Malesian Borneossa sijaitseva Sepilokin orankien kuntoutuskeskus (Sepilok Orang Utan Rehibilitation Centre) on lähellä Sandakanin lentokenttää ja on siinä mielessä varsin helposti vierailtava kohde. Olimme päättäneet vierailla täällä Kinabatangan-safarimme jälkeen. Olimme etukäteen hieman epäileväisiä kuntoutuskeskuksen suhteen ja pelkäsimme sen muistuttavan enemmän eläintarhaa.


Orpojen orankien kuntoutus
Sepilokin orankien kuntoutuskeskuksen tehtävänä on kuntouttaa pelastettuja orpoja orankeja. Kun orangit pärjäävät omillaan, ne kertoman mukaan vapautetaan. Nykyään orankeja on Sepilokissa 60-80 yksilöä ja suojelualueen pinta-ala on useita kymmeniä neliökilometriä.



Sepilok – pääsymaksu ja aukioloajat
Sepilokin orankien kuntoutuskeskuksen sisäänpääsymaksu on 30 ringgitia (6,5 euroa) ja lisäksi kamerasta peritään 10 ringgitin (2,2 euroa) maksu. Mitään laukkuja ei alueelle saa ottaa, mutta sitä varten paikalla on tallelokerot.
Orankien kuntoutuskeskus aukeaa yhdeksältä ja ensimmäinen ruokinta on toisella paikalla (Platform A) kello 10 ja toisella 10.30 (Outdoor Nursery). Kello 12-14 kuntoutuskeskus on suljettuna. Orankien kuntoutuskeskuksessa pääsee vierailemaan uudelleen kello 14. Tällöin toisella paikalla ruokinta (Platform A) tapahtuu kello 15.00 ja toisella (Outdoot Nursery) kello 15.30. Paikka sulkeutuu kello 16. Lisäksi on hyvä huomata, että samalla pääsymaksulla pääsee vierailemaan sekä aamupäivällä että iltapäivällä.



Meillä ei valitettavasti ollut aikaa vierailla Sepilokissa enää iltapäivällä, koska tällöin meille olisi tullut turhan kiire lentokentälle. Lisäksi aamupäivän jälkeen saimme järjestettyä itselle kyydin kustannuksitta Sepilokin kuntoutuskeskukselta lentokentälle, kun taas muuten olisimme joutuneet järjestämään kyydin muulla tavoin.
Uskoimme kuitenkin näkevämme jo aamupäivän aikana runsaasti orankeja. Kuivan kauden aikaan sademetsässä ei ole juurikaan hedelmiä saatavilla, joten ajattelimme orankien kaipaavan pitkän yön jälkeen aamulla makeita hedelmiä ravinnoksi.


Orankimuseo
Olimme Sepilokin kuntoutuskeskuksen edessä hyvissä ajoin ennen aamuyhdeksää ja tutustuimme alueella olevaan orangeista kertovaan näyttelyyn. Siellä oli mielenkiintoista faktatietoa orangeista, vaikka näyttely ei suurensuuri ollutkaan ja kaikki info oli yhdessä tilassa.
Marika olisi halunnut ostaa postikortin kummilapsellemme, mutta niitä ei Sepilokissa ollut myynnissä.


Meidän kokemuksemme Sepilokin orankien kuntoutuskeskuksesta
Kun kello lähestyi kymmentä, siirryimme jonoon ostamaan pääsylippuja. Lippujen myynti alkoi ennen kymmentä, mutta portit alueelle aukesivat vasta kymmeneltä.
Kun pääsimme sisään, näimme puussa heti ensimmäisen kookkaan orangin. Ihastelimme sitä hetken aikaa, ja ihmettelimme, että noin 50 kiloiset orangit voivatkin liikkua niin ketterästi puiden latvoissa.


