Mikumin kansallispuisto ei kuulu Tansanian tunnetuimpiin safaripuistoihin eikä myöskään ole eläimistöltään aivan niin runsas kuin jotkin muut. Meille se osui matkan varrelle, kun matkasimme Ruahan kansallispuistosta takaisin Dar es Salamiin ja halusimme tehdä siellä yhden puolipäivää kestävän nopean safarin.
Mikumin – aliarvostettu kansallispuisto
Afrikassa matkanteko on usein hidasta, mutta Mikumi sijaitsee vain noin neljän tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista ja paikalliset olosuhteet huomioiden pystyy matkan taittamaan varsin hyvää tietä. Itse asiassa monet pitävät Mikumia hieman aliarvostettuna.
Vaikka monet harvinaisemmat eläimet puuttuvat Mikumin kansallispuistosta, eikä eläimiä ole yhtä paljoa kuin jossain tunnetummissa puistoissa Tansaniassa, löytyy Mikumistakin monet klassiset Afrikan safareilla tavattavat eläimet.
Lajivalikoimaa ei Mikumin kansallispuistossa tosiaan voi sanoa suppeaksi, sillä sieltä löytyy helposti nähtävänä elefantit, kirahvit, puhvelit sekä usein yhdessä laiduntavat gnuantiloopit ja seeprat. Myös pala-antilooppeja (impaloita) on runsaasti. Lisäksi virtahepoja on Mikumissa varsin paljon.
Petoeläimistä eniten näkee leijonia, kuten monissa muissakin puistoissa. Ihan jokaisella safarilla näitä ei kuitenkaan pääse näkemään. Myös hyeenoja ja leopardeja alueella on, mutta näitä nähdään harvoin – erityisesti jälkimmäisiä.
Me olemme viettäneet valtavasti aikaa Afrikan safareilla, mutta silti edellä mainittujen klassisten eläinten näkeminen on hienoa. Silti, kun on niitä nähnyt satoja kertoja, haluaa usein nähdä jotain harvemmin nähtyjä eläimiä ja esimerkiksi monet antiloopit ovat alkaneet kiinnostamaan sitä enemmän, mitä enemmän safareilla olemme käyneet.
Mikumissa näitä ei-tavanomaisimpia antilooppeja pitäisi tavata useita lajeja, kuten hirviantilooppi (eland), isokudu (greater kudu), lehmäantilooppi (hartebeest) ja mustahevosantilooppi (sable). Me emme kuitenkaan nähneet niistä ainoatakaan puolipäiväisemme aikana, mutta alla muualla Afrikan safarikohteissa kuvaamamme kyseiset antiloopit.
Erityisesti mustahevosantilooppi on näistä vaikuttava. Se on todella elegantin näköinen ja taistelutilanteessa leijona saattaa jäädä kakkoseksi.
Mikumin kansallispuisto – paras aika vierailla
Yleisesti sanotaan, että paras aika vierailla Mikumissa on heinäkuun ja lokakuun välillä (ehkä tarkemmin kesäkuun lopulta lokakuun puoliväliin). Kuivalla kaudella eläimet ovat kerääntyneet pienemmälle alueelle ja puissa ei ole lehtiä (tuolla puut pudottavat lehdet kuten meillä talvella). Tämä varmaan pitää paikkaansa edelleen, että se on paras ajankohta, jos joku pitäisi valita.
Valitettavasti tuossa osassa Tansaniaa sade- ja kuivankauden rajanveto ei nykyään ole enää niin selkeä, ja vettä saattaa tulla niin sanotulla kuivalla kaudellakin. Näin kävi myös meillä.
Niinpä, jos linnut yhtään kiinnostavat, kannattaa harkita Dar es Salamissa ollessaan käyntiä Mikumissa myös pohjoisen talviaikaan, sillä muuttolintuja on alueella runsaasti. Ja samat klassiset eläimet ovat edelleen läsnä, vaikka vähän vaikeammin havaittavissa.
Alla vielä kuvia meidän Mikumin majapaikastamme.
Mikumin kansallispuisto oli tämän reilun neljän viikon safariosuuden viimeinen kohde. Me emme tosiaan nähneet Mikumissa harvemmin tavattavia antilooppilajeja, eikä muutenkaan eläinten määrä vaikuttanut erityisen runsaalta. Yleensä olemme safarikohteissa useamman päivän, mutta nyt tosiaan vain yhden puolikkaan, joten otoksemme on aika ohut. Kuitenkin klassiset eläimet Mikumissa kyllä näkee ja puisto on verrattain rauhallinen. Joten jos aikatauluihin sopii, niin kyllä retki tuonne Dar es Salamista on mukava tehdä.
