Valaat ovat mielestämme erittäin kiehtovia eläimiä. Valaiden katselu on ollut meillä useaan kertaan suurin motivaation aikaansaaja tiettyyn paikkaan suuntautuvalle matkalle, ja olemme olleetkin erilaisilla valassafareilla lukuisia kertoja eri puolilla maailmaa.
Olemme olleet katselemassa etelänmustavalaita Etelä-Afrikassa Hermanuksessa, harmaavalaita Meksikossa, kaskelotteja Lofoottien pohjoispuolella Vesterålenissa, ryhävalaita Etelämantereella ja sinivalaita Meksikossa ja Sri Lankassa. Miekkavalaat ovat kuitenkin suosikkejamme. Ne ovat ensinnäkin todella näyttävän näköisiä. Lisäksi ne ovat saalistajina hämmästyttäviä, sillä ne pystyvät saalistamaan esimerkiksi valkohaita sekä erilaisia valaita, kuten harmaavalaita tai kaskelotteja. Parhaimman valassafarin olemmekin kokeneet Norjassa Skjervøyssa.
Paras miekkavalassafari – missä?
Aiemmin Pohjois-Norjan miekkavalaat ovat olleet etelämpänä Tromssan edustalla, mutta ovat sittemmin siirtyneet pohjoisemmas Skjervøyn edustalle, koska silakkaparvet ovat siirtyneet pohjoisemmas muun muassa meriveden lämpenemisen vuoksi. Tromssan edustalla tehdään ilmeisesti edelleen valassafareita, mutta valaiden näkeminen on siellä huomattavasti vähemmän todennäköistä.
Skjervøy on pieni saaressa sijaitseva kunta Tromssan läänissä ja siellä asuu vajaat 3 000 asukasta. Skjervøy sijaitsee kauniilla paikalla vuonojen ja Norjanmeren välillä.
Paras ajankohta nähdä miekkavalaita
Paras aika miekkavalaiden katseluun on marraskuun ja joulukuun välillä, koska suuret silakkaparvet viihtyvät alueella silloin. Miekkavalaiden kanssa on mahdollista myös uida ja erityisesti Marikaa ajatus houkuttelisi. Vesi kuitenkin on luonnollisesti jääkylmää, jonka vuoksi Mikko ei voisi kuvitellakaan miekkavalaiden kanssa uimista Norjassa.
Miekkavalassafarin hinta
Me valitsimme miekkavalassafarillemme firmaksi Green Gold of Norway -nimisen yrityksen. Kyseisen yrityksen retket lähtivät 9.30 aamulla ja kestivät reilut pari tuntia. Paljoa kauempaa retket eivät voisi kestääkään, sillä sesonkiaikaan vuoden pimeimpänä aikana valoa ei juuri pidempää ole. Retken hinta oli 1 400 norjan kruunua/henkilö, joka on noin 135 euroa. Ei siis aivan halpa hinta, mutta kokemus meni kyllä heittämällä upeimpien joukkoon.
Valmistautuminen valassafarille
Retkelle saatiin firman puolesta todella lämpimät haalarit, käsineet ja lämpimät saappaat. Haalarin alle kannattaa kuitenkin pukeutua lämpimästi, sillä kumiveneellä liikkuessa ja veden roiskuessa tulee viileä. Lisäksi saimme päähämme laskettelulasit, sillä vettä tosiaan veneellä ajaessa roiskui, joten laseista todella oli hyötyä. Silmälaseja käyttävien kannattaa siis laittaa retken ajaksi piilolinssit. Pelastusliivit kuuluivat luonnollisesti varustukseen.
Kamera kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan ja venesiirtymien ajaksi vedenpitävät suojapussit.
Valaiden katselun jälkeen saimme täytetyt patongit ja kahvia tai teetä.
Valassafari isommasta vai pienemmästä veneestä?
Valaiden katselu tapahtui kumiveneistä käsin, johon mahtui kerralla 12 matkustajaa. Koska veneet olivat niinkin pieniä, erityisesti miekkavalaat olivat parhaimmillaan vain muutaman metrin päässä. Näimme valassafarimme aikana myös ryhävalaita, jotka olivat niitä nähdessämme hieman kauempana, mutta varsin lähellä nekin.
