Hiidenportin kansallispuisto sijaitsee Sotkamossa, Kainuun maakunnassa. Hiidenportin kansallispuisto on kuuluisa siellä sijaitsevasta upeasta rotkolammesta. Se on perustettu usean muun Suomen kansallispuiston tapaan vuonna 1982. Hiidenportin kansallispuisto on todella rauhallinen ja vuotuisia kävijöitä on vain 18 500 henkilöä (vuosi 2020). Sen lähellä ei oikeastaan ole isoja kaupunkeja. Ainoa hieman isompi kaupunki Kajaani (vajaat 40 000 asukasta), on sekin yli tunnin ajomatkan päässä. Hiidenportin kansallispuiston eristyneisyys selittääkin varmasti suurelta osin sen rauhallisuutta.
Vaikka Hiidenportin kansallispuisto onkin perustettu ”vasta” 1982, on isoa osaa nykyisen Hiidenportin kansallispuiston metsistä suojeltu jo paljon aikaisemmin. Viimeiset hakkuut Hiidenportin kansallispuiston alueella on tehty 1900-luvun alussa ja metsät ovat keskimäärin 100-150-vuotiaita mänty- ja kuusimetsiä. Hiidenportin kansallispuiston vaarojen lakialuilla on tavallisesti mäntymetsää, mutta niiden rinteet ovat kuusivaltaisia. Kansallispuiston komeimmat metsät löytyvät Orpovaaran rinteiltä, jossa kuusien joukossa kasvaa haapoja. Kovasinvaaran rinteillä kasvaa puolestaan paljon koivua, joka johtuu 1900-luvun alun kaskeamisesta.
Hiidenportin rotko
Hiidenportin kansallispuiston ydin on edellä mainittu Hiidenportin rotko, josta kansallispuisto on saanut myös nimensä. Näyttävä rotkolaakso on kilometrin pituinen. Sitä ympäröivät kallioseinämät ovat todella korkeita, paikoitellen jopa yli 20-metrisiä ja niiden reunoilta avautuu vaikuttavia näkymiä. Rotkon pohjalla on mustia lampia, joiden kapeat reunamat ovat suota. Hiidenportin rotko on helposti saavutettavissa, sillä se sijaitsee vain 1,3 kilometrin etäisyydellä puiston pääparkkipaikalta Palolammelta.
Hiidenportin kansallispuisto – soita ja suurpetoja
Hiidenportin kansallispuiston suot ovat ojittamattomia ja luonnontilaisia. Kansallispuiston yleisin suotyyppi on räme, joka reunustaa suon nevakeskustaa. Suurimmat suot ovat Kortesuo ja Urposuo, mutta nekin ovat melko pieniä. Hiidenportin kansallispuistossa on myös rehevämpiä korpisoita, joissa kasvaa kuusen ja hieskoivun lisäksi harmaaleppää ja raitaa.
Koska Hiidenportin kansallispuisto on varsin rauhallinen ja alue muutenkin erämaamainen, on se sopivaa aluetta myös suurpedoille. Kansallispuiston alueella asuu vakituisesti niin ahma, ilves kuin karhukin. Myös susi liikkuu alueella. Näitä on luonnollisesti todella vaikeaa havaita, sillä ne karttavat ihmistä. Myös kanadanmajavia elää Hiidenportin kansallispuiston porttijoessa ja niiden jälkiä on nähtävissä joen varsilla. Lisäksi saukkokin viihtyy Hiidenportin kansallispuiston pienillä joilla.
Talvisin Hiidenportin kansallispuiston alueella liikkuu myös metsäpeuroja, jotka ovat ulkonäöllisesti hyvin lähellä poroa. Metsäpeuroja tavataan Kainuun lisäksi lähinnä vain Suomenselällä. Näiden lisäksi Lieksassa ja Ähtärin seuduilla elää pienet populaatiot. Hiidenportin kansallispuisto on runsas myös linnustoltaan ja kansallispuiston alueella viihtyvät muun muassa metso, metsähanhi, kurki, sääksi, kuikka sekä lapinpöllö, joka löytyy Hiidenportin kansallispuiston tunnuksesta.
Hiidenportin kansallispuisto – reitit
Hiidenportin kansallispuistossa on vain kaksi rengasreittiä, 5 kilometrin Hiidenkierros ja 10,5 kilometrin Kitulankierros, joista lyhyempi Hiidenkierros sisältyy Kitulankierrokseen.
