Afrikan matkaa suunnitellessamme tiesimme, että Chobe oli Botswanassa paikka, jossa halusimme kovasti vierailla. Ja nimenomaan Chobe-joki, ei vain Choben kansallispuisto. Choben kansallispuistosta olimme saaneet jo esimakua, kun saavuimme suureen kansallispuistoon Savutin alueelle.
Chobe-joen nimi vaihtelee sen mukaan, missä maassa se virtaa. Keskisen Afrikan eteläosissa joesta käytetään nimeä Cuando: se virtaa Angolasta Namibiaan ja edelleen Botswanan pohjoiselle rajalle. Joen nimi vaihtuu Linyantiksi ja kauempana idässä Chobe-joeksi. Lopulta Chobe yhtyy Sambesiin. Jokisysteemi muodostaa noin 225 kilometrin matkalta Angolan ja Sambian välistä rajaa.
Chobe-joen alueella meille tuli yllätyksenä massiiviset määrät pieniä kärpäsiä. Samoihin olimme aikanaan törmänneet Australiassa. Kärpäset eivät pistäneet, mutta niitä oli niin paljon, että leirillä ollessamme ne olivat kyllä todella häiritseviä. Niinä meni silmiin, nenään, korviin ja suuhunkin, jos erehtyi jotain sanomaan. Safariajojen aikana kärpäset eivät onneksi tulleet häiritsemään.
Venesafari Chobe-joella
Chobe-joella pääsimme tekemään loistavan jokisafarin. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun safarioppaanamme oli nainen. Ja hän oli kyllä erinomainen.
Ylipäätään näistä venesafareista tuntuu olevan vähän ristiriitaisia mielipiteitä, mutta meidän kokemuksemme ovat erinomaisia. Varsinkin, jos valokuvaus kiinnostaa, saa veneestä käsin aivan erilaisia kuvia kuin safarijeepistä. Myöskin lintubongareille venesafarit ovat ihan huippuja.
Veneretkellä näimme todella paljon erilaisia eläimiä: antiloopeista impaloita, likin (lechwe) ja vesiantilooppeja (waterbuck), ja lisäksi suuria niilinvaraaneja (water monitor), krokodiilejä, virtahepoja, vesipuhvelin ja norsuja. Näimme myös erittäin surullisen näyn: kuolleen norsun, jonka ruhoa oli osittain syöty, syöksyhampaat poistettu ja kärsä lojui irtonaisena maassa.
Safariajelu Chobessa
Veneretken jälkeen lähdimme vielä jeeppisafarille. Näimme lukuisia elefantteja ja myös niiden uivan Chobe-joen vastarannalle. Pienemmistä norsuista ei näkynyt kuin kärsät, kun ne jonossa uivat joen poikki.
Täälläkin meillä oli toiveissa, että näkisimme villikoiria, mutta näin ei käynyt. Vastaan tullut kuski kertoi Chobessakin niitä nähneensä, joten Botswana varmaankin on mainio paikka noiden harvinaisten eläimien näkemiseen, vaikka meillä ei niiden osalta käynytkään tuuri. Muuten Botswanassa viettämämme aika oli varsin antoisaa eläinhavaintojen suhteen.
Leijonapariskunnan näimme illalla. Oppaamme kysyi, että haluammeko jäädä odottamaan, jos ne parittelisivat. Ja kyllähän me halusimme. Uros ja naaras leijona eivät muussa tapauksessa taida kahdestaan olla. Valitettavasti tämän suhteenkaan ei onnistanut, mutta onneksi näimme vastaavan tapahtuvan myöhemmin Tansanian Selouksessa.
Ajelimme vielä joenrantaa ja katselimme muun muassa lisää elefantteja ja puhveleita. Koko päivän kruunasi mustahevosantilooppi (tai musta-antilooppi, sable), jonka näimme. Paitsi että sitä naamioantiloopin tapaan näkee äärimmäisen harvoin, se on myös todella elegantin näköinen. Se myös selviää usein leijonaa vastaan taistelusta voittajana.
