Olympicin kansallispuisto sijaitsee Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa Olympian niemimaalla, Manner-Yhdysvaltojen luoteiskulmassa. Olympicin kansallispuisto on melko vanha kansallispuisto, sillä se sai kansallispuistostatuksen vuonna 1939. Sitä ennen, vuonna 1909, siitä oli tehty jo kansallinen suojelumonumentti. Olympicin kansallispuisto on kuulunut myös UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuodesta 1981 lähtien.
Olympicin kansallispuisto jakautuu kolmeen osaan
Olympicin kansallispuisto näyttäisi kartasta katsottuna muodostuvan kahdesta erillisestä osasta: kapeasta kaistaleesta Tyynenmeren rannalla sekä laajemmasta, yhtenäisestä alueesta enemmän idässä päin. Oikeammin jälkimmäinen on kuitenkin jaoteltavissa vielä kahdeksi toisistaan erilliseksi alueeksi: sademetsäksi ja vuoristoksi, jotka ovat selvästi toisistaan erillisiä. Olympicin kansallispuiston voikin katsoa siten kolmesta erillisestä alueesta: rannoista/rannikkoalueesta, sademetsistä ja vuoristosta.
Kokonaispinta-alaltaan Olympicin kansallispuisto on valtavan suuri, sillä se kattaa kaikkiaan 3 734 km2 laajuisen alueen, eli on selkeästi suurempi kuin Lapin laajimmat kansallispuistot tai erämaa-alueet. Olympicin kansallispuisto on myös todella suosittu, sillä siellä käy vuosittain yli 2,43 miljoonaa vierailijaa (vuosi 2022), joka on 14. eniten Yhdysvaltojen kansallispuistoista. Tämä on siinä mielessä yllättävänkin paljon, että osavaltion suurimmasta kaupungista Seattlesta, on noin 3,5 tunnin ajomatka Olympicin kansallispuiston alueelle. Lisäksi kansallispuiston alueet ovat sen verran hajallaan, ettei yhdessä päivässä ehdi Olympicin kansallispuistoa kovin kattavasti tutkimaan.
Aiemmin olemme kertoneet Olympicin vuoristoalueesta ja sademetsistä. Nyt kerromme tarkemmin kansallispuiston rannikkoalueista.
Olympicin kansallispuisto – karu rannikkoalue
Olympicin kansallispuiston hienoimpina rantoina mainitaan yleensä kauniit Rialto- ja Ruby-rannat. Myös mielikuvituksettomasti nimetyt Firtst-ranta ja Second-ranta ovat usein hienoimpia rantoja koskevien listojen kärkipäässä. Me kävimme ihastelemassa kaikkia edellä mainittua rantaa, ja nämä olivatkin erittäin hienoja vierailukohteita. Meidän rannoilla käydessämme sää oli varsin harmaa, jopa sateinen, mutta se sopi rantojen muutenkin synkähköön miljööseen hyvin.
Ruby
Ensimmäinen ranta, jossa kävimme, oli nimeltään Ruby-ranta. Ruby-rannalle päästääkseen ei juuri tarvitse patikoida, vaan parkkipaikalta on vajaan parinsadan metrin alamäki rannalle. Ruby-ranta osoittautui yhdeksi suosikiksemme kaikista käymistämme neljästä Olympicin kansallispuiston rannoista. Todella dramaattiset kivimuodostelmat ja runsas ajopuun määrä teki rannasta erittäin hienon. Lisäksi olimme paikalla hyvin aikaisin aamulla, ja olimme ainoat ihmiset rannalla.
Vaikka ajopuut ovat kauniita, ne voivat olla myös vaarallisia. Suuret ajopuut voivat liikkua voimakkaiden vuorovesivirtojen vaikutuksesta eikä ranta ole turvallinen uimareille.
Rialto
Ruby-rannan jälkeen matkamme jatkui toiselle erittäin kuuluisalle rannalle, Rialto-rannalle. Tännekään ei tarvitse käytännössä patikoida lainkaan, mutta rannalla on suosittu Reikä seinässä (Hole-in-the-Wall) -patikka, joka on 5,3 kilometriä (3,3 mailia). Me jätimme tämän patikoinnin tällä kertaa väliin, sillä sade voimistui ja tuuli yltyi todella kovaksi, niin patikointi ei ollut lainkaan miellyttävää.
