Havaijilla Mauin saarella sijaitseva Haleakalān kansallispuisto (Haleakalā eli House of the sun / Auringon talo) on 26. suosituin Yhdysvaltojen kansallispuisto ja siellä käy vuosittain hieman reilut miljoona kävijää. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1961, ja se on pinta-alaltaan varsin pieni, vain 136 neliökilometriä. Se on siis 11. pienin kaikista Yhdysvaltojen kansallispuistoista.
Ylipäätään Havaijilla on vain kaksi kansallispuistoa. Tämän Mauin saaren Haleakalān kansallispuiston lisäksi Havaijin Big Islandilla on Hawai’i Volcanoes -kansallispuisto, jossa ehdimme käymään muutamia päiviä aiemmin. Molemmat kansallispuistot ovat upeita käyntikohteita, joita ei kannata jättää Havaijilla väliin.
Haleakalān tulivuori
Haleakalān kansallispuiston keskiössä on Haleakalān tulivuori, jota kansallispuisto ympäröi. Haleakalān korkein huippu, nimeltään Puʻu ʻUlaʻula (Red Hill / Punainen kukkula), nousee reilun kolmen kilometrin korkeuteen ja on koko Haleakalān kansallispuiston suosituin paikka. Huipulta näkee upeaan, 18 kilometriä halkaisijalta olevaan, 5 kilometriä leveään ja 800 metriä syvään syvennykseen. Lämpötila huipun lähellä on viileä ja vaihtelee yleensä 4 ja 16 asteen välillä.
Āhinahina
Haleakalā-tulivuoren rinteillä elää äärimmäisen uhanalainen hopealaavakalpa-kasvi (āhinahina / silversword). Hopealaavakalpoja on kolme eri alalajiketta, ja niitä kasvaa vain Havaijin tulivuorilla. Haleakalān tulivuori on ainoa paikka, jossa Haleakalā-hopealaavakalpaa kasvaa. Ilmastonmuutoksen sanotaan uhkaavan tämän kasvin olemassaoloa, sillä lämpötilojen nousu ja sateiden väheneminen ovat sille suuria ongelmia.
Me näimme onneksemme useita hopealaavakalpoja ja jopa muutaman kukkivan yksilön. Hopealaavakalpa kukkii vain kerran, ja kukinnan jälkeen se kuolee. Haleakalān kansallispuistossa tehdään aktiivisia suojelutoimia kasvin säilyttämiseksi.
Auringon talo
Haleakalān tulivuori on myös suosittu paikka lähteä katsomaan auringonnousua. Nykyään kello 3.00–7.00 välillä siihen tarvitaan etukäteen hankittu varaus, jonka hinta on 1 $. Auringonlaskua pääsee kuitenkin edelleen katsomaan ilman varausta, mutta auringonnousun sanotaan olevan hienompi, sillä aurinko nousee kraatterin takaa.
Varauksen tekeminen oli yllättävän vaikeaa. Kun varauksen tekeminen tuli mahdolliseksi, olimme molemmat päätteiden ääressä päivittämässä sivua. Yritimme tehdä molemmilla laitteilla saman kahtena päivänä, ja vain yksi näistä neljästä yrityksestä meni läpi. Tämän toteutuminen siis on varsin epävarmaa.
Läheskään aina taivas ei myöskään ole pilvetön. Sen saimme mekin kokea. Lämpötilaa oli juurikin tuo 4 astetta, ja satoi vaakasuoraan hirveän tuulen kera. Mitään kuvia ei auringonnoususta tietenkään saatu, eikä siitä myöskään näkynyt mitään. Pari tuntia vietimme paikalla aikaa. Sen verran tuli selvitettyä, että paras paikka katsoa auringonnousua on vierailijakeskus, joten jos tuonne sattuu hyvällä säällä auringonnousua katselemaan, suosittelen sitä.
