Viimeinen luola, jossa Bohol-saarella kävimme, oli ylivoimaisesti seikkailullisin ja jännittävin kokemus koko Bohol-saarella. Se on jäänyt parhaiten myös mieleen. Tämä luola on nimeltään Princess Manan-aw.
Princess Manan-aw -luolaa etsimässä
Suklaakukkuloilla käydessämme näimme julisteen, jossa oli kuvia Bohol-saaren luontonähtävyyksistä. Ihastuimme Princess Manan-aw -luolan kuvasta. Henkilökunta ei kuitenkaan osannut kertoa meille luolasta mitään. Google Mapsista luola kuitenkin löytyi. Myöhemmin Tibaw- ja Cabagnow-luola-altailla käydessämme kyseyimme paikalliselta uudelleen Princess Manan-aw -luolasta. Hän tunnisti heti luolan nimen, mutta kertoi sen olevan paikallisillekin vaikea löytää. Tästä huolimatta päätimme seuraavana päivänä yrittää.
Princess Manan-aw -luola on Cagongcagongin luolajärjestelmän kuuluisin luola on ja se on valittu myös Unescon geopark-kohteeksi. Se sijaitsee Alician kaupungissa, jonne Panglaosta 110 kilometriä ja ajaen n. 2,5 tuntia. Princess Manan-aw -luolaan oli vielä varsinaisesta Alician kaupungista pitkä matka, ja vieläpä erittäin huonokuntoista tietä. Skootterillakin ajaminen oli aika-ajoin todella haastavaa.
Google Mapsin avulla pyrimme päättelemään, missä Princess Manan-aw -luola voisi sijaita. Jossain vaiheessa vastaan tuli metsäpolku ja laitoimme skootterimme parkkiin ja lähdimme kävelemään metsäpolkua pitkin. Pelästyimme pahan kerran, kun metsäpolulta tuli vastaan neljä sotilasta rynnäkkökiväärien kanssa.
Sotilaat eivät puhuneet juurikaan englantia, mutta yritimme Princess Manan-aw -nimen kirjoittamalla selittää heille, millä asioilla liikuimme. Sotilaat käskivät seuraamaan meitä läheiseen kylään, emmekä tässä vaiheessa tienneet, mistä on kyse, mutta ei tullut mieleenkään väittää vastaan.
Kylässä pääsimme erään mamman juttusille, jolle pyrimme kertomaan, millä asioilla liikuimme. Selvisi, että mamma jotenkin hallinnoi kylää ja päättää myös, ketkä luolaan saavat mennä. Kuulimme, että luvat pitäisi olla hommattuna viimeistään edellisenä päivänä ja muutenkin luolaan pääsee vain aamupäivällä (nyt oli jo iltapäivä). Jotenkin hän kuitenkin heltyi ja saimme luvat hoidettua.
Vielä tämänkin jälkeen jouduimme ajamaan skoottereilla muutaman kilometrin ja osa teistä oli sellaisia, että en missään tapauksessa olisi normaalissa tilanteessa edes harkinnut ajamista sellaisilla teillä, vaan olisimme kääntyneet takaisin. Kaksi sotilasta ja eräs paikallinen nainen olivat kuitenkin lähteneet oppaaksemme ja tässä vaiheessa ei oikein kehdannut perääntyä. Riski skootterin vaurioitumiseen oli todellinen. Jossain vaiheessa Marika nousikin kyydistä pois helpottaakseen matkantekoa ja juoksi loppumatkan.
Luola löytyy
Jonkin aikaa ajettuamme sotilaat osoittivat, että skootterit voisi laittaa parkkiin. Jatkoimme matkaa jalan, kunnes tulimme pienen maalaistalon pihapiiriin. Täältä mukaamme lähti vielä kaksi muuta opasta, ja kävelymatkaa kertyi vielä arviolta kilometrin verran, kunnes saavuimme Princess Manan-aw -luolan suulle.
