Borneon Kinabatangan-joen reissumme kohokohta oli ilman muuta se, kun pääsimme katselemaan maailman pienimpiä elefantteja, borneonnorsuja. Borneon lisäksi elefantteja elää luonnonvaraisena lähinnä eteläisen Afrikan maissa (afrikanelefantti) ja muutamissa eteläisen Aasian maissa, kuten Intiassa ja Sri Lankassa (aasianelefantti). Aiemmin olimme päässeet näkemään afrikanelefantteja useassa Afrikan maassa sekä aasianelefantteja Sri Lankassa. Haaveenamme oli pitkään ollut päästä näkemään myös maailman kolmas elefanttilaji, borneonnorsu.
Borneonnorsu – maailman pienin norsulaji
Borneonnorsu eroaa muista aasiannorsuista muun muassa siten, että ne ovat kooltaan pienempiä, mutta niiden korvat ovat suurempia, samoin syksyhampaat ovat suuremmat ja häntä pidempi. Borneonnorsuja elää vain Borneon-saaren koillisosassa ja niitä on vain noin 1 500 yksilöä. Se on siten erittäin uhanalainen.
Luontodokumentin kuvauksia seuraamassa
Pääsimme näkemään borneonnorsuja heti Borneon matkan ensimmäisenä päivänä ensimmäisellä veneretkellämme. Mukanamme retkellä oli lisäksi yksi espanjalainen ja yksi italialainen pariskunta. Tiesimme klo 14.30 veneretkelle lähtiessämme, että borneonnorsut tulevat olemaan pääkohde, mutta muuten emme tienneet mitä odottaa. Oppaanamme oli majapaikkamme omistajan Osmanin vaimon veli, joka toimi oppaanamme myös muina päivinä, Osmanin ollessa avustamassa kuvausryhmää.
Koska tiesimme Osmanin olevan kuvaamassa Aasian BBC:n kanssa dokumenttia elefanteista, oli toiveemme korkealla, että pääsisimme näkemään harvinaisia ja harvoin nähtyjä borneonelefantteja. Osman oli kertonut oppaallemme paikan, jossa hän kuvausryhmän kanssa oli, ja sitä kohti lähdimme.
Matkalla kuvauspaikalle ohitimme muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki näkemämme havainnot ja jatkoimme kohti Osmanin kertomaa paikkaa. Perille päästyämme nousimme maihin, samoin teki toisen paikalla olleen veneen kaksi naisturistia, mutta useampi muu vene jäi matkustajineen joen toiselle puolelle odottelemaan.
Saimme huomata, että näiden naisten majapaikan omistaja oli myös toisena paikallisena Osmanin lisäksi avustamassa BBC:tä. He olivat saaneet neuvoteltua BBC:n kanssa, että heidän vieraat pääsevät maihin. Muut eivät lupaa saaneet, jonka vuoksi nämä joutuivat jäämään veneisiin ilman näköyhteyttä norsuihin.
Heti maihinnousun siirryimme palmuöljypuista koostuvaan metsään. Lyhyen kävelyn jälkeen näimme useita borneonnorsuja noin 70 metrin etäisyydellä. Yllätyimme, että pääsimme katseleman niitä niinkin läheltä, Afrikassa kävelysafareilla emme ole päässeet 100 metriä lähemmäs.
Kävelysafari Borneolla
Katselimme borneonnorsuja tosiaan yllättävän läheltä ja yritimme etsiä puiden välistä hyviä kuvauspaikkoja. Yllättävän hyvin se myös onnistui ja saimme napattua hienoja kuvia. Kaikki kahdeksan turistia olimme aivan haltioissamme kokemuksesta.
Vielä parempaa oli kuitenkin vielä luvassa. Molemmat majapaikkamme omistajat kehottivat kuvausryhmää ja turisteja siirtymään hieman eri paikkaan. Aluksi olimme hieman harmissamme, sillä mielellään olisimme kuvanneet borneonnorsuja vielä lisää. Pian saimme kuitenkin huomata, että borneonnorsut alkoivat liikkumaan paikkaa kohti, johon meidät vinkattiin, ja näkyvyys siitä oli muutenkin parempi.