Rialto-rantaa saatetaan pitää vielä kuuluisampana yleisesti kuin Ruby-rantaa, ja täällä oli myös käymistämme rannoista eniten ihmisiä, mutta meidän mielestämme Ruby-ranta oli näistä kahdesta hienompi.
La Push -rannat First, Second ja Third
Ruby- ja Rialto-rantojen jälkeen vuorossa oli La Push, ja siellä sijaitsevista kolmesta rannasta kaksi. Nämä rannat on siis nimetty; First-, Second- ja Third-rannaksi, joista kävimme kahdella ensimmäisellä, jotka ovat näistä suosituimmat. Third-ranta ei kuvien perusteella näytä aivan yhtä hienolta, jonka lisäksi sen vähäisempää suosiota selittänee pisin kävelymatka, joka rannalle on: 4,5 kilometrin (2,8 mailia) edestakainen matka.
Ensimmäisenä näistä oli vuorossa First-ranta. Tämä oli helposti saavutettavissa, sillä rannalle päästäkseen ei tarvinnut patikoida. Tämäkin ranta oli hieno, mutta ei mielestämme myöskään noussut aivan Ruby-rannan tasolle, johon ihastuimme. Täällä ei lisäksemme ollut muita ihmisiä.
Viimeinen ranta, jossa kävimme, oli First-rannan läheisyydessä ollut Second-ranta. Tälle rannalle kertyi patikoitavaa yhteensä 2,25 kilometrin (1,4 mailia) mittainen edestakainen matka. Kävely oli kuitenkin miellyttävä, sillä se kulki kauniin, erittäin vanhan, sademetsän läpi. Tämä on mielestämme ilman muuta käymisen arvoinen kohde, sillä Second-ranta nousi yhdessä Ruby-rannan kanssa omaksi suosikiksimme käymistämme Olympicin kansallispuiston rannoista.
Olympicin kansallispuiston alueella sijaitsee myös Shi Shi Beach. Täällä emme kuitenkaan vierailleet, sillä sinne on hieman hankalaa päästä. Ranta kieltämättä näyttää kuvien perusteella hienolta, mutta lähes 13 kilometrin (8 mailin) edestakainen matka oli tällä kertaa meille liian pitkä. Lisäksi tänne olisi tarvinnut ylimääräisen ” The Makah Recreation Passin”, jonka hinta on 20 dollaria.
Suunnittele vierailusi
Port Angelesista länteen päin ajettaessa ensimmäisenä vastaan tulee Rialto-ranta ja La Push-rannat First, Second ja Third, ja näille rannoille on noin 1,5 tunnin ajomatka. Ruby-ranta sijaitsee vajaan tunnin ajomatka päässä etelämpänä edellä mainituista rannoista. Rannoilla käydessä on tärkeä tarkistaa vuorovesiaikataulut ja mennä rannalle laskuveden aikaan. Aikataulut saa tietää kansallispuiston internetsivuilta tai Visitor Centereista. Nousuvesi nousee nopeasti ja virtaus saattaa olla voimakas.
Laskuveden aikaan Olympicin kansallispuiston rannoilla voi nähdä nähdä vuorovesialtaita ja niihin jääneitä kasveja ja eläimiä, kuten meritähtiä ja merisiilejä.
Olympicin kansallispuiston rannat ovat upeita ja vastaavia ei meille juuri muualla ole tullut vastaan. Yhdessä rannat, sademetsä ja vuoret tekevät Olympicin kansallispuistosta mukavan monipuolisen, mutta toisaalta tämä monipuolisuus johtaa myös siihen, että Olympic on maantieteellisesti hajautunut ja eri alueilla käyminen vaatii aikaa.
