Olympicin kansallispuisto sijaitsee Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa Olympian niemimaalla, Manner-Yhdysvaltojen luoteiskulmassa. Olympicin kansallispuisto on melko vanha kansallispuisto, sillä se sai kansallispuistostatuksen vuonna 1939. Sitä ennen, vuonna 1909, siitä oli tehty jo kansallinen suojelumonumentti. Olympicin kansallispuisto on kuulunut myös UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuodesta 1981 lähtien.
Olympicin kansallispuisto jakautuu kolmeen osaan
Olympicin kansallispuisto näyttäisi kartasta katsottuna muodostuvan kahdesta erillisestä osasta: kapeasta kaistaleesta Tyynenmeren rannalla sekä laajemmasta, yhtenäisestä alueesta enemmän idässä päin. Oikeammin jälkimmäinen on kuitenkin jaoteltavissa vielä kahdeksi toisistaan erilliseksi alueeksi: sademetsäksi ja vuoristoksi, jotka ovat selvästi toisistaan erillisiä. Olympicin kansallispuiston voikin katsoa siten kolmesta erillisestä alueesta: rannoista/rannikkoalueesta, sademetsistä ja vuoristosta.
Kokonaispinta-alaltaan Olympicin kansallispuisto on valtavan suuri, sillä se kattaa kaikkiaan 3 734 km2 laajuisen alueen, eli on selkeästi suurempi kuin Lapin laajimmat kansallispuistot tai erämaa-alueet. Olympicin kansallispuisto on myös todella suosittu, sillä siellä käy vuosittain yli 2,43 miljoonaa vierailijaa (vuosi 2022), joka on 14. eniten Yhdysvaltojen kansallispuistoista. Tämä on siinä mielessä yllättävänkin paljon, että osavaltion suurimmasta kaupungista Seattlesta, on noin 3,5 tunnin ajomatka Olympicin kansallispuiston alueelle. Lisäksi kansallispuiston alueet ovat sen verran hajallaan, ettei yhdessä päivässä ehdi Olympicin kansallispuistoa kovin kattavasti tutkimaan.
Viimeksi kerroimme Olympicin vuoristoalueesta. Tällä kertaa kirjoitamme Olympicin kansallispuiston sademetsistä, erityisesti sen kuuluisimmasta alueesta, Hoh-sademetsästä. Hoh-sademetsässä sataa vuosittain uskomattomat 3 000-3 600 milliä.
Olympicin kansallispuisto – kiehtovat sademetsät
Hoh-sademetsä on erittäin kuuluisa ja siten myös suosittu vierailukohde. Paikalla kannattaa olla joko aikaisin aamulla tai vaihtoehtoisesti myöhään iltapäivällä. Me olimme paikalla yhdeksän aikaan ja saimme yhden viimesisimmistä vapaista parkkipaikoista. Kun lähdimme Hoh-sademetsän parkkipaikalta pois, oli portilla jo reilun kilometrin jono (sateisena maanantaina), joten vinkkiä aikaisin saapumisesta todella kannattaa noudattaa.
Hoh-sademetsän kävelyreitit
Hoh-sademetsän suosion kuitenkin ymmärtää. Alueella on kaksi eri rengasreittiä: 1,3 kilometrin (0,8 mailin) Hall of Mosses -patikka ja 1,9 kilometrin (1,2 mailin) Spruce Nature Trail -patikka. Molemmat patikat ovat siis lyhyitä, 1-2 kilometrin pituisia, ja lyhyyden lisäksi ne ovat myös helppoja, eivät sisällä juurikaan korkeuseroja, ja ovat leveäpolkuisia ja helppokulkuisia. Tämän vuoksi suosittelemme ilman muuta kulkemaan molemmat reitit, jos se vain aikatauluihin sopii.
Me kuljimme molemmat reitit. Pidimme reilusti sammalta sisältäneestä lyhyemmästä Hall of Mosses -patikasta enemmän, jonka kiersimme ensin. Sanoisimmekin, että jos ei jostain syystä ehdi tai halua kulkea molempia reittejä, kannattaa näistä kahdesta valita Hall of Mosses -patikka.
