Lensimme San Pedro de Atacamaan eteläisestä Chilestä ja Patagonian viimasta. San Pedro de Atacama on ilmastoltaan hyvin erilainen verrattuna Patagoniaan, sillä kaupungissa sataa hyvin harvoin ja lämpötila kohoaa kesäpäivisin toistuvasti 30 asteen tuntumaan. Talvellakin päivälämpötilat ovat 20 asteen paikkeilla. Toisaalta öisin, auringonlaskettua, lämpötila putoaa reilusti ja yöt ovat erittäin viileitä.
San Pedro de Atacama on varsin suosittu kaupunki turistien keskuudessa ja erilaista majoitusta tarjolla paljon. Meidän pääasiallisin syy matkustaa San Pedro de Atacamaan oli retki naapurimaan Bolivian puolella, Salar de Uyunin suola-aavikolla.
San Pedro de Atacamassakin olisi ollut monenlaista aktiviteettia tarjolla ja sieltä lähtee runsaasti retkiä lähiympäristöön. On tarjolla erilaisia laguuneja, kivi- ja hiekkamuodostelmia ja geysirkenttiä. Kuitenkin näitä kaikkia sisälsi myös Salar de Uyunin retkemme, joten emme kovinkaan kattavasti tutustuneet San Pedro de Atacaman retkitarjontaan.
San Pedro de Atacama – Valle de la Luna
Yhden retken San Pedro de Atacamassa kuitenkin teimme, sillä lähdimme katomaan Kuulaaksoa (Valle de la Luna). Kuulaakso sijaitsee aivan San Pedro de Atacaman läheisyydessä, vain 13 kilometrin päässä kaupungista. Kuulaakso on tunnettu sen erilaisista kivi- ja hiekkamuodostelmista, jotka paikoitellen näyttävät hieman samanlaisilta kuin kuun pinta. Alueella on myös erilaisia luolia. Me pääsimme retkemme aikana käymään yhdessä alueen luolassa. Kuljimme paikoin kapeaakin käytävää pitkin luolan läpi, jonka jälkeen kiipesimme kivimuodostelmien päälle ihailemaan maisemia.
Tämän jälkeen kävimme katsomassa kivimuodostelmaa Las Tres Marias, joka oppaan mukaan esittää kolmea rukoilevaa Mariaa. Sen jälkeen pääsimme kävelemään varsin korkealle dyynille ihastelemaan Kuulaakson karua hiekkakenttää.
Kuulaakso sijaitsee Atacaman autiomaassa, joka on yksi maailman kuivimmista, ellei kuivin paikka. Osassa paikoista ei ole satanut tippaakaan satoihin vuosiin. Ja kuivalta maasto kieltämättä kyllä tosiaan näyttikin.
Auringonlasku San Pedro de Atacaman autiomaassa
Retkemme lopuksi pääsimme vielä ihailemaan auringonlaskua näköalapaikalla. Muuten retkellä ei kovin paljoa oman ryhmämme ulkopuolisiin ihmisiin törmänneet ja eri järjestäjät vievät ilmeisesti ihmisiä Kuulaakson eri osiin ja / tai vierailevat kohteissa eri järjestyksessä. Auringonlaskua sen sijaan oli ihailemassa lukuisia ihmisiä, mutta löysimme kuitenkin sopivan paikan sen ihailuun.
Muita San Pedro de Atacaman nähtävyyksiä
Jos meillä ei olisi ollut Salar de Uyunin retkeä tiedossa, olisi meitä kiinnostanut ainakin El Tatio -geysirkentät, jotka ovat eteläisen pallonpuoliskon laajimmat geysirkentät ja koko maailman kolmanneksi suurimmat. Suuremmat ovat Yellowstone Yhdysvalloissa ja Dolina Geizerov Kamtšatkan niemimaalla Venäjällä, jonne tosin on erittäin hankala matkustaa.
Retket El Tatiolle lähtevät todella aikaisin aamulla, retkestä riippuen klo 04-05. Tämä johtuu siitä, että Geysirit ovat aktiivisimmillaan aamulla ja toisaalta auringonnousun aikaan alue on muutenkin kauneimmillaan.
Geysir-kentillä on aamulla myös äärettömän kylmä ja lämpötila on reilusti pakkasen puolella, joten lämpimästi on syytä pukeutua. Myös korkeus on varsin kunnioitettava, 4 300 metriä. Retkeä ei siksi kannata ottaa heti San Pedro de Atacamaan saapumisen jälkeen, vaan kannattaa totutella korkeuteen ennen sitä.
