Costa Rican vuonna 1972 perustettu Manuel Antonion kansallispuisto oli ensimmäinen paikka, jossa Costa Ricassa kävimme. Aiemmin kirjoitimme matkamme myöhemmästä kohteesta Monteverden pilvimetsästä ja lisäksi siellä tehdystä yökävelystä. Kokemus Manuel Antoniosta oli hyvin erilainen.
Manuel Antonio – Costa Rican suosituin kansallispuisto
Manuel Antonion kansallispuiston sanotaan olevan Costa Rican vierailluin kansallispuisto. Luvut kävijämääristä vaihtelevat lähteittäin. Kansallispuisto itse raportoi vuodelta 2017 kävijöitä olleen peräti 465 000. Tällöin päivittäisiä vierailijoita sallittiin 3 000 henkilöä, eli yli 1 000 000 kävijää vuodessa. Sittemmin kävijämäärää ollaan rajoitettu 600 kävijään arkipäivisin ja 800 kävijään viikonloppuisin. Yleinen arvio tämän hetken vuotuisista kävijöistä tuntuu olevan noin 150 000 henkilöä.
Kansallispuisto sijaitsee Tyynenmeren rannikolla, linnuntietä noin 60 kilometriä pääkaupungista San Josésta etelään. Autolla matka on kuitenkin huomattavasti pidempi, 165 kilometriä ja kestää noin 3 tuntia. Suhteellisen läheinen sijainti pääkaupunkiin nähden onkin varmasti yksi syy, joka osaltaan selittää Manuel Antonion kansallispuiston suosiota.
Pieni ja ruuhkainen
Manuel Antonion kansallispuisto on (maa)pinta-alaltaan vain noin 20 neliökilometriä, eli samankokoinen kuin Suomen pieni Valkmusan kansallispuisto. Itse asiassa Manuel Antonion kansallispuisto on koko maan pienin. Maan pienin ja maan suosituin on yhdistelmänä sellainen, että väistämättä tarkoittaa myös ruuhkaisinta. Tähän siis kannattaa varautua, jos harkitsee käyntiä Manuel Antonion kansallispuistossa.
Manuel Antonion kansallispuisto – aukioloajat ja pääsymaksu
Manuel kansallispuisto on auki päivittäin kello 7-16, lukuun ottamatta tiistaita, jolloin kansallispuisto on suljettu. Pääsymaksu on 18 dollaria henkilöä kohden, eli vajaat 17 euroa. Opastetulla kierroksella puolestaan on hintaa 70 dollaria, eli 65 euroa henkilöä kohden, ja niiden kesto on pari tuntia. Opastettuihin kierroksiin sisältyy aina kansallispuiston pääsymaksu, joten sitä ei tarvitse erikseen maksaa.
On hyvä huomata, että omatoimista retkeä suunnittelevien on tärkeää ostaa liput todella hyvissä ajoin. Me yritimme ostaa omia lippuja viikkoa ennen, jolloin niitä ei enää ollut jäljellä. Niinpä vaihtoehtomme oli, että emme mene lainkaan tai maksamme todella hintavasta opastetusta retkestä – ja päädyimme jälkimmäiseen.
Manuel Antonion kansallispuisto – pysäköinti
Me olimme liikkeellä vuokra-autolla, mutta Manuel Antonioon on mahdollista päästä pääkaupungista myös bussilla (n. 4 h). Niin ikään järjestettyjä retkiä järjestetään. Jos omistaa ajokortin eikä ajaminen pelota, suosittelemme kuitenkin auton vuokraamista, vaikka se Costa Ricassa kallista onkin. Ylipäätään autolla liikkuminen Costa Ricassa on näppärin tapa liikkua.
Omalla autolla liikkeellä ollessa on kuitenkin huomattava, että kansallispuistoon johtava tie on täynnä ihmisiä, jotka myyvät omia palveluitaan ”oppaina” ja pysäköinti- tai sisäänpääsylippuja. Nämä pukeutuvat yleensä kuin viralliset työntekijät, ja heillä voi olla jopa tunnisteita, jotka osoittavat heidät puiston henkilökunnaksi. Nämä ovat kuitenkin huijareita, joilla ei ole mitään yhteyttä puistoon. He yrittävät myydä ylihinnoiteltuja lippuja, retkiä ja pysäköintiä kilometrien päässä sisäänkäynnistä. Nämä kannattaa ohittaa, pysäköintiä on tarjolla myös aivan sisäänkäynnin läheisyydessä.