Paikalla näkyi myös isompia aluksia, joiden kannella oli turisteja. Näillä aluksillä päässee halutessaan sisätiloihin lämmittelemään, mutta miekkavalaisiin etäisyys jää suuremmaksi ja kuvakulma on erilainen. Me pidimme kokemuksesta, kun olimme aivan veden pinnan tasolla miekkavalaiden uidessa lähettyvillä.
Jälkimmäinen valassafaripäivä
Olimme päättäneet, että teemme kaksi valasretkeä peräkkäisinä päivinä. Ajattelimme etukäteen, että jompana kumpana päivänä olisi saattanut olla huonoa tuuria esimerkiksi sään suhteen. Onneksi olimme päättäneet tehdä näin, sillä jälkimmäinen retkemme oli huomattavasti onnistuneempi, vaikka olimme tyytyväisiä jo ensimmäisen retken antiin.
Valaiden lisäksi maisemat vuonossa olivat lumihuippuisine vuorineen todella hienoja. Myös valaistus oli punertavine taivaineen lähellä täydellistä.
Kuten edellä totesin, olimme tyytyväisiä jo ensimmäiseen retkeen. Näimme jo silloin useita miekka- ja ryhävalaita lähietäisyydeltä. Jälkimmäisen päivän valasretki oli kuitenkin aivan uskomaton ja upeampi kuin olisimme osanneet edes kuvitella.
Miekkavalaat innostuivat toisen päivän retkellä hyppimään! Veneessä ollut oppaamme arveli näiden löytäneen tavallista suuremman silakkaparven ja olleen saaliista erityisen iloisia. Opas kertoi, että miekkavalaiden hyppymistä tapahtuu joskus, mutta tämän vuoden osalta he eivät olleet vastaavaa vielä nähneet.
Tälläkin valassafarilla näimme muutaman ryhävalaan.
Revontulien loistoa Norjassa
Jokaisena päivänä Norjassa ollessamme saimme ihailla upeita revontulia. Jälkimmäisen päivän valassafarin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Suomea. Koko matkan ajan taivaalla leiskui vihreät revontulet ja pysähtelimme lukuisia kertoja niitä ihailemaan. Näimme revontulia yhtenä iltana vielä Suomenkin puolella, mutta sen jälkeen sää oli pilvinen eikä revontulia enää näkynyt.
Oletko sinä päässyt näkemään miekkavalaita jossain?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
44 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Onpa taas hienoja kuvia upeista eläimistä ja maisemista. Olen nähnyt muutaman ryhävalaan selän Dominikaanisessa tasavallassa Samanan lahdella ennen kuin pahoinvointi yllätti. Valaat kokoontuvat noille seuduille lämpimiin vesiin parittelemaan. Minusta on reissatessa ollut pääasia nähdä hienoja maisemia ja jos siellä on ollut eksoottisia eläimiä niin se on ollut plussaa. Tätä sanoin jopa Afrikan safareilla. Upeat revontulet on minulta vielä kokonaan näkemättä, ehkä vielä joskus satun sopivaan paikkaan sopivaan aikaan.
Osuvasti kuvattu Eila. Valaiden selkiä sitä usein näkeekin valassafareilla. Ryhävalaat ovat siitä kivoja, kun ne usein sukeltavat siten, että niiden pyrstö tulee kunnolla näkyviin. Nämä miekkavalaiden hyppimiset olivat mieletön kokemus. Hyppiviä valaita olemme nähneet myös Hermanuksessa, mutta miekkavalaat hyppäsivät kokonaan vedenpinnan yläpuolelle.
Pahoinvointi on harmillista. Venesafareille kannattaa ottaa edeltävästi matkapahoinvointitabletti. Tällä jälkimmäisenä safaripäivänä minäkin aloin jossain vaiheessa voimaan pahoin, ja monet näistä kuvista ovatkin Mikon ottamia.
Oieeeeeei!!?
Miekkavalaiden näkeminen on ollut bucket listilla aika pitkään mutta vielä odotellaan koska se toteutuisi.
