Päijänteen kansallispuisto on perustettu vuonna 1993. Vaikka sen perustamisesta on kulunut jo yli 25 vuotta, voi sitä silti pitää uudehkona kansallispuistona. Päijänteen kansallispuisto on muista järviperusteisista kansallispuistoista poikkeava, sillä vesialueet on jätetty Päijänteen kansallispuiston ulkopuolelle. Niinpä se onkin pinta-alaltaan pieni, vain 14 neliökilometriä. Kansallispuistoon käy vuosittain (vuosi 2020) vajaat 30 000 henkilöä.
Päijänteen kansallispuiston erityispiirteet
Päijänteen kansallispuiston saaret voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan. Osa on viime jääkauden lopussa 11 000 vuotta sitten muodostuneita hiekkarantaisia harjusaaria, joihin kuuluu myös kansallispuisoton kenties kuuluisin saari, Kelvenne. Toisaalta osa on paljon vanhempia kallio- ja moreenisaaria, jotka ovat syntyneet jo kaksi miljardia vuotta sitten. Kontrasti näiden välillä on erittäin suuri.
Tarkkaan ottaen Päijänteen kansallispuisto sijaitsee eteläisellä Päijänteellä ja kaikkiaan kansallispuistoon kuuluu noin 50 luotoa ja saarta. Erityisen suuri merkitys Päijänteen kansallispuistolla on linnuston suojelun kannalta, sillä se on pesimäympäristö useille linnuille. Päijänteen kansallispuiston alueella voikin törmätä esimerkiksi kaakkuriin, mustakurkku-uikkuun, tukka- ja isokoskeloihin sekä ampuhaukkaan ja nuolihaukkaan. Myös kuikka esiintyy puistossa, vaikka ei yleensä pesikään siellä. Sen sijaan puistossa pesii harvalukuisena ylväs petolintu sääksi.
Päijänteen kansallispuisto – reitit
Merkittyjä reittejä Päijänteen kansallispuistosta ei löydy kovinkaan paljoa. Kuten todettua, todennäköisesti kuuluisin merkitty reitti on Kelventeen hiekkasaaren halkova noin 9 kilometrin mittainen harju- ja luontopolku. Yksi Suomen suurimmista harjusaarista on monen mielestä myös yksi kauneimmista. Kelventeen saari on tunnettu myös kauniista, suojaisista ja jyrkkäreunaisista suppalahdista. Tällaisina lahdista mainitaan nimeltä yleensä esimerkiksi Koukunlahti, Karhunkämmen ja Nimetön. Suppalahtien lisäksi Kelventeellä on myös useita kauniita hiekkarantoja.
Kelventeen lisäksi Päijänteen kansallispuistoon pystyy merkityillä reiteillä tutustumaan vain Pulkkilanharjun luontopolun (ympyräreitti) n. 2 km ja siihen liittyvä n. 2,4 kilometrin osittaisen ympyräreitin. Lisäksi kansallispuiston alueella on Päijätsalon ympyräreitti, joka on n. 4,1 kilometrin mittainen. Kirjoitamme näistä reiteistä myöhemmin.
Kelvenne – saapuminen
Päätimme lähteä tutustumaan Päijänteen kansallispuistoon yhtenä alkukesän kauniina sunnuntaipäivänä, kun lämpötilan oltiin ennustettu nousevan jopa 25 asteen paremmalle puolelle. Kelventeen saarelle pääsee aika-ajoin reittiveneellä, mutta kovin epäsäännöllisesti. Niinpä mekin turvauduimme venetaksiin.
Venetaksi ei varsinkaan Päijänteen kansallispuiston alueella ole kovinkaan edullinen vaihtoehto. Lisäksi venetaksi on syytä tilata varsinkin kesäaikaan viimeistäänkin useita päivä aikaisemmin. Hinta vaihtelee hieman mistä lähtee liikkeelle ja minne päin Kelvennettä menee. Lehmonkärjestä (taksiveneen p. 050-5501 776) lähdettäessä meno-paluu Kelventeen eteläkärkeen 220 euroa ja puolestaan haku saaren eri päistä maksaa 370 euroa. Lehmonkärjen taksiveneisiin mahtuu 1-5 henkilöä ja hinta on henkilömäärästä riippumatta sama. Kiuasniemestä (taksiveneen p. 040-6102 305) lähdettäessä meno-paluun hinta on 200 euroa huolimatta siitä, mistä päin Kelvennettä tahansa. Täältä taksivene voi kuljettaa 1-8 henkilöä.