Meidän kokemuksemme Manuel Antonion kansallispuistosta
Opastettu retki osoittautui lopulta hyväksi vaihtoehdoksi. Oppaan avulla näimme monia eläimiä, joita emme olisi itse havainneet.
Manuel Antonion kansallispuisto on erityisen kuuluisa laiskiaisistaan, ja siellä elääkin molemmat Costa Ricassa tavattavista laiskiaislajista: kolmivarvaslaiskiainen (brown-throated sloth) ja sierainlaiskiainen eli hoffmanninlaiskiainen (Hoffmann’s two-toed sloth). Näitä on äärettömän vaikeaa, lähes mahdotonta, nähdä ilman opasta. Me onnistuimmekin näkemään useita kolmivarvaslaiskiaisia.
Lisäksi näimme liskoja, lepakkoja ja lintuja, joita emme myöskään olisi nähneet ilman opasta.
Manuel Antonion kansallispuistossa voi usein nähdä myös apinoita. Siellä elää kolmea Costa Ricassa tavattavasta apinalajista: kapusiiniapinoita (white-faced capuchin), mölyapinoita (mantled howler monkey), saimireja (Central American squirrel monkey). Näistä useimmin Manuel Antoniossa nähtäviä ovat kapusiiniapinat ja mölyapinat. Neljättä Costa Ricassa tavattavaa apinalajia, hämähäkkiapinaa (Geoffroy’s spider monkey) ei Manuel Antonion kansallispuistossa tavata. Lisäksi Manuel Antoniossa sanotaan olevan mahdollisuus nähdä upea puna-ara (scarlet macaw). Me emme Manuel Antonion kansallispuistossa onnistuneet näkemään näistä kuin mölyapinan ja senkin hieman kauempaa. Onneksi myöhemmin matkalla meillä oli tuuria näiden kaikkien kanssa.
Opastettu kierros kesti tosiaan pari tuntia. Kuljimme karttaan merkityn keltaisin reitin, jonka jälkeen opas jätti ryhmämme kansallispuiston kuuluisimmalle rannalle (kartan numero 6). Tämän jälkeen oli mahdollista valita, lähteekö pois puistosta, jääkö rannalle, pistäytyykö syömässä rannan lähellä olevassa ravintolassa (kartassa numero 7) vai haluaako tutustua kansallispuistoon itsenäisesti. Me halusimme jatkaa puistoon tutustumista.
Sade yllättää
Valitettavasti Manuel Antonion kansallispuistossa ollessamme alkoi sataa ja ajoittain jopa kaatamalla. Tämä hieman latisti tunnelmaa, mutta päätimme kiertää tarjolla olleet reitit siitä huolimatta (muutama reitti oli suljettu). Toisaalta saimme tämän ansiosta kiertää puistoa hyvin rauhallisissa tunnelmissa.
Eläinten lisäksi Manuel Antonio on siinä mielessä mukava kansallispuisto edellä kerrotuista haasteista ja pienuudestaan huolimatta, että se on yllättävän monipuolinen. Sieltä löytyy niin sademetsää. mangrovekasvustoa ja todella kauniita (ja suosittuja) rantoja. Myös patikointireittejä on mukavasti tarjolla. Kansallispuistossa on myös yksi vesiputous, joka tosin ei kovin erityinen ole, ja jonne ei pääse uimaan.
