Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on yksi Suomen parhaista kohteista ihailla Lapin ruskaa. Se on Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto Lemmenjoen ja Urho Kekkosen kansallispuiston jälkeen, ja sen pinta-ala on 1 020 neliökilometriä. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on perustettu jo vuonna 1932 ja on täten Suomen vanhin kansallispuistossa yhdessä Pyhä-Luoston kansallispuiston kanssa. Sitä on lisäksi laajennettu vuonna 2005. Kansallispuisto sijaitsee Länsi-Lapissa Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion kuntien alueella ja se on selkeästi Suomen suosituin kansallispuisto kävijämäärällä mitattuna. Vuonna 2020 kävijöitä oli kaikkiaan 563 100 henkilöä.
Suomen kansallismaisemaa
Pallastunturit ovat yksi vuonna 1994 Suomen ympäristöministeriössä nimetystä erityisen merkittävästä maisemakokonaisuudesta, ns. kansallismaisemasta. Pallastunturin alueen suosituimmat reitit taitavat olla Palkaskeron ja Taivaskeron kierrokset, joista jälkimmäisen huipulla sytytettiin olympiatuli 6. heinäkuuta 1952 klo 00.00. Taivaskeron laella on tästä kertova muistolaatta.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston eläimet
Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on tavattu noin 30 nisäkäslajia. Suurista nisäkkäistä kansallispuiston alueella elävät hirvi ja poro. Suurpedoista alueella elävät vakituisesti ilves ja karhu. Lisäksi Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on myös linnustoltaan runsas ja siellä elää sekä eteläisiä ja pohjoisia lajeja. Pohjoisia kansallispuistossa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi kiiruna ja riekko. Myyrävuosina alueella on runsaasti myös erilaisia haukkoja ja pöllöjä.
Montellinmaja
Montellinmaja sijaitsee Pallastuntureilla Vuontiskeron ja Saivokeron välisessä satulassa puurajan yläpuolella. Aluemetsänhoitaja Justus Montell rakensi ensimmäisen majan 1900-luvun alussa tutkimusmatkojensa tukikohdaksi. Tupa tuhoutui sodan aikana, mutta poromiehet rakensivat paikalle uuden. Maja toimi aiemmin retkeilijöiden autiotupana. Nykyisin retkeilijöitä palvelee lähistöllä sijaitseva kota. Lähin autiotupa on Nammalakurussa.
Justus Montellin ehdotuksesta on myös perustettu Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue, Mallan luonnonpuisto vuonna 1916.
Montellin tunturireitti
Montellin tunturireitti lähtee Vuontisjärven pysäköintialueelta ja on pituudeltaan 4,3 kilometriä/suunta ja luontoon.fi-sivusto sanoo reitin kulkemiseen kuluvan kolmisen tuntia. Reitti Montellin majalle kulkee aluksi helppoa ja tasaista soratietä metsäisissä maisemissa. Puolenvälin jälkeen reitti alkaa kulkemaan ylämäkeen ja ylittää lopulta puurajan. Tältäkin osin reitti on helppokulkuinen, sorastettu polku.
Olimme liikkeellä illalla päivän vähitellen pimentyessä. Meidän Montellin majalla ollessamme paikka oli hyvin rauhallinen emmekä nähneet muita patikoitsijoita reitin varrella., mutta muutama maastopyöräilijä tuli vastaan. Reitti soveltuneekin hyvin myös maastopyöräilyy, jos alamäkeen pyöräily ei pelota.
Reitin varrella ruskan värit olivat uskomattoman upeita. Meiltä ei kestänyt Montellinmajalle kapuamiseen vajaa tunti, mutta pidimme Montellinmajalla tauon maisemia ihaillen ennen kuin lähdimme laskeutumaan takaisin parkkipaikalle. Aikaa meillä meni patikointiin kaikkiaan noin puolitoista tuntia.
Montellin tunturiretki ja Montellin maja kannattaa ilman muuta pitää mielessä, jos liikkuu Pallas-Yllästunturin lähistöllä. Reitin varrella oli runsaasti tunturi- ja vaivaiskoivuja, jotka loistivat värikkäinä. Uskomattoman kaunis väriloisto taisi nostaa Montellin tunturiretken Pallastunturin alueen suosikkireitiksemme. Väriloiston lisäksi meitä miellytti reitin rauhallisuus, joka johtunee ainakin osittain siitä, että se on hieman erillään monista muista reiteistä.