Mitään kylttejä luolasta ei missään vaiheessa tullut vastaan, joten tänne emme olisi missään tapauksessa löytäneet (tai voineetkaan tulla) ilman opastusta. Google Maps näytti useamman kilometrin väärään suuntaan. Princess Manan-aw -luola ei myöskään ollut lainkaan valaistu, mutta me olimme saaneet maalaistalosta taskulamput mukaamme, joiden valon turvin menimme luolaan.
Upea Princess Manan-aw -luola
Princess Manan-aw -luola on kaikkiaan 195 metriä pitkä, keskimäärin 5,6 metriä korkea ja 3,7 metriä leveä. Luola on kuuluisa sen sisällä olevista erikoisista muodostumista, jotka ovat muodostuneet hyvin hitaasti. Kun vesi tippuu luolan katosta ja kohtaa kammiossa virtaavan kuivan ilman, kalsiumkarbonaatti saostuu takaisin kalkkikiveksi ja muodostaa muun muassa eri muotoisia tippukivikiviä ja stalagmiiteja. Kalkikivimuodostumissa on paikoitellen tunnistettavia hahmoja. Näiden perusteella luola on myös saanut nimensä.
Lopussa odotti vielä yllätys
Princess Manan-aw -luola oli upea. Luola oli todella suuri ja paikoitellen käytävä oli hyvin avara. Kuljimme luolassa pari kertaa hataran oloisia tikkaita pitkin. Toinen tikapuista jopa rikkoutui, mutta mitään haaveria ei sattunut.
Takaisin tullessamme kaikki halusivat ottaa meistä valokuvia, ja otimme keskenämme monenlaisia yhteiskuvia. Tilanne oli varsin erikoinen. Turisteja ei käy paikalla varmasti useita, kenties keskimäärin yksi kuukaudessa. Silti pohdimme, että luulivatko he Marikaa kenties joksikin tunnetuksi henkilöksi, sillä sain ottaa useita yhteiskuvia oppastaimme ja Marikasta. Olin tästä niin hämilläni (ja kameran takana viihtyvä Marika samaten), että valitettavasti minun ei tullut otettua meille muistoksi vastaavaa valokuvaa.
Mitä luolavierailu maksoi?
Yleensä sovimme retkiemme hinnan aina etukäteen, mutta tällä kertaa tilanne oli niin hämmentävä, että emme olleet alussa tehneet niin, kun meille oli pitkään epäselvää, että pääsemmekö luolaan ylipäätään. Koko parin tunnin lysti tuli maksamaan meille kokonaisuudessaan 700 pesoa (11,5 euroa), joka oli tästä seikkailusta mielestämme varsin kohtuullinen hinta.
Joka tapauksessa tämä tosiaan oli ilman muuta yksi koko Filippiineille kohdistuneen matkamme mieleenpainuvimpia hetkiä.
Tuleeko sinulle joitain mieleen jääneitä seikkailuja mieleen?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
22 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Heh, luolaan pääseminen taisi olla jopa isompi seikkailu kuin itse luola 😀 Ja hauskaa myös, että itse pääsitte kuvauskohteeksi. Varmasti ikimuistoinen reissu!
Luolan etsiminen oli kyllä huima seikkailu. Luola itsessään oli myös todella upea. Luola oli hyvin suuri ja varsin luonnontilainen.
Olin aivan hämilläni, kun luolavierailun jälkeen paikalliset halusivat ottaa monia kuvia minusta. Mikko sai toimia kuvaajana ja se vaihtui, ketä minun kanssani valokuvissa poseerasi. Päättelimme jälkikäteen, että taisivat sekoittaa minut johonkin julkisuuden henkilöön.
Aikamoinen skootteriretki, mikäli oikein ymmärsin eli 110 km + ? km / suunta, mutta aikamoinen oli luolakin ja seikkailu sinne pääsemiseksi. Varmasti jää kokemus mieleen. Ehdittekö valoisaan aikaan takaisin majapaikkaanne?
Tämä oli aikamoinen retki. Menomatkalla pysähtelimme muillekin nähtävyyksille. Paluumatkan ajoimme lähes kokonaan pimeällä. Oli pitkää päivä, mutta kaiken vaivannäön arvoinen.