Me emme väenpaljouden vuoksi olleet Manuel Antoniosta täysin innoissamme, vaikka sinällään kokemus positiivisen puolelle jäikin. Väenpaljouden lisäksi sade myös hieman haittasi meidän kokemusta. Jos väenpaljous ei haittaa, on Manuel Antonio mukava kohde, jossa voi ensin kävellä sademetsässä ja yrittää bongailla eläimiä, ja sen jälkeen rentoutua rannalla. Ennen muuta Manuel Antonio on helppo kohde, joka ei vaadi erityistä kuntoa tai kokemusta vastaavista ympäristöistä. Ehkä kannattaa pyrkiä ajoittamaan käynti kuitenkin arkipäivään, eikä ainakaan suurimpiin lomasesonkeihin, kuten me teimme.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
26 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Manuel Antonion kansallispuisto ei kuulunut ohjelmaamme Costa Ricassa vuosi sitten, joten olikin kiva päästä sinne kuvienne ja juttunne avulla. Oppaista on usein juuri se hyöty, että he tietävät missä erilaiset mielenkiintoiset kasvit elävät ja eläimet lymyilevät.
Costa Ricassa on todella paljon nähtävää ja kaikkea kiinnostavaa on vaikea matkaan mahduttaa. Meilläkin jäi monta mielenkiintoista kohdetta odottamaan seuraavaa vierailua. Vaikka meidän silmä on jo harjaantunut huomaamaan eläimiä luonnossa, on oppaista monesti paljon hyötyä.
Todella ärsyttävää tuollainen huijarien ”valtakunta” kansallispuiston läheisyydessä, mutta tämä taitaa olla yleinen ”vaiva” tuolla päin kuuluisien nähtävyyksien lähellä ja näistä on hyvä tietää etukäteen ettei mene ihan ”turistin koijjaamiseksi” tuo homma. Paikkojen ruuhkaisuus isojen asutuskeskusten alueella on ihan normi juttu – Suomessakaan en enää mene viikonloppuisin Nuuksioon tai Porkkalaan. Onneksi läheltä löytyy rauhallisia paikkoja ilman mitään kansallispuiston statusta, joissa laumat eivät vielä ole löytäneet. Ulkomailla kun tällaisen ”hidden gemin” onnistuisi vaan löytämään paikallisten vinkeillä.
On ikävää, että turisteja pyritään huijaamaan. Osasimme toki etukäteen jo arvella, että Manuel Antonio ei ole meidän suosikkikohteemme Costa Ricassa, mutta halusimme pistäytyä, kun reitin varrelle muutenkin osui. Costa Ricassa on jopa 30 kansallispuistoa ja osa varmasti niistäkin hyvinkin rauhallisia ja vaikuttavia. Me kävimme muun muassa Corcovadon kansallipuistossa ja se oli todella upea ja varsin rauhallinen.
Kiva, että opastettu kierros oli onnistunut 🙂
Itse hieman karsastan näitä opastettuja juttuja (varsinkin luontokohteissa, kun haluaisin olla ihan rauhassa), mutta onhan oppaista tosiaan se hyöty, että näkee ja kokee varmasti paljon enemmän kuin yksin vieraillessa 🙂
Etukäteen olimme ajatelleet, että emme ottaisi opasta Manuel Antonion kansallispuistoon. Olemme kuitenkin tyytyväisiä, että otimme. Paljon olisi vain jäänyt näkemättä eläinhavainnoista.
Oli kiva lukea omakohtaisesti koettu nähtävyys. Hyviä vinkkejä, jos sattuu tuonne päin maailmaa. Vähän tuota väkimäärää varon. Olimme juuri kaksi viikkoa Barcelonassa. Vaikkei ole turistiaika, jonotettavaa riitti nähtävyyksiin. Ja koska ei ole turistiaika, jotkut paikat olivat vielä kiinni tai kovin lyhyellä aukioloajalla. Manuel Antonion puistoon mekin kyllä tarvitsisimme oppaan, vaikka muutoin kyllä aika omatoimisesti liikummekin.
Juha
Meillekin opas oli parempi valinta Manuel Antonion kansallispuistoon. Ja opastetun kierroksen jälkeen sai kuitenkin jäädä kiertelemään reittejä omatoimisesti. Moni jäi rannalle ja sateen alettua viettämään aikaa ravintolaan.
