Viime vuosien aikana Pohjois-Norjassa sijaitseva Skjervøy (Kierua) on tullut kuuluisaksi yhtenä maailman parhaista paikoista valaiden katselemiseen. Skjervøy on pieni saaressa sijaitseva kunta Tromssan läänissä ja siellä asuu vajaat 3 000 asukasta. Se sijaitsee vuonojen ja Norjanmeren välillä. Talviaikaan kaupungin edustan vuonoissa viihtyvät miekkavalaat, jonka lisäksi alueella liikkuu lukuisia ryhävalaita.
Miekkavalas on älykäs saalistaja
Miekkavalaat ovat ilman muuta meidän yksiä suosikkieläimiämme. Miekkavalaat ovat mustavalkoisia – päältä mustia, alta valkoisia. Ne voivat olla jopa 10 tonnia painavia ja 10 metrin pituisia. Ne syövät monipuolisesti lähes kaikkia merieläimiä, kuten kaloja, kilpikonnia, lintuja, merikäärmeitä, ja mustekaloja. Huippupetoina niiden ei myöskään juuri tarvitse pelätä muita saalistajia.
Miekkavalaat kuuluvat delfiineihin, mutta ovat kuitenkin hurjia petoja. Niiden nimittäin tiedetään saalistavan edellä mainittujen lisäksi jopa valko- ja muita haita. Miekkavalaat ovat myös ainoita valaita, jotka ylipäätään saalistavat muita nisäkkäitä. Kaskelotti on kooltaan suurimpia petoeläimiä, mutta sekin voi joutua miekkavalaiden saaliiksi. Lisäksi miekkavalaat voivat saalistaa myös suuria hetulavalaita. Keskimäärin miekkavalaat syövät jopa yli 200 kiloa ravintoa päivässä.
Argentiinassa miekkavalaiden tiedetään myös saalistavan rannalle kerääntyneiden merileijonien ja muiden hylkeiden poikasia. Ne loikkaavat puolittain rannalle, tarttuvat saaliiseen hampaillaan ja kierähtävät tämän jälkeen takaisin mereen. Lisäksi näiden huippuälykkäiden petojen tiedetään käyttäneen kaloja syöttinä lokkien saalistamiseen.
Ihmisten kimppuun miekkavalaat eivät kuitenkaan yleensä käy, ja niiden seuraan järjestetään jopa snorklausretkiä. Sen sijaan miekkavalaat ovat tehneet paljon yhteistyötä ihmisten kanssa. Ne ovat avustaneet valanpyytäjiä saalistamaan valaita, ja palkkioksi ne ovat saaneet niille eniten maistuvat valaiden osat. Toisaalta miekkavalaita on myös metsästetty, kun niiden on ajateltu pyydystävän kaloja ja sen myötä pienentävän kalakantoja.
Miekkavalaita pidetään myös maailman nopeimpana petoeläimenä. Parhaimmillaan ne pystyvät uimaan jopa 50 km/h. Lisäksi ne pystyvät uimaan myös jopa 300 metrin syvyydessä.
Valasretkelle Norjaan
Vuonna 2021 joulukuussa tehty Skjervøyn valasmatka oli meidän ainoa ulkomaille kohdistunut matka koko vuonna. Meillä vuosi 2020 oli ulkomailla vietettyjen päivien määrässä mitattuna vielä lähes normaali, taisimme olla ulkomailla kuusi viikkoa. Vuosi 2021 sen sijaan oli meillä eriskummallinen matkailuvuosi koronan vuoksi.
Moni muu matkusti vuonna 2021 jo normaaliin tapaan negatiivisten testitulosten avulla, mutta me pidimme tilannetta liian epävarmana ja epävakaana, jonka vuoksi emme juuri matkustaneet. Norja oli vuoden loppupuolella ilmoittanut, että testejä ei tarvittaisi, jonka vuoksi me päätimme lähteä käymään Pohjois-Norjassa. Tämä ehti kuitenkin muuttua päivää ennen matkaamme ja rajaa ylittäessä meiltä otettiin koronatesti, jonka negatiivisuus oli maahan pääsemisen vaatimus. Negatiiviset testitulokset joka tapauksessa tuli ja pääsimme maahan.
Revontulien loistetta
Kovin kauaamme ehtineet Norjan puolella ajamaan, kunnes näimme retkemme ensimmäiset revontulet. Tässä kohtaa huomasimme, että kamerajalustamme kuulapää oli jäänyt kotiin, ja revontulikuvia tuli monesti otettua tukemalla kamera auton katolle.
Revontulia näimmekin joka päivä Norjassa olessamme.
Valasretkemme Skervøyssa
Seuraavana päivänä jo ennen aamun sarastusta suuntasimme jännittyneinä ja odottavaisina Skervøyn satamaan, josta valasretkemme oli määrä lähteä. Muiden turistien tapaan saimme puettavaksemme lämpimät haalarit, kypärämyssyn, hanskat, talvisaappaat ja silmien suojaksi laskettelulasit. Varusteet puettuamme siirryimme pieniin kumiveneisiin ja odottamamme retki vihdoin alkoi!
