Etoshan jälkeen jatkoimme kohti rannikkoa, sillä halusimme päästä käymään kuuluisalla Skeleton Coastilla. Skeleton Coast on Etoshan tapaan kansallispuisto, ja se sijaitsee Luoteis-Namibiassa, Atlantin rannikolla. Nimen Skeleton Coast on saanut oletettavasti siitä, että sen rannoille on ajautunut suuret määrät valaita, joiden luurankoja on ollut näkyvillä valtavasti.
Myös monet laivat ovat haaksirikkoutuneet alueelle sankan sumun, suurten aaltojen, arvaamattomien virtausten ja myrskytuulten takia. Haaksirikon jälkeen jotkut merimiehistä saattoivat selviytyä rantaan, mutta näillä ei ollut mahdollisuutta selvitä rannikon karussa ympäristössä ja he kuolivat janoon.
Skeleton Coast -kansallispuisto
Skeleton Coast on perustettu vuonna 1971, ja on kooltaan valtava, lähes 17 000 neliökilometriä. Pituudeltaan se on lähes 500 kilometriä. Vertailun vuoksi Suomen suurin kansallispuisto Lemmenjoki on pinta-alaltaan alle kolme tuhatta neliökilometriä, joten Namibian Skeleton Coast -kansallispuisto on lähes kuusi kertaa suurempi.
Namibian hylkeet
Skeleton Coast on jaettu kahteen osaan, pohjoiseen ja etelään. Eteläosaan on mahdollista mennä nelivetoisella autolla, mutta pohjoisosa on avoinna vain lentosafarilla eikä sinne ole sallittua mennä millään ajoneuvolla. Meitä kiinnosti nimenomaan kansallispuiston eteläosa, sillä siellä on suuria afrikanmerikarhuyhdyskuntia (brown fur seal / Cape fur seal). Erityisesti meitä kiinnosti hieman Skeleton Coast -kansallispuiston ulkopuolella oleva Cape Crossin yhdyskunta, jossa on mahdollista nähdä 100 000 hyljettä milloin tahansa.
Muuten Skeleton Coast ei varsinaisesti ole niin sanotusti villieläinkohde, ja hylkeet lienevät eläimistä monelle se kohokohta. Hyvällä tuurilla saattaa nähdä juoavahyeenoja (striped hyena), vaikeasti nähtäviä ruskohyeenoja (brown hyena), sekä vaippasakaaleja (black-backed jackal).
Cape Cross Seal Reserve
Pääsymaksu Cape Crossiin on muistaakseni noin 7,5 euroa henkilöä kohden, ja lisäksi parkkimaksu on 2,5 euroa. Kovin kallista käynti Cape Crossissa ei siis ole, verrattuna vaikka safareiden hintoihin. Parkkialue on kooltaan valtava ja ainakin meidän Cape Crossin hyljeyhdyskunnassa vieraillessamme parkkipaikka oli helppo löytää.
Periaatteessa paras aika vierailla Cape Crossiin on Suomen talvi, eli Namibian kesä. Silloin nimittäin sataa hieman, joka auttaa siihen, että ilmassa ei ole hiekkapölyä. Lisäksi aamulla on harvemmin sumuista ja varsinkin yölämpötilat ovat lämpimämpiä. Toisaalta Etoshaan matkustaessa paras aika on puolestaan talvikuukausien loppupuolella ennen sadekauden alkua, ja itse ajoittaisin vierailun mieluummin Etoshan mukaan, jos sinne on menossa. Niin mekin teimme, ja Cape Crossin sää oli tästä huolimatta varsin hyvä.
Cape Cross oli todellakin maineensa veroinen. Hylkeitä oli valtava määrä. Lisäksi rannalle oli rakennettu reilusti puurakenteita kulkua helpottamaan. Melua afrikanmerileijonat kyllä pitivät ja haju oli varsin epämiellyttävä, kuten se toki vastaavissa paikoissa muutenkin on.
Hylkeillä oli myös paljon poikasia, ja näimme, kun vaippasakaali tuli niitä metsästämään. Aikuisia hylkeitä vaippasakaali selvästi pelkäsi, mutta poikasia se tappoi.
Walvis Bay
Cape Crossista jatkoimme mielenkiintoiseen Swakopmundin kaupunkiin, joka niin ikään on rannikolla. Cape Crossista ajoi sinne noin 1,5 tuntia. Swakopmund oli siinä mielessä erittäin mielenkiintoinen kaupunki, että saksalaisvaikutteet näkyivät siellä edelleen vahvana, ja merkittävä osa asukkaista puhuu Swakopmundissa edelleen Saksaa, niin myös meidän majatalomme emäntä.