Toisaalta, tällä patikalla oli myös enemmän ihmisiä, joten rauhallisuudesta nauttiva voi pitää myös Spruce Nature Trail -patikasta enemmän.
Sol Duc -vesiputous
Myös sademetsän keskellä oleva Sol Duc -vesiputous oli erittäin hieno käyntikohde, jossa kävimme Hoh-sademetsään tutustumisen jälkeen.
Alueella on useita patikkareittejä, mutta tunnetuin niistä on ilman muuta patikointireitti suoraan sademetsän läpi Sol Duc -vesiputoukselle, joka on pituudeltaan 1,3 kilometriä (0,8 mailia), joskin me saimme mitaksi muutaman sata metriä pidemmän reitin. Tämäkin tuntui olevan varsin suosittu reitti, mutta iltapäivällä kello 17 aikaan parkkipaikalla oli vapaita paikkoja kuitenkin runsaasti eikä reitti tuntunut mitenkään ruuhkaiselta.
Sol Duc on hieman helpommin saavutettavissa kuin Hoh-sademetsä esimerkiksi vuoristoalueelta Hurricane Ridgeltä. Sol Duc -vesiputouksella ja Hurricane Ridgellä on mahdollista käydä saman päivän aikana, sillä ensin mainittu sijaitsee Port Angelesista noin tunnin päässä, ja Hurricane Ridge sijaitsee Port Angelesista 40 minuutin ajomatkan päässä. Tämä tosin tarkoittaa pitkää päivää eikä välttämättä sovellu kaikille.
Hoh-sademetsä sijaitsee noin 2 tunnin ajomatkan päässä Port Angelesista.
Meiltä isot suositukset näille sademetsäreiteille. Näin suuria tai vanhaa puustoa ei Suomessa näe. Kannattaa kuitenkin erityisesti Hoh-sademetsän osalta, että paikalla on syytä pyrkiä olemaan mahdollisimman aikaisin, jotta välttyy jonottamiselta. Olympicin kansallispuiston omien sivujen mukaan ruuhkaisimpaan aikaan saattaa joutua jonottamaan jopa 1-2 tuntia sademetsän parkkipaikalle päääsyä.
Oletko sinä käynyt sademetsässä tai tiesitkö, että sademetsiä on myös tropiikin ulkopuolella?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
32 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Jotenkin sademetsät ja ruuhkat tuntuu oudolta yhdistelmältä omassa päässä, mutta toisaalta taas… Varmasti noin upeisiin paikkoihin on muitakin innokkaita kävijöitä! Ja ainakaan kuvista ei välity minkäänlainen ruuhka 🙂
Taianomaisen näköistä, ei ihme, että kävijöitä riittää! Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että sademetsiä on muuallakin kuin tropiikissa.
Tuo runsas sammaleen määrä on todella kaunista. Ja tuntui, että sitä sammalta kasvoi kaikkialla, puun rungot olivat aivan peittyneitä sammaleeseen. Ei tosiaan ihme, että kävijöitä on, kun näinkin helposti pääsee käymään sademetsässä.
Parkkipaikkojen rajallisuus varmasti auttaa siihen, että itse patikkapoluilla ei tarvitse mennä ihan jonossa. Näillä sademetsäreiteillä toki oli melko paljon väkeä, esimerkiksi vuoristopatikalla saimme kulkea paljon enemmän omasa rauhassamme. Ja kun sademetsään pääsee näinkin helposti, omalla autolla ajamalla, niin ei ihme, että muitakin kiinnostuneita oli paikalla.
Me kävimme Hoh-sademetsässä toukokuisena perjantaina, ja iltapäivällä pääsi jonottamatta sisään. Taisi olla hyvä tuuri!
Oli hieno paikka kyllä. Vähän harmittaa, että sinne on niin pitkä ajomatka, tulee varmasti siksi käytyä harvemmin.
Luin kansallispuiston sivuilta, että suosittelevat saapumaan Hoh-sademetsään ennen kello 10 tai kello 17 jälkeen, muutoin voi joutua odottamaan 1-2 tuntia. Toisaalta kesäkuukausina on varmasti enemmän ruuhkaa kuin toukokuussa. Onneksi ette Anne joutuneet odottamaan, olisi tylsä odottaa noinkin pitkiä aikoja puistoon pääsyä ja parkkipaikkaa.