Patikointi Haleakalān kansallispuistossa – Sliding Sands Trail
Kun otetaan huomioon ohut ilma ja yllättävä sateen mahdollisuus, Haleakalān patikointireitit ovat yllättävän haastavia. Yleisesti patikointireitit johtavat alas Haleakalān kraatteriin, jopa 600 metriä tai enemmän alaspäin, jonka jälkeen edessä on tavallisesti nousu samaa reittiä takaisin ylös. Ainoastaan merkittyjä reittejä pitkin kulkeminen on sallittua. Maasto on suurelta osin hiekkaa, joka luo entisestään lisähaastetta erityisesti ylämäkeen patikoidessa.
Edestakaisen janareitin kulkemiseen on kuitenkin vaihtoehtoinen ratkaisu. Nimittäin liftaus! Me valitsimme Keonehe‘ehe‘e-patikan (Sliding Sands Trail). Reitti alkaa vierailijakeskuksen luota laskeutuen heti kraatteriin, etenee pohjan poikki ja nousee sen toiselta puolelta ylös Halemau’u-päätepisteeseen. Yhdysvaltojen kansallispuistopalvelu suosittelee liftaamaan päätepisteiden välillä. Slidin Sands Trail on 17.8 kilometriä pitkä, joten edestakainen patikka ei ole käytännössä mahdollista.
Me jätimme vuokra-auton Halemau’u parkkipaikalle. Odotimme kyytiä ehkä kymmenisen minuuttia. Pysähtymättä taisi mennä 7–8 autoa, kunnes pääsimme lava-auton lavalle loppumatkaksi. Lukemani perusteella olettaisin liftauksen onnistuvan melko helposti. Suosittelen kuitenkin, että liftauksen tekee tähän suuntaan, eikä niin että ajaa ensin ylös, ja sitten patikan jälkeen odottaa kyytiä ylös.
Sliding Sands Trail meni ilman muuta upeimpien patikoiden joukkoon, mitä olemme tehneet. Alun alamäen jälkeen reitti oli pääasiassa varsin tasaista. Maisemat olivat heti alusta alkaen todella näyttävät ja yllättävän monipuoliset. Pari viimeistä kilometriä olivatkin sitten melko jyrkkää nousua jyrkänteellä. Lopun osuus saattaa olla hankala korkeanpaikankammoisille. Kansallispuiston kyltit myös varoittivat vuoristotaudin mahdollisuudesta ja neuvoivat nousemaan maltillisesti, mutta meillä ei ollut ongelmia nousun kanssa. Pidimme muutaman lyhyen tauon valokuvien ottamisen ajaksi.
Nousun loppupuolella saimme todeta Haleakalān vaihtuvat sääolosuhteet. Näimme, miten valkoinen tiivis pilvipeite vyöryi matalalla meitä kohti ja kohta olimmekin sumun keskellä. Onneksi tässä vaiheessa matkaa oli jäljellä enää muutama sata metriä.
Slidin Sands Trail on todella upea patikka. Jos Mauilla käy, tämä kannattaa ilman muuta laittaa harkintaan.
Oletko patikoinut tulivuoren rinteillä?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
32 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Aika makeat maisemat olette taas löytäneet! Mä en pääse yli, miten hauskoja nuo havaijilaiset paikannimet ovat suomalaiseen korvaan… 😀
Tosta maisemasta ja noista hopealaavakalvoista (-kalpoista?) tuli mieleen kuin kävelisitte kuivuneen meren pohjaa, jossa vain hopeanväriset korallit ovat jääneet maisemaa koristamaan. Kauniita kasveja, toivottavasti suojelutyö tuottaa tulosta.
Heh, monta kertaa taas täytyi paikan nimien kanssa katsoa, että menee varmati oikein! 😀 Mikä ettei, nyt kun sanot, niin tuollainen mielikuva tulee itsellenikin!
Maisemat ovat Mauilla tosiaan upeita! Kuin vieras planeetta. Kasvistokin on ainutlaatuinen. Oli varmaan jälleen kerran varsin avartava kokemus.
Tuo on kyllä hyvin sanottu, kuin eri planeetta. Sitä tuo tosiaan oli. Oli hieno kokemus ja tuo liftaushomma oli myös hauska.
