Aiemmin kävimme snorklaamassa Filippiinien Bohol-saaren Balicasagilla ja sitten Pamilicanilla. Viimeinen snorklausretkemme suuntautui Cabilao-saarelle. Cabilao-saaren edustan sanotaan yleisesti lukeutuvan edellä mainittujen paikkojen ohella Bohol-saaren parhaimpiin sukellus- ja snorklauskohteisiin.

Miten päästä Cabilao-saarelle
Kahdelle edelliselle snorklausretkelle ei ollut mahdollista mennä ilman venekyytiä, vaan nämä oli toteutettava niin, että snorklaus tapahtui veneestä käsin. Cabilao-saaren osalta oli toisin, sillä sinne on mahdollista matkustaa myös itsenäisesti. Joskin se vaatii muutaman eri vaiheen, mutta ei ole sinällään erityisen vaikeaa.
Jotta Cabilao-saarelle pääsee, pitää ensin matkustaa Mocpociin, ja tarkemmin laiturille Sandingan Island Pier. Meiltä taisi mennä Panglaosta tuohon reilun 50 kilometrin matkaan reilu tunti. Satamasta on tarjolla venekyytejä parin kilometrin päässä olevalle Cabilao-saarelle. Ostimme itsellemme yksityiskuljetuksen, koska muita halukkaita ei ollut näköpiirissä, emmekä halunneet jäädä odottamaan, jos muita tulisi. Venekyyti oli onneksi varsin edullinen, menopaluu maksoi muistaakseni 500 pesoa (8 euroa).



Meille ehdotettiin ensin skootterin ottamista mukaan, jolloin Cabilao-saarella pääsisi halvemmalla, kun siellä ei tarvitse miettiä kyytejä, ja toisaalta voisi kulkea oman mielen mukaan. Ensin suostuimme tähän, mutta pienen hetken skootterin veneeseen yrittämistä katsottuamme tulimme äkkiä toisiin aatoksiin. Skootterin mereen putoaminen oli nimittäin tuolla tyylillä vähintään yhtä todennäköistä kuin sen päätyminen veneeseen.
Cabilao-saarelle päästyämme tarjolla oli mopotakseja saaren toiselle puolelle, jossa sukellusresortit ja parhaiden korallien oli määrä olla. Tästä edestakaisesta kyydistä taisimme maksaa parisataa pesoa henkilöä kohden. Homma toimi niin, että meidät jätettiin haluamaamme paikkaan ja luvattiin tulla hakemaan haluamaamme aikaan.


Cabilao snorklauskohteena
Pahaenteisesti huomasimme heti, että sukellusresortit näyttivät kaikki olevan kiinni. Sinällään positiivista, että olimme ainoat ihmiset koko alueella, mutta päättelimme, että sama taifuuni, joka oli Bacilasagillakin tehnyt tuhojaan, oli tehnyt niitä myös täällä.
Sanotaan, että rannalta snorklaamaa lähtiessä aluksi on lähinnä varsin matalaa hiekkapohjaa, jossa näkyy muun muassa meritähtiä. Sadan metrin jälkeen vastaan pitäisi tulla kaunis riutta, josta alkaa jyrkkä syventyminen. Tästä koralliriutasta puolestaan sanotaan, että muun muassa losserokaloja (box fish), mureenoja (moray eel) ja vuokkokaloja (clown fish / nemokala) voisi olla mahdollista nähdä.









Rannalta snorklaamaan lähtiessä asia oli juuri noin, eli aluksi oli lähinnä hiekkaa, jossa oli lukuisia meritähtiä. Sinällään nekin ovat hauskoja otuksia, joita katselee mielellään. On tärkeä muistaa, että meritähtiä ei saa nostaa hetkeksikään pois vedestä. Tällöin ne kuolevat.






Paluumatkalla rantahiekassa tuli vastaan myös mureena, joita näkee harvoin kokonaan. Yleensä ne ovat piiloutuneena kiven kolossa sillä tavalla, että vain niiden pää näkyy. Tämä oli siis todella mieluisa havainto ja taisi olla vasta toinen tai kolmas kerta, kun näen mureenan kokonaan.