Orankien ruokinta
Emme kuitenkaan halunneet jäädä ihailemaan orankia pidemmäksi aikaa, koska halusimme päästä varmistamaan meille hyvät paikat ruokintapaikan edessä olevalta katselutasanteelta. Alueelle oli kertynyt jo runsaasti väkeä, mutta saimme kuitenkin varsin hyvät paikat ja jäimme odottamaan 20 minuutin kuluttua alkavaa ruokintaa.
Väkeä kertyi koko ajan lisää ja lisää. Osalla oli selvästi paikat, joista näkymät olivat huonommat. Jos paikalle tulee, niin kannattaakin pyrkiä ehtimään sisälle mahdollisimman aikaisin ja sen jälkeen lähteä kohti ensimmäistä katselualustaa varmistaakseen itselleen hyvät paikat.


Kun ruokailuhetki alkoi, yksi täysi-ikäinen oranki seurasi ruokinnan suorittavaa työntekijää katselulavalle. Työntekijä antoi hedelmäsaavista banaanin suoraan orangille, joten varsin tottunut tämä oli saamaan ruokaa suoraan ihmisen kädestä.



Toisaalta, ruokailupaikalla kävi kaiken kaikkiaan vain yksi toinen oranki tämän yksilön lisäksi, joten oletettavasti orangit varsin hyvin kykenevät hankkimaan ravintoa myös ilman ruokintaa. Tämä jälkimmäinen oranki saapui vasta työntekijän lähdettyä ja varsin näyttävästi köyttä pitkin liikkuen.


Lisäksi paikalla kävi yksi saparomakaki (pig-tailed macaque).
Orangit viipyivät paikalla hassutellen parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen lähtivät pois. Niiden puuhia oli todella hauska seurata ja kuvata.



Kun orangit lähtivät pois, päätimme lähteä kohti toista katselualustaa, jossa orankien ruokailuhetken piti olla pian alkamassa. Toista katselulavaa pääsee katsomaan sisätiloista ikkunan läpi ja täällä nuoret orangit totuttelevat ulkoelämään ja opettelevat kiipeilemään.
Pettymykseksemme jälkimmäinen katselulava oli kuitenkin suljettu kunnostuksen vuoksi, emmekä sen vuoksi pystyneet siellä vierailemaan. Tätä ei meille lippuja ostaessamme kerrottu, mutta toisaalta, olisimme ostaneet liput Sepilokiin joka tapauksessa. Lisäksi olimme kuitenkin oikein tyytyväisä vierailuumme.
Malaijikarhujen kuntoutuskeskus
Lisäksi kävimme viereisessä malaijikarhujen kuntoutuskeskuksessa (Bornean Sun Bear Conservation Centre (BSBCC). Malaijikarhut ovat uhanlaisia. Ne elävät yleisesti Kaakkois-Aasian trooppisissa metsissä.
Malaijikarhut ovat kiinnostavia muun muassa sen vuoksi, että kyseessä on maailman pienin karhulaji ja se on yksi älykkäimmistä karhulajeista. Malaijikarhu asuu ja nukkuu useimmiten puussa. Se kasvaa enintäänkin vain 65 kilon painoiseksi.




Valitettavasti malaijikarhujen kuntoutuskeskuksen osalta kokemus ei ollut lähellekään yhtä miellyttävä kuin kokemus orankien kuntoutuskeskuksessa, vaan täällä oli ilman muuta mielestämme lähempänä eläintarhaa.
Jos joku on kiinnostunut kuitenkin vierailemaan malajikarhujen kuntoutuskeskuksessa, on pääsymaksu 50 ringgitia eli vajaat 11 euroa. Tämäkin on kokemukseen verrattuna mielestämme huomattavan paljon.




