Askolan hiidenkirnut on Suomen laajin hiidenkirnuesiintymä, joka löydettiin vuonna 1950. Pinta-alallisesti pienellä alueella on yli 20 hiidenkirnua. Alueen sanotaan olevaan Suomen suurin hiidenkirnuesiintymä. Alueen hiidenkirnut ovat eri kokoisia. Suurin alueen hiidenkirnuista, Jättiläisen Kuhnepytty, on yli 10 metriä syvä ja yli 4 metriä leveä.
Hiidenkirnut ovat kalliossa olevia lieriön muotoisia kuoppia. Hiidenkirnujen koko vaihtelee aivan pienistä jopa yli 10 metrin syvyisiin jättikuoppiin. Hiidenkirnut ovat syntyneet yli 10 000 vuotta sitten jääkaudella, kun jäiden sulamisvedet ovat pyörittäneet isoa kiveä tai kiviä paikallaan, jolloin kallioon on kaivertunut melko symmetrisiä koloja.
Askolan Kirnukallion hiidenkirnut
Kävimme Askolan hiidenkirnuilla toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Se oli siinä mielessä erinomainen ajankohta, että luonto oli mukavasti jo herännyt, mutta hyttysiä ei vielä ollut.
Askolan hiidenkirnut sijaitsevat nimensä mukaan Askolan kunnassa Uudellamaalla, joten se on helposti saavutettavissa esimerkiksi pääkaupunkiseudulta. Hiidenkirnuille kulkeva polku lähtee parkkipaikalta Askola-Pukkila tien varrella ja polku hiidenkirnuille on pituudeltaan 500 metriä.
Reitin alkuosassa on hauska Hiidenkivi, joka on myös alueen tunnus. Hiidenkiven sanotaan myös vartioivan aluetta. Ja aika hurjan näköinen kivi onkin kyseessä…
Kaikki alueen kaksikymmentä hiidenkirnua ovat nimettyjä. Osa on saanut nimensä esimerkiksi muotonsa mukaan, osa vanhoista tarinoista hiidenkirnujen synnystä. Osa on saanut nimensä myös alueen kehittymistä aikoinaan tukeneiden yritysten mukaan. Joidenkin hiidenkirnujen nimen pystyi helposti ymmärtämään, mutta joidenkin osalta se oli hankalampaa, kuten oli vaikka Päärynä-nimisen hiidenkirnun kohdalla.
Askolan hiidenkirnualuehan ei ole ollut nykymuodossaan löytymishetkellään, vaan hiidenkirnut on kaivettu esiin kasvillisuuden alta.
Alueesta teki erityisen mielenkiintoisen hiidenkirnujen erityisen suuri määrä sekä se, että ne ovat keskenään melko erilaisia. Omia suosikkejani olivat isoimmat hiidenkirnut, mutta Marikan suosikki Kolmoset eli Mylly, Kattila ja Kupista.
Alueella on myös hiidenkirnu nimeltään Kukkaro. Kukkaro on onnenkirnu, jonka pohjalla olevaan veteen voi heittää kolikon ja toivoa. Kukkaro-hiidenkirnuun heitetyt kolikot heitetyt rahat käytetään alueen ylläpitoon.
Hiidenkirnuilta takain parkkipaikalle voi palata samaa reittiä pitkin tai koukata 300 metrin pituiselle maisemareitille, jolloin paluumatka on noin 650 metriä. Meidän kokemuksemme mukaan kovin erikoisia maisemia tämän reitin varrella ei ollut, sillä puut peittivät maisemat.
Alueelle on pieni pääsymaksu, joka on 4 euroa perhettä kohden, 2 euroa aikuista kohden ja lapsille pääsymaksu on 1 euron. Pääsymaksuilla tuetaan alueen kunnossapitoa ja Askolan kotiseutumuseota. Ajattelisimme Askolan hiidenkirnujen olevan lapsiperheille erinomainen kohde, sillä kävelyä on verrattain vähän. Lastenrattailla alueelle ei kuitenkaan kannata lähteä. Reitti hiidenkirnuille ei ole esteetön, vaan alueella reilusti portaita ja muutenkin reitti on varsin juurakkoinen.
Lisätietoja Askolan hiidenkirnuista löydät alueen kotisivuilta.
22 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Vautsi! Upea paikka. Laitoin tämän heti meidän kesälistalle, jos satuttaisiin ajelemaan noilla suunnilla. Tämän varmaan meidän pienimmäinenkin voisi kävellä helposti. Jotenkin jännä ajatella tuota jääkautta ja kuinka se on muokannut maata. Tämän paikan tekee erityisen hienoksi mielestäni se, että siellä on noin monta noitakirnuja. Ja tuo vartijakivi on tosiaan kyllä aika persoonallinen.
