North Cascadesin kansallispuisto sijaitsee Washingtonin osavaltiossa, aivan Yhdysvaltojen luoteiskulmassa lähellä Kanadan rajaa. Washingtonin osavaltiossa on myös kaksi muuta kansallispuistoa, Olympic ja Mount Rainier, jotka ovat todella suosittuja ja keräävät paljon vierailijoita. North Cascades ei sen sijaan jostain syystä vierailijoita juurikaan kerää, ja on kuudenneksi vähiten vierailtu kansallispuisto Yhdysvalloissa (reilut 30 000 vuotuista kävijää). Tämä siitä huolimatta, että North Cascadesin kansallispuistoon ei ole lainkaan pääsymaksua. Kaikki viisi vähemmän vierailtua kansallispuistoa ovat myös erittäin hankalasti saavutettavissa, kolme Alaskassa ja yksi Tyynellä merellä Amerikan Samoalla.
Hiljaisuudestaan huolimatta North Cascades on maisemiltaan todella kaunis, ja yksi omista suosikeistani lähes 25 vierailemastani Yhdysvaltojen kansallispuistosta.
North Cascadesin kansallispuisto – patikointi
Me patikoimme kansallispuistossa patikan nimeltä ”Casade Pass and Sahale Arm”. Patikan maisemat olivat vertaansa vailla, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että reitti oli varsin raskas. Se oli myös janareitti, joten sama polku oli patikoitava takaisin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä maisemat vastakkaiseen suuntaan olivat mukavalla tavalla erilaisia, vaikka tietysti menomatkallakin tuli selän taakse välillä vilkuiltua. Patikka kannattaa pyrkiä aloittamaan mahdollisimman aikaisin aamulla. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että päivänvaloa on tarjolla vain rajoitetusti. Lisäksi parkkipaikka on varsin pieni.
North Cascadesin kansallispuistossa kulkemamme reitti tosiaan oli raskas jo pelkästään pituutensa vuoksi, joka on 18,8 kilometriä. Nousua kertyy patikan aikana 1 256 metriä, ja paikoitellen maasto on varsin hankalasti kuljettavaa. Reitti luokitellaankin vaativaksi ja patikan kesto on (kuvaus)tauoista ja vauhdista/voimista riippuen noin kahdeksan tuntia. Hyvä puoli kuitenkin on, että reittiä ei ole pakko kulkea loppuun saakka päästäkseen nauttimaan upeista maisemista.
North Cascades – milloin vierailla
Myös patikointireitin alkupisteeseen pääseminen on hieman hankalaa. Alkupiste nimittäin sijaitsee Cascade River Roadin lopussa. Tie on 37 kilometriä pitkä, joista viimeiset 21 kilometriä on päällystämätöntä tietä. Meiltä meni tien ajamiseen reilu tunti. Tie ei myöskään ole avoinna keväällä, (loppu)syksyllä eikä talvella, ja aukeaa tavanomaisina vuosina vasta heinäkuun loppupuolella. Aikaikkuna patikan tekemiseen on siis varsin lyhyt.
Reittikuvaus
Reitti on mahdollista jakaa viiteen osioon kunkin osion ominaisuuksien perusteella. Ensimmäisessä osiossa kuljetaan metsässä. Reitti alkaa heti nousemaan siksakkia varsin jyrkästi 4,3 kilometriä, jonka aikana noustaan 457 metriä. Tämä osuus on kuitenkin varsin helposti kuljettava, ja nousu on tasaista, joten kyseinen osuus ei ole vielä kovin vaativa, vaikka tasaista osuutta kyseisellä matkalla ei ole lainkaan. Koko osuus kuljetaan siis metsässä, joten tämä osuus ei näkymiä juurikaan tarjoa.
Seuraavasta osuudesta alkaa hienot maisemat. Kakkososuus on myös reitin helpoin, sillä 1,4 kilometrin aikana noustaan vain 91 metriä.