Olympic oli todella kiva kansallispuisto ja puiston monipuolisuus oli vaikuttavaa.
No eipä ole tullut pieneen mieleenkään, että Yhdysvalloissa (siis mantereella) olisi sademetsää. Oikein hieraisin silmää pääartikkelikuvan kohdalla!!!
Tämä saattaa tulla monellekin yllätyksenä. Ja ajatella, että näinkin helposti pääsee suurkaupungista (Seattle) sademetsään: muutaman tunnin ajomatka ja omalla autolla perille asti.
Ihania kuvia! Oregonissa oli myös sademetsiä, jotka näytti aika samanlaisille. Nuo sammaleet on vaan jotenkin niin hienoja. No, nyt tuli inspis taas lähteä patikoimaan kun mekin ollaan taas palattu tänne Yhdysvaltain kamaralle. Harmi, että mentiin ristiin.
Meille ei jäänyt aikaa Oregonin luontokohteiden tutkimiseen, sinne täytyy palata omalla reissulla. Tykätään tuosta runsaasta sammaleesta. Harmi tosiaan, kun mentiin ristiin eikä sen vuoksi ehditty näkemään, toivottavasti ensi kerralla, joko täällä Suomessa tai siellä Yhdysvalloissa.
Onpa hieno alue ja mikä tuuri, että mahduitte vielä parkkipaikalle. Tuolla on kyllä niin valtavia puita, että vaikea edes hienojen kuvien kautta käsittää, miten suuria ne ovat. Ehdottomasti kiinnostava kohde!
Yhdysvalloissa on uskomattoman upeita kansallispuistoja. Olympicissa ihmetytti myös tämä monipuolisuus, kun saman kansallispuiston sisältä löytyy niin upeaa vuoristoa, sademetsää kuin rantojakin.
Onpa vihreää ja vehreää ja solisevaa! Pari eläintäkin olitte onnistuneet saamaan kuviin – ja ehkä enemmänkin vain verkkokalvolle talletettuna.
Tuo olikin osuvasti kuvailtu Pirkko. Nämä patikat olivat hyvin vehreissä ja sammalia kasvoi kaikkialla. Heti parkkipaikalle saavuttuamme parkkipaikan läpi käveli muutama peura, näiden ja kuvien lisäksi emme tällä kertaa muita eläimiä nähneet. Patikkareitit olivat sen verran lyhyitä ja suosittuja, että tämä vaikuttanee eläinten määrään.
Hoh! Tiesin, että sademetsiä on tropiikinkin ulkopuolella: Suomessa kaikki metsät ovat sademetsiä syyskuusta lähtien 😀 No ei vaan, onhan tuo hurjannäköistä, kun samalla seudulla on lumihuippuisia vuoria ja sitten tuollaista saniaisten ja sammalten verhoamaa satumetsää. Tosi kaunis paikka!
On kyllä ihmeellistä, miten yhden kansallispuiston alueella voi olla näinkin vaihtelevaa maisemaa. Nuo lumihuippuiset vuoret ovat todella kauniita, vuoristoalue taisi olla kuitenkin näistä se suosikkini. Ja hauskasti sademetsän läheisyys näkyi myös rannoilla, kun niillä oli runsaasti ajopuita.
Onpa kaunista ja sammaleista tulee aina sellainen puhtaan ja koskemattoman luonnon fiilis. Aikaisena lintuna usein luontokohteissa pelästyy, että apua, miten paljon porukkaa, mutta kyllä ne kaikki yleensä jonnekin hajaantuu ja katoaa:)
Tuo on Hannele totta. Poluilla onneksi väkijoukko hajaantuu laajemmalle alueelle, ja sitä saakin olla enemmän rauhassa, kuin miltä aluksi vaikuttaa. Se on hyvä, sillä luontokokemus on paljon voimakkaampi ilman meluisia ihmisjoukkoja.
