Meidän viimeinen päivämme Kiotossa oli etukäteen myös ehkä kaikkein kiinnostavin. Meidän koko matkamme syy oli matkustaa ystävämme Mikan (paikallinen nainen) häihin. Tänään meidän oli tarkoitus viettää päivä Mikan kanssa tutustuen Kioton parhaisiin luontokohteisiin, joten olimme odottaneet päivää paljon. Aamulla Mika tuli hakemaan meitä autolla ja lähdimme kohti Arashiyaman bambumetsää.
Arashiyaman bambumetsä ja Tenryu-jin temppeli
Arashiyaman bambumetsä on yksi valokuvatuimmista paikoista heti Kinkaku-jin ja Fushimi Inari-taishan jälkeen. Varhain aamulla ihmisiä ei vielä ollut liian paljoa ja kokemus oli oikein miellyttävä. Muutamaa tuntia myöhemmin ihmisiä olisi ollut varmasti jo huomattavasti enemmän. Maagisen kaunis paikka, joka ilman muuta kannattaa sisällyttää matkaohjelmaan Kiotossa käydessä.
Arashiyaman bambumetsän vieressä on myös vaikuttava temppeli, Tenryu-ji. Tenryu-ji on zen-buddhalaistemppeli. Vaikka tässäkin tapauksessa itse temppeli on kaunis, niin temppelin puutarha on näyttävämpi kuin itse temppeli.
Tenryu-ji on perustettu vuonna 1339. Sen jälkeen Tenryu-ji tosin on kärsinyt useammasta tulipalosta, mutta temppeli on sittemmin rakennettu uudelleen. Vaikka puutarha olikin kevään loppupuolellakin erittäin näyttävä, voi helposti kuvitella, että kaikkein kauneimmillaan puutarha on syksyllä.
Sisäänpääsymaksu puutarhaan on 500 jeniä, eli noin neljä euroa. Jos haluaa vierailla myös temppelissä, on hinta 800 jeniä, joka on noin kuusi euroa.
Emme olleet syöneet lainkaan aamiaista, joten bambumetsän ja temppelivierailun jälkeen alkoi olemaan nälkä. Mika vei meidän yllättäen zashiki-tyyliseen perinteiseen japanilaiseen ravintolaan, jossa pöytä on erittäin matala ja tuolien sijaan istuttiin tatamilla. Kengät piti tietysti ottaa pois ennen tatamille astumista. Itse päätin tilata tulista ramenia, olisiko ollut asteikolla 3/4 ja se oli varsin tulista, mutta ei liikaa. Ylipäätään kokemus oli varsin hauska emmekä varmasti olisi tällaiseen paikkaan löytäneet ilman Mikaa.
Arashiyaman apinapuisto
Myöhäisen aamiaisen / lounaan jälkeen lähdimme kohti Arashiyaman apinapuistoa, jossa pääsimme näkemään japaninmakakeja. Japaninmakakeja kutsutaan myös lumiapinoiksi, sillä ne ovat ihmisen jälkeen kaikista kylmimpiin sopeutuneita kädellisiä.
Apinapuisto sijaitsee Iwatayama-vuoren päällä, 160 metriä meren pinnan yläpuolella. Vuorelta on myös hienot näkymät yli Kioton kaupungin. Puistoon on siis vähän kipuamista, mutta polku sinne on leveä ja helppokulkuinen. Kävely huipulle kestää noin 20 minuuttia.
Puiston alueella sanotaan asuvan 130 japaninmakakia, joten vilskettä riitti! Paikalla on myös ruokintakoppi, jonka sisälle ihmiset menivät ja pystyivät antamaan apinoille hedelmiä ja pähkinöitä ritilän läpi. Ihmiset ikään kuin häkin sisällä, makakit ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan hauska kokemus!
Kirsikankukkaloistoa Hieivuorella
Maukkaan ramenkeiton jälkeen lähdimme kohti vuoria. Tarkoitus oli ajaa Hieivuorille, jossa kirsikankukat olisivat vielä loistossaan. Vuorella olisi ollut myös yksi Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva temppeli, mutta meidän kiinnostuksenkohteena oli tällä kertaa kirsikankukat. Niitä nimittäin oli vielä vuorilla, jossa ilman lämpötila taitaa olla muutaman asteen viileämpi. Muutoin myöhästyimme parhaasta ajankohdasta muutaman viikon, mutta täällä saimme ihailla kirsikankukkia täydessä loistossaan!
Osallistuimme paikalla järjestettävään arvontaan, josta voitimme toisen keittolounaan jälkiruokineen!