Kakkososuuden lopussa saavutaan Cascade Pass -solaan. Mielestäni tämä on aikaisin vaihe, jossa kannattaa kääntyä takaisin. Jos kulkee Cascade Pass -solaan, ehtii jo saamaan hyvän käsityksen reitin tarjoamista maisemista. Itse asiassa käsitykseni mukaan suurin osa patikoitsijoista kääntyy tässä kohtaa takaisin. Tietysti, jos voimia on, kannattaa ilman muuta jatkaa pidempään, sillä maisemat tulevat paranemaan entisestään.
Kolmannella osuudella aletaan kiipeämään kohti Sahale Arm -jäätikköä. Tämä oli omasta mielestäni todella raskas osuus, sillä nousu oli erittäin jyrkkä. Osuuden pituus on 1,3 kilometriä. Tällä osuudella näkyy myös kaunis Doubtful lake.
Nelososuudella patikoidaan harjanteella. Osuus on mielestäni helpompi kuin kolmososuus, mutta tälläkin osuudella kuitenkin noustaan lähes koko ajan ylöspäin. Tällä osuudella onnistuimme näkemään myös muutamia lumivuohia (mountain goat), joka oli itsessään varsin hieno kokemus.
Viimeinen osuus on nousu Sahala Glacier Campiin. Tämä on kilometrin pituinen, mutta nousua tulee peräti 290 metriä. Tämä osuus on myös todella hankalasti kuljettavissa, ja vaatii astumista kiveltä kivelle. Itsekin meinasin hetken jättää patikan tähän, sillä maisemat olivat jo ennen viimeistä nousua olleet kerta kaikkiaan upeat. Päätin kuitenkin lähteä suorittamaan viimeisen nousun – ja hyvä niin.
North Cascadesin kansallispuisto – mitä pakata mukaan
Kaikilla patikoilla vaelluskengät eivät ole välttämättömiä, mutta tälle North Cascadesin patikalle suosittelen niitä lämpimästi. ”Casade Pass and Sahale Arm” -reitti on aika-ajoin todella kivikkoinen, joten hyvät nilkkaa tukevat kengät ovat tarpeen.
Myöskin vettä on hyvä varata riittävästi mukaan. Yleinen suositus on ”vähintään kaksi litraa”, mutta itse suosittelen ottamaan mieluummin jopa kolme, vaikka se tietysti kantamuksia lisääkin. Myös jonkinlaista evästä on syytä varata mukaan.
North Cascades – missä yöpyä
Me ajoimme reitin alkupisteeseen Seattlesta, josta ajomatkaa kertyy kolmisen tuntia. Yhteensä kuusi tuntia ajamista yhdistettynä raskaaseen patikointiin tarkoittaa todella raskasta päivää. Hyvä idea voisi ollakin yöpyä esimerkiksi lähimmässä kaupungissa Marblemountissa, josta ajomatkaa tulee hieman yli tunti.
Olitko aiemmin kuullut Noth Cascadesin kansallispuistosta tai jopa käynyt siellä? Onko vuoristomaisemat mieleesi?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
34 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Siis eikä miten ihanat nuo maisemat onkaan! Vaikka itsekin tuossa puistossa käynyt 2019, niin käynti oli niin lyhykäinen ( 2 yötä puistossa) että eihän se riittänyt alkuunkaan, tuota osaa puistosta ei keretty edes käydä. Juuri tässä tänään aloin suunnittelemaan tarkempaa reittiä ensi touko-kesäkuun reissulle, ja tämän postauksen myötä tuli taas houkutus lisätä tämäkin puisto reitille. Mutta niin se taitaa vain aika monen vuoristossa sijaitsevan puiston kanssa olla, että niin aikaisin kesällä on vielä moni paikka todella hankala tavoittaa. Tosin toistaiseksi lumikuorma ainakin Yellowstonessa on huomattavasti pienempi kuin yleensä tässä kohtaa talvea, joten elätellään toiveita että jos sitä ei paljoa tulisikaan niin myös useampi vuoriston patikointireitti olisi jo helpommin kuljettavissa. Eipä se auta kuin odotella mitä talvi (ja kevät..) tuo tullessaan.