Huh, olipa teillä seikkailu. Jo tuonne luolaan pääsy oli oma juttunsa. Eikä muuten ollut hintakaan kummoinen, ikimuistoinen kokemus teillä!
Joo, jo luolaan pääsy oli hieman monimutkaisempaa. Luola itsessään on todella upea, ja koko luolavierailu ikimuistoinen.
Se aina yllättää, kun henkilökunta (tai paikalliset) ei osaa opastaa/kertoa. Muloe kävi Lappeenrannassa niin, että tarjoulija ei tiennyt faktoja ei kaupungista kuin talosta missä oli töissä – googletellen selvisi????
Kysyimme alkuun suklaakukkulalla työskennelleiltä tästä Princess Manan-aw -luolasta. Joko he eivät tienneet tai kielimuuri esti heitä kertomasta. Myöhemmin kysyimme toiselta paikalliselta. Hän totesi paikallisenkin olevan vaikea löytää kyseiselle luolalle. Onneksi sitten loppujen lopuksi törmäsimme näihin sotilaisiin. Muutoin olisimme etsineet Google Mapsiin virheellisesti merkittyä luolaa, emmekä olisi ikinä päässeet oikeaan paikkaan.
Reissussa on parasta seikkailut, varsinkin sellaiset, joissa ei käy mitenkään pahasti vaikka aluksi tilanne näyttäisikin uhkaavalta. Niistä on ne parhaimmat matkamuistot tehty!
Selvisikö myöhemmin kenen prinsessan mukaan luola on saanut nimensä?
Hyvä kysymys Heidi! Käsittääksemme luolaa ei ole nimetty kenenkään todellisen prinsessan mukaan. Jos tunnistat postauksen kuvista sen, missä on ikään kuin kukkakaalia muistuttava kalkkikivimuodostuma. Tämän kuvan alapuolisen kuvan oikeassa reunassa on kalkkikivimuodostumat, jotka muistuttavat ikään kuin kahta valtaistuimilla olevaa ihmishahmoa. Näiden mukaan luola on saanut nimensä.
Mielenkiintoinen luola ja että teille löytyi kypärät. Itse en näistä maanalaisia luolastoista niin pidä, joku niissä ahdistaa. Budapestin lähistöllä tuli aikoinaan käytyä erittäin pitkällä luolakävelyllä – olisikohan ollut pari kilometriä yhteensä. Sitten kun opas päätti sammuttaa valot oli vähän liikaa eikä ollut omaa valaisinta mukana – ei ollut kännykässä ollut valaisinta. Puolassa taasen ikivanhassa kapealla kaivoshissillä liikkuminen oli kanssa kokemus kun oltiin noin 200 metrin syvyydessä. Se matka tuntui ikuisuudelta.
Meille tosiaan annettiin kypärät, mutta paikalliset eivät niitä käyttäneet. Kuvien punapaitainen paikallinen mies ja sotilas kävivät edeltä varmistamassa reitin kuljettavuutta ja me muut tulimme perässä. Yhdestä kohtaa emme voineet mennä eteenpäin, koska he eivät katsoneet sitä turvalliseksi.
Me kävimme Budapestin lähellä Szemlö-vuoren luolassa ja Pal-laakson luolassa, ehkä sinäkin kävit jommassa kummassa näissä? Minä pidän todella paljon luolavierailuista, mutta ymmärrän, että kaikki eivät niistä pidä. Tuo valojen sammutus ollaan koettu pari kertaa. Siinä todella tajuaa, kuinka pimeä luolassa onkaan.
No nyt on ollut melkoinen seikkailu, ja luolakin näyttää varsin vaikuttavalta! Jotenkin hassua että tuota ei ole valjastettu helpommin saavutettavaksi nähtävyydeksi, jos sitä kuitenkin jossain julisteissa mainostetaan. Toisaalta ihan mahtava juuri noin, että paikalle löytää ja pääsee vain ne, joita pieni vaivannäkö ei haittaa, eipähän tarvitse ainakaan liikkua isoissa ryhmissä ja jonotella kuvauspaikoille.