Oletko sinä käynyt Mikumin kansallispuistossa ja mitä sinä toivoisit safarilla eniten näkeväsi?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Itse olen käynyt vain parilla safarilla, mutta Mikumi kuuluu niihin. Siitä näkökulmasta luin mielenkiinnolla tätä. Tykkäsin todella paljon, aika meni safarilla siivillä, kun oli niin paljon nähtävää.
Safareilla aika tosiaan menee kuin siivillä. Me tykätään todella paljon. Ei ollakaan tämän jälkeen oltu Afrikassa safarilla, mutta mieli tekisi kovasti.
Hihkuisin kyllä onnesta tällaisen eläinkattauksen edessä. Onpa hienoja bongauksia, vaikka sää ei ollutkaan kaikista otollisin.
Olisi ihanaa päästä suunnittelemaan safarimatkaa. Ehkä sen aika vielä tulee 🙂
Eipä noissa eteläisen Afrikan kohteissa voi oikein mennä vikaan, ihan uskomattoman hienoja paikkoja kaikki. Iso suositus kyllä! Me ainakin tykätään valtavasti ja epäilemättä myös te.
Kyllä kelpaisi tällainen safari, kun en ole yhdelläkään ollut. Tansania muutenkin tuntuu kiinnostavalta, koska kuuntelen juuri äänikirjaa Naiset, joita ajattelen öisin. Kirjailija matkustaa osittain Karen Blixenin jalanjäljissä Afrikkaan. Hän käy myös Tansaniassa, joka innoittaa ehkä eniten.
Safareja voi kyllä suositella, me pidämme niistä kovasti. Karen Bliksenin tarina kiinnostaa, pitäisi katsoa Minun Afrikka.
Tällainenkin valikoima olisi meille varmasti mieluisa. Luultavasti suuntaisimmekin vähemmän tunnettuihin kohteisiin. Tämä oli hyvä vinkki!
Joo, kyllä tuosta valikoimasta iloiseksi tulee varmasti! Rauhallinen, sijainti verrattain lähellä pääkaupunkia ja mainiot puitteet.
Safareilla on tullut käytyä vain muutamia kertoja ja ne ovat kyllä olleet kiehtovia. Usein maisematkin ovat olleet erilaisuudessaan niin mielenkiintoisia, että ei olisi harmittanut vaikka eläimien näkeminen olisi jäänyt vähäiseksi. Taidan olla enemmän maisemamatkailija kuin siellä liikkuvien eläinten bongailija.
Tuo on ihan totta, uskomattoman hienoja ovat myös maisemat. Itse taidan olla kumpaakin, maisemat kiinnostavat, mutta niin villieläimetkin
On tuossakin paljon bongauksia puolipäiväreissuksi. Mietin, oliko tällä tai muulla safarilla joku eläin yllätys? Tarkoitan, että kirahvi olikin pienempi tai leijonan karjaisu vaisumpi kuin mitä olitte etukäteen kuvitelleet?
Oli kyllä kiva määrä bongauksia. Jotenkin nuo ovat aina hienoja kokemuksia, joihin en itse kyllästy. ITselleni taitaa leijonan karjuminen mieleen, kun se näytti kutsuvan pentuun, josta oli joutunut eroon.
Emme ole käyneet safarilla, mutta juuri nuo isot eläimet ja varsinkin leijonat haluaisin nähdä (turvalliselta etäisyydeltä). Olin lukioikäisenä yhden kesän Saksassa kieltä oppimassa, ja isäntäperhe kuljetti minua naapurimaan Hollannin eläintarhaan, jossa autolla ajettiin tiettyä reittiä ikkunat kiinni. Eläimet olivat ”vapaina” ympärillä. Pari viikkoa enen käyntiämme suomalainen merimies oli roikottanut kättään auton ikkunasta, jolloin leijona oli siihen tarttunut ja repäissyt irti. ”Diese Löwen essen gerne finnisches Fleisch.” Se koommin en ole lähelle leijonaa mennyt. Juha
Tuollainen samanlainen paikka on Ruotsissa, Kolmårdenissa. Siellä on lapsena tullut käytyä ja kivat muistot on jäänyyt mieleen. Hurja tuo leijona juttu, mutta niinhän se on, että hurjia petoja ovat. Sääntöjä kannattaa tosiaan noudttaa.