Vaikka meitä jäi vähän harmittamaan, että emme onnistuneet nähmään Botswanassa villikoiria, olimme erittäin tyytyväisiä siitä, että näimme maassa meille uusina lajeina mustahevosantiloopin sekä naamioantiloopin. Siinä mielessä olimme oikein tyytyväisiä reissuumme Botswanaan, ja jäihän sinne jotain nähtävää jatkossakin.
Oletko sattunut käymään Chobe-joella tai ylipäätään jokisafareilla? Olisiko mielestäsi kiinnostavampaa olla jeepin kyydissä vai haluaisitko katsella eläimiä veneestä käsin?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
32 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Ensin tuli mieleen, että jokisafarit ovat kokonaan kokematta ja niin ovatkin varsinaiset safarit, mutta veneajelut mm. Nepalissa, Costa Ricassa, Nicaraguassa, Guatemalassa ja Gambiassa ovat olleet oikein mukavia. Krokotiilejä ja virtahepoja on näkynyt uimassa, apinoita ja liskoja rannan puissa ja lukuisia lintuja ympärillä. Te olette kyllä onnistuneet näkemään ja kuvaamaan upeita eläimiä. Toivottavasti Afrikan villikoirat osuvat vielä joskus tiellenne ja saatte kuvattua niitä. Minä taidan tyytyä ihailemaan omaa ja tyttäreni koiraa, jotka ovat väritykseltään samanlaisia.
https://photos.app.goo.gl/ZT4EMLyAHqKbNbhE9
Olen samaa mieltä, veneajelut ovat usein mukavia. Ja ilmeisesti tuo Nepalin veneajelu oli Chitwanissa? Siellä ollaan mekin käyty, ja oli kiva ajelu, ja paikka muutenkin. Täytyy toivoa, että villikoiria joskus tulisi vastaan – paitsi että harmittaa, kun niitä ei ole näkynyt, niin ovat myös monessakin mielessä omia suosikkieläimiä.
Ja toden totta, on muuten väritykseltään hyvin lähellä!
Upea reissu! Näin paljon havaintoja, sekä eläimiä että lintuja. Ihan kuin itse olisin käynyt safareilla. Vaikka surullisiakin näkyjä on siihen mahtunut, luulisin, että tällaisesta ei voi välttyä. Se kuuluu elämään luonnossa – luonnon ruokaketju.
Mitä aina suuresti ihmettelen, miten osaattekin löytää näin upeat matkakohteet. Jos joskus olen suunnittelemassa matkaa Afrikkaan, teidän blogista voi bongata ne kaikkein parhaat paikat vierailla mantereella.
Tämä oli upea reissu ja on jäänyt kyllä mieleen! Ja tosiaan, lintuja ja eläimiä oli suuret määrät. Ja näinhän se on, tämä vieläpä oli kuivan kauden aivan loppua, joka on vuoden rankin aika kasvinsyöjille. Muutamien viikkojen luluttua alkaa sateet, niin se helpottaa muun muassa norsujen ja antilooppien elämää huomattavasti.
Aika paljon niiden kohteiden miettimiseen joutuu kyllä käyttämään aikaa. On tarkoitus kirjoittaa jossain vaiheessa jonkinlainen yhteenveto tai vertailu eri safarikohteista.
”yhteenveto tai vertailu eri safarikohteista” tulisi ainakin täällä päin tarpeeseen. Mulla on rajallisesti aikaa (yksi pitkä 45 päivän loma vuodessa, joka osuu pahimpaan lomasesonkiin), joten haluan kuluttaa sen viisasti. Olisi myös kivaa tietää, milloin näihin kohteisin kannattaa matkustaa.
Eipä taida norsulta toiset eläimet hampaita viedä – kaksijalkaiset selvästi asialla.. Toivottavasti eivät saaneet liian hyvää hintaa, että eivät moisia bisneksiä jatkaisi..
Yleensä puistonvartijat irrottavat kuolleilta norsuilta syöksyhampaat, ettei kukaan nistä pääsisi hyötymään. Tuossa salametsästyksessä yksi murheellinen asia on se, että ne salametsästäjät saavat siitä ihan vain ”taskurahaa” ja ne rahat menee ihan muualle.