On taas niin hienot patikkakohteet! Yllättävää ettei Havaijilla ole useampia kansallispuistoja. Ja upea muuten tuo harvinainen kasvi 😍
Tulivuoren rinteillä on tullut patikoitua ainakin Madeiralla, Italiassa, Costa Ricassa ja El Salvadorissa. Toivottavasti Havaiji tulee joskus lisättyä listalle 😊
Oli hieno nähdä silversword-kasveja ja jopa sen kukkivan. Olin aivan innoissani tämän paikan aikana, Haleakalan maisemat olivat niin upeita.
Sinullakin on hienoja tulivuorikohteita käytynä. Etenkin El Salvador kiinnostaa kovasti meitäkin.
Ei olla patikkareissuja tulivuoren rinteille tehty. Malagan vuoret ovat tähän asti riittäneet. Korkeanpaikankammoiselle nuo korkeat rinteet ovat parhaimmillaan kuvina. Juha
Joo, korkeanpaikakammoiselle tuo ei tosiaan sovi. Upea paikka kuitenkin. Malagan vuoret kiinnostavat, joskus ilman muuta sinne.
Nämä sääjutut on ylläri kyllä kaikissa luontokohteissa. Onneksi saitte hyvää sääikkunaa myös. Ei ole toistaiseksi itselle käynyt vielä niin, että koko reissun ajan ei olisi nähnyt mitään? Onko teille käynyt jossakin?
Joo, sää vaihteli tuolla kyllä paljon. Ei ole sellaista ollut meilläkään, vaan yleensä varsin hyvä sää on ollut. Rio de Janeiron Corcovado vuori oli siellä käydessämme myös täysin sumussa, vaikka sää muuten oli kaupungissa erinomainen.
Aika karut maisemat olette löytäneet Hawaijilta. Muistuttaa kovasti Lanzaroten Timanfayaa, Hieno kertomus kaiken kaikkiaan. Lanzarotessa en varsinaisesti ole patikoinut, mutta toki jonkin matkaa kävelin teräväreunaisten jäähtyneiden laavaroiskeiden täyttämässä maastossa. En suosittele. Ainakaan shortseilla. Kiitos hyvästä artikkelista!
Mikä ettei, Timanfayalla en ole käynyt mutta kuvia sieltä olen nähnyt. Jossain määrin tosiaan tulee itsellenikin se mieleen. Joskus shortsit tosiaan eivät ole olleet se paras asu patikoidessa ollessa.
Hienolta näyttää, ja erikoiselta myös, eli kiinnostava patikkakohde siis ehdottomasti! Todella nopeasti näyttää tosiaan säät muuttuvan, joten pitää olla varautunut vähän kaikkeen. Ja siis sen suhteen hieman nauratti tuo aurongonnousun katsominen, vieläpä niin että näkee vaivaa että saa varauksen, kun näkymät ovatkin sitten pelkkää sumua. Kirkkaana aamuna epäilemättä olisi upea kokemus, mutta jää kyllä varmasti mieleen noinkin! 😀
Joo, oli kyllä hieno patikka. Ja heh, siellä kökötettiin ja hytistiin pari tuntia ja odotettiin sään muuttumista😀mutta eipä se siitä parantunut. Ja jäi kyllä kokemus mieleen, heh
No kävipä köpelösti sen auringonnousun kanssa kun vielä näitte varauksen kanssa kovasti vaivaa, mutta muuten ovat maisemat olleet mahtavat. Ihania muuten nuo hawaijinkieliset vuorten nimet.
No joo, auringonnoususta ei tosiaan näkynyt mitään. Mutta muuten tuo oli kyllä todella upea paikka ja kiva oli patikoida.
Uskomattoman upeat maisemat! Tulivuorista Etnalla olemme käyneet pikaisella vaelluksella ja se oli kyllä hieno kokemus!
Nuo maisemat oli tosiaan ihan mahtavat! Tuo patikka nousi kyllä yhdeksi suosikeistamme. Etnalla olisikin mukava joskus käydä, varmasti hieno kokemus!