Toisaalta koralliriutta olikin sitten pettymys. Näytti tosiaan siltä, että taifuuni on tuhonnut korallit yhtä pahasti kuin Balicasag-saarella. Onneksi kamera kuitenkin jälleen toimi paremmin kuin Balicasagilla, ja sain otettua erityisesti kaloista ja merivuokoista kivoja kuvia. Sain kuvattua muun muassa useita erilaisia lossero- ja vuokkokaloja, joita on aina mukava katsella.




Merivuokkojen lonkerot polttavat ja lamaavat niitä koskevaa eläintä, ja merivuokko sulattaa saaliinsa ravinnokseen. Vuokkokalat ovat kuitenkin immuuneja merivuokkojen myrkylle. Nämä kaksi lajia elävätkin symbioosissa. Sekä merivuokkoja että vuokkokaloja on lukuisia eri lajeja.







Mopotaksit tulivat hakemaan meitä sovittuun aikaan ja matka satamaan meni hyvin. Myöskään venekuljetusta ei juurikaan tarvinnut odottaa ja kaikki meni senkin kanssa hyvin. Korallien huono kunto kuitenkin jäi vähän harmittamaan, mutta olimme silti tyytyväisiä, että lähdimme käymään Cabilao-saarella. Saattaisi jopa olla, että seuraavallakin Bohol-reissullamme lähdemme Cabilao-saarella käymään.

Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
32 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Näitä kuvia jaksaisin katsella ikuisesti. Luonnon kauneuteen (myös merenalaiseen) ei koskaan kyllästy.
Me emme myöskään millään kyllästy vedenalaiseen maailmaan. Katselimme viime viikonloppuna Avara luonto -dokumentteja, ja tuli taas into päästä snorklaamaan.
Minä myös ihastelin jälleen kerran valtavan upeita kuvia ja kaunista merielämää – etenkin sininen meritähti oli kiehtova! Mietinkin lukiessa olitteko saaneet kameran korjattua reissun aikana. Ja harmi, että koralliriutta oli tuhoutunut. Siinä meneekin taas aikaa, ennen kuin se elpyy 🙁
Kiitos Cilla Maria. Saimme kameran aina hetken ajaksi toimimaan paremmin siten, että yritimme tuulettaa kosteuden sen sisältä pois. Mutta kun kamera oli ollut jonkin aikaa vedessä, alkoi näyttöön kertyä kosteutta (jolloin oli vaikea nähdä, mitä yritti kuvata) ja jos jatkoi vielä pidempään, alkoi kosteus näkyä sumuisuutena myös valokuvissa. Vastaavasti riskinä oli, että kosteutta olisi päässyt muistikorttiin tai kameran akkuun, mutta ainakin ne toimivat reissun ajan.
On tosiaan harmi, että myös Cabilaon koralliriutta oli tuhoutunut taifuunissa. Ehkäpä jatkossa palaamme vielä sinne katsomaan, miten riutta on elpynyt.
Nätiltähän tuolla näyttää, vaikka kaikki ei ehkä ollutkana ihan priimakunnossa. Oli varmasti hyvä idea jättää skootteri suosiolla rantaan. Sen putoamisesta mereen olisi varmasti tullut aikamoinen soppa.
Oli sen verran kamalan näköistä katseltavaa se skootterin siirtoyritys, että päätimme puhaltaa homman poikki. Meni ihan kätevästi näinkin, että paikalliset kyyditsivät meitä. He olivat hyvin täsmällisiä, ja tulivat hakemaan meitä juuri sovittuna aikana.
Vaikka korallit olivat pääosin tuhotuneet, oli vedessä yllätävän paljon kiinnostavia kaloja ja muita eläimiä. Ei sinänsä ollut turha reissu.
Rakastan katsella näitä teidän snorklausretkien kuvia! 🙂 Nuo värit ja erilaiset kalat, meritähdet.. Ihanaa. Olen vasta vuoden sisällä itse enemmän uskaltautunut snorklaamaan ja innostus on kova päästä näkemään kaikenlaista. Kap Verdellä snorklasimme kilpikonnien seassa ja näimme myös rauskun sekä hain. Filippiineille toivoisin suuntaavani jossain vaiheessa kyllä. Kauniita kuvia nämä!
Mahtavaa Tiina Johanna, että olet uskaltautunut snorklaamaan! Sitä kautta avautuu aivan uusi maailma. Itse haluaisin opetella vielä enemmän vapaasukellusta. Kerran sellaiselle kurssille jo ilmoittauduinkin, mutta kyseinen kurssi peruuntui päällekkäisten varausten vuoksi.
Huikeita kalakuvia! Millaisella kameralla niitä kuvaat?
Pitänee ottaa snorklaus täälläkin ohjelmaan: ikinä en ole sitä kokeillut, mutta mahdollista kyllä pitäisi olla.
Kiitos Sanna. Meillä on vedenalaiskuvaukseen käytössä Olympuksen Tough TG-6. Olemme olleet kameraan tyytyväisiä. Tykkääämme myös käyttää tuollaista suojaavaa ohutta pukua snorkatessamme. Se suojaa sekä auringonpaisteelta että esimerkiksi meduusojen poltolta.
Olipa mukava katsoa snorklauskuvia. Voisin hyvinkin harkita muutamaa snorklaus -matkaa.
Kiitos Jari. Nämä meidän snorklauskuvat ovat nykyään kaikki Mikon ottamia. Minun piti luopua valokuvauksesta, kun alan herkästi voimaan pahoin, jos katson merenpohjaa kameran näytön kautta. Me olemme tykänneet snorklausmatkoistamme. Toiset matkat sisältävät paljonkin snorklausta, toisilla matkoilla käymme vain pari kertaa snorklaamassa ja keskitymme pääosin esimerkiksi patikointiin ja muihin aktiviteetteihin.
No nyt on kyllä niin upeita vedenalaisia kuvia että wau! Näitä olisi voinut katsella vaikka miten paljon.
Kiitos Virpi. Cabilaossa oli mielenkiintoista kuvattavaa, vaikka itse korallit olivatkin tuhoutuneet.
Harvoin törmää näin hienoihin vedenalaisiin kuviin!! Millä kuvaatte? 🙂
Kiitos Eveliine. Meillä on vedenalaiskuviin käytössä Olympuksen Tough TG-6. Kamerasta on ilmestynyt nyt uudempikin versio. Ollaan tykätty tästä kamerasta, sillä saa kuvattua myös raakakuvia. Meillä on nykyään niin, että Mikko kuvaa pääasiassa nämä vedenalaiskuvat. Minulle tulee niin herkästi pahoinvoiva olo, jos katselen merenpohjaa kameran näytön kautta.