Toinen meitä kiinnostanut kohde olisi varmasti ollut retki Altiplanic Lagooneille ja Salar de Atacamaan. Altiplanic Lagoons sijaitsee Los Flamencos National Reserven sisäpuolella. Alueella olevat Laguna Miscanti ja Laguna Miñiques näyttävät kuvien perusteella todella kauniilta. Lisäksi alueella elää andienflamingoja (andean flamingo), chilenflamingoja (chilean flamingo). Nämäkin sijaitsevat korkealla, 4 200 metrissä, joten tämäkin saattaa vaatia muutaman päivän korkeuteen totuttelua.
San Pedro de Atacaman kaduilla
Retkemme jälkeen kävimme vielä kiertelemässä keskustan katuja ja löysimme osittain sattumalta Reijo Pasanen San Pedro de Atacaman pääkadulle perustaman Chelacabur-nimisen baarin. Aikoinaan MTV3:lta tulleen Antti Holma ja maastamuuttajat -ohjelman yksi jakso kertoi myös Reijo Pasasesta ja tämän kuppilasta, joten paikkaa oli mukava käydä katsomassa myös itse.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
30 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
No on tosiaan karut maisemat! Ja samalla hienot. On aina aika karsea ajatus, että ei sataisi vuosisatoihin pisaraakaan. Salar de Uyunin suola-aavikko on minulla haavekohteena. Korkeus on yksi juttu, joka siinä vähän aiheuttaa pään raapimista. Olen nimittäin kokemusten kautta huomannut, että mulla ei kroppa oikein kestä korkeita paikkoja. Rauhallinen totuttelu olisi siis kohdallani aivan välttämätöntä tai muuten kärvistelisin ihan hirveissä olotiloissa koko vierailun.
Valle de la Lunan maisemat olivat karuudessaan kauniit. Ja nuo luolavierailut ovat minusta aina niin kivoja. Opastetulla retkellä luolan läpi kulkeminen ei jännitä niinkään, mutta itsekseen Suomessa kun ollaan parissa luolassa käyty, on ollut paljon jännittyneempi olo.
Salar de Uyuni oli mahtava! Kannattaa ehdottomasti toteuttaa tuo haave. Ja kuten Jenni pohditkin, kannattaa sinun ihan rauhassa totutella korkeaan ilmanalaan. Jos meinaan olet nyt jo todennut, että et kunnolla kestä korkeita paikkoja. Sen lisäksi, että liian nopean nousun johdosta olosi olisi kamala, saattaisi se olla vaarallistakin. Mieluummin siis viettää muutaman ekstrapäivän totutellen korkeaan ilmanalaan. San Pedro de Atacama on paljon matalammalla kuin Salar de Uyuni, joten siellä oleskelu ei varmaankaan sinulle vielä riittäisi korkeuksiin totutteluun.
Mielenkiintoista varmaan törmätä suomalaisuuteen noinkin eksoottisessa paikassa. Myös tuo kuumaisema näyttää melkoiselta kuten muut luontokohteet. Voiko tosiaan olla niin, ettei jossain ole satanut sataan vuoteen?
Totta, olihan se erikoista löytää suomalaisen pitämä baari noinkin eksoottisessa kohteessa. Baarimikko tunnisti meidän puhuvan suomea, muistaakseni hän oli omistajan tytär.
Kuulaaksossa ei näkynyt kasvin kasvia. Onhan se pitkä aika ilman vettä, sata vuotta.
Hienoja maisemia ja näissä olisi joskus kiva myös käydä. Maininta korkeudesta oli hyvä – on syytä akklimatisoitua muutaman päivän ennen kuin lähtee pidemmälle/ylemmäs matkailemaan. Ovatko ne isot teleskoopit tuolta kuinka kaukana? Niissä kun olisi kiva käydä katsomassa hieman isompia kaukoputkia ja jos olisi vielä mahdollista päästä jossain kohtaa tekemään itse (pienemmillä kaukoputkilla) havaintoja tähtitaivaasta.
San Pedro de Atacamasta järjestettiin teleskooppiretkiä kaupungin kupeessa olevalle asemalle, esimerkiksi tällainen oli tarjolla: https://sanpedroatacama.com/en/excursion/astronomical-tour/. Ne kaikkein suurimmat teleskoopit taitavat olla kauempana, mutta ainakin jokin näytti olevan saavutettavista San Pedro de Atacamasta. Olisi varmasti kokemus päästä katselemaan avaruuteen kunnollisten kaukoputkien kautta!
Hyvä huomio Jani, korkeus on hyvä huomioida matkasuunnitelmaa tehdessä. Vuoristotaudin oireet eivät ole kivoja ja pahimmillaan tauti on hengenvaarallinen. San Pedro de Atacamassa ja Valle de la Lunan retkellä meillä ei ollut mitään vuoristotaudin oireita, sen verran matalalla vielä oleiltiin.