Siis wau, voin hyvin uskoa miks tämä on mennyt yhdeksi upeimpien joukkoon. Tämä on mielestäni ihan poikkeava maisemaltaan, eihän tällaisia paikkoja / maisemia oo joka nurkassa. Tosi upeat värit ja ihanat nuo polut. Ja voin tosiaan kuvitella kuinka raskasta on patikoida hiekkaisessa maastossa 600 metriä ylöspäin.
Joo, tuo oli kyllä todella hieno ja kuten kirjoitit, värit olivat aivan uskomattomat. Ei ole tuollaista muualla tullut vastaan. Kiitos kivasta kommentista Elina!
Upea reitti, hienoja kuvia! Tulivuorista on tullut nähtyä ja käytyä Vesuvius ja Teide, mistään patikoinnista ei toki voi puhua, vaikka Vesuviukselle noustiinkin jalan eli ehkä siinä nyt vähän oli patikoinnin tuntua, vaikka matka olikin lyhyt.
Tämä oli todella hieno paikka. Euroopan tulivuorista Teide kiinnostaisi itseäni todella paljon, sinne tulee varmasti joskus lähdettyä.
Jopas on maisemat! Ja aikamoinen säiden vaihtelu, kun sumun näkee saapuvan tuolla lailla. Tosi ikävää, että herää katsomaan auringonnousua (joka oli niin hankala saavutettavakin) ja sitten ei nääkään mitään…
Oli kyllä hienot maisemat! Eipä tuo aamu sinällään iopulta erityisen paljon harmittanut, se oli etukäteen tiedossa, että niin voi olla.
Karuja, mutta mielenkiintoisia maisemia. Pistää miettimään, kuten Galapagoksen saaret, että näin se maailma vähitellen muotoutuu, ensin tuliperäistä, sitten, jos maa ei taas välillä järky, vähän enemmän vihreää ja lopuksi ehkä oikeasti vehreää ja laava maaperässä murentunut hiekaksi.
Karua tosiaan oli, mutta todella mielenkiintoista ja kaunista. Ja noinhan se tosiaan on, Galapagossaaret ovat tuosta mainio esimerkki, samoin myös Havaiji.
Harmi tuo auringonnousun näkyvyys, mutta onneksi rahaa ei varauksessa menettänyt paljoa! Jännä myös tuo pilviviitta, joka vyöryi eteenpäin! Onneksi ehditte patikoida hyvässä näkyvyydessä 🙂
No joo, ei jäänyt tuo auringonnousu oikeastaan edes harmittamaan. Toki paikalla värjöttely oli hieman ikövää, mutta nuo patikan maisemat kyllä korvasivat senkin kivasti.
Upeita maisemia! Meillä oli aikoinaan varattuna sellainen auringonnousun katselu Haleakalalle mutta matkahan sitten peruuntui kun Covid alkoi. Täytyy katsoa josko päästäisiin joskus kokemaan sekin. Katsottiin tällekin keväälle Havaijin lentoja Kauaille mutta päädyttiin nyt sitten muualle.
Maisemat tosiaan olivat tuolla upeita! Isot suosittelut Mauille, kannattaa ilman muuta käydä myös siellä, me ihastuttiin saareen toden teolla. Tuo Covid oli kyllä todellinen vitsaus, meiltäkin peruuntui useampi reissu. 🙁
Tulivuorien rinteillä ja kalderoissa on tullut käytyä Islannissa (Myvatnilla), Kanarian saarilla (Lanzarotella), Madeiran saarella, Reunion saarella Piton de la Fournaise tulivuorella sekä viimeksi Boliviassa… Costa Ricassa satoi niin paljon että katselin tulivuorta vain muutamien kilometrien päästä. Seuraavaksi on suunnitteilla käydä tulivuorella Ecuadorissa Cotopaxin läheisyydessä.
Sinulla onkin varsin paljon kokemusta tulivuorten rinteillä patikoinnista. Meillä ei ole nyt suunnitteilla matkaa Etelä-Amerikkaan, mutta Cotopaxi kiinnostaisi kyllä kovasti.