Oletko käynyt Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja onko Montellinmajan patikointireitti sinulle tuttu?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
34 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Hienot ovat ruskan värit mutta on tuo aikamoinen valtatie vedetty tunturiin. No eipä turisti eksy niin helposti kun pysyy uralla. Pallas-Hetta reitti on hyvinkin tuttu – sekä kesällä että talvella (suksllla) tehnyt reissun. Kesällä oli enemmän ruuhkaa ja yövyin teltassa tukeutuen kuitenkin autiotupiin. Talvella autiotuvissa ja tällöin oli vielä Hannukurussa vanha sauna — nythän siellä on iso uusi sauna. Hyvä puolivälin krouvi saunomiseen. Montellin majan oli tuolla reitillä kulkenut.
Heh, rehellisesti sanottuna tuolle reitille pääseminen kyllä aiheutti hieman päänvaivaa. 🙂 Mikä noista Lapissa tekemistäsi vaelluksista on suosikkisi? Me suositaan yleensä (pitkiäkin) päiväpatikoita, vaikka esimerkiksi Kalottireitti kiinnostaisi jopa ihan kokonaisuudessaan.
Vaikea kysymys. Suomen Lapissa tietysti Käsivarren reitti on ollut se isoin kokemus, koska se oli ensimmäinen vaellus Lapissa. Toki myös perinteinen UKK on tullut pari kertaa kierrettyä ja erityisesti Sokostin takamaastot ovat hienoja paikkoja kun saa kulkea omassa rauhassa. Kalottireitistä tein aikoinaan puolet – 400km kahdessa osassa – pari viikkoa per osa ja siellä maisemat olivat upeat – heti kun poistuu Suomen alueelta, valitettavasti näin. Parhaat maisemat ja reitit ovat mielestäni Jotunheimissä Norjassa.
Kalottireitti olisi upea kokemus. Joskus olisi upea mennä se ainakin osittain. Hurjia päivämatkoja olet tehnyt patikoillasi. Me tykkäämme tehdä pitkiä päiväretkiä ja aina välillä tulee mentyä 30-40km patikoita, mutta kantamukset ovat toki selvästi vähäisemmät kuin usean päivän patikalla.
Kävimme 22.7.23 Kävellen tuon reitin. Kuvaillessa meni aikaa ja nousumatka kesti 2 tuntia. Toki muutakin syytä hitauteen oli. Nautimme kodassa eväät ja huilasimme paluumatkaa varten. Tosi siisti kota ja vessakin löytyi ihan vierestä. Upeat maisemat kesälläkin. Paluumatka kesti 1,5 tuntia. Lintuja tarkkaillessa ja kukkia kuvatessa sekä upeaa maisemaa ja hiljaisuutta ihastellessa sielu lepäsi. Vähän huonompi kuntoiselle hyvin kuljettava polku. Ensimmäistä kertaa Montellin majalla. Kannatti käydä.
Kiitos Tarja retkikertomuksestasi. Tätä oli ilo lukea. Montellin majan varrella olevat maisemat ovat kauniita. Todella kiva reitti, jonka kulkee mielellään. Ja juurikin tarjosi hiljaisuutta ja upeat puitteet rauhoittumiselle, mitään ruuhkaa tällä reitillä ei ollut. Teidän rauhallinen patikkanne kuulosti oikein mukavalta.
Kaunista on. Noloa myöntää, että olemme käyneet ulkomailla useammissa kansallispuistoissa kuin Suomessa. Lapin ruska olisi kiva kokea, mutta yllättävän paljon aikaa tulee varata, jos etelästä lähtee. Ei ihan kaksi päivää taida riittää.
No, eihän tuota tarvitse nolostella. Ulkomailla on upeita kansallispuistoja. Ei ole tullut laskettua, kuinka monessa kansallispuistossa ulkomailla on tullut käytyä, mutta mututuntumalla sanoisin, että Suomen kansallispuistot kiertäneenä enemmän täällä kotimaassa. Ja tuo on totta, että Lappiin ei kaksi päivää riitä. Siinä ei ehtisi muuta, kuin autossa istua. Mutta viikon reissussa ehtii jo nähdä jo kiertää paljon.
Kansallispuistojuttunne tuovat ihanasti mieleen nuoruuden reissuja ja nyt pääsen näin kuvienne avulla ihailemaan ruskan värjäämää maisemaa. Olen käynyt Pallas-Yllästunturin maisemissa vain talvella, helmikuussa 1991. Olimme silloin siellä koko perhe Luonto-Liiton organisoimalla reissulla osoittamassa mieltämme Jerisjärven tien rakentamista vastaan. Tosin 7 ja 12 vuotiaat tyttäret eivät aivan tainneet ymmärtää mistä oli kyse. Kiistan kohteena oli 10 kilometrin tienpätkä, josta 2,5 km kulkee kansallispuiston alueella. Silloin pelättiin aiheellisesti, että tien toteuttaminen lisää autoliikennettä kansallispuiston sisällä ja käynnistäisi muita kiisteltyjä hankkeita kansallispuistojen alueilla ja niinhän siinä on tainnut käydä.