Illalla matkustimme Swakopmundista vielä puolen tunnin päähän Walvis Bayhin, jossa usein näkee flamingoja (greater flamingo) ja pikkuflamingoja (lesser flamingo). Flamingoja oli hieman vähemmän kuin odotimme, sillä odotimme, että niitä olisi yhtä paljon kuin esimerkiksi Kenian Lake Nakurussa aiemmin. Kuitenkin retki Walvis Bayhin oli ilman muuta kannattava, ja olimme siihen tyytyväisiä. Flamingoja on aina yhtä mahtavaa päästä näkemään.
Swakopmundissa olisi mahdollista kokeilla myös esimerkiksi hiekkalautailua (sand boarding), joka sinällään näyttää varsin hauskalta, vaikkakin raskaalta puuhalta. Me jätimme tuon aktiviteetin tällä kertaa väliin, mutta tulevaisuudessa sitäkin kiinnostaisi kokeilla.
Oletko sinä käynyt katsomassa hyljeyhdyskuntia jossain päin maailmaa?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Tuollaiset hyljeyhdyskunnat ovat näkemättä. Kuvista tuli mieleen pingviinit Hyväntoivonniemellä Etelä-Afrikassa. Oli varmaan mielenkiintoista seurata elämän raadollisuutta, kun vaippashakaali kävi noutamassa hylkeenpoikasen ateriakseen. Mielenkiintoinen reissu varmasti kokonaisuudessaan.
(Postauksen alussa on jäänyt puuttumaan kolme nollaa Lemmenjoen kansallispuiston koosta. Onhan jutussa toki kerrottu, että Skeleton Coast on lähes kuusi kertaa Lemmenjokea isompi.)
Tosiaan pingviiniyhdyskunnat jossain määrin tulevat mieleen. Niitäkin yhdyskuntia on mukava seurata.
Kiitos huomiosta, tulikin korjattua se heti.
Hyljeyhdyskuntia olen käynyt katsomassa Itämeressä Uudenkaupungin edustalla. Melkoinen haju oli myös.
Hyväntoivonniemelle oli niitä luodolle rantautunut melkoinen määrä.
Me olimme joitain vuosia sitten tuolla Uudenkaupungin edustalla,mutta tuuli oli liian kova ja hylkeet jäi näkemättä. Isokarin majakka kuitenkin oli kiva kohde. ITsekin muistan hylkeet myös Etelä-Afrikasta.
Mielenkiintoisia paikkoja, joissa ei kyllä ole tullut käytyä. Näistä taitaisin viihtyä parhaiten tuolla rannalla katselemassa flamingoja. Toki hylkeetkin olisivat upea näky.
Joo, Namibia on monipuolinen ja turvallinen maa. Sitä kannattaa joskus miettiä matkakohteena. Flamingojen katsominen oli kivaa ja muutenkin alue oli varsin viihtyisä.
Itsellä oli Namibiaan jo suunnitelmat valmiina, mutta sitten tuli korona ja ne sulivat siinä mukana. Tai eivät sulaneet, mutta siirtyivät tulevaisuuteen. Oli kiva lukea näistä kohteista, kun olivat omissa suunnitelmissa mukana. Yksittäisistä kuvista silmään pisti ”hyljeportti”, oli komeasti toteutettu.
Kun hylkeistä kysyitte, niin muutaman kerran olen yhdyskuntia nähnyt. Etelä-Afrikassa laajimman mitä itse kokenut, viimeksi Kaliforniassa Morro Bayssa keväällä. Hylkeet ovat mukavia veijareita katsella!
Meiltä koronan takia peruuntuivat Intia, Yhdysvallat ja Kiina. Yhdysvallat on noista sen jälkeen toteutunut, mutta Intia ja Kiina ovat edelleen toteutumatta. Namibia on kiva kohde, kannattaa pitää maa mielessä ja toteuttaa peruuntunut matka joskus. Uskon, että pitäisit maasta.
Hyljeyhdyskuntia olen käynyt katsomassa Uuden-Seelannin Kaikourassa, jossa niitä oli hauska seurata, varsinkin poikasten kovaa menoa. Namibiassa ajoin myös Skeleton Coastilla, mutta en Swakopmundista tullessa käynyt enää Cape Crossiin vaan ajoin jo aiemmin Spitzkoppeen ja sen upeisiin kalliomuodostelmien luokse. Rannikolla oli hyvin pilvistä ja kosteaa, jopa kylmä. Walvis Bay, huolimatta flamingoista, oli aika ikävän tuntuinen paikka verrattuna Swakopmundiin. Palaan kesällä ehkäpä uudestaan Namibiaan, jos vaan saan suunnitelmat tehtyä Botswanaan, Zimbabween ja Sambiaan. Namibia toimisi matkan lähtö- ja päätepisteenä.
