Kolmas päivä oli meidän viimeisemme Kinabatangan-joella. Koska emme olleet nähneet orankeja kahtena ensimmäisenä päivänä olimme päättäneet vaihtaa suunnitelmaa. Olimme ensin ajatelleet, että tekisimme vielä viimeisenä aamuna venesafarin ennen lähtöämme lentokentälle. Olimme päättäneet kuitenkin, että joka tapauksessa lähtisimme varhain aamulla kohti Sepilokin Orang Utan Rehibilitation Centreä, jossa orankeja ruokitaan kahdesti päivässä ja niiden näkemisen pitäisi olla hyvin todennäköistä.
Kolmantena päivänä olimme edelleen kahdestaan, joten saimme jälleen nauttia päivän venesafareista myös kahdestaan. Aamun venesafarille lähdettiin jälleen aamukuudelta. Tällä kertaa lähdimme samaan suuntaan kuin ensimmäisenä päivänä, kun lähdimme borneonnorsuja katsomaan.








Aamun venesafari Kinabatangan-joella
Taas kävi samalla tavalla kuin viimeksi, että ennen kapeaan uomaan pääsyä havainnot jäivät varsin niukoiksi. Tällä kertaa safarin kohokohtana oli jälleen uusi sarvinokka, vaarantunut harjusarvinokka (bushy-crested hornbill). Tuttuun tapaan näimme jälleen myös lukuisia apinoita.







Tällä kertaa näimme myös useamman juovavaraanin (asian water monitor), joita on kyllä aiemminkin tullut vastaan Kinabatangan-joella oleskelumme aikana. Aiemmin ne ovat usein olleet sellaisessa paikassa, että niistä on ollut hankala saada kuvaa.





Eläinhavaintoja majapaikan pihalla
Majapaikassa rentoutuessamme huomasimme myös majapaikkamme pihassa ison juovavaraanin, ja hetkeä myöhemmin naapuritalon pihassa vielä isomman vesimonitorin, joka taisi olla jo päivän viides vesimonitori, jonka näimme.





Makakilauman temmellystä
Iltasafarille lähdimme tällä kertaa 15.30. Suuntana oli sama kuin toisen päivän aamuna, joka silloin osoittautui todella onnistuneeksi. Tällä kertaa havaintoja tuntui tulevan selvästi vähemmän. Etenimme pitkän matkaa näkemättä mitään kovin erityistä.
Lopulta näimme suuren lauman jaavanmakakeja (crab-eating macaque tai long-tailed macaque) ja saparomakakakeja (southern pig-tailed macaque tai Sunda pig-tailed macaque) yhdessä. Aiemmin näkemämme kumpienkin lajien makakit ovat olleet omissa laumoissaan. Tällä kertaa apinat tuntuivat pitävän hauskaa yhdessä ja katselimme niiden touhuja huvittuneina pitkän aikaa.










Muutama näistä hyppäsi jopa meidän veneen puolelle, kiipeilivät, hyppivät ja jopa painivat. Kummatkaan lajit eivät todellakaan näytä ujostelevan tai välittävän ihmisistä, päinvastoin.






Nenäapinoiden taidonnäytteitä
Tämän jälkeen lähdimme paluumatkalle. Paluumatkan aikana näimme useita laumoja nenäapinoita, joiden puuhia jäimme katselemaan. Nenäapinat eivät aivan yhtä pelottomia ole kuin edellä mainitut makakit, vaan tekivät uhkarahkeita hyppyjä puusta toiseen, mutta todella ketterästi hieman makakeja painavammat mölyapinatkin puissa liikkuvat.








Näyttävät sarvinokat
Aivan venesafarin lopuksi näimme vielä kaksi meille uutta sarvinokkaa: vaarantuneen mustasarvinokan (asian black hornbill) ja erittäin uhanalaisen myssysarvinokan (white-crowned hornbill tai long-crested hornbill tai white-crested hornbill), jolla on hienon nokan lisäksi hauska töyhtö päässä. Lisäksi näimme yhden sarvinokan, jota emme tunnistaneet. Nämä olivat ilman muuta venesafarimme hienoimmat uudet havainnot, mutta apinoiden touhuja oli myös erittäin hauska katsella.