Ajelimme arviolta puoli tuntia alueelle, jossa miekkalvalaita arvioitiin olevan. Ihailimme rannikkoa reunustavia vuoria ja tähyilimme kylmään veteen. Ei mennyt montaa minuuttia, kun näimme ensimmäisen pitkän selkäevän. Ja tämän jälkeen näimme useita eri miekkavalasyksilöitä.
Oli upea kokemus nähdä vedestä pilkottavien selkäeväiden lähestyvän venettämme. Lukuisten miekkavalaiden lisäksi onnistuimme näkemään muutaman ryhävalaan.
Söimme päivälliseksi burgerit På Hjørnet AS -nimisessä kahvilassa ja kertasimme kokemaamme. Olimme etukäteen päättäneet tehdä kaksi valassafaria, koska mietimme, että ensimmäisenä päivänä saattaisi jäädä valaat näkemättä. Jo ensimmäinen päivämme kuitenkin oli todella onnistunut, mutta olimme todella tyytyväisiä, että pääsisimme kokemaan samanlaisen kokemuksen vielä seuraavana päivänä.
Illalla lähdimme vielä ihailemaan revontulien loistetta.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
22 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Upeat kuvat, etenkin artikkelin pääkuva! Aika kylmää kyytiä teillä… Oliko miten paljon muita rohkeita?
Kiitos Mari. Olihan se aika kylmää, kun veneellä mentiin aluksi ja lopuksi melko lujaa ja vesi roiskui päälle. Veneeseen mahtui 12 henkilöä ja kaksi täysinäistä venettä lähti. Me olimme ainoat suomalaiset tässä joukossa. Kertakaikkisen upea kokemus.
Olipas erittäin upeita kuvia! Olenkin hieman miettinyt, että jos lähtisi käymään (Pohjois-)Norjassa talven aikana autolla. Tässäpä sitä olisi hyvä kohde ainakin.
Vai että käyvät miekkavalaat poimimassa ravintoa ihan rannaltakin! Älykästä toimintaa kerrassaan. 😀
Kiitos paljon Anssi. Ehdottomasti kannattaa harkita Skervøyta, jos talviaikaan Pohjois-Norjaan lähdet. Alkukausi on hyvä ajankohta. Vaikka valoisa aika oli lyhyt, oli myös patikointi tällä reissulla mukavaa. Kaamosaika tarjosi upeasti värjäytyneen taivaan.
Miekkavalaat ovat hurjan älykkäitä! Kun joskus näimme videokuvaa tuosta Chilen rannikon saalistustavasta, olimme aivan ällistyneitä. Siinä on kuitenkin huomattava riski, että miekkavalas jäisi rantahiekkaan kiinni, eikä pääsisi enää aallon mukana takaisin mereen. Ja ovat ne myös aika petoja saalistamaan. Pohdin pitkään mahdollisuutta mennä uimaan miekkavalaiden kanssa, mutta kylmän veden lisäksi uiminen noiden petojan kanssa jännitti liikaa.
Revontulet ja valaat onkin aikamoinen yhdistelmä, mitä harva paikkakunta voi käyttää matkailuvalttina! Itse en ole muuten nähnyt kuin pari ryhävalasta sattumalta Etelä-Afrikassa, se oli huikea kokemus. Tuollainen valassafari olisi itselle kyllä unelmien täyttymys.
Skervøyn miekkavalassafari olisi sinulle Rami varmasti mahtava kokemus. Näimme tällä reissulla Norjan puolella ollessamme joka päivä revontulia ja ne olivat todella upeita. Suomen puolella emme paljoakaan revontulia onnistuneet näkemään, liekö vain tuurista ollut kyse.
Wau! Tossa olis ollut semmoinen minulle sopiva retki. Oltiin valassafarilla aikoinaan Meksikossa ja ei kyllä nähty kun muutama pyrstö koko retken aikana. Tuo, mukaan lukien upeat revontulet, olis ollut mulle suoranainen unelmien täyttymys. Upeita kuvia jälleen kerran teiltä!
Ohhoh, harmillista, kun ette nähneet enempää valashavaintoja Meksikon valassafarilla. Tosin valaiden sukeltaessa pyrstö on aina hieno päästä näkemään. Etenkin ryhävalaat usein sukeltavat niin, että näyttävät pyrstöään. Me teimme myös jokusen valassafarin Meksikossa ja näistä täytyykin kirjoittaa vielä blogin puolelle juttua.
Oi että, oon haaveillut valassafarista pienen ikuisuuden eikä tää postaus kyllä yhtään helpottanut ”kuumetta” 😀 upeita kuvia ja varmasti aivan mielettömän mahtava kokemus!
Kiitos Eveliina. Kokemus oli upea. Nämä Skjervøyn valassafarit olivat parhaimmat kokemamme. Kannattaa ottaa harkintaan, kun suunnittelet valassafarin toteuttamista.
Tulipa hyvää ja mielenkiintoista valastietoutta – ja takuu-upeita kuvia tietenkin. 🤩
Kiva kuulla Kati, että valastietoiskut kiinnosti. Oli upea päästä näkemään miekkavalaita.