Tiesitkö, että Olympicin kansallispuistosta löytyy näin upeita rantoja, ja mikä näistä on sinun suosikkisi?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
30 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Siis wau mikä paikka! En ollut koskaan kuullutkaan Olympicin kansallispuistosta, joten nyt oli mentävä koluamaan vielä tuo sademetsä-postaus erikseen. Nuo kaikki rannat iskevät minuun kyllä yhtä lailla, etenkin kun tuo sumuverho on vielä tuomassa oman lisänsä mystiseen maisemaan.
Jes, kiva kuulla Cilla Maria, että kiinnostuit. Mikko koki myös, että tuo sumuisuus ja sateisuus sopi alueen rantoihin. Itse olisin toivonut parempaa säätä, sillä hyvällä säällä olisi ollut mukavampaa tutkia rantojen vuorovesialtaita. Mutta niinhän se on, että sumuisuus ja sateisuus tekevät myös omanlaisensa kauneuden ja mystisyyden.
Huomasin just, että tämä vaan kolme tuntia Seattlesta. Vitsit, jos kaverini luokse sinne päädyn ennen kuin muuttaa muualle, niin tänne on päästävä!!!
Kannattaa Mari ehdottomasti käydä Olympicissa, jos kaverisi luona käyt kylässä. Ja Seattlesta pääsee melko kätevästi myös Mt Rainierin ja North Cascaden kansallispuistoihin. Pitkiä päiviä toki, kun ajomatkaa Seattlesta on 2-3 tuntia per suunta, mutta toteutettavissa.
Upeaa on! Tuonne kun joskus pääsisi ????
Tykättiin paljon Olympicista ja monesta muustakin luontokohteesta Yhdysvalloissa.
Eipä ollut Olympicin kansallispuisto tuttu edes nimenä ennen postauksianne ja tosi mielenkiintoisia nuo valtavat ajopuumäärät, jollaisia en ole missään vielä nähnyt.
Ei meilläkään ole tullut vastaavia vastaan, ajopuiset rannat olivat upeita. Ilmeisesti alueen runsas sademäärä vaikuttaa ajopuiden määrään. Lunta sataa keskimäärin 10 metriä vuodessa! Lumien sulamisvedet ja runsas sademäärä kaatavat isojakin puita.
Sumuinen ja harmaa sää näyttää joskus hienoltakin! Komean näköisiä rantoja, jotka näyttäisivät taatusti jollain toisella säällä aivan erilaiselta, joten olisi varmaan kiva vierailla tuolla joskus uudelleen.
Olisi mielenkiintoista käydä uudelleen näillä rannoilla, ja kierrellä niitä enemmänkin. Aurinkoisella säällä ovat varmasti erilaisia. Mietin vain, kuinka ruuhkaisia saattavatkaa olla aurinkoisella säällä.
Minullekin Olympicin kansallispuisto on ihan uusi tuttavuus, ei ollut edes nimenä tuttu. Ruuhkaa ei tainnut olla, olisiko harmaa sää vaikuttanut kävijämääriin? Vai onko ruuhkaa muutenkaan?
Yllätyin siitä, kuinka moni oli käymässä Rialto-rannalla. Kyseinen ranta on pitkä ja sinänsä ruuhkaa ei ollut, mutta sään puolesta olisin luullut rannan olevan autiompi. Hyvällä säällä ainakin tämä ranta on varmasti ruuhkainen.
Hienon näköistä tuolla on usvassakin. Tuollainen reikä kivessä on Norjassa Torghattenissakin.
Totta, usvaisuus tekee omanlaisensa, mystisen tunnelman. Torghattenissa emme olekaan käyneet. Googlaamisen perusteella todella mielenkiintoinen paikka, olisi hieno käydä sielläkin.
Milloin olitte Olympicin kansallispuistossa?
Vai oletteko nyt siellä?
Olimme Olympicissa heinäkuun loppupuoliskolla, nyt jo palattu Suomeen.
Vähän kylmän ja karun näköistä, mutta sitäkin luonto joskus ja jossain on!
Tuona päivänä kieltämättä hieman kylmä olikin, sateisuudella oli varmasti osuutensa.