Norsut lähestyvät
Suureksi yllätykseksemme borneonnorsut alkoivat liikkumaan lähemmäs ja lähemmäs. Kun borneonnorsut olivat noin 10 metrin etäisyydellä, otti majapaikkamme omistaja Osman keppi kädessään muutaman askeleen eteenpäin ja borneonnorsut pysähtyivät. Tämän jälkeen meillä oli vielä hyvin aikaa ihmetellä tilannetta ja ottaa elefanteista kuvia.
Tämän huippukokemuksen jälkeen palailimme veneellemme ja palailille hiljaa ajellen majapaikkaamme, välillä pysähdellen kuvailemaan eläimiä, lähinnä erilaisia apinoita. Kokemus oli varmasti yksi upeimmista villieläinkohtaamisistamme. Majapaikkaamme päästyämme mietimmekin yhdessä, että vaikka emme näkisi Kinabatanganilla ollessamme enää yhtään eläintä, olisi Kinabatanganille meno ollut silti kaiken vaivan arvoinen.
Mikä on sinun mieleenpainuvin villieläinkokemuksesi?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
36 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Olipa teillä hyvä onni norsujen näkemisessä, kun paikalla sattui olemaan kuvausryhmä ja pääsitte samoille kuvauspaikoille.
Vaikka olen onnekseni nähnyt myös eksoottisia villieläimiä niin mieleenpainuvin kokemus tapahtui lähes 40 vuotta sitten, kun parin kuukauden ikäisen vauvan vaunujen kanssa kuljin Helsingin lähiössä rivitaloasuntoalueella ja talomme nurkan takaa kääntyi hirvi pihatiellemme. Lähdin peruuttamaan, mutta onneksi niin teki hirvikin ja hävisi näkyvistä 🙂 .
Ohhoh, onpa ollut yllättävä ja varmasti mieleenpainuva kohtaaminen hirven kanssa. Lenkeillä pääsee joskus näkemään eläimiä, itse olen nähnyt lähinnä peuroja, tikkoja ja kerran mäyrän. Sinulle jäi hieno muisto hirven näkemisestä.
Wau, mikä kohtaaminen luonnossa!
Täytyy tunnustaa, että en tiennyt norsuja olevan kolmas laji, joka elelee Borneolla. On siis oikein harvinainen bongaus teillä ollut.
Etukäteen oltiin arveltu, että emme näkisi borneonnorsuja. Olimme siis todella haltioissamme tästä kohtaamisesta. Ja vielä se, kuinka läheltä pystyimme tarkkailemaan norsuja. Oli onni, että pääsimme seuraamaan BBC:n kuvausryhmää. Olisi mielenkiintoista päästä joskus näkemään kyseinen dokumentti.
Upeita ja jopa suloisen näköisiä nuo norsut. Onneksi eivät hermostuneet ja osasivat pysähtyä, kun opas otti kepin kouraansa.
Olen yrittänyt tässä muistella olenko joskus nähnyt villieläimiä luonnossa, mutta eipä oikein muistu mieleen. Opossumin kuulin syövän ruokaa makuuhuoneen ikkunan alla Australiassa ja muutaman valaan pyrstön bongasin valassafarilla Meksikossa. Siinäpä meikäläisen luontokohtaamiset taitaapi olla…
Borneonnorsut olivat upea näky. Täytyy myöntää, että hieman kyllä pelotti tuo tilanne, kun Osman meni kepin kanssa norsujen eteen. Onneksi norsut pysähtyivät eivätkä hyökänneet. Luontoretkillä ikinä ei tiedä, mitä onnistuu näkemään. Sen vuoksi olemme aina haltioissamme, kun jotain eteemme tulee.