Valassafarit sinällään on tuttuja mutta miekkavalaat on jäänyt näkemättä.
Toivon että tänä vuonna vihdoin pääsisin reissaamaan muutenkin selvästi useamman reissun niin yksihän voisi loppuvuodesta suuntautua pohjois-Norjaan….
Skervøy olisi siis Katja sinulle loistava paikka valassafarille.Toivottavasti tästä vuodesta tulee sinulle unelmien reissuvuosi. Mikäli päädyt käymään Skjervøyssa, niin kiva päästä kuulemaan sinun kokemuksestasi.
Wau! Tykkäsin todella paljon lukea siitä teidän ekasta retkestä, mutta tuo kakkosretki tosiaan oli ymmärrettävistä syistä parempi. Tuo olisi kyllä kiva kokea eikä hinta nyt ihan hirveä ole, kun ajattelee mitä sillä saa.
Nämä molemmat retket olivat mahtavat, mutta olimme aivan haltioissamme, kun miekkavalaat innostuivat hyppimään. Kuvia tuli muutenkin otettua enemmän, kun olin saanut korjattua ekalla retkellä vaivanneet ongelman kameran tarkennuksen kanssa. Skjervøyn maisematkin ovat niin upeat. Kaiken kaikkiaan täydellinen valassafari.
Oi miten upeat kuvat! Ja hieno matka teillä ollut. Miekkavalaat on niin mahtavia ja upeita, ihan kylmät väreet tulee kuviakin katsomalla.
Kiva kun löysin tämän teidän blogin 🙂
Vaikka nyt kyllä matkakuume nousee entisestäänkin.
Kiitos Nina, kommenttisi ilahdutti meitä paljon. On mukava saada teiltä lukijoilta viestiä.
Miekkavalaat ovat hienoja eläimiä. Pitkään olimme suunnitelleet retkeä niitä katsomaan. Tämä Skjervøyn valassafari oli täydellinen.
Kiva, kun löysit blogimme pariin, toivottavasti viihdyt.
En kyllä näiden kavereiden kanssa uimaan menisi. Varmasti turvallista, mutta ei siltä tuntuisi..
Heh, minä Mari ajattelin itsekin alkuun noin. Mietin, että miksi minua ei muka syötäisi, kun hylkeetkin maistuvat miekkavalaille. Mutta kun paikan päällä olimme ja keskustelimme kahden turistin kanssa, jotka menivät uimaan, mieleni muuttui. Tarvitsisin tosin kylmäharjoittelua etukäteen. Sekään ei haittaisi, avantouinti on kiinnostanut jo jonkin aikaa.
Mikko puolestaan ei missään nimessä halua mennä uimaan miekkavalaiden kanssa veden kylmyyden vuoksi.
Olipa informatiivinen postaus! Mulla on haaveissa valassafari, ja tää vastasi moneen kysymykseen – suurkiitos! 🙂 Ja upeita kuvia!
Kiva kuulla Eveliina, että postaus oli hyödyllinen. Toivottavasti unelmiesi valassafari toteutuu.
No en ole päässyt katsomaan! Mikään pohjoiseen päin suuntautuva matka ei oikein houkuttele. Marras-joulukuun vaihteessa Los Gigantesissa yritin joka päivä tsempata itseäni retkelle, mutta en vain saanut mentyä, kun olin yksin reissussa.
Ymmärrän, että kaikkia ei matkat kylmiin seutuihin houkuttele. Me olemme tykänneet todella paljon myös näistä kylmemmistä matkakohteista.
Harmi, kun Los Gigantesissa retki ei toteutunut. Mutta on tärkeää myös kuunnella omaa vointiaan. Toivottavasti tulevaisuudessa valassafari toteutuu, mikäli sen koet itseäsi kiinnostavan.
Nämä kuvat valaista, kuvien tausta ja lisäksi vielä revontulet, ovat uskomattoman upeita!
Kerran olen ollut valaiden katseluretkellä Islannissa. Siellä näimme lahtivalaita jonkin verran, mutta niiden pinnassa käyminen oli niin lyhyt, että ajattelin valassafareiden olevan vähän turhaa hommaa. Tämä postaus muutti ajatukseni täysin.