Onpa melkoisia maisemia! Tuo sumu tekee maisemista omiin silmiini hiukan ahdistavia ja mieluummin kävisin tuolla merimaisemien ystävänä aurinkoisena päivänä. Vaikka merestä tykkäänkin, nuo muutamat vuoristomaisemakuvat kolahti tällä kertaa enemmän. Jos ja kun joskus tuolla päin ajellaan, niin otetaan kyllä visiteerauslistalle. Kiitti vinkistä!
Aurinkoisena päivänä rannat näyttävät varmasti hyvin erilaisilta. Meidän rantapäivämme oli kieltämättä melko sumuinen. Kauniilla ilmalla rannoilla varmasti viettäisi pitkänkin aikaa vuorovesialtaita tutkien, laskuvesiaikojen puitteissa.
Olympic on upea kansallispuisto! Olen useasti paikasta katsellut kuvia ja haaveillut matkasta muutenkin Washingtonin alueelle, erityisesti miekkavalaiden vuoksi. Tunnettu Free Willy -elokuvasarjahan kuvattiin paljolti näillä seutuvilla aikoinaan. Olympicin kansallispuiston alueelle osuu myös kuuluisa Whale Trail, joten rannikolla on mahdollista bongailla valaita, erityisesti myös miekkavalaita. Upeita maisemia ja ehdottomasti käymisen arvoinen! 🙂 Harmi, että päivänne olivat sateisia ettekä päässeet patikoimaan niin paljon, kuin olitte toivoneet.
Me olimme pohtineet miekkavalasretkeä, mutta lopulta päätimme jättää tämän väliin. Norjan Skervoyssa meillä oli niin upea miekkavalaskokemus, ettemme kokeneet nyt tarvetta uudelle valasretkelle. Onneksi vuoristopäivänä oli poutaa, ja pääsimme patikoimaan hieman pidemmänkin reitin.
Hei
On kyllä dramaattisen näköistä. Tuosss sumussa vielä. Jostain mielen uumenista nousi mieleen Twin Peaks, ehkä tuo sumu ja dramaattisuus.
Sumu tekee kyllä dramaattisen vaikutelman. Myös pilvinen ja usvainen päivä voi olla hieno, vaikka pääasiassa sitähän toivoo ulkoiluun aurinkoista säätä.
Onpa mahtavan kokoinen kansallispuisto. Ja minulle valitettavasti täysin tuntematon.
Mahtava määrä ajopuuta noilla rannoilla. Myös tuo sademetsäosuus näyttää upealta.
Nuo ajopuut olivat hienoja, niitä oli paikoitellen valtavat määrät. Puunrungot olivat myös todella kookkaita. Ajopuiden runsaus teki toki oman haasteensa rannalla liikkumiseen, mutta ehdottomasti kiinnostava piirre näillä rannoilla.
Meillekin sattui tuollainen sumuinen sää Ruby Beachilla käydessä, ja se teki maisemasta kyllä todella spesiaalin. Muille rannoille en ole vielä ehtinyt.
Sumuinen sää sopii kyllä hyvin näille Olympicin rannoille. Toki olisi mielenkiintoista päästä käymään rannoilla myös aurinkoisella säällä, tunnelma on varmasti hyvin erilainen. Ruby Beach oli kyllä suosikkini näistä rannoista.
Siis juuri luin vuoden vanhan kommenttisi blogissani ja vastasin että toivon mukaan pääset sille peruuntuneelle Pohjois-Amerikan reissulle, mutta ilmeisesti pääsit. Siis aivan upeita kuvia. Joku tossa Washington-Oregon-akselissa on aina viehättänyt luonnon puolesta, ja sinne on ehdottomasti päästävä vielä tässä elämässä. Noi kuvat on kuin jostain utuisesta unesta jossa aika pysähtyy ja kadotat melkein itsesikin tuonne sumuun. Ai että, upeeta!
Kiitos Millamaija. Pohjois-Amerikan reissumme viimein toteutui, ja oli huikea. Oregoniin aiomme vielä palata uudella matkalla, nyt aikamme ei riittänyt sinne. Yhdysvalloissa on upeita luontokohteita, kuten Olympicin kansallispuistokin osoitti.