Hienoja lintu- ja luontokuvia! Emme ole safareille vielä eksyneet, mieli tekisi. Noilla seuduilla pitäisi olla kännykkää parempi laite tarkkaan eläinkuvaukseen, iPhonella ei ihan lähelle leijonaa uskalla mennä kuvaamaan. Juha
Kiitos! Itse asiassa olemme huomanneet, että yllättävänkin moni kuvailee tuollakin kännykällä, mutta tottahan se on, että monissa tapauksissa kunnon zoomista on tosiaan hyötyä.
Veneretket ja -safarit on kyllä kivoja, eläimet kun usein ovat siinä ihan tarjottimella. Upeita eläimiä ja vitsi miten hieno tuo mustahevosantilooppi! Olitte onnekkaita. Kyllä mä ennemmin tuon valitsisin nähdä kuin villikoiran. En tosin olen nähnyt kumpaakaan😅, mutta parittelevat leijonat olen nähnyt jossain päin Tansaniaa.
Tuo on totta, yllättävän lähelle eläimiä usein pääsee – erityisesti leijonia. Ja heh, nyt kun noita mustahevosantilooppeja on nähnyt useita, niin villakoirat on alkanut kiinnostaa koko ajan enemmän. Ja kyllä, parittelevia leijonia on nähty juuri Tansaniassa.
Molemmilla käyty – jeeppi- ja venesafareilla vaikkakin enemmän maalla safareilla käynyt kuin vesitse. Puolensa molemmissa mutta kenties vesitse pääsee lähemmäksi varsinkin (vesi)lintujen katselussa. Chobeen olin jo suunnittelut matkan tulevalle kesälle, mutta se matka (Botswana-Zimbabwe-Sambia) vaihtui sitten Keski- ja Etelä-Amerikan matkaan viikkojen pohdinnan ja pyörityksen jälkeen. Jokisafarille kuitenkin menossa Panamassa. Ehkäpä vuoden päästä yritän uudestaan Afrikkaan.
Joo, kyllähän mekin enemmän maalla ollaan käyty, mutta se johtuu jo siitä, että venesafareita on vähemmän tarjollakin. Juu, venesafarilla pääsee lähemmäs lintuja ja esimerkiksi virtahepoja ja krokotiileja. Lisäksi valokuvauksen näkökulmasta kuvia saa paremmasta näkökulmasta ja muutenkin erilaisista tilanteista (esim. norsut ylittämässä jokea).
Tuo olikin varmasti vaikea pohdittava. Positiivinen asia on se, että molemmat vaihtoehdot olisivat olleet todella hyviä. Millainen reitti on hahmoteltuna?
Sambiassa ollaan käyty vain päiväretkellä, se kiinnostaisi itseäni. Zimbabwesta tarkoitus kirjoittaa juttuja lähiaikoina, sitä voin kyllä suositella.
Hahhah, aloitan jälleen kerran kommentoinnin tutulla lauseella: ”Upeita kuvia!” 🙂
Veneretket on reissuilla usein itselle se kohokohta. Ja vielä parempi, jos pääsee samalla bongailemaan eläimiä 🙂
Heh, kiitos!
Joo, on kiva kun pääsee kuvailemaan eläimiä niiden tasolta. Muutenkin tausta on aika erilainen kuin maalla tapahtuvissa safareissa!
Tuo eläinten tarkkailu veneestä tuo ne jotenkin monesti lähemmäs kuin safariajot autoilla. Veneellä pääsee myös parhaimmillaan kivasti aika lähelle jopa lintuja.
Totta, olen samaa mieltä. Ilman muuta pääsee selvästi lähemmäs lintuja. Lisäksi venesafarit ovat mukavaa vaihtelua, sillä niitä on Afrikassa paljon harvemmin tarjolla.
Botswanassa tehdään asioita oikein, kun eläimiä on runsaasti – joidenkin mielestä norsuja jo liikaakin. Toista se on toisella puolella Afrikkaa eli lännessä, jossa eläimet pistellään poskeen. Toisaalta harmi, toisaalta ymmärrän, jos nälkä kerran on. Itse kyllä mieluusti katselisin vain.