Onko Sepilokin orankien kuntoutuskeskus paikkkana sinulle tuttu?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Ei ole tuttu paikka minulle muuten kuin netin välityksellä, eli olin kyllä kuullut keskuksesta, mutta en ole käynyt siellä. Suhtaudun vähän varauksella näihin paikkoihin, kun aina ei voi olla ihan varma, onko kyseessä ns. aito paikka vai turisteja varten kyhätty systeemi. Kiva, että tämä oli kuitenkin hyvä kokemus ja vaikutti asialliselta.
Mekin suhtaudumme varauksella tällaisiin paikkoihin. Olimme positiivisesti yllättyneitä siitä, että orankeja kävi ruokintapaikalla vain nämä kaksi. Orangeista suurin osa näyttäisi pärjäävän ilman jatkuvaa ruokinta-apua.
Kuvauksesta päätellen orangien kuntoutuskeskus on oikealla asialla ja turistien vierailu siis tukee näiden harvinaisten eläinten säilymistä, mikä on tietenkin oikein kannatettava juttu. Mahtava kohde siis!
Joo, ainakin tämän meidän visiitin perusteella tämä orankien kuntoutuskeskus vaikutti olevan oikealla asialla. Toki tuo ensimmäisenä ruokintapaikalle tullut oranki oli liian tottunut työntekijään. Toinen oranki saapui paikalle vasta työntekijän lähdettyä ja muut orangit eivät tulleet. Jos ruokinta-alue olisi kuhissut orankeja, olisimme kokeneet vierailun ahdistavana.
Minua hieman askarruttaa, millainen kuntoutus se on, jos oranki saa hedelmiä suoraan ihmisten käsistä. Eihän tuo ikinä pärjää itse luonnossa. Toisaalta, jos eläin on tottunut ihmisiin sekä ruoan saatavuuteen tiettyinä aikoina tietyissä paikoissa, tuleeko siitä ikinä luonnonvarainen? Ehkä kaikki keskuksen eläimiä ei palautetakaan luontoon.
Jep, kyseinen oranki on liian tottunut ihmisiin eikä varmaan pärjää itsenäisesti luonnossa. Positiivista oli se, että toinen oranki tuli vasta työntekijän lähdettyä ja muut alueen orangit eivät edes vaivautuneet ruokinta-alueelle. Orankeja kuitenkin kerrotaan Sepilokissa olevan 60-80 yksilöä. Tämä meidän kokemus yhdeltä päivältä, olisi kiva kuulla muilta heidän vierailukokemuksestaan.
Tuon ruokintalavan äärellä Sepilokissa mekin vietimme jonkun aikaa aikoinaan Kinabatang-joella vieraillessamme. Hyvinhän siitä noita orankeja näkyi – mutta tosiaan, vielä hienompaa oli nähdä niitä joen varren puissa, vaikka paljon kauempaa!
Niinhän se on, että orankeja (kuten muitakin eläimiä) on hienompi nähdä luonnossa. Toivottavasti orankien elinalueet laajenisivat, nykyään ovat huolestuttavan vähäisiä. Lajin suojelu on tärkeää.
Ilahduttavaa, että orankien kuntoutuskeskuksen toiminta oli asiallista.
Pieni malaijikarhu ei ollut minulle ennestään tuttu laji. Teidän postauksista oppii aina uutta! 🙂
Joo, ainakin tämän meidän käynnin perusteella vaikutti asiallisesta toiminnalta. Osa vierailijoista ehkä toivoi näkevänsä useampia orankeja. Me olimme tyytyväisiä, että alueen orangit vaikuttivat pärjäävän omalla ruoanhaullaan.
Kiva, että meiltä oppii uutta. Tykkäämme jakaa pienissä määrin luontotietoutta. Sitä oppii lisää myös matkojen kautta.
Olin joskus kauan aikaa sitten Borneossa ja muistan, että olimme jossain ruokintapaikalla odottamassa orankeja, mutta sinne ei tullut ainuttakaan. Toivottavasti syy oli se, että olivat itse saaneet ruokansa hankittua:)
Olikohan se tämä sama paikka? Ja itselle tulee juuri sellainen olo, että ehkäpä orangit olivat tuolloin saaneet itsenäisesti tarpeeksi ruokaa. Ja se on vain hyvä, vaikka ymmärrettävästi turistit toivoivat eläimen näkemistä.
Upeita kuvia täältäkin. Yrittäjänä heti mietin hinnoittelua. Jos tuplaisivat hinnat, niin vähenisikö turistimäärät puolella ja tulisi samat tulot ja vähemmän ihmisstressiä orangeille?
