Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on kävijämäärällä mitattuna Suomen suosituin kansallispuisto ja se kuuluu myös meidän suosikkeihimme, Se on pinta-alaltaan reilut 1 000 neliökilometriä ja kolmanneksi suurin Suomen kansallispuisotoista. Se pitää sisällään valtavasti erilaisia reittejä, joilla olemme useasti käyneet kiertämässä. Yksi näistä on vaikuttava Pirunkurun ponnistus.
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on yhdessä Pyhä-Luoston kansallispuiston kanssa Suomen vanhin kansallispuisto, jotka molemmat ovat perustettu jo vuonna 1938. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee läntisessä Lapissa Kittilän, Enontekiön, Muonion ja Kolarin alueella.
Pallas-Yllätystunturin kansallispuistossa on myös Suomen vanhin maastoon merkattu vaellusreitti, Hetta-Pallas, joka merkittiin vuonna 1934. Muita hienoja patikointireittejä Ylläksen puolella ovat esimerkiksi Kiirunankieppi, Kukastunturin kierros, Moloslaen kierros, Totovaaran tunturireitti ja Vareslaen kierros. Pallastunturit ovat myös yksi Suomen kansallismaisemista.
Pirunkurun ponnistus – reittikuvaus
Pirunkurun ponnistus on 8,1 kilometrin mittainen rengasreitti, jonka lähtöpaikka on Kesänkijärven pysäköintialue, joka sijaitsee osoitteessa Sahatie, Äkäslompolo. Reitin suositeltu kulkusuunta on vastapäivään, sillä Pirunkuru on varmasti helpompi kulkea ylöspäin.
Pirunkurun ponnistus kulkee aluksi Kesänkijärveä myötäillen laiturille ja Kesänkijärven laavulle saakka, ja on maastoltaan helppo sekä tasainen. Lähellä on myös Kesänkijärven kahvila, joka on auki kesäaikaan kello 11-17. Tämä kahden kilometrin pätkä onkin esteetön.
Kahden kilometrin jälkeen alkaa erittäin haastava nousu Pirunkurua pitkin 517 metriä korkean Kesänkitunturin laelle. Mielestäni nousu on koko kansallispuiston haastavin nousu jyrkkää rakkakivikkoa pitkin. Maisemat kuitenkin ovat nätit Kesänkijärveä ja sen toisella puolella olevaa 503 metrin korkuisen Kellostapulin ja 719 metriä korkean Ylläksen suuntaan.
Toisaalta ellei halua lähteä kipuamaan, vaihtoehtona on jatkaa Kesänkijärven kiertämistä, jolloin reitin pituudeksi tulee 6 kilometrin mittainen rengasreitti.
Alkuun Pirunkurun nousu kulkee metsässä loivahkoa rinnettä ylös, ja tämä osuus on vielä melko helppo. Reitti muuttuu koko ajan jyrkemmäksi ja kivikkoisemmaksi, kunnes muuttuu erittäin haastavaksi nousuksi rakkakivikossa. Nousun aikana ylitetään myös puuraja. Kun lopulta kuru jää taakse, reitti muuttuu jälleen helpommaksi. Kiivetessä kannattaa muistaa vilkuille selkänsä taakse, sillä maisemat ovat upeat.
Tarkkaan ottaen aivan Kesänkitunturin huipulle ei kiivetä, vaan reitti kulkee Kesängin kahden huipun välisen satulan kautta. Reitin korkeimmalla kohdalla on tästä huolimatta kivikasa, mutta se ei kuitenkaan siis ole tunturin korkein kohta. Kivikko on paikoitellen väriltään kauniin vihertävä johtuen niiden pinnalla olevasta jäkälästä.
Pirunkurun maisemapaikalta on kilometrin verran Tahkokurun kodalle, joka on reitin toinen taukopaikka.
Kodan jälkeen reitti muuttuu laskuvoittoiseksi ja selvästi helpommaksi sorastetuksi poluksi. Laskuvoittoisen osuuden reitti kulkee havumetsässä.