Kaikourassa en ole käynyt, mutta on mielessä paikkana, jossa haluaisin käydä. Ongelmana on ikävän pitkä matka. Ehkä vielä joskus. Enpä ole hetkeen lentoja tuohon suuntaan katsonut, mutta äkkiseltään Namibia kuulostaa ehkä jopa hieman yllättävältä. Sinällään upealtahan tuo matka kuulostaa!
Upeita kohteita ja kuvia jälleen, ja onhan nuo hylkeet ihan todella söpöjä! Namibia on ollut meillä myös suunnnitelupöydällä, mutta ei toteutunut vielä viime talven Afrikan reissulla, josko sitten seuraavalla, jonka ajankohta ei tosin ole vielä tiedossa. Skeleton Coastikin oli/on kohdelistalla, mutta en kyllä tiennyt että se on noin valtavan kokoinen alue!
Tuli itse asiassa jälkikäteen itsellekin yllätyksenä tuo alueen koko. Kannattaa pitää joka tapauksessa matkaohjelmassa. Tulette varmasti pitämään Namibiasta!
Muutaman päivän päästä olemme Kaikourassa, joten toivottavasti kohtaamme siellä hyljeyhdyskunnan. Enpä olisi olettanut tässä postauksessa hyljekuvia näkeväni!!
Toivottavasti näette siellä hylkeitä. Uusi-Seelanti on upea maa, nauttikaa matkasta!
Voi vitsit kuinka paljon hylkeitä, upean näköistä ja missä asennoissa osa nukkui! 😀 Tai toivottavasti nukkui, eikä ollut niskat poikki kuolleena siinä 😀 aika hurja historia paikalla, joten varmasti mielenkiintoinen kohde. Itekin olisin valinnut tuon eteläisen osan, kun pääsee autolla. Saitteko itse ajaa vai oliko/pitikö teillä olla kuski?
Kyllä ne taisivat tosiaan nukkua. 😀Joo itse pystyi ajamaan tuolla ja muutenkin Namibia on todella kiva kohde itsenäiseen autolla matkailuun.
Kivasti näytti olevan hylkeitä! Me olemme isompia määriä niitä nähneet samalla rannalla kait vain Galapagoksella jollain saarella. Jos saamme aikaiseksi vähän pitemmän Namibian matkan vielä, niin tuonnekin pitäisi kyllä päätyä.
Hylkeitä tosiaan oli paljon, ja jos pidemmän Namibian matkaan teette, tuolla kannattaa ilman muuta pistäytyä. Olisin ajatellut, että joku hyljeyhdyskunta olisi purjehtiessakin saattanut tulla vastaan.
Onpa upea määrä hylkeitä! Niitä on kyllä kiva seurata ja oli tuo sakaalikin hieno vaikka vähän tyhmäke, kun tappoi hylkeenpojan.
Samantyylisiä hylkeitä näimme Uudessa-Seelannissa ja myös Kapkaupungissa, jossa oli ihan keskustassa hylkeille omat laiturit ja niitä näki helposti, kun osasi mennä katsomaan oikeaan kohtaan.
Oli kyllä vähän tyhmäke, ja tappoi niitä itse asiassa useampia. Luonto on välillä varsin julma. Hylkeitä on mukava seurata ja kyllähän vastaavissa paikoissa aina tulee käytyä, kun lähelle sattuu.
No olipas erikoisen näköinen tuo sakaali ja höh, että ehti tappamaan poikasiakin teidän silmien edessä. Nuo flamingot on jostakin syystä minun mielestä aina niin upeita. Jos niitä on lähistöllä niin ehdottomasti täytyy lisätä matkaan koukku niitä katsomaan. Kiva lukea Namibiasta kun ei ole itselle yhtään tuttu.
Joo, oli hämmentävää nähdä, että tappoi poikasia. Luonto on toki usein varsin julma ja samasta elintilasta kamppailevat eläimet toki tappavat ”huvin vuoksi” toisten lajien poikasia, mutta tässä ei ollut kyse siitä, eikä ravinnosta. Samaa mieltä, flamingot ovat todella hienoja, niitä katselee mielellään ja kyllä mekin monesti niiden takia tehdään koukkaus jos toinenkin.
Upeita kuvia, varsinkin nuo sakaalin kuvat! Onnistuivatko aikuiset hylkeet puolustamaan poikasia mitenkään? Toivottavasti sakaali sai syötyä myös tappamansa poikaset, ettei mennyt hukkaan.
Aikuiset hylkeet onnistuivat puolustamaan omia poikasiaan niin, että sakaali jätti ne suosiolla rauhaan. Jos vieressä oleva emo oli ”kalastamassa” niin tällasia poikasia sakaali napsi. Vieressä olevat poikaset eivät hylkeitä kiinnostaneet lainkaan.