Kyllä, siellä tosiaan tehdään asioita monessakin mielessä oikein. Siellä huolehditaan myös siitä, että turismi ei ole liiallista kuin jossain toisissa Afrikan maissa. Botswanassa toden totta on oivallettu jotain olennaista. Veikkaampa, että pidemmällä aikavälillä olisi paikallisten etu, jos niitä eläimiä ei pisteltäisi poskeen ihan sen nälänkin näkökulmasta.
No nyt oli kyllä paljon erilaisia lintuja! Venesafarille menisin ennemmin, ja toivottavasti pääsenkin jonkinmoiselle Borneossa ensi vuoden alussa, minne olen taas omalle fb-ryhmälle suunnittelemassa matkaa parin muun kohteen lisäksi. Ainakin apinoita pitäisi nähdä 😁
Joo, venesafareilla näkyy lintuja usein tosi kivasti! Minne päin Borneota olette menossa? Se kuulostaa todella kivalta, ainakin me tykättiin kovasti! Apinoita varmasti näkyy, ja niitä lintuja myös!
Ilmeisesti Kota Kinabaluun. Ryhmältä kysyttiin haluavatko sekä rantaa/saaria, että viidakkoa, vai vain viidakkoa, ja edellinen voitti. Muuten olisimme menneet Sandakaniin. Nyt ilmeisesti osa tekee retken sinne. Teillä on ilmeisesti juttuja Borneolta, pitää lukea!
Olen aina jotenkin ajatellut, että näillä safareilla istutaan jeepin kyydissä, mutta uskon että tuo vene voisi olla kyllä mielenkiintoinen ja varmasti näkisi eläimiä erilaisista kulmista. Upeita kuvia jälleen ja hienoa lintubongausta!
Niinhän se yleensä on, että jeepin kyydissä istutaan. Mutta kyllä, tosi kiinnostavia ovat nämä venesafarit.
Voi ei nuo kärpäset on kyllä niin raivostuttavia! Voin niin kuvitella kuinka paljon ne on tuolla ärsyttäneet. Voi norsua, mutta kyllähän se kuuluu elämään, onneks en tiedä miten on kuollut :/
Kärpäset toden totta oli raivostuttavia! Kuivan kauden loppu on monille eläimille kaikkein raskainta aikaa, mutta sillä ruokaa ja vettä on vain vähän tarjolla, mutta tuolla on on Chobe-joki, niin vedestäkään ei pitäisi olla pulaa.
Juurikin olin kysymässä tuosta kuolleesta norsusta, että oliko se salametsästäjien uhri. Mutta kommenteissahan siihen olikin jo vastaus, että minne ne hampaat oli joutuneet.
Ihan mielettömän upeita nuo kaikki linnut. Ja muutkin eläimet toki, mutta linnuissa oli muutama sellainen, joita en tunnistanut. Aikamoisen hieno reissu teillä ollut!
Joo, ja en muutenkaan usko, että salametsästystä tapahtuu niden yleisten ”safariteiden” ulkopuolella. Linnut olivat meillekin ilman muuta yksi kohokohta, veneretkellä päästiin niitä yllättävän lähelle!
Kiinnostaa kyllä molemmat safarimuodot, ja oikeastaan vasta näiden teidän postausten myötä olen tajunnut, että venesafaritkin ovat mahdollisia. Ehkä olisin kuitenkin hieman varautunut, koska jäi kammo siitä teidän virtahepohyökkäyksestä. Onpas muuten söpöjä nuo pikkunorsut <3
ITselle siitä virtahepohyökkäyksestä ei onneksi jäänyt yleisempää kammoa. Kun niillä kiikkerillä mokoroveneillä tultiin sama matka seuraavana päivänä takaisin, silloin kyllä oli epäluuloinen olo. Viikkoa myöhemmin tällä veneretkellä sitä ei kuitenkaan enää edes ajatellut. Ja kyllä, pikkunorsut tosiaan on söpöjä!
Itselläni on safari haaveissa jossain vaiheessa. Ovat vaan yleensä aika hintavia. Tuo venesafari onkin ihan uusi tuttavuus
Ovat tosiaan varsin hintavia. Etelä-Afrikan Kruger on helppo paikka ajaa itse, jos on ajokortti. Venesafarit on kivoja, niitäkin voi suositella, jos sattuu sellaiseen paikkaan, jossa niitä on tarjolla.