Lisäksi Hiidenportin kansallispuistossa on muutama muu lähestymisreitti kohti kuuluisaa Hiidenportin rotkoa. Toinen niistä on Käärmesärkkä, josta reitti seuraa Porttijokea aina Hiidenportin rotkolle saakka. Tämä reitti on noin 10 kilometriä yhteen suuntaan. Tämän lisäksi tärkeä lähestymisreitti on Urpovaarasta lähtevä reitti, joka kulkee läpi Hiidenportin kansallispuiston upeimpien metsien. Tämän reitin pituus yhteen suuntaan on hieman yli 5 kilometriä.
Talvinen Hiidenportin kansallispuisto
Kävimme Hiidenportin kansallispuistossa ensimmäisen kerran 10.5.2020, mutta silloin siellä oli paikoitellen vielä yli puoli metriä lunta ja kulkeminen oli erittäin haastavaa. Olimme etukäteen ajatelleet tutustuvamme Hiidenportin kansallispuistoon kattavasti, mutta haastava lumitilanne muutti kuitenkin ajatuksemme, koska meillä ei ollut lumikenkiä mukana.
Päädyimme kulkemaan 5 kilometrin mittaisen Hiidenkierroksen, joka sekin osoittautui lumitilanteen vuoksi erittäin haasteelliseksi. Hiidenportin kansallispuisto ei siten sillä reissulla näytellyt aivan parastaan, mutta se jätti kuitenkin itsestään sellaisen kuvan, että otollisempaan aikaan se on varmasti upea.
Kitulankierros
Koska keväinen reissumme Hiidenportin kansallispuistoon oli suuren lumimäärän vuoksi jokseenkin epäonnistunut, halusimme päästä tutustumaan Hiidenportin kansallispuistoon uudelleen parempaan aikaan, jolloin päätimme kulkea 10,5 kilometrin mittaisen Kitulankierroksen.
Halusimme olla paikalla erittäin aikaisin. Vaikka olimme yöpyneet vähän kauempana, noin 1,5 tunnin ajomatkan etäisyydellä Hiidenportin kansallispuistosta, olimme silti paikalla jo ennen kahdeksaa. Olemalla aikaisin pystyy paitsi varmistamaan sen, että välttää suurimmat ruuhkat, mutta aamuvirkku pystyy ruuhkien lisäksi välttämään kesäaikaan päivän kuumimman auringonpaahteen.
Kun pääsimme perille, oli parkkipaikalla vain muutama auto emmekä patikoidessakaan juurikaan törmänneet muihin ihmisiin. Heinäkuun alku ei mielestämme ole aivan paras mahdollinen aika patikoida, vaan pidämme enemmän keväästä, jolloin maastossa on enemmän kosteutta, joka tekee siitä kauniimman tai toisaalta syksystä, jolloin pääsee nauttimaan ruskasta. Myöskään hyttysiä ei keväällä tai syksyllä ole.
Hiidenportin rotko oli joka tapauksessa vaikuttava ja reitti tarjosi vaihtelevasti kivoja maisemia myös muilta osin. Välillä reitti kulki metsässä ja välillä pääsimme ihailemaan suomaisemaa. Suomaisema on siitä kiva, että se on varsin erilainen vuodenajasta riippuen. Kesällä parasta siinä on ilman muuta kauniina kukkivat tupasvillat.
Teimme Kitulankierrokselta piston myös Urpolammelle, koska olimme lukeneet, että Urpolammen läheisyydessä sijaitsee Hiidenportin kansallispuiston vanhimpia puita. Ja käynti kyllä kannatti, sillä alueen metsä oli paikoitellen näyttävämpää kuin muualla kansallispuiston alueella. Reitti Urpolammelle oli noin 2,5 kilometriä suuntaansa, joten kaiken kaikkiaan päiväpatikkamme pituudeksi tuli kaikkiaan hieman yli 15 kilometriä.
