Halusimme tehdä Galapagossaarilla vielä yhden snorklaukseen painottuvan päiväretken. Me olimme toivoneet näkevämme Galapagossaarilla galapagosinpingviinejä, joka on maailman pohjoisin pingviinilaji ja ainoa, joka joskus liikkuu pohjoisella pallonpuoliskolla asti. Usein niitä on mahdollisuus nähdä Isabela-saarella, mutta meillä ei galapagosinpingviinien osalta ollut tuuria.
Isabela-saaren lisäksi Bartolomé-saaren sanotaan olevan hyvä paikka nähdä galapagosinpingviinejä, jonka vuoksi olimme jo lähellä varata sinne suuntautuvan retken. Eräs retkenjärjestäjä kuitenkin totesi, että Bartolomé-saarellakaan todennäköisesti ei pingviinejä näkyisi, sillä merivesi oli hieman tavallista lämpimämpää. Tämän vuoksi pingviinit ovat läheteneet kauemmas merelle.
Kun kerroimme snorklauksen olevan suurin mielenkiinnon kohteemme, suositteli mies meille retkeä Daphne- ja Pinzón-saarten läheisyyteen. Mies kehui siellä olevan Galapagossaarten hienoimmat snorkauspaikat. Päätimme tarttua hänen tarjoukseensa ja varasimme seuraavalle päivälle retken Daphne- ja Pinzón-saarten läheisyyteen.
Ensimmäinen snorkauspaikkamme oli Daphne-saaren läheisyydessä. Snorklaus oli varsin hankalaa, sillä paikka ei ollut kovin suojainen, jonka johdosta paikalla oli varsin aallokkoista. Lisäksi pinnan alla vesi oli varsin sameaa, jonka vuoksi kuvien ottaminen oli vaikeaa. Näimme kuitenkin pinnan alla lukuisia ihmisille vaarattomia haita. Ilmeisesti pinnan alla elelee myös vaarallisempia lajeja, kuten tiikerihaita, jonka johdosta meidän noin 10 snorklaajan tuli pysyä tiiviinä ryhmänä.
Pinzón-saaren läheisyydässä vesi oli kirkkaampaa ja snorklauskokemus tämän myötä huomattavasti miellyttävämpi. Myös aaltoja oli vähemmän ja snorklaus oli sen vuoksi helpompaa. Myös Pinzón-saaren edustalla oli meren pohjassa useita haita. Hait olivat hyvin lähellä, muutamien metrien etäisyydellä meistä. Ne siirtyivät laiskasti paikasta toiseen, eivätkä olleet lainkaan kiinnostuineita yläpuolella pyörivistä snorklaajista.
Pääsimme Pinzón-saaren edustalla myös seuraamaan pitkänkin aikaa paikasta toiseen siirtyvää ja ruokailevaa liemikilpikonnaa. Myös merileguaani uiskenteli ohitsemme, tällä kertaa ei sentään meinannut törmätä kumpaankaan meistä.
Yllätykseksemme haita ihaillessamme paikalle uiskenteli myös muutama merileijona. Merileijonat olivat jälleen kerran ilmeisen kiinnostuneita meistä snorklaajista ja tulivat melko lähellekin katsomaan meitä, tehden välillä voltteja vedessä.
Snorklauksen jälkeen takaisin Santa Cruziin ajaessamme tuli vastaan sinijalkasuulia. Lintu tuntui olevan Galapagossaarten tunnuslintu, sillä kaupoissa oli myynnissä lukuisia erilaisia paitoja, joissa koristi kuva sinijalkasuulista ja eri tavoilla sisällytettynä linnun englannin kielinen nimi, ”blue-footed boobies”.
22 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Millä otettu kuvat veden alta?
Nämä kuvat on otettu Canonin vedenkestävällä PowerShot D30 -kameralla. Matkan jälkeen vaihdoimme vedenalaiskameraa, sillä halusin mahdollisuuden kuvata raakakuvia ja harkinnan jälkeen päädyimme Olympuksen Tough TG-6:een.
Jälleen haukon henkeä. Upeita kohtaamisia. Hyvä, kun vaihdoitte suunnitelmaa. Joskus paikalliset kertoo oikeasti hyviä vinkkejä, vaikka joskus vaan kaverin firmaa suositellaan..
Voi kiitos Mari! Tämä oli kyllä upea reissu, onneksi vaihdoimme suunnitelmaa. Tosin on jäänyt mietityttämään nuo galapagosinpingviinit, joten saa nähdä palaammeko joskus Galapagossaarille.
Kannattipa tulla lukemaan jo pelkästään kuvien takia, vaikka aihe sinänsä oli minulle hyvin vieras. Sekä Galapagossaaret että snorklaus. Mielenkiintoista! Aila
Kiitos Aila sanoistasi! Mukava kun kävit lukemassa ja kommentoimassa.
Ihania kuvia! Nyt tuli ihan ikävä snorklaamaan jonnekin lämpimiin vesiin. Melkoisesti nähtävää siellä veden allakin on. Aika hauskoja nuo merileijonat kun tulevat tuolla tavalla tervehtimään. Itse aina säikähdän kaikkea uutta veden alla… olisin varmaan saanut sätkyn kun tuo lisko tuli lähelle.. ha ha. Havaijillakin melkein sain sydärin kun ankerias lähti uimaan vierestä kun luulin, että on joku käärme. Sitten vasta myöhemmin muistin, ettei Havaijilla ole käärmeitä.