Tämä olisi varmasti Paula kiva teidän perheelle! Tänä kesänä tuntuu kuitenkin olevan todella paljon hyttysiä, kannattaa huomioida kesän kohdevalinnoissa ja/tai vaatetuksessa.
Minäkin tykkään Askolan hiidenkirnuista juuri sen takia, että hiidenkirnuja on lähekkäin noinkin monta. Hiidenkirnut ovat myös hauskasti nimettyjä. Ja tuo hiidenkivi on melkoinen ilmestys, kruunaa koko alueen.
En ole koskaan käynyt hiidenkirnuja katsomassa. Piti oikein etsiä, että missä suunnalla nämä sijaitsevat. Ei ole tullut tuolla suunnalla juuri liikuttua. Hyvä laittaa korvan taakse tämä tieto.
Tämä onkin oiva paikka tutustua hiidenkirnuihin, samalla kun näkee eri kokoisia ja muotoisia hiidenkirnuja. Itse olin tätä ennen nähnyt vain muutaman ja nekin yksittäisinä. Uskoisin, että sinä Ahti tykkäisit Askolan hiidenkirnuretkestä.
Pitänee lisätä tämäkin kotimaan kohde listalle, sillä emme ole täällä(kään) vielä käyneet.
Tosin juuri äskettäin päätin, että nyt en enää ota tälle kesälle listoille yhtään uutta kotimaan kohdetta vaan kun palaamme heinäkuun retkeltä Rovaniemeltä etelään, niin sitten aletaan katsoa mahdollisia ulkomaan kohteita jo ihan tosissaan. Jos vaikka pääsisi edes Norjaan 🙂 – pääkaupunkiseudultakin.
Askolan hiidenkirnut on mukava retkikohde! Kuulostaa Pirkko hyvältä suunnitelmalta, että tämän kesän kotimaan kohteet teillä on jo valittu, sillä listan ulkopuolelle jääneisiin voi aivan hyvin tutustua tulevinakin vuosina. Toivottavasti loppuvuodesta päästään jo turvallisesti ulkomaille. Norja kelpaa oikein mainiosti matkakohteeksi meillekin.
Olen käynyt siellä muistaakseni parikin kertaa. Käynti kannattaa ajoittaa aikaan, jolloin ei ole hyttysiä, sillä niitä siellä kyllä on. Muistaakseni ennen oli vapaaehtoinen pääsymaksu. Linnustollisesti alue on kanssa mukava vanhan metsän pläntti.
Voin Stacy hyvin kuvitella, että Askolan hiidenkirnujen luona on kesällä paljon hyttysiä. Hyvä vinkki siis ajoittaa vierailu hyttyskauden ulkopuolelle. Lintujakin katselee mieluummin silloin, kun ei tarvitse jatkuvasti hyttysiä hätyytellä.
Nykyään hiidenkirnuille on omatuntoon perustuva maksu. Alueelle pääsee joka tapauksessa, portin vieressä olevaan lippaaseen voi laittaa rahat tai myöhemmin tilille tai maksaa mobile payn kautta. Pieni summa, ja käytetään hyvään tarkoitukseen.
Vau, huikea kohde! Komppaan muita – tämä menee ehdottomasti myös omalle kesälistalle 🙂
Typerä kysymys, mutta mihin/miten tuo pääsymaksu maksetaan?
Askolan hiidenkirnualue on kyllä huikea kohde.
Ei ole typerä kysymys lainkaan Eveliina, hyvä, että kysyit. Pääsymaksun voi maksaa eri tavoin. Juuri ennen hiidenkirnuja, porttimaisen kaaren vieressä on lipas, johon voi laittaa kolikot (näkyy sattumoisin myös tuossa yhdessä kuvassa, jossa Mikko kulkee portista). Ja nykyään kun harvemmin on käteistä mukana, voi maksaa myös mobile payn kautta tai tilille, näistä ohjeet lippaan vieressä.
Onpa hieno paikka! Hiidenkirnuihin on tullut muutamassa paikassa törmättyä ja ne ovat kyllä vaikuttavia, etenkin noin isot. Hyvin hoidetusta miljööstä on kiva maksaakin vähän ja tukea aluetta sekä sitä hoitavia tahoja.
Tämä Askolan hiidenkirnualue on hieno, kun hiidenkirnuja on niin monta aivan lähekkäin. On ollut varmasti äimistynyt olo alueen löytäjällä.