Sarvinokat ovat ilman muuta Borneolla elävistä linnuista suosikkejamme, koska ovat todella näyttävän näköisiä. Niitä elää Borneossa yhteensä kahdeksan lajia, joista onnistuimme Kinabatangan-joella viettämänämme aikana bongaamaan viisi. Kolme muuta ovat sellaisia, joita ei Kinabatangan-joella käytännössä ole mahdollista päästä näkemään. Ne viihtyvät Borneon, maailman kolmanneksi suurimman saaren, muissa osissa erilaisessa ympäristössä. Sarvinokkien kanssa meillä kävi kolmella viimeisellä venesafarilla hyvä tuuri, sillä näimme niitä kaikkien näiden venesafareiden viime hetkillä.
Matkaunelma toteutuu
Tässä vaiheessa meitä jäi kuitenkin vähän kaivelemaan, Kinibatangan-joella viettämämme kolmen päivän aikana nähneet lainkaan orankeja, vaikka nimenomaan Kinabatangan-joki tarjoaa tähän parhaat mahdollisuudet. Olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä Kinabatangan-joella viettämiimme päiviin. Lisäksi olimme siinä mielessä onnekkaita, että vaikka sademetsäympäristössä olimme, tuli ainoat sateet iltamyöhään tai yöllä. Kaikkein ikimuistoisimpana jäi mieleen ensimmäisellä venesafarilla elefanttien kanssa viettämämme aika.
Onnemme ei kuitenkaan loppunut vielä tähän. Aamulla lähtiessämme pois, näimme nimittäin vielä täysin yllättäen orangin, vaikka emme sitä enää siinä vaiheessa odottaneet! Ihailimme orankia joitain minuutteja ja hämmästelimme, että miten niinkin painava apina pystyi liikkumaan puiden latvoissa niin ketterästi. Lisäksi tämä oranki katseli välillä meihin päin, jolloin saimme rauhassa kuvata tätä upeaa otusta. Tämä kyllä kruunasi koko Kinabatangan-joella tekemämme retken!





Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
30 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Wow, oli varmasti upeaa nähdä odottamatta oranki luonnollisessa ympäristössään ja saada siitä vielä hienoja kuviakin.
Kiitos Eila. Oli uskomaton huipennus meidän Kinabatangan-joen retkelle nähdä oranki vielä pois lähtiessämme. Ja kiva, että saimme muutaman valokuvankin muistoksi. Oli mielenkiintoista katsella suurikokoisen apinan liikkumista ylhäällä puussa.
Oho, orangi luonnossa Borneossa, aivan mahtava bongaus!
Oli aikamoinen tuuri, kun nähtiin oranki ihan loppumetreillä. Hieno päätös Borneon venesafareille.
Ihan mielettömiä luontoelämyksiä teillä joka päivä reissulla ollut. Varmaan vasta jälkikäteen hiffasi kunnolla miten onnekas oli. Ainakin itse ymmärtää vasta jälkikäteen.
Totta, jokainen päivä Borneolla oli antoisa. Jälkikäteen, kun muistelee reissuja, on ihan häkeltynyt olo siitä, kuinka upeita kokemuksia olemme matkoillamme kokeneet. Matkailu antaa paljon.
Olipa hieno elämys tuo oranki lähtiessä. Ymmärrän, että olisi jäänyt harmittamaan, jos ette olisi nähneet yhtäkään. Ihania kyllä myös nuo makakit. Ihastuin apinoihin Madagaskarilla ja siitä asti on kutkuttanut lähteä jonnekin safarille eläimiä bongaamaan. Kuvat ovat myös tosi onnistuneita!
Kiitos Christa. Totta, olisi jäänyt harmittamaan, mikäli emme olisi yhtään orankia luonnossa nähneet. Toki ajattelimme etukäteen sen olevan mahdollista. Kinabatangan-joki on todella hyvä kohde, jos haluat nähdä etenkin apinoita. Siellä näkee eri lajeja ja osaa aika läheltäkin.
Onnistuneesti otsikoitu, sillä toki piti tulla katsomaan, että mikä se unelma oli 🙂
Tuo orankin näkeminen muualla kuin jossain suojelukeskuksessa jäi meilläkin Kinabatang-joelle, siellä ne, taisi olla parikin, roikkui korkealla puun latvoissa. Kiikarilla ja vähän huonommallakin teleellä ne näki, mutta valokuvista tuli kyllä etäisyyden takia aika suttuisia. Teillä onnistui paremmin!
Oltiin todella onnellisia, kun päästiin näkemään oranki vapaana luonnossa. Olimmehan jo matkalla pois Kinabatangan-joelta, joten tämä oli todella viimeinen mahdollisuutemme. Ihan kivat kuvat tulivat myös muistoksi.
Käsittämätön määrä kummallisia eläimiä ja kaiken kukkuraksi vielä oranki! Melkoinen reissu, kyllä kelpaisi.
Hauska tuon juovavaraanin englanninkielinen nimi ”asian water monitor” 😀
Oli mahtavat safaripäivät. Heh, ensimmäisellä Afrikan reissulla ihmettelin, että mistä muut oikein puhuvat, kun kertoivat kiven vieressä olevasta water monitorista. Me emme nähneet kiven vieressä mitään (varaani oli hyvin maastoutunut saman sävyisen kiven päällä), mutta asia jäi vaivaamaan ja palasimme myöhemmin takaisin samaan paikkaan. Silloin näimme ison varaanin pään ja opimme nimen. Mikon kanssa puhummekin joidenkin lajien kohdalla englannin kielisiä nimiä käyttäen, safareilta jäänyt tapa. Siellä uusia lajeja kuitenkin parhaiten oppii.
Avan mahtava kokemus teillä! Ja kyllä nuo pienemmätkin apinat, isot liskot ja linnut olisivat olleet riittävän mielenkiintoisia. Hauskaa, että apinat tulivat veneeseen asti telmimään, varsinkin, kun eivät olleet siitä aggressiivisimmasta päästä. Hyvin olet taas tavoittanut tunnelmat ja eläimet kuviin.
Kiitos Ismo. Oli mielenkiintoista seurata apinoiden puuhailua. Hieman alkoi jo jännittää, kun apinat tulivat niin lähelle. Kuitenkin ovat villejä.
En kestä kuinka suloisia apinoita ! Just tänään tytär katsoi jotain ohjelmaa, missä oli juuri tuollainen miniapina (puettuna superman paitaan). Apina söi jäätelöä ja avasi kaapinovia ja kaikkea höpöhöpö juttuja 😀 mut silti oli aivan mielettömän suloinen! Te ootte kyllä kokeneet ja nähneet todella monipuolisesti maailman eri eläimiä ja tuo oranki oli varmasti todellinen unelma ja elämys kun sen livenä ihan viime hetkellä sattui näkemään! 🙂
Apinat ovat veikeitä katseltavia. Ja nuo pienet apinat ovat kovin suloisia. Meillä on ollut onni päästä reissuilla näkemään paljon. Ja tuosta orangin näkemisestä (ja aivan viime hetkellä) olimme todella innoissamme. Ehdimme jo todeta, että emme päässeet näkemään orankia ja sellaistahan tämä luontomatkailun on, mutta luonto yllätti viime hetkillä.
Olipa ihana loppuhuipennus matkallenne! On taas niin upeita kuvia, että kyllä saa lukijakin reissuistanne paljon irti. 🤩
Kiitos Kati. Oli täydellinen lopetus tälle safarireissulle.
Siis mahtava reissu! Upeita eläimiä olette nähneet, ja kaiken kruunasi sitten vielä tuo oranki, vau! Toivottavasti mekin pääsemme joskus näkemään nämä. Tuo jalohaikara oleskelee kyllä usein tuossa meidän takapihan purossa täällä Kaliforniassa, mutta nämä muut olisi myös kiva nähdä.
Me tykätään aina katsella ihan jalohaikaraakin, vaikka sitä reissuilla usein näkee. Kaunis lintu kuitenkin. Toivottavasti tekin pääsette vielä näkemään Borneon eläimiä ja orangin. Orankien elinympäristö on uhkaavasti kaventunut, mutta luontoturismi on myös hyvä motivaattori maalle luonnon suojeluun.
Wau, hienosti saitte bongattua sarvinokkia, ja erittäin upeaa, että orankikin vielä näyttäytyi viime hetkillä 🙂
Olimme niin innoissamme siitä, kun oranki näyttäytyi meille vielä ihan viime hetkenä. Ja olihan tämä Borneon retki kaiken kaikkiaan todella hieno kokemus.
Hui miten mielenkiintoisia eläimiä ja kuvia jälleen! Nämä teidän jutut ovat tosi kiinnostavia ja kuvanne loistavia. Näin taas valtavan määrän eläimiä, joista en ole ikinä kuullutkaan.
Oi, miten ilahduttaakaan kuulla tällaista palautetta. Kiva kuulla, että viihdytte meidän kirjoitusten ja kuvien parissa. Meillekin tämä Borneon matka opetti uusia lintulajeja. Matkatessa tietoa karttuu huomaamatta.
Oi, tuttuja maisemia jo monen vuoden takaa. Kinabatanganin seikkailut ovat kyllä helppo tapa bongailla eläimiä. Sarawakin Bako National Park on kanssa upea paikka eläinten ystäville, sitä suosittelen myös lämmöllä!
Bako NP vaikuttaakin kivalta. Kiva kuulla siitä suositus. Kinabatangan-joella oli helppo bongailla eläimiä, veneessä oli mukava istua ja katsella ympäröivää luontoa.
Hyvin havaintorikas viimeinen päivä joella oli!
Minulle tuli yllätyksenä, että eri apinalajit elävät noin rinnakkain ihan luonnossa.
Ne on varmaan hyvin tottuneita ihmisiin, kun tulivat tutkimaan venettä näin rohkeasti.
Meille ei tullut vaikutelma, että nämä makakit olisivat olleet tottuneita ihmisiin. Luulen, että kyseiset lajit ovat luonnostaan uteliaita. Apinoista näki, että ne tarkkailevat meitä koko ajan ja olivat valmiita pinkaisemaan kauemmas. Pyrimme olemaan mahdollisimman hievahtamatta (toki otimme kuvia) ja puhumatta.
Esimerkiksi gibbonien ääniä kuulimme, mutta niitä emme onnistuneet minään päivänä näkemään. Nenäapinat olivat myös arempia ja oleskelivat kauempana tai mikäli sattuivat olemaan lähellä rantaa, siirtyivät nopeasti kauemmas veneemme lähestyessä. Makakit sen sijaan katselivat meitä ihmisiä uteliaita.
Afrikassa meillä on samankaltaisia kokemuksia, apinalajit eroavat käytökseltään toisistaan.
Ihan mielettömiä bongauksia ja hauskoja kuvia! Tuo oranki kyllä kruunasi kaiken!!
Kiitos Eveliina. Ja tosiaan, orangin näkeminen kruunasi koko retken.