Touko-kesäkuu kuulostaa ihan mahtavalta, niittykukkia on varmasti monessa paikassa todella paljon. Meillä ei nyt ole mitään reissua varattuna tai edes suunniteltuna, saa nähdä mitä ensi vuosi tuo matkojen osalta.
Sanoisin, että tuolle reitille ei kesäkuussa vielä pääse, mutta kyseisestä kansallispuistosta löytyy varmasti muita reittejä. North Cascades pääsi yhdeksi suosikeksini, sitä ei kannata tosiaan unohtaa suunnittelusta. Itsekin palaan sinne varmasti.
Onpa tosissaan huikeat maisemat! Ja ihania nuo murmelit (?) ja lumivuohet. Reissu on varmasti ollut pitkän päivän arvoinen.
Olisiko kansallispuiston alueella saanut yöpyä? Esim. teltassa? Vai onkohan siellä karhuja tms. kun infokyltissäkin kielletään ruokkimasta villieläimiä…
Kyllä, murmelihan siinä on. Ovat muuten vikkeliä, kuvan ottaminen ei ollut helppoa.
Suomessa saa tosiaan yöpyä käytännössä missä vain, Yhdysvalloissa se on rajoitettua. Tuolla reitin päässä oli kuitenkin yöpyminen sallittua. Karhuja tuolla kyllä liikkuu, mutta niistä ei käsittääkseni ole ollut häiriötä.
Onpa yllätys että vasta loppukesästä reitille pääsee. Pääartikkelikuva muuten niin mielettömän upea – taattua laatua muutkin kuvat.
Kiitos! Tuli itsellenikin hieman yllätyksenä ja jännitti, että miten käy, kun oltiin aivan heinäkuun lopussa. Hyvin oli kuitenkin lumet sulaneet. Tuolla tulee käsittääkseni talvisin aivan järjetön määrä lunta.
Vau, onpas upeat maisemat siellä ja hienot kuvat.
Tuolla oli kyllä upeat maisemat. Jos Washingtonissa satut käymään, kannattaa laittaa tämä kansallispuisto mieleen, kerrassaan upea paikka!
Voihan murmelit ja lumivuohet <3 Todella upeita kuvia ja maisemia – kyllä tuolla kelpaisi patikoida! Piti oikein napata tämä kohde omallekin listalle, sillä uskon, että viihtyisin tuolla 🙂
Varmasti viihtyisit! Tuo toden totta on upea paikka, jota ei kannata jättää Washingtonissa käydessä väliin
Hienoissa maisemissa saa vaeltaa, mutta kuulostaa kyllä kovin hurjalta reitiltä! Myös kuusi tuntia ajamista samana päivänä on ihan hirvittävä asia, varmaan takaisin tullessa pimeässä? Reippaita olette! Lumivuohet olivat kyllä todella suloisia.
Joo, maisemat kyllä olivat upeita.Ajamisen osalta meillä on hyvä, kun molemmat pystyy ajamaan. Se auttaa paljon. Takaisin ajaessa ensimmäisen tunnin saimme ajaa valoisassa, kaksi seuraavaa meni pimeässä.
Nuo ovat kyllä upeita maisemia, joista olette onnistuneet saamaan hienoja kuvia. Maisemat, joissa näkyy sekä metsää että lumihuippuisia vuoria ja mahdollisesti vielä vuoristojärvi tai joki putouksineen ovat sellaisia, ettei parempia taida olla.
Kanadan puolella Kalliovuorilla olen päässyt käymään vastaavissa maisemissa sukulaisten luona nuorena. Tuskin enää tulee lähdettyä, mutta niitä aikoja on kiva muistella katsellen tällaisia kuvia.
Tuollaiset maisemat ovat toden totta myös omaan mieleen. Itsekin olen Kanadan Kalliovuorilla käynyt, ihan käsittämättömän upeita maisemia on myös siellä!
Ihanat maisemat! Tulee mieleen vähän Uuden-Seelannin Tongariro Alpine -vaellus, oletteko sen jo patikoineet? En ole pahemmin Jenkkien vuoristoihin vielä perehtynyt, ehkä joskus!
Yhdysvalloissa on todella paljon upeita luontokohteita!