Aivan, mielellään maksaa ne muutamat pääsymaksueurot. On hienoa, että aluetta pidetään siistinä ja hiidenkirnuja tyhjennellään.
Jääkauden jäljet on todella mielenkiintoisia, ja liikkuvan jäätikön maisemaa muovaava ja murskaava voima aivan valtava. Askolassa en ole käynyt, mutta siellä tosiaan näyttää olevan merkittävän paljon noita hiidenkirnuja lähekkäin. Itselle tutumpaa jääkauden muovaamaa luontoa on Rokuan alue suppajärvineen, siirtolohkareineen ja hiekkaselänteineen, hieno paikka sekin.
Olen Anne samaa mieltä, jääkauden jättämät jäljet ovat mielenkiintoisia! Meillä on täällä kodin lähelläkin suppia, mutta Rokuassa pääsi ihmettelemään paljon suurempaa suppaa. Rokua on valtavan upea kansallispuisto, ehdottomasti yksi suosikeistani.
Ennen kuin kävimme Askolan hiidenkirnuilla, olimme nähneet vain jokusen yksittäisen hiidenkirnun. Olin innoissani Askolan alueesta, juurikin kun hiidenkirnuja on niin paljon lähekkäin. Ja oli hauska tutkia hiidenkirnujen nimiä ja miettiä, mistä ne tulevatkaan. Todella kiva paikka.
Tää on kyllä mielenkiintoinen paikka, ja aloin nyt miettimään, että käytiinköhän me täällä joskus kun olin lapsi. Vaikuttaa etäisesti tutulta paikalta, tai sitten tää on joku vastaava. Erityisen kiinnostavia nämä jääkauden myötä syntyneet kohteet.
Minulle ei nyt tule Cilla Maria muuta vastaavaa hiidenkirnualuetta mieleen. Mikäli olet käynyt pienenä jossain vastaavassa muualla Suomessa ja saat selvitettyä asian, tule ihmeessä vinkkaamaan. Kiinnostaisi kyllä.
Näyttääpä hienolta nämä! Olen joskus muistaakseni lukenut näistä hiidenkirnuista ja halunnut myös päästä käymään kyseisellä paikalla, mutta sittenhän se jäi. Nyt tulikin hyvä muistutus, sillä olin jo ihan ehtinyt unohtaa näiden olemassaolon! 🙂 Hiidenkirnut ovat mielenkiintoisia ja hauskojakin tutkittavaksi. Emme omista autoa, joten nämä jotkut luontokohteet ovat siksi jääneet vähemmälle, mutta aina silloin tällöin tykkäämme miehen kanssa lainata autoa jostain ja lähteä tutkimaan paikkoja, joten tässä olisi hyvä kohde seuraavalle kerralle kun sinne suunnalle satumme. 🙂
Onpa kiva, että tästä sait mukavan menovinkkimuistutuksen. Autottomana ei pysty yhtä helposti lähteä käymään retkillä, mutta tottahan tuo, autoa voi lainata/vuokrata ja siten välillä tehdä kotimaanretkiä, joihin julkisilla ei niin helposti pääse tutustumaan.
Hiidenkirnut ovat Tiina Johanna minunkin mielestäni hauskoja tutkittavia. Mielelläni kävisin tänä vuonna vielä katsomassa jotain itselleni uutta hiidenkirnua, saa nähdä osuuko matkojen varrelle.
Wau, en ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta kohteesta. Tosi mielenkiintoinen ja erilainen luontokohde. Ja ehdottomasti jos tuolla suunnalla ajellaan, pitää käydä tutustumassa. Kiitos siis kivasta vinkistä!
Mukava kuulla Heidi, että sait tästä uuden kohteen kotimaan matkalistalle. Todella kiva paikka, tykkäsin. Ja mielestäni Askolan hiidenkirnut sopivat hyvin niin meille luonnosta kiinnostuneille aikuisille kuin lapsiperheille.
Kuvanne ja tekstinne houkuttelee käymään täälläkin. Olivat nämä hiidenkirnut mielessä jo viime kesänäkin, mutta yllättäen kaikenlaisten kohteiden tarjonta pääkaupunkiseudullakin on niin runsas, että kaikkea ei ehdi. Poikamme kävi tyttärensä (12v) kanssa ja oli kuulemma hauskaa. Hyvää kesää! Aila
Mukava kuulla, että poikanne ja hänen tyttärensä pitivät myös Askolan hiidenkirnuista. Se on varsin positiivinen ongelma, että mielenkiintoista tarjontaa on runsaasti! Minä olen todennut saman, kiinnostavia luontokohteitakin on Suomessa yllin kyllin. Hyvää kesää Aila teillekin!