Kovasinvaaran vanha pihapiiri
Hiidenportin rotkon lisäksi kansallispuisto on kuuluisa Kovasinvaaran tilan raunioista, jonka pihapiiri niittyineen tarjoaa mielikuvia entisajan elämästä erämaiden keskellä. Maisemaa pidetään valtakunnallisestikin arvokkaana perinnemaisemana. Hiidenportin kansallispuiston muusta maisemasta poiketen, kasvaa Kovasinvaaralla koivuja entisaikojen kaskeamisen vuoksi. Myös Kovasinvaara on Hiidenportin rotkon tapaan helposti saavutettavissa ja sekin tulee vastaan 3-5 kilometrin mittaisella Hiidenkierroksella reitin loppupuolella.
Takaisin parkkipaikalle puolenpäivän aikaan tullessamme, autoja oli yllätykseksemme varsin runsaasti. Maastossa tämä ei kuitenkaan näkynyt, vaan saimme kulkea loppuun saakka rauhassa.
Hiidenportin kansallispuistoa on helppoa suositella päiväretkikohteeksi, ja se tarjoaa monipuolisesti erilaisia maisemia, joista patikoidessa pääsee nauttimaan. Siellä pääsee nauttimaan myös luonnon rauhallisuudesta, koska muita ihmisiä on vain kourallinen, varsinkin jos aloittaa retken aikaisin.
Oletko sinä käynyt joskus Hiidenportin kansallispuistossa?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
28 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Tämä olikin hyvä muistutus. En ole käynyt Hiidenportin kansallispuistossa, mutta joskus oli puhetta, että voisi käydä. Olin vain ehtinyt unohtaa koko jutun. Puisto on nimittäin suhteellisen lähellä anoppilaani, joten siellä olisi kätevä käydä joskus samalla, kun siellä suunnilla muutenkin liikkuu.
Tuo onkin kätevää, kun kansallispuistovierailun voi yhdistää anoppilassa käyntiin. Ehdottomasti kannattaa toteuttaa tämä suunnitelma! Toki sitä läheisten luona vieraillessa helposti päivät täyttyvät ohjelmalla, mutta Hiidenportin kansallispuistoon voisitte lähteä ihan porukallakin retkeilemään.
En ole käynyt. Kiitos hyvästä vinkistä. Itselle tulee mieleen, miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun näinkin lähellä Oulua on noin upea kohde.
Lähiseutumatkailu unohtuu turhan helposti itseltäkin. Meilläkin on täällä lähellä useampi kiinnostava paikka, joissa ei ole tullut vielä käytyä. Hiidenportin rotko on näyttävä.
Ei ole Hiidenportin kansallispuistossa tullut käytyä. Juuri puhuimme, että syksymmällä mennään johonkin. Kohde taitaa kuitenkin olla Puurijärvi-Isosuo.
Puurijärvi-Isosuo oli meille ikävä kyllä pettymys. Patikoitava siellä ei juurikaan ole ja lintuhavainnot jäivät meillä vähiin. Jos haluaa kiertää kaikki Suomen kansallispuistot, niin kiinnostava nähdä tämä hyvin erilainen puisto, mutta muutoin jättäisin väliin. Tai no, lintujen katseluun kevät- ja syysmuuton aikaan voi olla myös mielekkäämpi vierailukokemus.
En ole käynyt mutta näyttää kyllä tosi hienolle. Tosi vihreää ja rehevää, ja onhan nuo rotkot kyllä upeita. Kuulosti kyllä aika kivalle tuo, ettei siellä juurikaan muihin törmännyt vaan sai nauttia luonnosta ihan yksin. Se on juuri kaikista hienoimpien puistojen vitsaus, että siellä on sitten yleensä sitä ruuhkaa. Oliko paljon ötököitä kun kävitte?
Joo, oli hienoa kulkea omassa rauhassa näistä maisemista nauttien. Väkipaljous häiritsee herkästi omaa luontokokemustani. Onneksi silti suosituissakin puistoissa pystyy kiertämään melko rauhassa, kun lähtee varhain tai loppupäivästä liikkeelle.
Oli Hiidenportilla näin kesällä melko paljon hyttysiä, ikävä kyllä. Ihan kesäkuun alussa ei varmaan olisi.
Meidän oli tarkoitus piipahtaa Hiidenportin kansallispuistossa alkuvuodesta, mutta kovien pakkasten ja lumitilanteen takia jätimme reissun tekemättä. Ehkä ihan hyvä. Ja kyllä tässäkin postauksessa enemmän kiinnosteli nuo sulan maan aikaan otetut kuvat 😉
Ehkäpä siis ihan hyvä, että jätitte Hiidenportin reissun toiseen kertaan. Kesällä maisemat olivat paljon hienommat, ja lumessa ilman lumikenkiä oli ikävä mennä. Upea tuo Hiidenportin rotko kyllä on, tykkäät Eveliina varmasti.
En ole käynyt – en muistanut tämän nimistä paikkaa. Sen verran kaukana tuo on että viikonlopuksi tuonne ei pääkaupunkiseudulta viitsi lähteä käymään, mutta 3-4 päivän reissun se vaatisi. Nuo talviset kuvat olivat todella upeita.
No joo, viikonloppureissu olisi melko raskas. Mukavampi Hiidenportin kansallispuiston tutustuminen on pidemmällä reissulla, mihin yhdistää muitakin kohteita. Lumipeitteinen rotko oli näyttävä, mutta lumikengät olisivat olleet tarpeen tuolle reissulle.
Ei ole tullut tuolla käytyä. Itse asiassa koko tuo osa Suomea on vielä täysin tuntematonta itselleni. Uskoisin, että juuri tuollaisten luontokohteiden vuoksi voisin joku päivä suunnata Kajaanin suunnille. Kuvista välittyi ainakin todella seesteinen tunnelma – tuolla näytti voivan olla rauhassa omien ajatustensa kanssa.
Oi, sinä voit Sandra räätälöidä itsellesi kivan Itä-Suomen kotimaan reissun. Hiidenportin kansallispuistossa oli todella rauhallista, siellä sai kulkea omassa rauhassaan luonnon keskellä.
Kävin Hiidenportissa tuoreeltaan 1983. Silloin näin siellä metsähanhen 26.5.1983. Nythän niiden kanta on tullut voimakkaasti alas. Myös liro, tavi ja järripeippo havaittiin samalla reissulla. Muistan, että satoi melkoisesti.
Kivoja lintuhavaintoja tuolta reissultasi vuonna -83 Stacy! Onnistunut reissu siis, vaikkakin satoi. Se on harmi, että metsähanhen kanta Suomessa on vähäinen. Toivottavasti suojelutoimet tehoavat.
Olin 2020 lokakuussa viikonloppuna Hiidenportilla. Silloin oli järkysti ihmisiä, perheitä ja muutama ryhmäkin. Peräkanaa sai pitkospuilla kävellä. Itselle valitettavasti vie osan nautintoa tämä vaikka tottakai hieno asia myös
Oho, olipa huono ajankohta. Harmillinen sattuma Mari. Mekin olemme joskus olleet patikoimassa samaan aikaan, kun kouluryhmä on ollut retkellä samassa kohteessa. Ihmispaljous vie ehdottomasti meilläkin osan nautinnosta luontokohteesta.
Nyt oli lehdessä, että kävijä määrät romahtanut 44% viime vuodesta.
Onpa iso romahdus. Vaikka olihan tämä oletettavaa, että koronavuosien jälkeen kävijämäärissä tulee jonkinlaista laskua. Hienoa kuitenkin, että kansallispuistot tarjosivat ihmisille paikan rauhoittua ja virkistyä näinä raskaina aikoina.
Käytiin viime kesänä tuolla kans, sillon kierrettiin tuo perus 5 km ympyräreitti. Lähettiin muistaakseni seuraavana päivänä Tiilikkajärvelle, josta tykättiin enemmän. Mutta on Hiidenporttikin kiva puisto ja tässä postauksessa oli mukava nähdä sieltä vähän erilaisia maisemia, sellaisia mitä ei ite nähty omalla reitillä 🙂 ja muutenkin vaikka olis käynyt jossain puistossa, niin sen sisällä joku toinen reitti voi olla niin totaalisen erilainen, joten senkin vuoksi on aina niin kiva lukea puistoista ja niiden eri reiteistä!
Tiilikkajärvi onkin kätevä yhdistää samaan reissuun, kun ovat niin lähekkäin. Ja se on kiva, että puistot ovat erilaisia keskenään. Tiilikkajärven kansallispuisto on myös kiva. Ja nyt kun kesällä Selkäsalmen voi ylittää soutuveneellä, ihan mahtavaa.
Tuo on Elina totta, että saman kansallispuiston sisällä joku reitti voi olla aivan erilainen kuin toinen. Sen vuoksi mekin tykätään Mikon kanssa kiertää kansallispuistoissa reitit kattavasti, kun halutaan nähdä eri puolia puistoista.
Tuo Hiidenportin kierros oli kivan monipuolinen, suotakin juuri sopivasti 🙂
Ymmärrän kyllä tuo tänä kesänä kait voimaan tulleen rajoituksen, että tuo rotko rajataan pois yleisön kiipeämiseltä, sillä jos paikalla on paljon ihmisiä niinkuin nykyisin kai kansallispuistoissa tapaa olla, niin riskit jonkun kiven liikkeellelähtemiseen lienevät sittenkin ihan todellisia.
Totta Pirkko, Hiidenportin kierroksella oli muutakin kuin näyttävä nimikkorotko. En muista kuulleeni Hiidenportin rotkon sulkemisesta. Molemmat rengasreitithän kiertävät rotkon pohjan kautta ja portaat jopa uusittiin hiljattain. Tietenkään reitin ulkopuolelle ei ole suotavaa mennä loukkaantumisriskin ja luonnon kulumisen vuoksi. Muistatkohan rotkon rajaamisella Helvetinjärven kansallispuistoa, jossa Helvetinkolun rotko suljettiin pysyvästi vaarallisuutensa vuoksi? Helvetinkolun rotkon läpi ei mikään virallinen reitti mennyt, mutta moni kävi kävelemässä kapeassa rotkossa.
Ai että miten kivalta näyttää kesäinen Hiidenportti! Me ei oltu edes kuultu tästä paikasta ennenkuin 2020 satuttiin majoittumaan pienellä mökillä ihan siinä lähellä (noooo, tunnin matkan päässä…) niin pitihän sielä käydä. Lunta oli kyllä kovasti, se oli pääsiäistä 2020. Kuitenkin tuon suosituimman reitin pääsi suht helposti kiertämään kun lumeen oli tamppautunut ura. Mukamas päätettiin palata kesällä, mutta sitä kesää ei ole vielä tullut että olis sinne asti päästy… mutta kyllä se vielä tulee!
Tunnin ajomatkan päässä on jo lyhyehkö etäisyys kansallispuistosta, ja oltaisiin mekin varmasti hyödynnetty tuo tilaisuus Hiidenportilla käyntiin. Tosi kiva, että pääsitte kiertämään Hiidenkierroksen tuolloin pääsiäisenä. Meidän talvisempi vierailu oli keväämmällä ja lumi oli jo pehmittynyt, eikä poluilla ollut enää kovaksi tamppautunutta lunta. Sen vuoksi lumikengät olisivat olleet tarpeen. Ja onneksi kansallispuistoihin voi palata vuosienkin päästä, joku vuosi se sopiva kesäajankohta teillekin tulee eteen!
En ollut ennen kuullutkaan, mutta onpa kaunis paikka. Toivottavasti joskus tulee piipahdettua, mielelläni tutustuisin joskus tähän osaan Suomea.
Hiidenportin rotko on näyttävä, jylhien kallioseinämien ja tummien rotkolampien yhdistelmä on upea. Kiva kuulla Anna, että pystyimme tarjoamaan idean Suomen vierailuihisi. Hiidenportilla käyntiinhän voisi hyvin yhdistää piilokojukokemuksen, esimerkiksi Viiksimon tai Wild Safaris Finlandin kojuun, joihin molempiin on reilu 1.5h ajomatka.
Tässä vuosikoosteessa nostimme esille Wild Safaris Finlandin piilokojuyön, kun susi tuli häiriköimään karhun ruokailuhetkeä:
https://www.matkallamissamilloinkin.com/matkavuosi-2020-kuvina/
Puoli tuntia pidemmän ajomatkan päässä on mahdollisuus päästä näkemään ahmoja Erä-Eeron piilokojussa:
https://www.matkallamissamilloinkin.com/era-eeron-piilokoju-suomen-paras-piilokojukokemus/
Martinselkosen piilokoju on vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä Hiidenportista, mutta linkin kautta esimakua, millaista heidän piilokojussa on:
https://www.matkallamissamilloinkin.com/martinselkonen-karhuparatiisi/
Myös Tiilikkajärven kanssallispuisto on melko lähellä, jos haluaa tutustua enemmänkin kansallispuistoihin. Vuokatista löytää erilaisia kivoja aktiviteetteja, mm. melontaa, fatbike-pyöräilyä, verkko- tai seikkailupuistokiipeilyä.