Kunnon sademetsässä olen ollut Perun Amazoniassa. Pikaisesti kun tarkistin, niin siellä satoi vähemmän kuin tuolla. Miten voi olla mahdollista. Sellainen sademäärä, esimerkiksi, teki kaikista poluista liukkaita. Sen lisäksi se tietysti oli alku mahtavalle Amazon-virralle. Vaikea ymmärtää, miten luonto pärjää sen kanssa, että vettä on niin paljon, alkaen siitä, että kaikki ravinteet huuhtoutuvat mereen.
Olen ollut tietoinen pohjoisista sademetsistä, mutta en ole käynyt muualla kuin trooppisessa sademetsässä.
Minulla on niin rakkaat muistot Perun Amazonilta. Siellä todella ihastuin luontomatkailuun. Tämä Olympicin sademetsävierailu oli aivan erilainen, helposti saavutettavissa oleva. Amazoniin meidän piti matkustaa huomattavasti kauemmin ja sen myötä saimmekin olla kaukana pysyvästä asutuksesta, ihan vain oman retkiporukkamme kesken.
Tuo on Stacy hyvä huomio, suuri sademäärä vaikuttaa paljon ympäristöönsä. Olympicissa sulamisvedet ja runsas sademäärä kaatavat noita kookkaita puita ja niitä kulkeutuu runsain määrin Olympicin rannoille. Hoh-sademetsässä ihmettelimme todella kirkasta jokea. Amazonilla oli tottunut rusehtavaan veteen, kun sateet tosiaankin vievät maaperästä ravinteet mukanaan.
Hienoa, että sademetsiä on. Ne kun taitavat olla katoamassa. Ihanan vehreän näköistä.
Täällä oli todella vehreää. Toivottavasti suojelutoimilla saadaan runsaasti sademetsää säilymään tuleville sukupolville.
Mielettömän hieno alue, ja todella yllättävä yhdistelmä tuo vehreä sademetsä ja lähes sen vieressä pohjoinen vuoristomaisema! Tämä kansallispuisto ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta vaikuttaa tosi kiinnostavalta!
Itsekin yllätyin tästä kokonaisuudesta, ja siihen vielä kun lisää kansallispuiston rannat. On kyllä monipuolinen kansallispuisto. Toki etäisyyksistä johtuen saman päivän aikana ei pysty kunnolla kaikilla alueilla käymään, joten aikaa kannattaa varata vierailuun.
Hei, oliko tuolla sellaista super kosteaa? Ihan mahtavan kaunista ja hitsi kun nuo puut ovat isoja. Todella kiinnostava paikka koko tämä Olympicin kansallispuisto eri tyyppisine alueineen.
Ei ollut mitenkään epämiellyttävän kosteaa, oli ihan miellyttävä kävellä. Olympicin kansallispuisto oli tosi mielenkiintoinen ja juuri tuo monipuolisuus teki vaikutuksen.
Erittäin mielenkiintoinen alue: en olisi arvannut, että Tyynen valtameren rannalla ja vielä näissä leveyksissä olisi sademetsiä. Mystisen kaunis paikka.
No niinpä, ei kartasta katsoen arvaisi pääsevänsä sademetsään. Todella kaunis ja monipuolinen kansallispuisto tämä Olympic.
Ihan uskomattoman upea paikka!! Tuonne haluan ehdottomasti joskus <3 Voittaa runsaudellaan jopa Madeiran pilvimetsät, jotka taitaakin olla ainoat "sademetsät" mitä olen tropiikin ulkopuolella nähnyt.
Hei mahtava kuulla. Yhdysvaltojen kansallipuistot ovat todella upeita, olin aivan haltioissani matkalla. Jos innostut käymään useammassa kuin tässä yhdessä kansallispuistossa Yhdysvaltojen reissulla, kannattaa hankkia vuosipassi. Voisimme kirjoittaa näistä käytännön asioista myöhemmin erikseen.
Hienoa sammalkasvustoa ja erisävyisten vihreiden värien ilottelua. Tuolla viihtyisin.
Sammaleen runsaus oli upeaa. Tiesin itsekin heti, että täällä viihtyisin.