Kiitos Ahti. Tämä Skjervøy on tosiaan kaikkein paras valassafaripaikka, jossa olemme olleet. Usein valaat käyvät pinnalla vain lyhyesti. Tai jos oleilevat pinnalla pidempään, näkyy niistä lähinnä selkä. Etelä-Afrikan Hermanuksessa etelänmustavalaat hyppelivät paljon, mutta olimme katselemassa niitä rannalta ja sen siten selvästi kauempaa. Skjervøyssa olimme hyvinkin lähellä miekkavalaita ja niitä oli ympärillämme lukuisia.
Lisäksi juurikin nuo upeat maisemat ja illalla ilahduttaneet revontulet kruunasivat kokemuksen.
Onpa upeat kuvat. Melkoisissa puitteissa olette päässeet valaita katselemaan. Islannissa olen käynyt valassafarilla. Olisivatko olleet ryhävalaita, joita näimme.
Joo, puitteet eivät olisi voineet tämän paremmat olla. Valaita oltiin katselemassa melko lailla koko valoisa aika päivästä. Taivas oli upean värinen.
Ihan upeita kuvia! En ole koskaan ajatellut, että Norjassakin voisi tosiaan käydä katsomassa valaita. Olen ollut valasretkellä sekä Islannissa että Havaijilla. Ja sitten ihan tavallisella veneretkellä Kaliforniassa ollaan nähty valaita. Mutta ei kyllä tässä mittakaavassa mitä teidän retkellä. Varmasti unohtumaton reissu jonka kruunasi vielä nuo upeat revontulet!
Kiitos Paula! Pohjois-Norjassa on miekkavalasretkien lisäksi Andenesin alueella valasretkiä, joiden päätarkoitus on nähdä kaskelotteja. Kiva, kun Lapin reissun pystyi yhdistämään näihin Pohjois-Norjan valasretkiin, oli mahtava lisä reissuun.
Voi hyppivät valaat sentään! Kävipä teillä mahtava tuuri noiden upeiden eväkkäiden kanssa! Kannatti sitten tosiaan ottaa se toinenkin safari. Tuo hinta ei mielestäni ole ihan järkyttävän paha, Norjan hintatason tietäen varsinkaan, kun siihen kuuluvat myös kunnon varusteet ja kevyt ateria.
Olisin itsekin ottanut ehdottomasti tuon kumivenekyydin, näkeehän siinä selvästi valaat paljon paremmin ja noinkin läheltä. Muistan, kun Uuudesa-Seelannissa kävimme Milford Soundilla luontoa ihailemassa ja pienehkö veneemme pääsi paljon lähemmäs rannoilla köllötteleviä hylkeitä ja vesiputouksia kuin isommat. Ja delfiinit tulivat johdattamaan sitä avomerta kohti!
Mä olen Mikon kanssa samoilla linjoilla veden kylmyyden kanssa. Tai tarkemmin sanottuna +25 on minimilämpötila, jossa siihen voi mielestäni mennä 🙂
Me haluamme panostaa juurikin aktiviteetteihin, siten ei ollut vaikea päätös ottaa kahta valassafaria samalle reissulle. Ja onneksi olimme tämän toisen retken varanneet, oli aivan mieletön kokemus.
Kumivenekyyti oli meille selvä valinta. Sen lisäksi, että pääsee lähemmäs valaita, on mielestäni hieno kokemus olla samalla tasolla valaiden kanssa eikä katsella yläilmoista.
Saapa nähdä, uskallanko tulevaisuudessa mennä noin kylmään veteen. Pitäisi ainakin edeltävästi harjoitella. Olen ollut aiemmin melkoinen vilukissa ja kehittynyt jo paljon. Mutta onhan se ihan eri käydä snorklaamassa 30 asteisessa vedessä…
Nyt alkoi kyllä valaiden näkeminen kiinnostaa toden teolla, näyttää niin upealta! Me suunnataan Teneriffalle muutaman viikon päästä, ja tiedän, että sieltä järjestetään valasretkiä. Toivottavasti myös tuohon aikaan, kun me sinne mennään. Täytyy ruveta heti tutkimaan asiaa!