Wau, mikä reissu ja upea kokemus. Oma mieleenpainuvin ”villieläin” kokemukseni sattui pari vuotta sitten kesämökillä. Meillä on siellä vanhan ajan savusauna. Olin saunassa ystävän kanssa, joka sitten rikkoi sen hämyisen hiljaisuuden sanomalla: Älä nyt säikähdä, mutta tuossa lattialla on kyy. Ja toden totta, siiinä se kyy oli kerällä lattialla. Minä, käärmekammoisena aloin huutaa kuin palosireeni…käärmekin säikähti ja lähti luikertelemaan pois. Tämän saunakokemuksen jälkeen olen ollut joka kerta varuillani, mutta onneksi kyitä ei ole näkynyt.
Ohhoh, olipa saunakokemus. Onneksi ystäväsi näki kyyn hämärässä saunassa. Savusauna on muuten mahtava, upea mökkisauna teillä. Minäkin hieman kammoksun käärmeitä, onneksi Mikko on ollut lähes joka kerta seuranani rauhoittelemassa.
Suomessa ”villieläin”kokemuksena susi, joka tuli vastaan Nuuksiossa. Katsoimme hetken silmästä silmään jonka jälkeen susi lähti pois polulta. Myös muutamia kertoja hirven kanssa olen kohdannut ja ehkäpä mielenkiintoisempana UKK puistossa kun kävelin huomaamatta kahden vasan ja emän väliin. Siinä sai hitaasti perääntyä kun emä alkoi puhisemaan.
Ulkomailla ”villieläin”kokemuksia mm. sarvikuonojen yöllinen kävely auton ympärillä, kun katselin niitä teltasta (auton katolla) käsin. Intiassa kobra polulla joka nosti päätään sihisten oli yllättävä kokemus samoin. Sitten on lukusia joukko mieleenpainuvia kokemuksia erilaisten hyönteisten ja hämähäkkien ”kohtaamisista”, jotka olisi voinut toki jättää kokemattakin.
Huh, mitä villieläinkohtaamisia Jani! Jo pelkästään, kun luin suden näkemisestä Nuuksiossa sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Ja tuo onkin vaaran paikka, kun joutuu emän ja vasan väliin. Onneksi sinun ei käynyt kuinkaan. Kun luonnossa liikkuu paljon, pääsee myös näkemään ja kokemaan.
Namibiassa näkyi paljon noita autoja, joiden katolla nukuttiin teltassa. Oliko tämä sarvikuonojen yöllinen kävely Namibiassa?
Upea kokemus
Jep, tämä oli hieno kokemus.
Meidän kotia vastapäätä on saari, jossa asustaa hirviä. Näiden hirvien pongaaminen uimassa on aina elämys. Max kerran kesässä tämän saa itse todistaa. Myös vastaanottohuoneeni ikkunasta pongaan asiakkaiden kanssa kettuja ajoittain talviaikaan.
Oh, on varmasti hieno päästä näkemään hirviä uimassa. Ja vieläpä noin säännölliseti, jokavuotinen havainto. Olemme joskus ulkomailla nähneet norsujen uivan joen yli. Mikko on kerran katsellut keittiömme ikkunasta aivan vieressä kulkevaa kettua, mutta itse en ole päässyt näkemään kotipihallamme kuin rusakkoja.
No huh huh, miten hieno hetki teillä on ollut! Ja mikä tuuri, että kuvausryhmä oli paikalla juuri samaan aikaan ja pääsette jakamaan kokemuksen heidän kanssaan.
Matkailussa yksi hauska puoli on se, että pääsee osoittelemaan telkkariohjelmien kohdalla ”been there” -hetkiä. Te voitte tehdä sen BBC:n norsudokumentin kohdalla, aika siistiä! 😀
Meillä oli kyllä tuuri, että kuvausryhmä oli samaan aikaan paikalla. Siten borneonnorsujen sijainti oli melko hyvin tiedossa, kun niitä oltiin tarkasti jonkin aikaa seurailtu. Nykyään on ihan erilaista katsoa luontodokumentteja, kun itse on päässyt näkemään niin paljon. Onhan se uskomatonta.