Kesäinen retkipäivä Kelventeellä
Lähdimme venetaksilla Kelventeen suuntaan Kiuasniemestä. Aloitimme Kelventeeseen tutustumisen saaren pohjoiskärjestä, joka on vähemmän vierailtu. Tarkoitus oli kävellä saaren läpi kulkeva 9 kilometrin mittainen luontopolku. Taukopaikkoja- ja tulentekopaikkoja oli poikkeuksellisen runsaasti, jopa parin kilometrin välein. Toisaalta Kelveneellä on vain yksi varsinainen keittokatos, joka sijaitsee saaren eteläkärjessä. Siellä on mahdollista valmistaa ruokaa myös silloin, kun muualla saarella on tulentekokielto.
Kelventeen luontopolku oli siinä mielessä kivasti suunniteltu, että aika-ajoin reitti kulki rannalla ja mahdollisti kauniiden rantojen ja järvimaisemien ihailemisen. Välillä reitti kulki puolestaan korkealla saarta halkovalla harjulla, joka on korkeimmillaan jopa 40 metrin korkuinen.
Karhunkämmenen leiripaikan jälkeen reitti haarautui. Toinen osa kulki 500 metrin rannalla ja toinen haara puolestaan nousi harjulle. Päätimme kävellä molemmat haarat. Harjureitille noustiin aluksi jyrkästi jokseenkin raskas ylämäki, jonka jälkeen reitti kulki tasaista harjun lakea pitkin. Rannalla kulkenut reitti puolestaan ei sisältänyt nousua lainkaan, mutta muutoin oli paikoitellen kivikkoinen ja siksi hieman vaikeakulkuinen.
Yleisesti ottaen reitin vaativuusluokitus keskivaikea pitää aika hyvin paikkaansa. Nousut ovat aika harvassa, mutta jokunen niitä on. Lisäksi kivikossa kulkemista on jonkin verran, joka voi olla varsinkin tällaiseen maastoon tottumattoman jaloille raskasta. Erityisesti reitin loppupuolella pohjoisesta etelään kuljettaessa oli hieman pidempi pätkä tällaista kivikkoa.
Omasta mielestänne reitin parasta antia oli suojaiset laguunit, hiekkarannat ja järvimaisemat ylipäätään. Sen lisäksi erittäin positiivista oli ihmisten vähyys. Matkaan lähtiessämme Kelventeen pohjoiskärjestä Likolahdesta, vastaan tuli kaksi ihmistä. Seuraava ja viimeinen näkemämme yksittäinen mies henkilö oli valmistamassa ruokaa Hinttolanhiekan nuotiopaikalla, lähellä saaren eteläistä kärkeä. Rantautuneita veneitä laguuneissa toki nähtiin useita, mutta ihmisiä ei ollut näköpiirissä.
Kaiken kaikkiaan pidimme Kelventeestä. Me käytimme aikaa vähän yli kolmisen tuntia ja olisimme voineet viettää saarella pidempäänkin. Ehkä suosittelemme varaamaan aikaa hieman enemmän, jolloin saaren rauhallisista hiekkarannoista on mahdollista nauttia myös uimisen muodossa. Ajattelemme, että Kelventeen rauhallisuus saattoi johtua siitä, että sesonki oli vasta alkamassa. Tämän vuoksi suosittelemme ajankohdaksi alkukesää, jolloin sesonki ei ole vielä ehkä kuumimmillaan.
Onko Päijänteen kansallispuisto ja Kelvenne sinulle tuttu?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
20 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Oli kiva päästä nyt teidän kanssa Kelventeelle. Oma rantautuminen sinne jäi haaveeksi. Nimittäin Päijänteellä kajakoin pari vuotta sitten, mutta hurjan kova tuuli aiheutti sen, että emme kyenneet sinne asti melomaan. Hienoa harjua ja hiekkalaguuneita – ihan kuten kuvittelinkin
Joo, nuo hiekkalaguunit ovat kyllä paikan parhaimmistoa! Kajakointi tuolla olisi upea kokemus – eikä sinne olisi meiltä edes pitkä matka. Onneksi meidän tuolla ollessamme sää oli varsin suosiollinen.