Illan pimetessä päätimme Marikan kanssa vielä napata iltamaistamiseksi riisiin käärittyä nattōa. Varsinaisesti kyseinen ruoka ei varsinaisesti houkutellut, mutta halusimme kuitenkin päästä sitäkin erikoisuutta maistamaan, Japanissa kun ollaan.
Kyse on siis hapatetuista soijapavuista. Wikipedian mukaan ruoka vaatii voimakkaan makunsa ja tuoksunsa vuoksi totuttelua, eikä sen aromeja osaa arvostaa yleensä ensimmäisellä maistamiskerralla. Pelkäänpä, että ei se toisellakaan maistamiskerralla ehkä mieluiselta maistu. No, japanilaiset arvostavat, sillä sitä syödään Japanissa vuosittain 50 000 tonnia, eli siis 50 miljoonaa kiloa!
32 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Jutuistanne ja hienoista kuvistanne on saanut mahtavan tietopaketin Kiotosta. Pyöräily Kiotossa tuntuu olevan mainio tapa tutustua alueeseen. Näihin juttuihin täytyy ehdottomasti palata, jos saan houkuteltua matkakumppanin Japanin matkalle.
Mahtavaa kuulla Eila! Ilahduttaa, että postauksistamme on hyötyä. Toivottavasti matkakumppanisi innostuu Japanin matkasta. Ja maa on hyvä kohde myös yksin matkustavalle.
Pyöräily on kyllä hyvä tapa liikkua Kiotossa. Suositaan sitä varmasti jatkossakin. Kompaktimmassa kaupungissa sitä tulee käveltyä paikasta paikkaan, mutta Kiotossa pyörä on loistava korvike bussille.
Hienot postaukset Kiotosta, ehdottomasti paikka jonne haluan päästä käymään. Ja pyöräily Kiotossa, tallentaan muistiin tuota reissua varten.
Kauniita kuvia
Voi kiitos Mariia! Kioto on viehättävä kaupunki, ja siellä todella riittää nähtävää ja koettavaa. Me koimme pyöräilyn kätevänä siirtyessämme nähtävyyksistä toiseen, Kioto kun ei ole kompakti kaupunki. Mukava kuulla, että sait vinkkeja kirjoituksistamme ja kiva, kun jätit kommenttia.
Apinoissa on jotain sellaista, että niitä on kiva katsella eri puolilla maailmaa. Ehkä se on minulle kuin sukulaisen tapaisi 🙂
Ja apinalajikkeita tosiaan löytyy ympäri maailmaa ja monennäköisiä! Olenkin Ahti huomannut, että apinat ovat joillekin ihmisille erityisen kiinnostavia katsella. Ehkä juuri se ihmismäisyys viehättää.
Mä en ole oppinut nauttimaan nattosta lukuisillakaan yrityksillä.
Bambumetsä on tosi ihana, mutta toisiaan usein ruuhkainen. Kaikki sanoo, että kannattaa mennä aamulla, mutta oma kokemus on, että just sen vuoksi iltapäivä on parempi.
Jos muuten lumiapinat kiinnostavat, niin Shibu onsen on hauska kohde bongailla kylpeviä apinoita.
Heh, luulen Tanja, että meidän kohdalla kävisi ihan samoin. Tosin oma-aloitteisesti en taida enää nattōta kaupasta ostaa…
Tuo on Tanja totta, että myös ennen sulkemisaikaa voi olla rauhallista! Joten etenkään, jos ei ole aamuihminen, niin voi suunnata suosituimpiin kohteisiin päivän päätteeksi.
Shibu Onsen olisi tosiaankin kiinnostava kohde! Voi olla, että seuraavalla kerralla suunnataan sinne. Etenkin talviset kuvat kylpevistä apinoista ovat hurmaavia!
Voih, olisi niin paljon kiinnostavia paikkoja, joissa haluaisin vielä Japanissa käydä.
Onpa kaunis paikka ja upeita apinoita! <3 Oikein, että ihmiset laitetaan häkkiin ihailemaan eläimiaä, eikä toisinpäin 🙂
Joo, häkissä olevia eläimiä emme koe mukavana katsella. Tällaisia, kun ihmiset ovat häkissä ja villieläimet vapaana, ei äkkiseltään tule mieleen kuin tämä apinakokemuksemme ja haihäkit. Arashiyaman apinapuisto oli kyllä hauska kokemus!
Voi miten herkän kaunista tuolla ja temppelin puutarhassa! Nuo apinat olivat todella suloisia, kiva idea tuo, että ne saavat viilettää vapaana ja ihmiset ovat häkissä. Vähän tulee mieleen Kainuun karhukojut, jossa ihmiset kököttävät mökissä. 🙂 Kovasti tekisi mieli Japaniin, mutta tässä tilanteessa en osaa oikein edes unelmoida siitä.