Tongariro Alpine on meillä vielä kokematta. On kuitenkin patikka, jonka joskus haluaisin päästä kokemaan. Harmi, että Uuteen-Seelantiin on niin pitkä matka.
Ai että, mitkä maisemat taas! Ja lumivuohi niin majesteetillinen. Ihana! Teillä on kyllä niin valtava kokemus eri patikoinneista, että tiedän kyllä, mitä käytän ”opaskirjana”, jos tarvii kansallispuistoihin tutustua.
Tuo kivikkoinen osuus olisi vähän jännittänyt. Vaelluskengät on itselläni aina matkassa ja tykkään niitä käyttää, sillä ne ei ikinä hankaa tai ole epämiellyttävät. Koska ne vievät niin paljon tilaa repussa, on ne myös jalassa aina reissun siirtymissä, oli sitten vaikka se 30 astetta hellettä. Mutta kuten sanottua, ne on aina miellyttävät.
Tuon veden varaamisen kanssa on muuten aina vähän niin ja näin. En oikein ikinä osaa tarpeeksi hyvin varautua, joten liioittelu on ainoa oikea tapa selvitä. Onko teillä vedet ihan tavallisia pulloja vai joku sellainen letkusysteemi vai miten? Ja onko pelkkää vettä vai onko lorautettu jotain paremmin nesteyttävää sekaan?
Täytyy tunnustaa, että itse en oikein pidä vaelkuskengistä, mieluummin menisin lenkkareilla. Vaellkuskengät kulkevat kyllä repussa mukana ja ovat usein valinta varmuuden vuoksi, jos reitti on tuntematon. Marika sen sijaan tuntuu vaelkuskengistä pitävän. Kivikkoinen osuus ei teknisesti ollut mahdoton, mutta fyysisesti se tosiaan oli raskas.
Pelkkää vettä meillä on aina mukana. Yleensä meillä on tavalliset uudelleentäytettävät pullot, joskus filtteripullot. Lisäksi jotain suolaista kiinteää helposti syötävää
Niin hienot maisemat! Yhdysvalloissa taitaa tosiaan olla vaan niin paljon toinen toistaan upeampia kohteita, että tällaiset jäävät sitten vähemmälle huomiolle. Reitin haastavuus voi olla osittain syynä. Hienoa, että jaksoitte kavuta koko reitin!
Yhdysvallat on tosiaan todella monipuolinen kohde. Tykätään maasta todella paljon. Todella paljon ollaan maassa reissattu, mutta uusia kiinnostavia kohteita on vielä todella paljon.
Tuo taitaisikin olla suositus Yhdysvaltain kansallispuistojen joukossa tuo ”vähiten vierailtu”. Välillä tulee vastaan ohjeita siitä miten vierailu niihin suosituimpiin pitäisi varata tyyliin vuotta ennen! Jylhiä, mutta silti vehreitäkin maisemia ja eläimiäkin näytti osuneen reitillenne.
Juu, suosituimmat ovat kyllä harmillisen ruuhkaisia. Nämä vähemmän vieraillut ovat sen sijaan todella miellyttäviä. Maisemat olivat tosiaan mieleen ja mukava oli nähdä eläimiäkin!
En ole kuullut tuosta reitistä, mutta se kuulostaa kuvauksen perusteella todella raskaalta, etenkin jos siihen yhdistää tuon tuntien ajomatkan. Olette aika sitkeitä, kun jaksatte tehdä tuollaisia patikoita. Maisemat kyllä näyttää kaiken vaivan arvoiselta. Tulee hieman mieleen Dolomiitit. Oletteko muuten koskaan jättäneet mitään patikkaa kesken tai kääntyneet takaisin suunniteltua aiemmin?
Joo, olihan tuo raskas. Kun paljon patikoi, tulee raskaisiin patikoihin myös totuttua. Ei ole ensikertalaisen patikoita tuollaiset. Hmm… Ei kyllä tule mieleen, että olisimme ikinä jättäneet patikkaa kesken, joten siinä mielesä ollaan varmaan aika sinnikkäitä.