Huh, onpa sellaisia kuvia, että itseäni suorastaan pelottaisi liikkua tuolla. Kait mut on säikytelty leffoilla, jossa ollaan autiomaan armoilla ja kärsitään jäätävästä janosta. En siis itse ihan noissa maisemissa vaeltelisi tuntematta oloani epämiellyttäväksi, mutta auringonlaskukuvat oli komeita.
Opastetulla retkellä on turvallisempi olo, kuin yksinään liikkuessa. Joten rohkaisisin lähtemään opastetulle retkelle vastaaviin maisemiin, jos mahdollisuus tulee vastaan. En näe tällaista retkeä mitenkään vaarallisena. Omatoimisesti tuollaisessa paikassa olisikin jännittävämpi liikkua. Itseä jo jännittäisi autolla ajo hiekkakentällä, siitä kun ei ole kokemusta. Ei kyllä huvittaisi jäädä jumiin pehmeään hiekkaan…
Hienon näköinen paikka. Kyllä tuolla kelpaisi vaellella.
Olihan tuo hieno kokemus. Me emme ole aiemmin vastaavanlaisessa maastossa oleskelleet.
4300m on HUH!!!! Oliko yhtään heikotusta? Mulla korkein paikka on varmaan Quiton 2850 metriä enkä sielläkään pystynyt juoksemaan:) Noi kuvat on aivan mielettömiä. Oma suosikkini on postauksen ihan ensimmäinen. Se on taideteos! Kyllähän tuonne on itsekin päästävä jonain päivänä, eli listalle menee. Minkä yhtiön kautta otitte retken ja ostatteko retket aina etukäteen vai fiiliksen mukaan paikan päällä?
Kiitos Hannele. Kuulaaksossa oli kiva kuvata, se oli niin erikoinen maastoltaan. Valle de la Luna ei ollut lainkaan noin korkealla kuin mitä esim. 4300m korkeudella oleva El Tation geysirkenttä. San Pedro de Atacamassa tai Valle de la Lunassa meillä ei ollut mitään vuoristotaudin oireita.
Matkoille varaamme yleensä retket etukäteen. Emme halua käyttää reissussa aikaa retkien varaamiseen ja vertailuun, vaan haluamme matkalla nauttia lomailusta. San Pedro de Atacamassa tosin on paljon eri retkenjärjestäjiä ja sieltä voi hyvinkin vasta paikan päältä varata retken lähiympäristöön. Tämä retki oli Turismo el Relincho -nimisen firman kautta.
Kuulaakso on kyllä nimensä veroinen paikka, ihan kuin jostain avaruusleffoista. Onkohan tuolla sellaisia voitu kuvatakin?
Totta, Ahti, Kuulaakson maisemat ovat aivan kuin jostain elokuvasta. Emme muista nähneemme mainoksia, että jotain elokuvaa olisi siellä kuvattu. Maisemat kyllä olivat niin upeat, että ei ihme, vaikka jokin kuuhun tai Marsiin sijoittuva elokuva olisi tuolla kuvattukin.
Karun kaunista, todellakin, ja mikä upea auringonlasku! Kiva lukea Chilen kohteista, joista hieman harvemmin tulee reissukertomuksia vastaan. Joskus vielä mekin seikkaillaan tuolla päin – tarkoitus oli käydä sekä San Pedro de Atacamassa että Uyunin suola-aavikoilla jo vuosia sitten Peru-Bolivia-Chile -reissulla, mutta silloin loppui aika kesken ja Chilestä mahtui mukaan vain ihan pohjoisosat ja Uyunikin jäi seuraavaan kertaan.
Jee, kiva Anne kuulla, että tykkäät Chilen reissukertomuksistamme. Ja ihan mahtavaa, että aiotte mennä uudelleen Chileen ja käydä San Pedro de Atacamassa ja Salar de Uyunissa. Upeita paikkoja. Salar de Uyuni on yksi upeimpia, jossa olen ollut. Ei mikään ihme, jos aika loppuu kesken. Etelä-Amerikassa on niin paljon kiinnostavia matkakohteita, että kaikissa ei mitenkään ehdi käymään.
Ei ihme, että paikan nimi on Kuulaakso, voin hyvin kuvitella maisemien vastaavan Kuun pintaa ainakin elokuvien perusteella. Varmasti mukava retki ja nuo auringonlaskut ovat upeta!
Niinpä, Valle de la Luna on varsin sopiva nimi paikalle. Tämä retki oli mukava. On niin helppo vaan mennä valmiille retkelle, ja kivasti päästiin näkemään erilaisia alueita Kuulaaksossa. Auringonlaskun katselu oli kiva loppuhuipennus retkelle.
Huhhei – niin karua ja kaunista yhtäaikaa! Jotenkin todella ristiriitaista 😀 Mutta kyllä tuolla(kin) mielellään vierailisi.