Hyvää pohdintaa Anne. Ajattelen ihan samoin. Voi olla, että tulevaisuudessa Princess Manan-aw -luolaan on valmisretkiä ja omatoimisesti paikan päälle tuleville selkeät opasteet. Kuitenkin näin privaattikierroksella oli todella huikea kiertää kyseisessä luolassa. Ja koko luolavierailu itsessään oli mahtava kokemus.
Luola oli upea. Jälkikäteen, kun katselin kuvia mietin, että minulla taisi kädet täristä alkujännityksen jälkeen vielä pitkään. Toki luolassa oli pimeää ja meillä vain pienet valonlähteet, mutta näin kuvien tärähtäneisyydestä päättelin.
Upeat nuo kivien monenlaiset muodot, eikä kuvissa mittakaavaa pysty edes hahmottamaan. Olen ollut Laosissa vähän vastaavanlaisessa, Konglorin kylässä. Siellä luolan sisällä oli joki, jota pitkin mentiin kapealla puisella kanootin tyyppisellä veneellä, siinä oli moottori ja oppaat mukana. Muistelen, että luola oli useamman kilometrin pituinen, todella korkea ja tippukivipylväitä täynnä. Se oli tosi hieno kokemus!
Vau Anna, tuo on ollut varmasti upea kokemus! Minäkin haluan ehdottomasti vastaavalle luolaveneretkelle. Emme ole Laosissa vielä käyneet, välillä se on ollut harkinnassa seuraavaksi matkakohteeksi.
Tuosta skootterillakin haastavasta tiestä tuli mieleeni yrityksemme lähteä pyöräretkelle Mosambikin rannalla. Hotelli vuokrasi pyöriä, yksinkertaisia, mutta toimivia. Saatiin satuloiden korkeuskin säädettyä ja lähdimme matkaan. Hotellin puutarhan kivetyillä poluilla homma meni vielä hyvin, mutta sitten hotellista lähimpään kylään vievä tie oli niin pehmeää hiekkaa, että vaikka matkaa olisi ollut vain muutama kilometri, jouduimme luovuttamaan – ihan ”lentohiekassa” pyöräily ei vaan onnistunut!
Tippukiviluolista, toki paljon turistisimmista, mielikuvani on, että niissä usein on ollut kuvaaminen kielletty, mutta tuolla ei sitä taidettu kovin paljoa vahtia.
Minä muistankin Pirkko, kun kerroit tuosta pyöräretkiyrityksestänne! Voin kuvitella, miten hankalaa on pyöräillä pehmeässä hiekassa. Kävellenkin pääsisi varmaan helpommin.
Me olemme olleet useissa luolissa ja tippukiviluolissa, missä on saanut valokuvata. Itse asiassa näin äkkiseltään muistan vain Uuden-Seelannin Glowworm-luolan, jossa ei saanut valokuvata ja kielto on käsittääkseni kiiltomatojen suojelemiseksi. Princess Manan-aw -luolassa sai kuvata. Oppaat itse asiassa auttoivat valokuvaamisessa valaisemalla kauniita kalkkikivimuodostumia taskulampuillaan, jotta sain otettua valokuvia.
Apua, mikä seikkailu.
Jännää, että eivät ole kaupallistaneet tuota luolaa enemmän. Tai ehkäpä hyvä asia nimenomaan niin, että ei ole kaupallistettu. Säilyy paremmin kunnossa.
Tavallaan se on hyvä, että eivät ole kaupallistaneet tätä luolaa. Ainakin tällainen yksityinen luolavierailu oli mahtava. Isoilla ihmismäärillä kokemus olisi erilainen. Ja mikäli ihmisiä alkaisi käydä luolassa enemmänkin, pitäisi varmaankin pystyttää köysiä rajaamaan se alue, missä on sallittua liikkua.
No huh mikä seikkailu! Ei ihme, että jäi mieleen ikimuistoisena kokemuksena 🙂
Tämä retki oli kokonaisuudessaan aivan mahtava. Jo luolaan pääsy oli aikamoinen seikkailu. Luola itsessään on todella näyttävä.