Pirunkurun ponnistus on vaativa reitti
Periaatteessa Pirunkurun ponnistuksen pystyy kiertämään huonommassakin kunnossa oleva henkilö, mutta paljon mieluisampi se on kohtuullisessa kunnossa olevalle. Reitin raskauden lisäksi rakkakivikossa pitää muutenkin olla tarkkana, ettei loukkaa itseään. Heikommassa fyysisessä kunnossa olevan tai tasapainohaasteista omaavan kannattaa mahdollisesti valita jokin muu reitti, joita Ylläksellä on kaikkiaan noin 200 kilometriä.
Pirunkurun ponnistuksen kulkuaika on arviolta kolmisen tuntia ja Metsähallitus luokittelee sen keskivaativaksi, mutta itse pitäisin reittiä pikemminkin vaativana kuin keskivaativana. Reitti on selkeästi merkitty maastoon vihreillä reittiviitoilla sekä oranssipäisillä tolpilla ja kepeillä.
Onko Pirunkurun ponnistus sinulle tuttu reitti? Mikä mielestäsi on Suomen vaativin päiväpatikkareitti?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
13 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Pirunkuru on kyllä vaativa… vaan vielä hankalampi on Pyhä-Luoston Noitatunturille nousu jos sinne kapuaa etelän suunnasta.
t.Tiina
Olen samaa mieltä, Noitatunturille nousu on vielä vaativampi. Mutta todella hienoja molemmat patikkareitit joka tapauksessa ovat.
Olen mennyt tuon kurun ylös suksilla tammikuun kaamoksessa. Mielestäni vielä vaativampi nousu on ollut Palkaskuru (Pallas-Hetta alueella), jonka olen myös mennyt ylös suksilla. Noitatunturille kävelin jalkaisin kesällä. Myös UKK puistossa on upeita kuruja, kuten Pirunportti ja Lumikuru jotka ovat upeita — puhumattakaan Paratiisikurusta.
Tuota ei varmaan ihan kuokalla noustu… Palkaskuru on myös tosiaan vaativa ja samoin mainitsemasi Noitatunturi. Sinne tuli joskus kaatosateessa noustua. UKK puistossa varmaan maan upeimmat kurut.
Pirunkurua olen ihaillut vain muiden kuvissa ja teksteissä. Tuonne ei ehkä parane koiran kanssa lähteä, ellei ota treenin kannalta ja laita koiraa reppuun! 😁
Juu, en tosiaan koiran kanssa itse lähtisi. Ellei sitten juuri noin kuin sanoit. Kivoja reittejä löytyy tuolta paljon, jotka sopivat myös koiralle.
Hienot on maisemat! Olen käynyt Ylläksellä ja ylipäätään Lapin-matkoilla vain talvella, mutta olisi mukavaa lähteä tuonne päin joskus myös patikoimaan vaikka ruska-aikaan. Rakkakivikkoa en erityisesti kaipaisi, mutta pääsisihän tuollaisenkin mäen ylös jos tarve vaatisi. Reittivaihtoehtoja kuulostaa kuitenkin riittävän joka makuun.
Lappi ja Ylläs ovat upeita paikkoja myös talvella. Siitä huolimatta nimenomaan syksy on oma suosikkini. Jotenkin ne syksyn värit ovat vain niin hienoja, että se on oma suosikkivuodenaikani Lapissa. Ylipäätään siellä pitäisi päästä käymään enemmän, oli vuodenaika mikä tahansa.
Melkoisen vaativalta näyttää tuo rakka.
Silti nämä syksyn ruskakuvat saavat ikävöimään Lappiin.
Juu, kyllä tuo tosiaan vaativa oli. Niin fyysisesti kuin teknisesti. Mutta ihan totta, itse tykkään noista Lapin syksyn väreistä ihan uskomattoman paljon. Harmi, kun tänä vuonna ei ehtinyt siellä käymään.
Hienolta näyttää! Olen käynyt Ylläksellä vain laskettelemassa. Patikointi tuolla kiinnostaisi myös.
Upea paikkaan tuo on myös lasketella, ehkäpä koko Suomen hienoin. Mutta on myös patikointimielessä Suomen hienoimpia paikkoja.
Pirunkuru on ollut monesti mielessä, mutta ei vielä käyty. Maasto näyttää kyllä tosi haastavalta kivien myötä. Kesänkijärvi ja kahvila sen sijaan tuttuja ja alue on niin kaunista.