Ei tuolla alueella autot liiku, ja hyvä niin. On hienoa, että suojelutoimintaan on viimeisinä vuosikymmeninä herätty ja Pallas-Yllästunturinkin kansallispuistoa on laajennettu. Alue on muuten taatusti upea myös talviaikaan.
Upea ruska! Omasta ruskaretkestä Suomen Lappiin on jo niin kauan aikaa, että olisi kyllä jo aika kokea sekin uudelleen. Syksy on omalla tavallaan ihanaa aikaa kun vain säät sattuu olemaan hyvät. Toisaalta kesässä on se hyvä puoli, että voi olla ulkona kauemmin kun ei tule pimeää. En ole koskaan käynyt tässä kansallispuistossa joten täytyy sekin laittaa tulevaisuuden listalle.
Lapin ruska on tosiaan upea! Itseäni kiinnostaisi kokea myös Koillis-Yhdysvaltojen ruska, upea varmasti sekin. Syksyssä on värien lisäksi se hyvä puoli, että ei enää ole itikoita ja meille säätkin ovat aina olleet varsin suotuisat. Kesässä on kuitenkin juuri tuo hyvä puoli, että valoa riittää. Toisaalta syyskuun alkupuoliskolla, kun ruska on parhaimmillaan, on valoisaa aikaa vielä varsin mukavasti.
Olen Lapissa käynyt todella harvoin, enkä koskaan ruka-aikaan, joten aina hienoa nähdä tällaisia kuvia. Etenkin kanervikko ja muu maaston väriloisto hurmaa.Tämä reitti pitää laittaa muistiin, olisi pituudeltaan ainakin varmasti varsin sopiva. : )
Kannattaa ehdottomasti Paula käydä Lapissa ruska-aikaan, jos vain siihen on mahdollisuus. Se ruskan väriloisto on niin upeaa. Ja syksyisin on kiva patikoida, kun ei ole liian kuuma eikä enää hyttysiä/mäkäräisiä kiusana.
Olipa ihana lukea Pallaksesta ja tästä reitistä! Mekin tykättiin tästä reitistä tosi paljon ja käveltiin se myös ruska-aikaan (eri ruskavuosi?) 🙂 Oliko Montellinmaja kiinni kun te kävitte? Oon ymmärtänyt, että se on jossain vaiheessa suljettu, mutten tiedä onko se uudestaan avattu. (https://www.elinanmatkalaukussa.fi/2021/09/paivaretki-pallaksella-vuontispirtilta/.html)
Muistankin Elina, kun kävitte Montellin majalla! Sama vuosi kyseessä, me mentiin tämä reitti myös viime syksynä. Montellin maja oli kiinni myös meidän vierailun aikaan ja olen käsittänyt, että se on toistaiseksi kiinni. Patikoitsijat voivat mennä pitämään taukoa läheiseen kotaan. Kiva, kun laitoit linkin omaan Montellin retkipostaukseesi.
Kyllä tää ruska vaan hienoa on. Olen jo melki tehnyt päätöksen, että en enää Lappiin mene – No ehkä ruska-aikaan Norjaan – ja siinä välissä pari täsmäkohdetta (esim Piepaljärven erämaakirkko) Lapissa…
Lappi häkellyttää aina kauneudellaan. Meillä oli pitkään harkinnassa, että olisimme nyt lähteneet Lappiin ja tehneet etätöitä sieltä käsin. Jätettiiin tuo kuitenkin tänä vuonna väliin, vaikka edelleen ajatus kiinnostaisi. Pielpajärven erämääkirkko on meillä käymättä, mutta kannattaa siellä käydessä harkita Otsamo-tunturia, uskomattoman upeaa ruskaa saimme siellä ihailla.
Oliko tämä retki jo tämän syksyn satoa? En ole tuolla(kaan) käynyt…
Enkä tiennyt, että tuolta on sitten ilmeisesti juosten kuskattu olympiatuli Helsinkiin v. 1952!
Tämä retki oli viime vuodelta, mutta hieman ennen syyskuun puoliväliä, joten arvelisin maiseman olevan tällä hetkellä aika samanlaiset kuin yllä olevissa kuvissa. Syksy on mainio aika liikkua Lapissa, koska itikoita ei enää ole ja ruska on upea.
Onpa kauniita ruskan värejä – hyvin ”oikeaan aikaan” julkaistu juttu!