Hinnoittelu ei varmastikaan ole helppoa. Joka tapauksessa on tärkeää, että rahaa menee orankien suojeluun.
Enpä ollutkaan kuullut tällaisesta, mutta varmasti idena ihan hyvä, kunhan eläimillä on hyvät oltavat.
Turisteille suunnatut eläintenkatselut ovat helposti arvelluttavia. Täällä kuitenkin valtaosa orangeista vaikutti elävän omilla avuillaan ja pysyi näkymättömissä.
Kiva kuulla, että paikasta jäi positiivinen fiilis. Se ilahduttaa aina, kun kuitenkin vähän epäilevästi sitä välillä suhtautuu eläimiin liittyviin paikkoihin. Tuntuu, että tuolla tehdään tärkeää työtä ja etenkin noiden uhanalaisten malajikarhujen suhteen. Harmi, ettei siitä paikasta jäänyt yhtä hyvä fiilis. Joka tapauksessa taas niin suloisia orankeja, oi että! 🙂
Sama Elina täällä, aika epäilevästi me eläinten katselua tarjoaviin paikkoihin suhtaudumme. Onneksi tämä Sepilokin kuntoutuskeskus vaikutti hyvältä paikalta. Orangeilla on suuri alue ja ilmeisesti pärjäävät hyvin ilman ihmisten tarjoamaa ruokaa. Ja ovathan nuo orangit näyttävän näköisiä pitkine raajoineen.
Orangit vaikuttaa kyllä niin vekkuleilta ja ihmeellisiltä otuksilta, olis hienoa joskus päästä näkemään. Sankolistalla ehdottomasti! Kiva, että sieltä löytyy paikkoja, missä niitä pääsee näkemään eettisissä olosuhteissa. Hyvä että suojelutyötä tehdään, toivottavasti orankien määrä saataisiin kasvamaan luonnossa, on ne sen verran upeita otuksia.
Toivotaan, että suojelutyö tuottaa tulosta ja luonnossa elävien orankien määrä lähtee kasvuun. Onhan se kaikkein parasta nähdä eläinten voivan hyvin omassa elinympäristössään. Palmuöljyviljelmät eivät kyllä saisi enää levitä laajemmalle. Orangit ovat hienoja eläimiä, toivottavasti pääset Anna niitä näkemään.
Oli virkistävää lukea aivan eri puolelta maapalloa olevia juttuja. Borneo, sen paremmin kuin orangit eivät ole tähän asti tuleet vastaan kuin maantiedon ja biologian kirjoissa. Uutta tietoa meille.
Juha
Me haluammekin tarjota uutta luontotietoa matkakertomustemme mukana. Kiva kuulla Juha, että siinä onnistuimme ja viihdyit matkakertomuksemme parissa.
Kota Kinabalu – Sepilok – Kota Kinabalu
Osaatko vinkata miten saisi mahdollisimman helposti ja edullisesti toteutettua retken, jonka aikana näkee Sepilokin ja orangit? Olen lukenut tätä blogia ja mietin, että ehkä osaisit auttaa.
Suurin osa retkistä alkaa muualta kuin Kota Kinabalusta tai järjestäjän vaatimus on minimi 2 aikuista tai retki kestää liian kauan, joten ei ehditä mukaan.
Aikaa kaksi kokonaista päivää ja kaksi yötä.
Lähtö Kota Kinabalusta. Saapuminen Kota Kinabaluun su lennolla ja lähtö pois Kota Kinabalusta ke lennolla.
Sandakanin lennot oli mielessä, mutta olisi kiva osallistua retkelle maata pitkin ja nähdä enemmän. Jos olisi joku retken järjestäjä, jonka kautta saisi tämän orankiretken kuljetuksineen suht huokealla hinnalla ja luotettavasti, olisin kiinnostunut yhteystiedoista ????
Otan mielelläni vastaan myös vinkkejä Kota Kinabalun hotelleista tai muusta mieleen juolahtavasta.
Meillä ei valitettavasti ole kokemusta Kota Kinabalusta kuin välilaskun verran, eikä meillä ole kontakteja paikallisiin yrittäjiin. Toivottavasti kuitenkin Maria löydät itsellesi sopivan retken ja pääset vierailemaan Sepilokissa orankien luona. Me halusimme ehdottomasti mennä Kinabatangan-joelle ja siellä Osmanin vieraaksi. Sepilokin kuntoutuskeskuksessa tuli käytyä siinä samalla ”kaupan päällisenä”. Ja vaikka onnistuimme Kinabatangan-joella näkemään aivan villin orangin, oli Sepilokissa käynti myös pysähdyksen arvoinen.