Saanko udella, mistä keksitte/miten valitsette matkakohteenne? 🙂 Oletteko enemmän maabongareita vai laitatteko uudet kohteet edelle?
Tuo on Eveliina totta, karu ja kauneus yhdistyy näissä maisemissa.
Totta kai saa Eveliina udella, kiinnostava kysymys. Meille reissussa tärkeää on elämykset. Ja luontoelämykset ovat meidän yhteinen intohimo. Mikkohan suunnittelee nykyään meidän reissumme. Hän suunnittelee niin upeita matkoja minun kiinnostukseni huomioiden, en pystyisi itse vastaavaan! Matkaamme mielellämme uudelleen samaan maahan, esimerkiksi useammassa Afrikan maassa olemme käyneet kahdesti, kun olemme halunneet käydä uusissa safarikohteissa. Luonto-ohjelmat ovat hyviä vinkkipankkeja. Maabongareita emme siis ole, emme ole edes laskeneet tähän asti käytyjä maita.
Tuonne kun joskus pääsis! Olen heikkona aavikkomaisemiin: pelkistettyä, puutonta ja ah, niin karun kaunista. Chile on muutenkin vielä korkkaamatta, vaikka on keikkunut haaveissa jo monta vuotta. Ikävän kaukana vain.
Chile on kaukana, mutta onneksi pitkän matkanteon ankeus unohtuu nopeasti upeissa maisemissa. Toivottavasti Maarit haaveesi Chileen matkustamisesta toteutuu! Ja olen kanssasi samaa mieltä, tällaiset karut aavikkomaisemat ovat kiehtovia.
Upea kohde!!!
Jäin miettimään, että ihan Teneriffan Teidelle kiivetessä 2/6 meidän perheessä kärsi päänsärystä (ja ei muuten kärsitä moisesta). Itsellä ei ollut mitään, niin alkuun vähättelin, kun en meinannut ymmärtää asiaa
Olette Mari onnekkaita, jos ette normaalisti kärsi päänsärystä! Minulla oli Machu Picchulla lievää päänsärkyä, mutta poden usein muutenkin päänsärkyä. Ja tämän jälkeen jopa korkeammalla oleskellessa olen ollut oireeton.
Nää teijän kuvat on kyllä todella huikeita jälleen kerran!
Tuo Kuulaakso oli todellakin nimensä veroinen, näytti kun olisitte todellakin olleet jossain muualla kuin maassa!!
Kivimuodostelmat ja dyynit olivat todella vaikuttavia!!
Varmasti tuo auringonlasku tuolla kruunasi päivän, itsekkin olisin varmasti jäänyt odottamaan sitä.
Todella mahtavia kuvia!
Eikä ollut tunkua! Näytti enemmänkin sille että koko autiomaa oli teidän!!!
Opastetut retket on kyllä kivoja tämmösillä paikoilla varmasti, itse tuli mieleen joku auton rikkoontuminen ja kärtsääntyminen eksyksissä..
Voi kiitos Mimmu! Kuulaakso oli mielenkiintoinen nähdä, ja oli kiva päästä kulkemaan luolan läpi. Omatoimisesti olisi ollut turhan jännittävä kulkea tuolla, tämä oli helppo ja mukava valinta. Minä jään usein vahingossa muusta ryhmästä jälkeen, kun jään ottamaan kuvia. Ja olihan tuolla autiomaassa tilaa porukan hajaantua.
Tämmöisissä paikoissa ryhmä ja se paikallinen tietäjä on kyllä hyvä olla mukana!!
Tosin tykkään ite aina kun mahdollista mennä omin päin, voi pysähdellä tarkemmin tietyissä kohdissa ja ottaa kuvia…
Joo, paljon rennompi olo mennä tällaisessa paikassa ryhmän mukana. Ei tarvitse murehtia, osaako enää takaisin autolle… Mekin tykätään mennä mahdollisuuksien mukaan omatoimisesti kohteisiin, mutta Kuulaaksossa opastettu retki oli parempi ratkaisu.
Upeita maisemia. Tulee vähän mieleen Kuolemanlaakson maisemat täällä Yhdysvalloissa tai ehkä Mojaven aavikko. Hauska tuo, että löysitte tuonne suomalaiseen baarin. Muistan katsoneeni tuon kyseisen jakson Suomen telkusta. Se oli ihan hauska ohjelma.
Oi, Death Valley ja Mojaven aavikko olisi kiintoisa nähdä! Yhdysvalloissa on paljon meitä kiinnostavia luontokohteita, voisimme käyttää kuukausia pelkästään niiden kiertämiseen.
Totta Paula, oli kiva, että löysimme tämän baarin. Ja paikka vaikutti hyvin suositulta, meidän siellä ollessamme se oli aivan täynnä.