Opastettu kierros oli varmasti ihan hyvä vaihtoehto, koska oppaiden avulla yleensä näkee kansallispuistoissa paljon enemmän eläimiä kuin omatoimisesti saisi bongattua, kuten teillekin kävi. Sade on kyllä aina vähän ikävä homma, mutta toisaalta se vähentää yleensä tehokkaasti väkeä. 🙂
Me muuten kävimme aikanaan Costa Ricassa Tortugueron kansallispuistossa ja siellä oli silloin ihanan rauhallista. Ajankohta saattoi vaikuttaa, mutta varmasti myös se, että Tortugueroon on jokseenkin vaivalloista mennä. Jo venematka itsessään oli elämys ja kävi ihan luontoretkestä, joten olen monesti miettinyt, että onneksi tuli lähdettyä sinne, vaikka matkajärjestelyt vähän vaativatkin säätöä.
Jep, oli tässä mielessä ehdottomasti parempi valita ottaa opastettu kierros. Ilman sitä puistokokemus olisi ollut huomattavasti ankeampi. Manuel Antonio kuitenkin on melko pieni ja suosionsa vuoksi siellä aina on muita ihmisiä jakamassa samoja polkuja.
Me kävimme myös Tortugueron kansallispuistossa. Oli todella kiva kokemus ja yhdyn Jenni mielipiteeseesi, oli sen matkavaivannäön arvoinen.
Mutta kävikö ilmi, kuka tämä Manuel Antonio oli/on? Pikaisella googlauksella ei ainakaan ex-presidentti, eli puisto ei ole Costa Rican UKK-puisto. Ei myöskään kokonsa puolesta, vaikka yllättävän monipuolisesti sisältöä onkin.
Laiskiainen olisi mahtava tavata luonnossa. Tähän mennessä olen tavannut sen vain eläintarhoissa ja täytettynä 🙁
Heh, en ollut Anssi ennen kysymystäsi kertaakaan ajatellut, että kuka Manuel Antonio onkaan. Googlaamalla selvisi, että Manuel Antonio olisi espanjalainen valloittaja, joka alueen ”löysi”. Joissain sivuilla luki, että hänet olisi haudattu kansallispuiston alueelle.
Laiskainen on mahtava nähdä, etenkin jos näkisi jotain muuta kuin vain karvaisen selkämyksen. Välillä ei meinaan mitään muuta näe, kuin karvapallon halaamassa puunrunkoa. Laiskiaisten kasvot ovat sympaattiset ja eri lajeilla erilaiset.
Huh, onpas opastetulla kierroksella hintaa, mutta kiva kuulla, että oli teidän mielestänne hintansa arvoinen. Mnäkin mieluummin kiertelisin itsekseni, mutta harvoin olen katunut, kun olen opastetulle kierrokselle osallstunut. Yleensä niistä saa aina paljon irti, kun itse ei jaksa kaikkia infotauluja ja -kylttejä lukea.
Opastettu kierros oli hintava. Ajattelemme kuitenkin matkoillamme, että lentomatkat, majoitukset ja mahdollinen autovuokra jo itsessään ovat sen verran hinnakkaita, että aktiviteetteihin kuluva summa on pieni osa matkan kokonaiskustannuksista. Tämän vuoksi emme halua alkaa säästämään aktiviteeteista. Tällä kertaa opas oli ehdottomasti parempi valinta, sillä muuton suuri osa eläinhavainnoista olisi jäänyt meiltä näkemättä.
Oon käynyt kaks kertaa Costa Ricassa, mutta tämä jäi molemmilta kerroilta väliin. Ekalla kerralla pääsin jopa suht lähelle, kun ajoin bussilla rannikkoa pitkin Panamasta San Joséen. Nyt toisella kerralla kyllä katsottiin tätäkin, mutta ei sitten jostain syystä lähdetty, vaan suunnattiin ennemmin Orosin laaksoon. Sieltä alkaisi Tapantin kansallispuisto, joka on osa Panamaan asti ulottuvaa luonnonsuojelualueiden rykelmää. Ehkä Costa Ricaan on palattava joskus vielä kolmannen kerran 🙂 Joskaan nuo huijarit ja väenpaljous ei kyllä hirveästi houkuttele.
Luinkin ennen matkaamme Cilla Maria sinun kirjoituksiasi Costa Ricasta. Olemme keskustelleet Mikon kanssa, että jos toteutamme pidemmän kiertomatkan Väli-Amerikkaan, palaamme mielellämme Costa Ricaan. Viihdyin maassa paljon ja olen innoissani maan runsaista luontokohteista.
Niin, tuo oppaan välillä isollakin summalla palkkaaminen on aina vähän kaksipiippuinen juttu. Ei oikein voi etukäteen tietää, mitä saa vastineeksi. Mutta varmasti tällä kertaa ainakin olitte tyytyväisiä siihen, että oppaan avulla näki sellaisia eläimiä, jotka olisivat muuten jääneet piiloon.
Kuvissa ei väen paljous näkynyt, mutta varmasti tosiaan latisti tunnelmaa paikan päällä.
Totta Raija, joskus etukäteen jännittää, millainen opas on tulossa. Meillä on ollut lähes aina todella kivat oppaat. Manuel Antoniossa oppaan avulla näimme paljon enemmän kuin omatoimisesti olisimme nähneet. Oppailla oli kaukoputket, jonka kautta näyttivät, missä katseltava eläin on. Ympäröivä metsä oli sen verran runsasta, että kasvillisuuden seasta oli vaikea erottaa paikallaan olevia lintuja ja hyönteisiä.
Kuvissa väenpaljous ei tosiaan näy. Minun ei tullut otettua kuvaa väkijoukosta tai kulkemastamme polusta opastetun kierroksen aikana. Nuo polkukuvat ovat otettu siinä vaiheessa, kun oli jo sateen uhkaa ja olimme lähteneet kahdestaan kiertämään kansallispuiston polkuja. Suurin osa porukasta joko jäi rannoille, ravintolaan tai poistui lyhyintä reittiä puistosta.
Nuo laiskiaiset ovat kyllä hyviä naamioitumaan puiden latvoihin! Me näimme niitä Panamassa ja Costa Ricassa muutamassa kohdassa, mutta lähes joka kerta jonkun piti kyllä osoittaa, että tuolla niitä ovat. Panamassa jollain veneretkellä jollain rannalla niitä oli matalammissa puissa siten, että kun veneellä niitä pääsi aika lähelle, niin turistikin kyllä erotti ne 🙂
Tuo on Pirkko totta! Laiskiaisia on välillä todella vaikea erottaa. Joudun usein pyytämään Mikkoa selittämään minulle, mistä minun pitäisi laiskiaista etsiä. Joitain kertoja olemme onnistuneet näkemään laiskiaisen puussa siten, että ei ei ole ollut tiheää oksistoa edessä ja se on mahtavaa.
Olipa onni onnettomuudessa, että liput oli myyty ja saitte rahalle vastineeksi oppaan ja paljon eläimiä joita ette olis muuten välttämättä osanneet bongata! 🙂
Tuo on Elina totta. Oli hyvä, että alkuperäisen suunnitelmamme vastaisesti menimme kansallispuistoon oppaan kanssa. Se oli parempi, näimme tällä tavalla paljon enemmän.
Onpa hienoja kuvia laiskiaisesta, kiehtova eläin 🙂 Hyvä vinkki, että opas kannattaa näiden bongaamiseen olla mukana! Täytyy se pitää mielessä, sillä haaveissa olisi myös päästä tutustumaan Costa Rican luontoon ja eläimiin joskus. Usein mietin eläinkohteissa, miten uskomattomasti taitava opas löytää eläimiä mahdottoman tuntuisessa ympäristössä 🙂
Laiskiaisia on todella hankala nähdä tiiviin kasvuston takaa. Oppaat ovat taitavia löytämään laiskiaisia ja erottamaan, minkä laiskiaslajin yksilö on kyseessä. Kiva kuulla Sarianne, että Costa Rica kiinnostaa. Se on upea luontomatkailumaa.
Varmasti mielenkiintoinen paikka kuten koko Costa Ricakin.
Costa Rica oli todella mielenkiintoinen. Upeita luontokohteita on maassa todella paljon.