Japaninmakakeja oli kyllä hauska katsella, kun ne olivat niin aktiivisia ja puuhailivat ihmisistä välittämättä. Ja osa taas oli päättänyt ottaa nokoset ja loikoilivat penkillä tai katolla. Apinapuisto oli todella mielenkiintoinen vierailukohde.
Japanissa oli kyllä paljon kauneutta. Ymmärrän Sonja hyvin, että tässä tilanteessa on vaikea unelmoida matkailusta. Onneksi rokotusten myötä alkaa jo näkyä helpotusta tilanteeseen.
Mahtavia kokemuksia! Meillä jäi valitettavasti tuo bambumetsä näkemättä meidän Kioton reissulla. Pitkin hampain vedimme sen yli listalta kun ei vaan keretty kaikkialle ja vieläkin se jotenkin harmittaa. Tuosta apinapuistosta en ollut edes tietoinen. Hitsi jos olisin siitä tiennyt, niin oltaisiin menty vaikka mikä olisi vielä tuonne… Pakko päästä takaisin vielä joskus! Jotenkin hellyttävä tuo yksilö joka nukkuu tuossa penkillä.
Arashiyaman apinapuisto oli ihana! Apinoita viiletti ympärillä omissa touhuissaan. Ja tuo penkillä nukkuva yksilö oli kyllä suloinen!
Kiotossa on kyllä Paula niin paljon nähtävää, että kaikkeen kiinnostavaan ei välttämättä loman aikana ehdi. Meiltä jäi sammalpuutarha näkemättä, sinne vielä haluaisin mennä. Toisaalta, Japani on maa, jonne palaan muutoinkin mielelläni uudelleen.
Siis mitä ihania apinoita! Meillä oli Japanin matkalla niin tiukka aikataulu, että nämä lumiapinat jäivät näkemättä. Voisin ihan vain niiden takia lähteä takaisin Japaniin. Siellähän olisi vaikka kuinka paljon muutakin, mitä en ole vielä ehtinyt nähdä, mutta nämä apinat on kyllä ykköspaikalla sillä listalla 🙂
Minäkin Teija voisin lähteä jälleen Japaniin. Siellä on niin paljon kiinnostavia kohteita, on mahdoton mahduttaa kaikkea yhteen reissuun. Ja menisin itse asiassa uudelleen katsomaan lumiapinoita, olisi hauska nähdä niiden kylpevän.
Hienoja kohteita kaikki, ja erityisesti tuo apinapuisto! Lisää syitä matkata joskus Kiotoon siis 🙂 Tuon natton maistamisesta olen lukenut useammasta blogista, ja yleisesti kokemus tuntuu olevan, että ei vaan uppoa vaikka miten yrittäisi. Ilmeisesti vaatisi huomattavan pitkän totuttelujakson että alkaisi maistumaan, jos sittenkään…
Joo, apinapuisto oli Anne yksi minunkin suosikkejani. Se on kyllä kohde, jonka sisällyttäisin ehdottomasti käyntilistalle.
Japanilaisesta ruoasta tykkään paljon, paitsi nattō tosiaan ei maistunut. Ulkomailla paikallisten ruokien maistelu on silti kiinnostava kokemus.
Kävin Kiotossa 10 vuotta sitten, mutta sellaisella työmatkalla, etten ehtinyt kierrellä muualla kuin kaupunginkeskusten alueella. Kaupunki vaikutti kuitenkin kiinnostavalta. Nyt tiedän, mitä teen siellä jos/kun seuraavan kerran menen sinne.
Mahtava kuulla Riitta, että sait tästä vinkkejä Kiotoon! Huippua, että olet käynyt Kiotossa työmatkalla. Varmasti ikimuistoinen kokemus. Kaupungissa on paljon nähtävää ja laajalla alueella, joten helposti työmatkan aikana jää kiinnostavia paikkoja näkemättä.
Kivan näköinen paikka tuo apinapuisto ja hauska idea olla itse häkissä apinoita ruokkiessaan. Estäisiköhän se niitä rosvoamasta ruokaa. Olen ollut Kiotossa, mutta luontopaikkoihin emme koskaan ehtineet.
Voi Terhi olla, että apinat eivät niinkään rosvoa ruokaa, kun ovat oppineet, että saavat ruokaa häkin sisälle meneviltä ihmisiltä. Arashiyaman apinapuistossa apinat eivät vaikuttaneet röyhkeiltä, ainakin meidän vierailun aikana pitivät sopivasti etäisyyttä ihmisiin. Tämä oli kyllä hauska vierailu ja seuraavalla Japanin reissulla menisin mielelläni taas katsomaan japaninmakakeja.