Korallimaallikon silmiin nuo näyttävät täydellisiltä koralleilta, samoin tuo riutan eläimistö. On sinistä meritähteä, on mureenaa, on näitä mielenkiintoisesti nimettyjä losserokaloja. Meikäläistä varmaan rupeaisi hirvittämään, jos näkisin mureenan. Taisinpa Komoreilla snorklatessasi ilmaistakin sen, että haita ja mureenaa en sitten tahdo nähdä 😀
Heh, voin Anssi uskoa, että korallimaallikon silmiin nämäkin näyttävät hienoilta. Cabilaossa oli kuitenkin säilyneitä korelleja vain yksittäisiä pieninä täplinä, kun taas esimerkiksi Pamilicanissa oli upeaa korallimattoa laajalla alueella. Sellainen on hieno näky, kun vieri vieressä on erimuotoisia ja erivärisiä koralleja.
Losserokalat ovat minun suosikkejani! Ne ovat mielestäni niin sympaattisen näköisiä. Ja uivatkin melko hitaasti muihin kaloihin verrattuna. Kaikki näkemämme mureenat ovat olleet arkoja ja vetäytyvät heti entistä enemmän piiloon. Tämä Cabilaon mureena siis oli poikkeus, mutta ei ollut meistä kiinnostunut.
Upeita merenalaisia kuvia ja elämää. Olen tosi onnellinen, että uskaltauduin itsekin snorklaamaan ja menen varmasti uudelleen heti kun tilaisuus tulee. Hienoja bongauksia onnistuitte tekemään!
Tuo on ihan mahtavaa! Hienoa, että uskalsit. Muistan, että joskus aiemmin on ollut puhetta, että snorklaus jonkin verran pelottaa. Snorklaus on kivaa puuhaa, etenkin lämpimässä vedessä ja kun veden alla on paljon nähtävää.
Myös kiinnosti se millä kuvaatte mutta vastaus tulikin jo tuolla. Hienoja kuvia olette saaneet. Meritähdet todella selkeitä. Tuohon merivuokkoon pitää tutustua tarkemmin. Melkoista elämää veden alla.
Kiva kuulla Sari, että nämä vedenalaismaailman ihmeet kiinnostavat. Merivuokkoja näkyy välillä todella kauniita yksiköitä. Ja nuo vuokkokalat tulevat usein oikein katselemaan meitä snorklaajia ja yrittävät hätistää pois. Kivoja seurattavia.
Olipa ihania kuvia! Vesi on itselleni ollut aina vähän pelottava elementti, mutta näitä kuvia katsellessa tuli mieleen Malediivien reissu 2019, jolloin ylitin vesipelkoni ja opettelin snorklaamaan 44-vuotiaana. Itsensä ylittäminen palkittiin, kun näin merikilpikonnan(?) Ihan huikea muisto!
Kiitos Tanja. Ja vautsi, ihan mahtavaa, että ylitit pelkosi ja opettelit snorklaamaan. Oli varmasti upea tunne nähdä kaiken tämän jälkeen vielä merikilpikonna. Veden alta avautuu ihan oma maailmansa. Me käymme usein reissuilla snorklaamassa.
Upeita kuvia jälleen kerran! 🙂 Ja hyvä muistutus tosiaan, ettei meritähtiin saa koskea tai nostaa vedestä! Tätä valitettavasti näkee turistikohteissa edelleen jopa oppaiden kannustamana. Tuo sininen meritähti on kyllä kauniin värinen! Samanlainen erottui Samoalla rantavedessä selkeästi ja sitä pääsi ihailemaan kätevästi laiturilta käsin.
Kiitos Sarianne. Me emme onneksi ole joutuneet todistamaan sitä, että meritähtiin kosketaan. Kuvia esimerkiksi blogeissa olemme valitettavasti nähneet. Toivottavasti tietoisuus asiasta lisääntyy.
Ihania kuvia ja paikkoja! Filippiineille olisi joskus ihana päästä!
Kiitos Petra. Pidimme Filippiineistä paljon. Eri saaria oli kiinnostava kierrellä. Luontonähtävyyksiä on paljon.
Onpa upeita kuvia ja snorklaamallakin näkee meren pinnanalaista elämää eikä vain sukeltamalla.
Kiitos Eila. Me olemme toistaiseksi tyytyneet snorklaamiseen, sillä siinäkin näkee todella paljon. Minua kiinnostaisi opetella vapaasukellusta ja kerran kurssille ilmoittauduinkin. Silloin kyseinen kurssi peruuntui, mutta jonain päivänä toteutan vielä tämän haaveen.
Voi kiitos näistä jutuista ja kuvista. Itse kun en tuolla matkustele enkä kyllä snorklaakaan, niin nämä kuvat ja kokemukset! Ja tuo Yves Kleinin sininen meritähti, ihan uskomaton.
Muistan, että joltain aiemmaltakin snorklausreissulta olen valinnut blogiin kuvan sinisestä meritähdestä ja silloinkin sitä ihasteltiin paljon. Tuo sininen väri on hyvin voimakas ja kaunis. Kiva Mari, kun olit virtuaalisesti mukana tällä matkalla.