Täällä yksi, joka haluaisi kovasti päästä ensimmäiselle safarimatkalleen! Luulen, että hihkuisin jokaisen eläimen nähdessäni onnesta kuin pikkulapsi 😀
Uskon, että tykkäisit vatmasti safarimatkasta, voin suositella lämpimästi. Ehkä samalla kerralla on hyvä idea käydä parissakin paikassa. Itse en nimittäin niihin kyllä itse kyllästy.
Mikumissa emme ole käyneet, vaikka aika monessa Tansanian puistossa olemmekin.
Noista antilooppinen näkemisestä tulee eittämättä mieleeni se, että kun safarimatkan alussa nähdään ensimmäiset impalat, niin kaikki tapaavat olla niistä innoissaan. Muutaman päivän päästä kukaan ei enää oikein viitsi nostaa katsettakaan, kamerasta puhumattakaan, jos auton vierellä näkyy muutama impala tai vaikka lauma impaloita 🙂
Noin se taitaa tosiaan olla, erityisesti impaloiden osalta, samoin gnuantilooppien. Monet muut harvemmin nähtävät antiloopit ovat kyllä sellaisia, että itse jaksan kyllä niistäkin innostua.
Olen käynyt muutamalla safarilla, viimeisimmäksi Sri Lankassa Yalan kansallispuistossa. Afrikan safarit ovat minusta ihan omaa luokkaansa. Mikumi oli minulle tuntematon, joten sillä oli kiva lukea tästä kohteesta. Tällä hetkellä haaveilen Etelä-Afrikasta ja Krugerista. 🙂
Safarit ovat hienoja kohteita. Afrikan safarit ovat kyllä eläinten laji- ja lukumäärässä omaa luokkaansa omastakin mielestä, vaikka Brasilian Pantanal on jäänyt huikeana kohteena mieleen myös. Sri Lankassa mekin kävimme Yalassa. Etelä-Afrikka on monipuolinen maa ja Kruger ihan huippu.
Olipas kiva kuva leijonasta pentuineen! En ole ikinä nähnyt leijonanpoikasia safareilla, isoja leijonia jonkun verran. Se on totta, että mitä enemmän safareilla käy, sitä enemmän alkaa kiinnostamaan enemmän ”myös tavalliset eläimet”. Varsinkin linnut ovat itsestä kiehtovia Afrikassa, kun ne ovat usein kovin värikkäitä täkäläisiin lintuihin nähden.
Hieman tuossa ensi talveksi mietin Tansanian safaria, mutta nykyinen maailmantilanne on hieman alkanut vaikuttamaan mahdollisiin reittisuunnitelmiin. Ainakin lennot pitäisi valita siten, että pysyy poissa kriisipesäkkäiden vaihdoista.
Tykätään itsekin siitä kuvasta leijonasta pentuineen varsin paljon. Pentuja lienee vaikeampi nähdä, koska emot yrittävät niitä suojella vihollisilta, kuten hyeenoilta ja puhveleilta. Ja linnuista tosiaan samaa mieltä. Ovat tosiaan värikkyydessä usein eri maata, ja lisäksi kookkaita lintuja on hauskaa seurata.
Tukholman kautta ainakin aiemmin lensi varsin näppärästi noille seuduille. Mutta eipä tässä oikein enää mistään tiedä.
Mikumi ei ole minulle millään tavalla tuttu kansallispuisto, joten tätä oli erityisen kiinnostavaa lukea. Usein matkailussa huomio keskittyy juuri niihin kaikkein tunnetuimpiin kohteisiin, vaikka vähemmän tunnetut paikat voivat tarjota aivan yhtä upeita eläin- ja luontoelämyksiä – joskus jopa rauhallisemmassa ympäristössä. Tansanian luonto on muutenkin niin vaikuttavaa, että tällaiset paikat alkavat heti herättää matkahaaveita.
Mikumi ei tosiaan monillekaan nimenä sano juuri mitään. Olen aivan samaa mieltä, monesti vähemmän tunnetut kohteet ovat elämyksinä – ei edes yhtä upeita – vaan jopa upeampia. Joskus ne saattavat olla hieman vaikeammn saavutettavia, ja siksi vähemmän tunnettuja, mutta tämä ei, vaikka ajomatkaa lentokentältä kertyykin muutamia tunteja.