Kuulostavat ja näyttävät ihanilta paikoilta! Japani on ollut bucket listillä ikuisuuden, jospa sinne vihdoin kohta pääsisi.. 😀 Ehdottomasti haluaisin käydä myös Kiotossa ja tästä sai hyviä vinkkejä. Olittepa onnekkaita, kun näitte sakurat loistossaan siellä vuorella.
Totta Vera, oltiin onnekkaita, kun päästiin vielä näkemään kirsikankukkaloistoa, vaikkakin sitä varten piti suunnata ylemmäs vuorille. Kaunista, kun puut kukkivat valtoimenaan.
Mahtava kuulla, että sait vinkkejä tulevaan Japanin reissuun. Japani on todella kiinnostava kohde. Itselle tulee kyllä valinnanvaikeus, että mitä sisällyttäisin reissusuunnitelmaan.
Onpa kaunis bambumetsä, jotenkin ihan hypnoottinen!
Montaa on miellyttänyt tuo ajatus siitä, että ihmiset ovat välillä häkissä ja eläimet vapaana – minäkin tykkään tästä asetelmasta todella paljon, näihin ei kovin usein missään törmää 🙂
Jep, bambumetsä on ihanan mystinen etenkin, jos siellä saa liikkua rauhassa. Väkipaljoudessa bambumetsän tunnelmasta ei pääse niin nauttimaan. Oli muuten hauska nähdä myös niitä pieniä bambun alkuja metsikössä.
Minäkin Riina pidän tuosta ihmisten häkkiin menemisestä apinapuistossa. Vastaavaa ei tule itselleni mieleen kuin haihäkit.
Kiva postaus jälleen kerran 🙂 Mua jotenkin kammoksuttaa aina noi turistipaikkojen apinat, mutta täällä on hyvä, että ihmiset on häkissä ”turvassa” 😀 Kuvien eläimet näytti muutenkin aika leppoisilta, eikä yhtään hyökkääviltä, kuten vaikkapa Balilla.
Mulla oli muuten kimchin kanssa sama juttu ensin, kuin tuon japanilaisen erikoisuuden. En tykännyt yhtään siitä ensialkuun, se maistui ja haisi ihan hirveälle. Mutta nykyään syön sitä oikein mielelläni!
Kiitos Cilla Maria! Päällekäyvät apinat tai muut eläimet kuten nenäkarhut hirvittävät itseänikin. Arashiyaman apinapuistossa apinat olivat leppoisia. Ainakin meidän vierailun aikana apinat pitivät hyvän etäisyyden ihmisiin.
Vau, sinä rohkeasti kokeilit kimchia useamman kerran! Ja kiva, että siitä tuli sinulle mieluinen syötävä. Matkoilla paikallisten ruokien syöminen on mukava osa matkakokemusta.
Voi olipa ihania kuvia apinoista, tuo joka nukku penkillä oli aivan ihana! Olipa hauska kerrankin näin päin, että ihmiset oli häkissä. Nuo kirsikankukat olis ihana joskus nähdä, onneks bongasitte niitä vielä vuorilta 🙂
Kiitos Elina! Apinat olivat kyllä suloisia. Ja oli hauska kokemus mennä itse häkkiin apinoita ruokkimaan.
Oli kyllä onni, että päästiin vielä näkemään kirsikankukkia vuorilla. Kiotossa on varmasti todella kaunista, kun keskustan kirsikankukkapuut kukkivat.
Viime Japanin reissusta on jo tovi ja sen jälkeen koko maa jäi jotenkin omassa mielessä muiden Aasian kohteiden alle…nyt kuus-seitsemän vuotta myöhemmin palo on herännyt Japaniin ihan uudella tavalla ja kovasti tässä haaveillaan uudesta reissusta. Erityisesti voin kiittää tästä palosta japanilaista filosofiaa ja Sue Perkinsin ohjelmia. Kyoto on kohdelistalla ehdottomasti ens reissulla, tä paketti pitääkin pitää mielessä! 🙂
Hei, mahtavaa Otto kuulla, että sinulla on uusi Japani-reissu haaveissa! Sue Perkinsin Japani-jaksoja onkin ollut aiemmin katsottavissa Areenassa. Kioto on upea kaupunki, ja ehdottomasti kannattaa siellä käydä. Kioto on ehdottomasti lempikaupunkejani Japanissa, ja luulenpa, että menen itsekin sinne taas seuraavalla kerralla. Toivottavasti näistä kohde-esittelyistämme oli sinulle hyötyä!