Kiva kuulla, että innostettiin sinua valasretkelle! Tämä Skjervøyn retki oli aivan omaa luokkaansa, kun päästiin niin lähelle miekkavalaita ja innostuivat vielä hyppimäänkin.
Todella hienon näköistä, ja nuo retket kuulostavat kiehtovilta! Meillä on ollut joitakin kertoja sama ”tuplataktiikka” erilaisissa vierailuissa säähän varautumisen takia. En ole käynyt koskaan valassafarilla, mutta olen nähnyt valaan rannalta käsin ihan sattumalta juuri Norjassa Jäämeren rannalla autolla ajellessa. Sekin oli jo hienoa, koska oli niin yllätys, mutta totta kai olisi hienompaa nähdä valaita kerralla enemmän ja lähempää.
Muistakin Jenni, kun blogissani kerroit nähneesi valaan, kun ajoitte Pohjois-Norjassa rannikkoa pitkin kohti Vuoreijaa. Aikamoinen tuuri.
Tämä tuplataktiikka oli hyvä päätös. Olimme todella tyytyväisiä tähän Norjan visiittiimme. Miekkavalaita oli upea nähdä ja vielä lukuisia ja läheltä.
Wow! Aivan upeat kuvat ja epäilemättä huikean hieno kokemus! Minultakin kyllä jäisi uiminen noin hyytävissä vesissä tekemättä, mutta tuollainen kumivenesafari olisi mahtava, ja jos pääsisi noita hyppiviä miekkavalaita näkemään niin ai että. Itse ei olla valasretkiä tehty, mutta jonkun kerran on päästy näkemään valaita laivasta käsin muuten vaan. Ecuadorissa varsin läheltäkin, mutta mitään kelvollista kuvaa ei siitä tilanteesta kyllä onnistuttu nappaamaan.
Kiitos Anne. Valaat ovat usein niin lyhyen aikaa pinnassa, että kamera täytyy olla valmiina, jotta saisi kuvan. Miekkavalaille on niin korkea selkäevä, että niitä on katseella helpompi seurata.
Heh, minua alkaa itseäni jo epäilyttää, rohkenenko mennä uimaan miekkavalaiden kanssa. Niin moni on jo todennut, että ei rohkenisi. Ja tiedän, että tarvitsisin etukäteisharjoittelua. Se ei kuitenkaan minua haittaisi, päin vastoin. Avantouinti on kiinnostanut jo pari vuotta. Tähän asti muut kiinnostuksen kohteet ovat kiilanneet ajan käytössä edelle.
Free Willy! Siis aivan upeita ja niin suloisia ja kiltin näköisiä! Tiesin että Norjassa on valaita mutten että juuri tämän näköisiä, aivan wau! Ihan mykistyn, että lähellä Suomea löytyy näin hienoja eläimiä. Pitää pitää mielessä, olisi kyllä matalan kynnyksen retki!
Tämä oli ihan mahtava muutaman päivän koukkaus Norjan puolelle, samalla kun käytiin Lapissa. Ehdottomasti kannattaa Elina pistää harkintaan, tekin kuitenkin tykkäätte käydä Lapissa retkeilemässä.
En ole nähnyt valaita missään. Se olisi ollut aivan mahtava kokemus! Olen nähnyt paljon delfiinejä luonnossa, mutta onhan näillä eläimillä kokoeroa ?. Enkä ole nähnyt näin loistokasta revontulia kertaakaan.
Kuvista tuli todellakin upeita!
Kiitos Nadine. Delfiinejä on kiva katsella. Se on hienoa, kun delfiinit alkavat seuraamaan alusta ja kulkevat sen rinnalla. Toivottavasti sinulle vielä tulee tilaisuus nähdä valaita ja päästä ihailemaan myös revontulia.
Wau! Aivan mielettömiä kuvia ja varmasti aivan mieletön kokemus!