Kelvenne ei oo tuttu ja olikin kiva lukea teidän kokemuksista ja reitistä. Yllättävän kalliita nuo venetaksit. Me kierrettiin viime kesänä vaan se lyhyt pulkkilanharjun luontopolku ja siitä oli suuremmat odotukset. Ehkä pitäisi suunnata Päijänteen muille reiteille, hienolta näyttää tuo järvimaisema ja nuo hiekkarannat ja Päijänne pääsee varmasti oikeuksiinsa vasta juuri tuolla järvenselällä 🙂
Joo, venetaksien hinnat kieltämättä ovat kalliita. Oltiin tuolla viime vuonna (nykyiset hinnat artikkelissa), josta hinnat ovat vielä nousseet. Toisaalta, jos on reissussa isommalla porukalla, hinta per nenä laskee mukavasti. Ja tosiaan, Päijänteen kansallispuisto on tuolla kauneimmillaan.
Eipä tosiaan Kelvenne ole meillekään tuttu. Kansallispuistokiinnostuksemme on kuitenkin ainakin alkanut vähän noiden puistojen ”bongailusta”, ehkä sillä ajatuksella, että palataan sitten joskus myöhemmin niihin, joista erityisesti pidimme. Eli sillä logiikalla tyydyimme Pulkkilanharjuun, joka kyllä paikoitellen tarjoaa aika samanlaisiakin maisemia! Tuosta palaamisesta takaisin, voihan se hyvinkin olla itsensä huijaamista, kyllähän jotkut maabongariystävistämmekin sanovat, että palaamme suosikkeihin sitten kun kaikki on nähty kertaalleen ja taitaa kyllä useimmilta elämä loppua kesken ennen sitä 🙂
Oletteko muuten purjehtineet lainkaan ylipäätään sisävesillä?
Kyllähän se noin usein menee, että uutuus viehättää eniten, niin matkailussa kuin monessa muussakin. Onneksi ne uudetkin tarjoavat kuitenkin useimmiten todella kivoja kokemuksia.
Päijänteen järvimaisemat näyttävät kerrassaan upeilta! Hyvin onnistunut myös ajankohdan valinta, että saitte nauttia retkestä kaikessa rauhassa.
Tuon venetaksin hinta kyllä kirpaisee, mutta kai se on silti sen väärti.
Minulle tuli yllätyksenä, että ainakin suosituimman reitin varrella on paljon taukopaikkoja ja vessoja. Toisaalta se voi olla varsin hyvä, koska se mahdollista kaiken ikäisten ja kuntoisten pääseminen kansallispuistoon. Jos reitti on liian vaativa, se sulkea moni ryhmä pois.
Näihin maisemiin tekee mieli päästä joku päivä itsekin. Harmi, ettei tullut käytyä aikaisemmin.
Ei ollut sattumaa tuo ajankohdan valinta, vaan mietimme sitä kovasti, kun tiedostimme, että paikka on paikallisten kesken suosittu. Venetaksin hinta oli kova ja parempi olisi ollut tietysti viettää Kelventeellä pidempikin aika, jolloin olisi saanut ”rahoilleen enemmän vastinetta”. Hinta oli kuitenkin linjassa muiden vastaavien hintaan Suomessa. Taukopaikkoja on tosiaan paljon, eikä Kelventeellä muita reittejä olekaan. Ihan kaiken ikäisille ja kuntoisille en tuota patikkareittiä suosittlele, mutta saaren laguunit hiekkarantoineen tosiaan soveltuvat kaikille.
Pulkkilanharjun läpi on tullut ajettua, mutta enpä edes tiennyt, että se on osa Päijänteen kansallispuistoa. Aina oppii uutta! Tuo taksikyyditys oli minustakin aika arvokas ja varmasti hillitsee monen suunnitelmia tuolle suunnalle. Kauniilta näyttää kyllä, joten oli kiva ainakin näin kuvien välityksellä päästä katselemaan, miltä tuolla näyttää.