Upea kokemus ja hienoja kuvia! Harvinaista varmasti päästä näkemään niitä noin läheltä, eikä tuon lähempää varmaan pieniäkään elefantteja välttämättä haluakaan nähdä. Kuinka pieni tuo norsu muuten on, kuinka korkea siis?
Yritin muistella omaa sävähdyttävintä luontokokemustani. Vaikka asuin lapsuuteni maalla, ei siellä oikein tullut vastaan mitään kovin ihmeellistä normaaleja käärmeitä ja lintuja lukuunottamatta. Lapin vaelluksilla vähän sama, ilman niitä käärmeitä. Ehkä erikoisin villieläinkohtaaminen Suomessa olikin alle kymmenen metrin päästä nähty kanahaukka Koffin puistossa Punavuoressa, jossa se nautiskeli kaikessa rauhassa citykania pienen kiven nokassa. Täällä Serbiassa näkee maaseudulla paljon haukkoja joko lentelemässä peltojen yllä, tai istumassa aidantolpilla teiden varsilla.
Langkawilla eläimiä näkyi yllättävän paljon tukaaneista paikallisiin puoliapinoihin. Australiassa näimme kenguruja ja Uudessa-Seelannissa kea-papukaijoja ja jnnkin äärimmäisen harvinaisen hakaran sukuisen linnun. Ja delfiinejä, jotka johdattivat venettämme Milford Soundissa.
Jep, tuon lähempää en haluaisikaan norsuja nähdä. Borneonnorsu oli yllättävän suurikokoinen, kun ei ole vieressä toista norsulajia, mihin verrata. Borneonnorsu kasvaa kuitenkin 2.5-3 metriseksi, eli mistään aivan pienestä eläimestä ei ole kyse.
Minä olen viettänyt lapsuudessa todella paljon aikaa luonnossa, mutta käärmeitä olen nähnyt hyvin vähän. Muutaman kyykäärmeen, siinä kaikki. Aikamoinen tuo näkemäsi kanahaukka, joka söi saalistamaansa kania.
Miten ainutlaatuinen kokemus kaikkinensa! Olette kyllä todella onnekaita, kun olitte harvoja valittuja, jotka saivat rantautua tutustumaan hieman lähemmin näihin norsuihin. Ihan loistavia ja upeita kuvia saittekaan. Itselle tulee mieleen omsta villieläinkokemuksista nyt ensimmäisenä karhukojussa vietetty yö Kainuussa 7 vuotta sitten.
Tämä oli kyllä uskomaton kokemus. Osman oli joka päivä monta tuntia kuvausryhmää auttamassa norsujen jäljittämisessä ja hänen merkittävän roolinsa vuoksi pääsimme mekin mukaan kuvaustilannetta seuraamaan. Suomen valokuvauskojut ovat hieno tapa päästä näkemään meidän villieläimiä. Muistan myös oman jännitykseni, kun ensimmäistä kertaa karhukojussa olimme ja odotin, tuleeko karhuja näköpiiriin.
Siis vau, kuulostaa niin upealta! Teillä on ollut ihan mieletön tuuri matkassa, kun pääsitte noin lähelle vielä.
Totta, meillä oli onnea. Näin lähellä norsuja tulemme tuskin kävellen milloinkaan enää olemaan. Mahtava kokemus.
Borneolla käydessämme emme näitä norsuja käyneet katsomassa – tai edes etsimässä.
Sen sijaan kävimme Sandakanista veneretkellä Turtle Islandilla katsomassa miten kilpikonnat tulivat yöllä rannalla munimaan – kokemus sekin!
Oi, tuo Pirkko teidän retkenne Turtle Islandille kuulostaa todella kivalta! Varmasti hieno kokemus. Kilpikonnia on mukava katsella, niin maalla kuin meressä.
