla ajanut. Ehkäpä ensi kesällä.

    Vastaa
    • Kiitos Jani! Heh, meillä ei ollut sana ”helppo” mielessä, kun tämä patikka oli ohi. Mutta venekyydit mahdollistavat paremmin kansallispuistoon tutustumisen. Me pidämme päiväpatikoista, kun kantamukset ovat silloin kevyempiä ja pääsee lämpimään suihkuun ja kunnon sänkyyn nukkumaan.

      Vastaa
  4. Näyttää ihanalle! Nuo syksyn värit kyllä tekee maisemasta niin hienon. Oma lappikuumeeni vain kasvaa, kun en ole pariin vuoteen päässyt käymään.

    Venelossi näytti hauskalle! Oliko tuo veneen vetäminen kuinka raskasta hommaa?

    Vastaa
    • Onneksi Riina pääsimmekin lopulta ihailemaan kauniita heijastuksia Lemmenjoen pinnalta. Reitin loppu oli maisemiltaan ehdottomasti paras osuus.

      Venelossi oli kyllä hauska lisä päivään! Itse en lossia vetänyt, mutta Mikko ei kokenut sitä raskaana.

      Vastaa
  5. Tämähän oli kuin jännitystarinaa olisi lukenut, että ehdittekö veneelle ja kuinka pahasti palelevina. Mutta upeet maisemat palkitsivat teidät kyllä!

    Vastaa
    • Upeat maisemat olivat kyllä raskaan patikan arvoisia. Ja onneksi ehdimme, ja lopulta hyvällä varoajalla, Kultahaminaan ja pääsimme veneen kyytiin.

      Vastaa
  6. Niin upea paikka! Oltaisiin haluttu käydä täällä syksyllä kun olimme Lapissa. Oltiin melkein naapurissa Saariselällä, niin siitä ei olisi ollut enää pitkä matka Lemmenjoelle. Kauniita maisemakuvia oot ottanut tuolta, nousee ihan matkakuume.

    Ihastuin Madventuresin jaksossa Lemmenjokeen ensimmäisen kerran ja siltä alkaen olen haaveillut luontomatkasta tänne. Vielä joku päivä!

    Vastaa
    • Voi kiitos Veera! Lemmenjoella kyllä kelpasi valokuvata, kaunista syysmaisemaa. Lemmenjoki on hyvin pohjoisessa ja sinne ei niin vaan tule lähdettyä, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen puisto.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa