Vierailimme Kolvananuuron upeassa rotkolaaksossa kesäkuun alkupuolella. Kolvananuuro on pienehkö 1,5 neliökilometrin suuruinen luonnonsuojelualue, joka on perustettu vuonna 1994.
Kolvananuuron rotkolaakso syntyi miljoonia vuosia sitten ja matkan sinne sanotaankin olevan aikamatka ajassa taaksepäin. Rotkolaakson tekee kiinnostavaksi rotkomaiseman lisäksi myös alueella oleva tavallisuudesta poikkeava kasvillisuus. Alueelle päästyään kasvillisuuteen kiinnittääkin heti huomiota, sillä ainakaan meille ei vastaavaa tiheää saniaiskasvillisuutta tule mistään toisesta Suomen luontokohteesta mieleen.
Pohjois-Karjalassa Kolvananuuron rotkolaakson sijainti on varsin keskeinen, sillä se sijaitsee Joensuun, joka on Pohjois-Karjalan maakuntakeskus, sekä Kontiolahden rajalla. Kolvananuuron lähtöparkkipaikoille on myös hyvät opasteet sekä kutostieltä että Joensuu-Lieksa tieltä. Metsähallitus suosittelee lähestymään paikka jälkimmäisen kautta ja sen kautta mekin Kolvananuurolle menimme.
Wikipedia kertoo Kolvananuuron olevan suosittu retkeilyalue, mutta meidän reitille lähtiessämme Enon puoleisella pysäköintialueella oli vain kaksi muuta autoa. Ainakin Enon puoleinen parkkipaikka on myös niin pieni, että kovin montaa autoa sinne ei myöskään mahdu.
Kolvananuuron luontopolku – Uuron reitti
Kolvananuuron rotkolaaksossa kulkevan rengasreitin, Uuron reitin, sanotaan olevan 5 kilometrin mittainen. Itse rengasreitti onkin 5 kilometriä, mutta reitin alkuun päästäkseen on ensin patikoitava 700 metrin matka Enon puoleiselta parkkipaikalta lähdettäessä. Toiselta parkkipaikalta matkaa kertyy vielä enemmän. Todellisuudessa reitin pituudeksi muodostuu siten vähintään 6,4 kilometriä.
Kolvananuuron luontopolku on melko vaikeakulkuinen, sillä Enon puoleiselta parkkipaikalta lähdettäessä laskeudutaan puolisen kilometrin patikoinnin jälkeen erittäin jyrkkää polkua pitkin rotkon pohjalle. Erityisesti rotkon pohjalla reitti on myös erittäin kivikkoinen, joten kulkeminen on melko hidasta. Kivikon takia on suositeltavaa käyttää myös tukevia kenkiä, kuten patikointiin soveltuvia vaelluskenkiä.
Rotkon pohjalla kulkemisen jälkeen noustaan jyrkästi rotkon vastakkaiselle puolelle. Tältä reitin loppupuolella laskeudutaan vielä kerran rotkon pohjalle melko loivaa ja helppokulkuista metsätietä pitkin, mutta sen jälkeen on edessä vielä jyrkkä ja raskas nousu, joka reitin alkupuolella mentiin toiseen suuntaan.
Koska reitti on varsin vaikeakulkuinen, aikaa kannattaa varata enemmän kuin keskimäärin kuluu vastaavan pituisen reitin patikoimiseen. Myös juomavettä kannattaa olla mukana reilusti. Reitillä on yksi taukopaikka, jossa on myös tulentekopaikka. Enon pysäköintialueelta lähdettäessä taukopaikka tulee vastaan reitin loppupuolella, jos valitsee kiertosuunnan myötäpäivään. Jos lähtee kiertämään reittiä vastapäivään, tulee taukopaikka vastaan reitin alkupuolella. Luontoon.fi-sivusto suosittelee Uuron reittiä myötäpäivään kuljettavaksi.
Meidän vierailuajankohtamme ei ollut paras mahdollinen, sillä aamupäivä oli ollut sadekuurojen sävyttämä. Sateet aiheuttivat sen, että kivet olivat erittäin liukkaita ja se hidasti kulkemista huomattavasti. Lisäksi saimme yhden kunnon sadekuuron niskaamme myös patikoinnin aikana. Myös hyttysiä oli aivan käsittämätön määrä ja lukuisilta pistoksilta oli mahdotonta välttyä.
Tänä vuonna hyttysiä on toisaalta ollut muutenkin todella paljon, mutta Kolvananuuron maasto vaikutti siltä, että hyttysiä on todennäköisesti vuonna kuin vuonna kesäaikaan. Tämän vuoksi matkaajankohdaksi kannattaakin harkita syksyä. Kolvananuuron rotkolaakson voisi arvioida olevan upea kohde syksyllä ruskan väreissä.
Kolvananuuron rotkolaakso oli mielestämme todella vaikuttava kohde. Se muistutti jossain määrin Keski-Suomessa Jyväskylän lähellä Laukaalla olevaa Hitonhautaa ja Pohjois-Savon Leppävirralla olevaa Orinoron rotkoa, jotka niin ikään ovat hienoja matkakohteita.
Oletko sinä käynyt Kolvananuuron rotkolaaksossa?
20 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
En ollut kuullutkaan tästä paikasta. Rotkoista tuttuja ovat vain kotiseutujen Torisevan rotkojärvet Virroilla sekä Helvetinkolun rotko Ruovedella.
Helvetinkolun rotko taitaakin olla kuuluisin rotko. Se kuitenkin eroaa Kolvananuurosta ja lopussa mainitsemistamme Orinoron rotkosta ja Hitonhaudasta siinä mielessä, että Helvetinkolussa ei kävellä rotkopohjan myötäisesti. Myös Hossassa ja Hiidenportin kansallispuistossa on kauniit rotkot, joita ihaillaan pääasiassa ylhäältä. Torisevan rotkojärvet olivat meille ihan uusi tuttavuus, kiitos Ahti vinkistä.
Onpa haasteellisen näköinen maasto! Minullekin aivan vieras paikka.
Tämä oli kyllä tavanomaista haastavampi maasto. Sai aika paljon katsoa jalkoihinsa, että mille kivelle astuu. Kiinnostava paikka kuitenkin, omanlaisensa luonto.
Tosi hienolta paikalta näyttää! Taitaa mennä kyllä kunnon treenistä tuolla patikointi 🙂 Sama tuli mieleen, että ilman itikoita varmasti mukavampi kokemus.
Oli kyllä mielenkiintoinen paikka! Uuron lenkki on melko raskas nousuineen ja rotkon kivikkopohjan vuoksi, mutta toisaalta patikka on myös melko lyhyt ja se kompensoi retken raskautta. Mutta ajankohta kannattaa kyllä valita niin, että hyttyskausi olisi jo ohi! On mukavampi katsella maisemia, kun ei tarvitse samaan aikaan huitoa.
Kolvananuurosta en ole koskaan kuullutkaan 🙂 – emmekä taida tuolle suunnalle olla hetimmiten suuntaamassakaan. Sen sijaan tuli rotkolaaksosta mieleen vuosikymmenen takainen reissu Kreetalle, jossa yhtenä päivänä houkuttelimme mukana matkustaneen teinimme retkelle sikäläiseen rotkolaaksoon. Lähtöinnostus oli jokseenkin olematon, mutta kunhan maisemat alkoivat avautua, niin tyttöhän ihan innostui!
En Pirkko ihmettele, ettet ollut kuullut Kolvananuurosta. En ollut minäkään, ennen kuin Mikko totesi, että tuo saattaisi olla meitä kiinnostava paikka ja nyt kesäkuussa osui vielä reitin varrelle piilokojureissulla.
Oi, hauska muisto tuo teidän Kreikan reissu paikalliseen rotkolaaksoon! Kauniit maisemat ovat itsessään jo mukavat, ja kun patikoi jonkin matkaa, ennen kuin maisemat tulevat näkyviin, se tunne tunne on huikea.
Onpas tosiaan vihreää. Tulee ihan mieleen yksi vastaavanlainen paikka Kaliforniassa, jossa on sellaisen saniaisseinämä, jota vasten on kuvattu muun muassa Jurassic Park -elokuvaa. Havaijilla taitaa olla samanlainen myös.
Me olimme kanssa Pohjois-Karjalassa juhannuksen ja se hyttysten määrä oli siis jotain ihan uskomatonta. Ja paarmoja oli myös aurinkoisilla paikoilla. Olisi kiva joskus siellä suunnallakin käydä luontopoluilla.
Joo, tuolla oli kyllä todella vehreää. Rotkon pohjalla polku mutkitteli saniaisten seassa, välillä vieressä näkyi joki.
Iso hyttysmäärä kyllä latistaa tunnelmaa. Olisiko tilanne jo hieman rauhoittumassa? Eilen Mikko kävi Nuuksiossa, eikä siellä ollut lainkaan hyttysiä, jokusia paarmoja vain.
Suomessa on kyllä monia upeita luontokohteita, joissa olisi hienoa päästä käymään. Tämä luontopolku on uusi tuttavuus.
Se on Annukka totta, Suomessa on paljon upeita luontokohteita! Ja monipuolisesti erilaisia, pidemmistä ja vaativammista patikoista pitäville ja myös rauhalliseen nautiskeluun.
Olipa hyvä, että teidän tekstinne sisälsi myös paljon hienoja kuvia, nimittäin pelkäänpä, että meiltä tämä reitti jää muuten kokematta. Päästiinpä sitten kuvilla edes mukaan. Kyllä Suomen metsät ovat hienoja. Nuorin pojistamme viettää tuolla suunnalla Suomea kesiään, kerronpa hänelle. Kerron kyllä myös, että ei ihan vielä, kunhan hänen pikkupoikansa vähän kasvavat, tämä on varmasti hieno. Aila
Kolvananuuron reitti ei ole kaikille mahdollinen tai edes toivelistalla ja sen ymmärrän. Kun kuljettavana on vain yksi reitti, joka on vaikeakulkuinen nousuineen/laskuineen ja kivikkopohjineen, karsii se osan retkeilijöistä pois. Kiva, että tulitte mukaamme Kolvananuuroon tämän postauksen kautta. Me olemme aika paljon luonnossa kulkeneet ja tämä oli kiinnostavaa aluetta omanlaisensa luonnon vuoksi. Ja on hienoa kulkea rotkonpohjaa pitkin, kun molemmilla puolilla nousee jyrkät seinämät.
Kävimme mieheni kanssa Kolvanalla kuluneena kesänä ja maisemat olivat hienot,en koskaan ole nähnyt niin runsasta kasvisten määrää mikä siellä kasvoi mutta suurin osa ajasta kului siihen että keskittyi kulkemiseen haastavassa maastossa,koska kivet olivat liukkaat sateen jälkeen ja se hyttysten määrä oli sanoin kuvaamaton.Ei kyllä ole korkean paikan kammoisille suositeltava paikka.
Maisemat tosiaan ovat todella hienot. Maasto on kuitenkin haastava muutaman laskun / nousun vuoksi. Pääosan matkasta sai maaston puolesta mielestäni kuitenkin keskittyä maisemien ihailuun, vaikka kosteat olosuhteet oli meilläkin. Hyttysten määrä on kuitenkin sellainen, että jatkossa tullaan kesäaikaa tuolla välttämään. Syksyn ruska voisi näyttää Kolvananuurolla upealta.
Onpas mielenkiintoisen näköinen ja kuuloinen paikka! 🙂 Kun aloitin lukemaan postausta, ehdin jo hetken toivoa, että tällainen helmi löytyisi kotikulmilta, mutta ei tietenkään 😀 Lisään tämän kuitenkin itselleni ylös, jos tuolla suunnalla tulee liikuttua.
Kiva kuulla Eveliina, että tykkäsit ja sait uuden kotimaanvinkin. Meilläkin Kolvananuuro tuli vastaan kotimatkalla piilokojureissun jälkeen. Tällaisia lyhyehkön kävelymatkan patikoita ja nähtävyyksiä on kiva kerätä kotimatkoille, samalla tulee mukava ulkoilutauko automatkaan.
Onhan tuossa jo hieman erämaan ja viidakon tuntua! Täytyypä vinkata kaveriperheelle, joka on Enoon menossa lomalle. Itselle tämä oli täysin vieras kohde entuudestaan – parasta blogeissa onkin löytää uusia kiinnostavia kohteita omin silmin tutkittavaksi.
Olen Rami samaa mieltä, matkablogien parasta antia on uudet itseä kiinnostavat kohteet, joihin mennä tutustumaan. Kolvananuuro on kyllä omanlaisensa kohde. Alueen saniaiskasvusto oli jotain, mitä en ole ennen kokenut. Ja harvemmin sitä myöskään pääsee rotkon pohjaa kulkemaan.