Parissa paikassa olemme olleet valasretkillä, emme kyllä Norjassa, mutta näköjään sielläkin voi tällä saralla ”onnistua” 🙂
Minulle eniten on jäänyt mieleen Alaskassa näkemäni bubble feedingiksi kutsuttu ilmiö, jossa
useammat valaat yhdessä puhaltavat kuplia ympäröidäkseen ruokansa kuin verkkoon ja nousevat sitten yhdessä alhaalta pintaan avaamalla suunsa ja nielevät näin keräämänsä saaliin.
Oi, tuo bubble feeding olisi hieno päästä näkemään! Se olisi varmaan parempi nähdä isomman laivan kyydistä, jolloin tapahtumaa pääsisi katselemaan enemmän ylhäältä päin. Nyt Skjervøyssa olimme hyvin matalalla veden tasossa, jonka koin parempana valintana tähän valassafariin. Oli huima olla niin lähellä miekkavalaita.
Kylmän näköinen kokemus tosiaan, mutta varmasti upea! Hienoja kuvia! Miekkavalaat ovat meidänkin suosikkivalaita, mutta näkemään en ole sellaista koskaan vielä päässyt – on kai tullut liikuttua liian lämpimillä seuduilla.
Jännä, että teillä oli viime vuosi vähämatkainen ja meillä taas tämä vuosi – tarkemmin sanottuna emme ole tehneet yhtään matkaa Serbian ulkopuolelle! Kuumottavaa kyllä varmasti tuo, että PCR-testiä vaaditaan yllättäen, kun on ylittämässä rajaa…
Kiitos Ismo! Toivottavasti pääsette joskus näkemään miekkavalaita. Ne ovat melkoisia petoja.
Meillä taisi aiheuttaa enemmän stressiä aikataulut kuin PCR-testin tulos. Tai ainakin itse mietin aikatauluja. Matkalla Skjervøyhin oli nimittäin tietöitä ja loppumatkan tunnelista pääsi vain saattoauton perässä. Ehdimme juuri ja juuri tunnelista, ennen kuin saattoauto lopetti siltä päivältä urakoimisen.
Kuulostaa ikimuistoiselta reissulta. Valaat on jotenkin tosi sympaattisia olentoja 🙂
Erityisen hienoja kuvia olitte saaneet myös revintulista, vaikka jalustan kaikki osat ei sattunetkaan mukaan. Kyllä hätä aina keinot keksii!
Kiitos Cilla Maria. Harmittihan se, kun kuulapää oli unohtunut kotiin. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuvausreissulla näin on käynyt. Harvemmin sitä tulee jalustaa reissuihin otettua, enkä muistanut, että kuulapää oli piilokojureissujen vuoksi irrallaan itse jalustasta. Onneksi saatiin kuitenkin ihan kivoja kuvia.
Itse en tiedä, olisinko kestänyt pari tuntia kumiveneessä, mutta muuten retki houkuttelisi toden teolla. Eikä se ole hinnalla pilattu, ottaen huomioon, että varusteitakin pitää olla melkoisesti talon puolesta.
En juuri usko, että 2021 oli muullakkaan kovin täyteläinen matkailuvuosi. Itse ainakin olin vielä hyvin varovainen matkustamisesta.
Mikäli kumivenekyyti ei houkuttele, voi onneksi valita myös isomman veneen, jossa päästä myös lämmittelemään sisätiloihin. Kuminvenekyydissä kun ei pääse liikkumaan, sinne pitää pukeutua hyvin lämpimästi. Itse en ole kovin tottunut veneilemään, ja jännitin kuinka pomppuinen kyyti on. Hyvin sitä kuitenkin selvisi, ja menisin ehdottomasti vielä kolmannenkin kerran.
Tästä inspiroituneena varasimme matkan joulun välipäiviksi tuonne ja menemme kahdelle safarille, pienemmällä ja isommalla veneellä. Kiinnostaa onkohan siellä muuta tekemistä ko retkien lisäksi, talvipatikkareittiä tai muuta?
Mahtavaa, Laura! Innostuin jo heti itse teidän tulevista valassafareista. Tuolloin kaamosaikaan valoisa aika on hyvin lyhyt. Meidän venesafarit lähtivät heti päivän sarastaessa ja paluuaikaan alkoi jo olla hämärää. Luulen, että aika sama aikataulu kaikilla safareilla. Me nautimme pimeän tultua revontulten katselusta, niitä näkyi joka päivä.
Kuulisimme mielellämme, miten itse koit retket. Muistakaa pukeutua todella lämpimästä ja ota tarvittaessa kameraa varten jokin vedenpitävä pussukka suojaksi (pienvenekyytiä varten). Minua houkuttaisi myös miekkavalaiden kanssa uinti, jota siellä myös järjestetään. Jääkylmä vesi ei kuitenkaan Mikkoa houkutellut, ja halusin nämä safarit kokea yhdessä hänen kanssaan tavanomaisemmin veneestä käsin.