Joo, ei ole taksikuljetus ihan edullinen, mutta eipä ole venetaksit muuallakaan Suomessa. Enpä ole ihan varma, onko tuo tie itsessään osa kansallispuistoa, mutta paikoitellen tien molemmin puolin kansallispuistoa ainakin on.
Päijänteen kansallispuisto on ihana! Me on käyty siellä vain maata pitkin, mutta olisi ehdottomasti elämys mennä sinne joskus veneellä tai meloen! 🙂
Suosittelen myös Päijänteen saaria. Kelvenne on tosi kiva, sinne ilman muuta kannattaa mennä veneillen tai meloen. Toivon joskus itsekin pääseväni sinne veneillen viettämään kesäviikonloppua.
En ihmettele, että ihmisiä on saarella vähän, kun venetaksin hinnat ovat noin korkeat. Täytyy myöntää, että minulta jäisi kyllä menemättä noilla hinnoilla, vaikka hienon näköistä siis onkin. Koen näkeväni aivan tarpeeksi vastaavia maastoja, järviä ja metsiä ihan ilmaiseksikin. Kai se on kun on maalta kotoisin, niin ei ajattele, että kyseisestä ilosta ollaan myös valmiita maksamaan reilusti 🙂
Itse asiassa saarella käy varsin paljon ihmisiä, mutta useat ovat liikkeellä tietysti omalla veneellä. Hieman mekin tuota hintaa toki mietittiin, mutta haluttiin nähdä tämä kotiseutumme Päijät-Hämeen yksi kuuluisimmista luontonähtävyyksistä. Järviä ja metsiä tosiaan Suomessa riittää, mutta ihan vastaavia harjusaaria ei ainakaan itselleni kovin montaa ole tullut vastaan.
Kaunista suomalaista luontoa ja ihanan rauhallista varmasti myös kun kulkijoita oli noin vähän. Kelvenne ei ollut minullekaan ennestään tuttu, enkä ole Päijänteen kansallispuistostakaan paljoa lukenut aiemmin, joten tämä oli mielenkiintoinen postaus. Täytyy tosin yhtyä aiempiin kommentteihin noiden vesitaksien hinnoista, jäisi nimittäin minullakin väliin, ellei löytyisi jotain muuta tapaa päästä saarelle. Meloen olisi varmasti mahtava kokemus!
Venetaksit eivät ole Kelventeellä edullisia, mutta eivät ne ole sitä kyllä muuallakaan Suomessa. Hinnasta tulee henkilöä kohden tietysti edeuulisempi, jos kyydissä on useita henkilöitä. Melominen Päijänteellä kuulostaa kyllä upealta!
Olipa taas kiva postaus hienoine kuvineen. Se toi mieleen pyöräretken kesällä 1971, jolloin asuimme teltassa Pulkkilanharjulla ja Padasjoenselän rannalla leirintäalueilla ennen Luonto-Liiton kesäpäiviä Evon upeissa maastoissa.
Kiitos kehuista! Maisemat tosiaan olivat upean kesäisä, eikä hyttysiäkään ollut. Evo on meiltä vielä kokematta, mutta ajatuksissa on lähteä siellä käymään ensi kesänä. Matkakaan ei sinne olisi kovin pitkä.
Päijänteen kansallispuisto, ai sellainenkin on olemassa! Minä kun luulin tietäväni kaikki puistot. No en tiennyt. Komealta kyllä näyttää, mutta Kelventeelle en noilla hinnoilla lähtisi. Silti taas annettava kiitosta siitä, että jaoitte nuo summat lukijoillekin!
Pitäisiköhän ryhtyä venetaksiyrittäjäksi Päijänteelle 😀
Joo, ovathan nuo venetaksien hinnat varsin korkeita. Ovat sitä kyllä järjestäen muuallakin Suomessa, joten venetaksiyrittäjäksi lähteminen ei välttämättä ole lainkaan huono ajatus, vaikka hieman kausiluonteinen homma onkin kyseessä..! 🙂