Puolison monet ystävät ovat näinä viikkoina olleet Lapissa ruskaa katsomassa ja vähän jo jonakin päivänä tuntui, että hän jäi ”alakynteen” värikkäiden kuvien ”vaihtareissa”. Onneksi lähipuistossamme oli joitakin kirkkaan punaisena hehkuvia puita (mongolianvaahteroita?), niin sai hänkin yhden ruskakuvan kavereilleen 🙂
Maisemat Montellin majalle olivat todella kauniit, ruska hehkui keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyissä. Nyt syyskuun puolivälissä pohjoisessa ruska on parhaimmillaan ja täällä etelässäkin alkaa paikoitellen olla kaunista ruskaa.
Pallastunturilla on oma paikka sydämessäni. <3 Miehen isällä oli siellä vuosia mökki, missä mekin vietimme lähinnä talvilomat. Vain kerran siellä tuli käytyä syksyllä ja silloinkin paras ruska oli jo mennyt. Montellin reittiä en ole kävellyt, mutta hiihtämässä olen käynyt siellä suunnalla (sikäli kun tulkitsin karttaa oikein) 🙂
Oi, sinulla on Merja varmasti lukuisia hyviä muistoja liittyen Pallastunturiin ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Mikä ihana talvilomapaikka, mielelläänhän tuonne palaisi joka vuosi. Ylläksen puolella Kuertunturin reitti on todella upea talvipatikka:
https://www.matkallamissamilloinkin.com/kuertunturi-yllaksen-upeimmat-talvimaisemat/
Olen käynyt Pallas-Yllästunturin ankallispuistossa kaksi kertaa, mutta etelämpänä, siellä Yllästunturin päässä. Se on pitkä luikero. Oikeammin, siellä olisikin vielä paljon minulla tutustuttavaa. On kyllä upeat ruskakuvat. En ole koskaan ollut Lapissa ihan parhaan ruskan aikana.
Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on paljon reittejä, ja niissä riittää retkeilijälle tutustuttavaa. Me olemme onnekkaasti viime vuosina olleet Lapissa juuri parhaimman ruskan aikaan, ja se väriloisto on uskomatonta.
Ei ole ihme että juuri tämä kansallispuisto vei voiton kävijämäärässä. Maisemat ovat aivan upeita. Reittien helppokulkuisuus ei ole haitaksi. Voi toki olla, että joku tykkää vaativammista kohteista, mutta näin mikään ei häiritse luonnosta nauttimista. Ruskan väreissä tämä maisema on juuri parasta.
Lapin ruskamaisemat ovat mielettömät. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kävijämääriin vaikuttavat myös alueen hyvät laskettelu- ja hiihtomahdollisuudet, mekin olemme talvella käyneet siellä patikoimassa. Se on kiva, että Suomen kansallispuistoista löytyy erilaisia reittejä jokaiseen makuun. Montellin majalle johtava polku on leveä ja sinänsä helppokulkuinen, mutta nousua reitillä toki on.
Kyllä on todella kauniita kuvia ja varmasti itse elämys moninkertainen kuviin verrattuna. Katson mielelläni Ari Leiniön vaellusvideoita ja teidän blogista saa aiheeseen liittyvää lisätietoa tosi kivasti kerrottuna.
Voi, kiitos Jaana. Ilahdutti todella paljon kuulla, että olet kokenut meidän blogin hyödylliseksi. Me myös tykkäämme Ali Leiniön vaellusvideoita ja osa on tullut katsottua moneen kertaan. Todella laadukkaita.
Ihana katsella näitä Lapin ruskakuvia! Itse olen käynyt Lapissa monen monituista kertaa, ekan kerran vuoden vanhana. Pallas oli monien keväisten hiihtomatkojemme kohde. Mutta koskaan en ole päässyt kokemaan ruska-aikaa, kun ei ole koskaan lomaa silloin. Varmaan pitäisi joku vuosi ottaa omaa lomaa ja lähteä se kokemaan.
Montellin majalla en ole koskaan käynyt mutta se meni kyllä nyt to-see-listalle!
Oi, toivottavasti pääset kokemaan Lapin ruskan. Se on upea. Ja Montellin patikka on hyvä valinta ruskaa ihailemaan. Keväisiltä hiihtolomiltanne on varmasti kertynyt monta ihanaa muistoa talvisemmasta Lapista.
Ai Montellin majalla tällainen tarina! Rippileirillä olin noissa maisemissa sata vuotta sitten ja majan lähistöllä yövyimme teltoissa. Silloin oli kesäkuussakin vielä paksu jäätikkö siinä vieressä. Komea on ollut ruska teillä, komeita kuvia!
Kiitos Anssi. Oli mukava lukea muistoistasi nuoruusvuosilta Montellin majalta. Kiitos kun jaoit sen. Jäätikkö kesäkuussa on varmasti aiheuttanut innostusta teissä rippikoululaisissa.