Olisipa ikävä kivikko, jos sattuisi olemaan sateinen päivä ja kivet liukkaita. Tuntuu siltä, että patikkaan kannattaa varata huomattavasti suositeltua pitempi aika. Laskeutuminen kivikkorinnettä alas voi olla aika raskas.
Joo, nuo kuvat ei itse asiassa oikein edes ”tee oikeutta” tuolle kivikolla. En missään nimessä olisi mennyt tuota reittiä sateella, en edes hyvillä vaelluskengillä, jotka olivat tuolloin jalassa. Laskeutuminenkin oli tosiaan myös raskas ja itse asiassa kivet pyörivät kenkien alla laskeutuessa enemmän, vaikka yritti olla varovainen.
Ihastuttavia nuo lumivuohet, ja tietysti upeat maisemat! Olettepa muuten monessa Yhdysvaltojen kansallispuistossa ehtineet käydä, joten suosituksilla on ehdottomasti kokemusta taustalla. Täytyy laittaa tämä mieleen, jos tuonne päin suuntaa 🙂
Joo, lumivuohet oli kyllä mukava lisä. Tiedettiin, että niitä voi hyvinkin tuolla nähdä, mutta oli upeaa, että päästiin näkemään. Paljon tosiaan ollaan Yhdysvaltojen kansallispuistoja kierretty, ja suuressa osassa monta päivää. Ollaan niihin tykästytty. Varmasti tuo luku tulee tulevaisuudessa kasvamaan, moni niistä on todella säväyttäviä.
Kivat on maisemat! Muuten ylämäkipatikka kuulostaa raskaalta. No tietty jos janareitti, pääsee alaspäin takaisin mennessä.
Oliko reitti muuten vaikeakulkuinen, kuin että oli kiviä? Oliko kapeita kulkuväyliä tai köysiä tms?
Maisemat oli kivat, mutta olihan reitti tosiaan raskas. Myös alaspäin oli kyllä polville raskas juttu. Muutoin kivien ja korkeuserojen lisäksi ei ollut vaikeakulkuinen, eli ei ollut kovin kapeita kulkuväyliä tai käysiä, joita esimerkiksi Alpeilla tai Balkanilla näkee.
Ihana aina päästä luontomatkailemaan teidän mukana eri paikkoihin. Itsellä ei autottomana ja ajokortittomana ole mahdollista tällaisia paikkoja joka paikassa nähdä ja kokea, ellei sinne satu menemään jokin julkinen kulkupeli tai valmis opastettu retki. Tai toki jos reissukumppani on ajokortillinen. Ihailen aina kovasti näitä mahtavia luontomaisemia oli sitten maa mikä tahansa! 🙂
Tuo on kyllä totta, ja varsin harmittavaa. Vähän nurinkuristahan se on, että moniin luontokohteisiin tarvitsee auton – tai autollisen kaverin, Luontojutut ovat ihan parhaita juttuja, onneksi moniin kuitenkin pääsee myös ilman autoa.
Komeita maisemia ja Amerikassa kaikki käymäni kansallispuistot ovat sellaisia tarjoilleet! Itse tein sen ”virheen”, että varasin loman loppukeväällä Kaliforniassa siihen kohtaan, että Sequioa National Parkissa avattiin talven jälkeen suosituimmat reitit. No ei siellä ollut mahdollista edes kaikkia ajatuksissa olleita reittejä mennä, kun ruuhkat olivat aivan älyttömät ja autoa ei saanut helposti parkkiin. No tästä viisastuneena seuraavat kansallispuistokäynnit loppukesään Kaliforniassa itsellä, jos suinkin vain mahdollista. Tai ainakin niin alkukaudesta, että on todellakin kukonlaulun aikaan liikenteessä – se tietysti viisain veto aina!
Jep, ollaan Marikan kanssa monesti juteltu, että kaikki Yhdysvaltojen kansallispuistot ovat olleet todella upeita, ja että niitä mielellään kiertäisi vielä enemmän. Tuo tietysti on totta, että Yhdysvaltojen kansallispuistot ovat tavattoman suosittuja, syystäkin, ja että suosituimpaan aikaan monet ovat harmittavan ruuhkaisia.