Voi kuinka upeita kuvia ja niiiiin suloisia norsuja! Itsekin en tiennyt tällaisesta pienestä sortista, ihania, pieniä ryppyisiä otuksia. Olipahan teillä ihana elämys! 🙂
Kiitos Elina. Oli hieno päästä näkemään borneonnorsuja ja vieläpä näinkin hyvin. Upeita eläimiä.
Ihania otuksia ja suloisia. Itse en ollut kuullutkaan tällaisista.
Sitä ei välttämättä ensimmäisenä ajattelisi näkevänsä norsuja sademetsässä. Upeita eläimiä.
Nyt sitten vain odottelemaan, että Yle hankkii tuon dokumentin ja näyttää Avarassa luonnossa. Hyvää tuuria kyllä päätyä todistamaan sekä ohjelmantekoa että tuollaisia superharvinaisia norsuja.
Hmm, omista villieläinkohtaamisista varmaan aavikkokettu Tšadin aavikolla on yksi mieleenpainuvimmista…
Heh, juurikin näin! Olisi hauska päästä näkemään norsudokumentti ja tuliko tuosta hetkestä mitään lopulliseen leikkaukseen. BBC oli muistaakseni kuvaamassa pari viikkoa ja aika paljon materiaalia siltä ajalta kertynee. Olemme olleet aiemminkin samoilla alueilla, kuin missä on luontodokumentteja kuvattu, mutta emme ikinä ennen samaan aikaan kuvausryhmän kanssa.
Me emme ole nähneet aavikkokettuja. Patagoniassa näimme useamman kerran andienkettua, joskus melko läheltäkin.
Siis ihan uskomaton kokemus varmasti! Wow. Ja vielä nuo kuvauksetkin… Tämä postaus todella nostatti omaa Borneo-kuumetta.
Jee, mahtava kuulla Jenni. Borneo oli hieno kohde, venesafarit olivat kivoja ja eläimiä näkyi runsaasti.
Hei vaan! Harvemmin tulee metsäpolulla norsuja kohdattua, kyitä, rantakäärmeitä, palokärkiä ja muita kotoisempia kyllä. Hienointa oli jokunen vuosi sitten treffata ilves Hyvinkäällä Uski-Kytäjän metsässä. Tuli tunne siitä että tuo hieno peto kulki omassa metsässään ja me ihmiset olimme vain vaivaisia vierailijoita sen valtakunnassa.
t.Tiina
Vautsi, ihan mahtavaa Tiina, että olet nähnyt metsäreissulla ilveksen. Me emme ole vielä ilvestä nähneet, se olisi hieno kokemus. Ilves on upea eläin. Kuten Mikko kirjoittikin, olemme me Afrikassa kävelysafarilla nähneet norsuja. Silloin on kuitenkin lähdetty nopeasti eri suuntaan, vaikka norsut olisivat olleet varsin kaukana. Nämä borneonnorsut olivat jo hyvin lähellä meitä ihmisiä.
Huikea kokemus, olipa teillä tuuria!
Kyllä minun mieleepainuvin villieläinkokemukseni tapahtui saarikesämökillä Tammisaaren saaristossa, kun keskelle terassia luikerrellut kyy puri koiraparkaamme suoraan huuleen. Kokemus oli rehellisesti ilmaistuna traumaattinen, etenkin kun 35-kiloisen koiran kantaminen ensin veneeseen, sitten autoon ja eläinlääkärin löytäminen keskellä heinäkuuta ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Koira onneksi jäi henkiin, mutta muistan tapauksen kuin se olisi tapahtunut eilen.
Voi kuinka kamala kokemus! Onneksi koirasi selvisi kyyn puremasta. On ollut varmasti epätoivoinen olo, kun olet yrittänyt saada koiraasi hoitoon saarelta. Huh, tapaus varmasti jää muistiin.