Great Barrier Reef – Iso valliriutta oli meidän koko Australian matkamme yksi odotetuimmista osuuksista. Isolla valliriutalla elää lukuisia endeemisiä lajeja ja kaikkiaan siellä esiintyy peräti noin 2 000 kalalajia ja esimerkiksi 4 000 nilviäislajia. Jotta kalalajien määrän pystyisi jotenkin käsittämään, voi vertailun vuoksi todeta, että Suomessa on tavattu kaikkiaan 103 kalalajia. Kirjoitimme jo artikkelin Ison valliriutan nykytilasta, mutta tässä artikkelissa keskitytään siihen, millainen meidän retkemme Isolle valliriutalle oli.

Useimmat tyytyvät tekemään vain päiväretken, mutta me halusimme tutustua koralliriuttaan kunnolla, jonka vuoksi valitsimme kaksi yötä kestävän retken. Pidemmällä retkellä voi myös paremmin tutustua valliriutan paremmassa kunnossa oleviin ulkoisiin osiin, jonne päiväretkellä on liian pitkä matka.

Retken oli määrä lähteä Cairnsin satamasta. Meitä hakemaan tuli ajattelemaamme paljon suurempi alus, jonne tuli matkustajia arviolta pari sataa. Parista sadasta matkustajasta suurin osa oli kuitenkin vain päiväretkellä ja meitä, yli yön retkellä olevia oli kourallinen. Me, jotka olimme useamman päivän retkellä, siirryimme pian toiseen veneeseen, joka oli tietysti huomattavasti pienempi.

Olimme erittäin tyytyväisiä, että olimme ottaneet pidemmän retken. Meillä oli aina kaksi snorklaussessiota samassa paikassa, jonka jälkeen vaihdettiin paikkaa. Tämä oli hyvä, sillä paikat olivat tietysti näkymiltään erilaisia, jonka lisäksi eri kalalajit viihtyivät eri paikoissa. Jos jostain syystä ei olisi halunnut snorklata, mutta olisi kuitenkin halunnut nähdä merenalaista elämää, oli jokaisen snorklaussession aikaan mahdollista tutkia aluetta myös lasipohjaisen veneen kanssa. Eräs paikalla ollut pariskunta olikin sellainen, joka ei osannut uida, niin he hyödynsivät aina tätä mahdollisuutta. Itse olimme aina snorklaamassa, mutta pariskunnan mukaan venekyyti tarjosi upeat näkymät pinnan alle, joten Iso valliriutta saattaa olla upea kohde myös sellaiselle, joka ei välttämättä halua tai uskalla mennä veteen.

Kaikki käytännön asiat toimi retkellä mainiosti eikä meillä ainakaan ollut mitään valittamista. Yleensä suosimme privaretkiä, vaikka tämän kaltaisella retkellä on todennäköistä, että osallistujilla on samalaiset mielenkiinnonkohteet toistensa kanssa ja että osallistujat käyvät keskenään kiinnostavia keskusteluja. Ja kiinnostavia keskusteluja tosiaan pääsimme käymään muiden osallistujien kanssa paitsi aiemmin tehdyistä matkoista niin myös vakavammista aiheista kuten Ison valliriutan nykytilanteesta.

Kolmantena päivänä lähdimme takaisin kohti Cairnsia samalla aluksella, joka meidät oli Cairnsin satamasta hakenut. Systeemi oli siis varsin kätevä. Isompi alus kuljetti ihmiset ulommalle riutalle, jossa oli pienempi vene, jolla liikuttiin snorklaamassa paikasta toiseen. Retken keston pystyi määrittämään itse ja periaatteessa retkellä olisi voinut hyvin olla viikonkin.

Kokonaisuutena arvioiden retki täytti odotuksemme ja koimme oman retkemme myös sopivan pituiseksi. Olimme etukäteen ehkä odottaneet, että korallit olisivat Isolla valliriutalla olleet vielä värikkäämpiä, mutta riutan nykytilan huomioon ottaen maisemat pinnan alla olivat yllättävänkin vaikuttavia. Sanomattakin on selvää, että upeita kirkkaan värisiä kaloja näkyi lukemattomia.

Jos Ison valliriutan haluaa nähdä, kannattaa sinne matkustaa viimeistään nyt. Emme tiedä onko Isoa valliriuttaa käytännössä enää mahdollista pelastaa. Turismi alueelle ei myöskään ole yksiselitteisesti hyvä asia, sillä moni tulee vahingossakin katkoneeksi koralleja. Turisteilta peritään kuitenkin riuttavero, jonka tuotot käytetään riutan suojelemiseen. Lisäksi turistit tuovat Australialle muutenkin rahaa, joten voisi ainakin ajatella turistien suuren lukumäärän kannustavan Australiaa panostamaan Ison valliriutan suojeluun.