En ole itse koskaan nähnyt valaita, vaikka se haaveissa on vuosia ollutkin ja olen osallistunut Kaliforniassa retkellekin, mutta ei tärpännyt. Tämä teidän kokemus näyttää aivan mielettömän upealle ja wau, mitkä revontuletkin vielä kaupan päälle! Ilmeisesti täytyy lähteä Norjaan! 😉
Kiitos Sanna! Kokemus oli todella vaikuttava, tästä olimme haaveilleet pidempään. Villieläimien suhteen ei voi ikinä olla varma, mutta sesonkiaikana Skjervøyssa mahdollisuudet nähdä miekkavalaita ovat äärettömän hyvät. Ja ainakin meidän reissumme aikana revontulia näkyi joka päivä. Kannattaa tosiaan harkita talvista matkaa Pohjois-Norjaan.
Revontuli- ja valaskuvat senkun vain muuttuvat entistä upeammaksi! En ole ite koskaan nähnyt minkäänlaisia valaita, mutta nämä miekkavalaat aidossa elinympäristössään olis kyllä ikimuistoinen kokemus.
Kiitos Cilla Maria. Skjervøy on hyvä kohde mennä valassafarille. Kuitenkin melko helposti saavutettavissa, jos on auto käytettävissä. Hyvin voisit yhdistää tulevina vuosina Lapin reissuun.
Ihana ihastella miekkavalaita, todella onnistuneet retket teillä ja vielä kaksi päivää putkeen! Itse kävin juurikin Vesterålenissä pari vuotta sitten valasretkellä ja elämäni ensimmäistä kertaa sain näitä upeuksia nähdä luonnossa, mutta toiveeksi jäikin että seuraavalla kerralla haluaisin veden pinnan tasolle, eli siis kumiveneellä. Täytyy tallentaa tämä siis tulevaa varten, että pääsen hyödyntämään samaa firmaa, heh. 🙂 Mahtavia kuvia ja huikea kokemus!
Muistankin Tiina Johanna sinun valassafarisi Vesterålenissa! Todella hieno valasretki sekin. Kumiveneajelu oli mahtavaa. Kannattaa pukeutua todella lämpimästi, roiskuva vesi ja ilmavirtaus viilentävät. Me olimme hyvin tyytyväisiä käyttämäämme firmaan, valitsisimme ehdottomasti saman uudelleen.
Aivan uskomattomia kuvia, niin upean näköistä! En ole itse vielä päässyt miekkavalaita näkemään, toive olisi 🙂
Kiitos paljon Saila! Kuvausolosuhteetkin olivat mitä parhaimmat: upeat maisemat, kauniin punertava taivas ja lukuisat miekkavalaat. Sjkervøy on kyllä mainio paikka, mikäli lähivuosina päätät toteuttaa tätä haavettasi. Samalla voi käydä Lapissa talvipatikoimassa, hiihtämässä ja/tai laskettelemassa. Meille tämä talvinen reissu oli todella mieluisa.
Kiitos kun luit ja jätit kommenttia, se ilahduttaa.
Onpa teillä ollut varsinaista tulitusta koko reissu. Saitte kyllä täyden vastineen rahoille noilla reissuilla ja revontulet kaupan päälle. Kiitos vinkistä ajatellen ensi kesän matkaamme. Lieköhän noita valasnäytöksiä siihen aikaan tarjolla? Kiitos upeista kuvista!
Tämä oli huima kokemus. Vesterålenista tehtävillä retkillä voi nähdä kaskelotteja ja hyvällä tuurilla myös miekkavalaita. Skjervøyssa miekkavalaita ei ole kesäisin mahdollista nähdä, kun kulkevat silakkaparvien perässä.
Hieno juttu. Itsellä olisi lomaa kaksi viikkoa joulukuun alussa ja mietin kannattaako tuonne suunnata, ja missä yöpyä ja onko huonot kelit ajella
Jos valassafari kiinnostaa, niin Skjervøy on loistava kohde. Me tykkäsimme todella paljon. Tiet olivat hyvässä kunnossa, toki pääosin jouduimme ajamaan pimeässä, kun valoisaa aikaa on joulukuussa niin niukasti. Bookingista katsoimme majapaikan, valinnanvaraa Skjervøyssa ei ole paljoa.