Harmi ettei pingviinit näyttäytyneet teille.
Voi kiitos Paula, ihana kuulla, että pidit valokuvista. Veden pinnan alla on kyllä aivan oma maailmansa! Häkellyttävää, mitä kaikkea voikaan jo ihan vain snorklaamalla nähdä.
Ehkä on vain hyvä hieman säikkyä uusia otuksia, joita snorklatessa kohtaa. Kun osa kuitenkin on myrkyllisiä tai muuten vaarallisia, niin hyvä olla myös varuillaan.
Pingviinit eivät tällä kertaa näyttäytyneet meille, mutta upea reissu oli siitä huolimatta. Toivottavasti niin sinä kuin mekin pääsemme taas pian lämpimään snorklaamaan.
Rakastan snorklaamista! Teillä on ollu kyllä vaikka ja mitä ihmeellistä katsottavaa! Tosi upeeta, mutta enpä tiedä olisinko uskaltanut haiden lähellä uida! Kreikassa juuri snorklasin ja näin sinisiä pikkukaloja, pitkiä ja kapeita miekkakaloja, meritähtiä, merisiilejä, jonkun myrkyllisen madon ja pikkukalojen parvia. Sain hotellista lainata kummallisen näköistä snorkkelia, missä muovinen pleksi peittää kasvot kokonaan. Se oli tosi hyvä, sillä näki paremmin kuin tavallisella.
Ihanaa Anna kuulla, että sinäkin rakastat snorklaamista! Kuulostaa siltä, että näit paljon Kreikassa snorklatessasi, mahtavaa. Olenkin nähnyt noita koko naaman peittäviä maskeja. Olen käsittänyt, että ne ovat lisänneet suosiotaan. Voisin hyvinkin itsekin kokeilla sellaista.
Huh, miten paljon teillä on ollut kavereita siellä veden alla! Mielettömän hienoja kuvia jälleen ja vähän kyllä kuumottavia nuo hait. Kivaa, että saitte ”esityksen” merileijonilta, ihan parasta tuollainen eläinten ihailu heidän omassa ympäristössään.
Päästiin kyllä näkemään todella paljon näillä snorklausretkillä, ihan huippua. Eläinten näkeminen omassa ympäristössään on kyllä parasta.
Upeita kuvia ja mitkä värit! En ole koskaan snorklannut, joten aika vieras alue itselle mutta mukava tutustua siihenkin maailmaan näin blogin kautta.
Voi kiitos! Rohkaisen kokeilemaan snorklausta, sitä kautta avautuu ihan oma maailmansa. Ja alkuun voi halutessaan käyttää kellukkeita, jolloin voi vain nauttia vedenalaisista näkymistä eikä tarvitse miettiä uimista.
Snorklaamaan emme Galapagoksella päätyneet, mutta uiskentelemaan merileijonien kanssa jossain lahdessa kyllä. Kansainvälisessä porukassa huvitti miten ihmiset halusivat pukeutua märkäpukuihin, vaikka veden lämpötila oli tyyliin Suomen kesä. Merileijonat eivät meressäkään Galapagos-saarten tapaan ihmisistä välittäneet – jos et halunnut törmätä niihin, niin väistät!
Ihan mahtavaa kuulla Pirkko, että sinäkin olet päässyt uiskentelemaan merileijonien kanssa!
Itse asiassa me pidämme snorklatessamme melko usein ns. stinger suitea eli ikään kuin kokovartalouimapukua, joka varsin ohutta materiaalia. Ehkä ryhmässänne olevat käyttivät vastaavia, eivät märkäpukuja? Stinger suit suojaa paitsi UV-säteilyltä, myös meduusojen poltoilta, hankaukselta jne ja sopii siis lämpimiin vesiin ohuen kankaansa ansiosta. Australian snorklausretkillä retkenjärjestät hyvin vahvasti suosittelivat käytettäväksi stinger suitea, eivätkä olleet kovin kiinnostuneita aasialaisesta turistista, joka ei pukua suostunut käyttämään ja myöhemmin tuli valittelemaan meduusan polttoa. Olen kokenut stinger suitin erittäin mukavaksi ja sen suojaava vaikutus on minulle tärkeä. Ostimme omat pukumme vasta Galapagossaarten reissun jälkeen ja Galapagossaarilla tosiaan ei näitä pukuja snorklausretkillä tarjottu.
Galapagos on kyllä yksi parhaimpia luontokohteita mitä tiedän! Ja tuo merenalainen maailma ihan huikea, jopa snorklatessa pääsee näkemään niin paljon!
Samaa mieltä Anna-Katri, Galapagossaaret ovat upea kohde luontomatkalle! Muistaakseni sinäkin teit retkiä saarilta käsin, ja se on kyllä hyvä vaihtoehto risteilyille.
Snorklatessa tosiaan pääsee näkemään todella paljon! Toistaiseksi emme ole malttaneet opetella sukeltamista, kun aina reissuilla on kova hinku päästä snorklaamaan. Snorklaaminen on kyllä tuonut aivan uuden ulottuvuuden matkoihin, kun pääsee tutustumaan myös vedenalaiseen maailmaan.
Aina oppii lisää, en tiennytkään, että Galapagossaarilla on myös pingviinejä. Näytti kyllä muuten snorklausretkellä ollut paljon nähtävää eli näin talven kolkuttaessa ytimiin korona-aikaan, moinen tuntuu jo aivan ylitsepääsemättömältä luksukselta. Upea reissu ollut teille tuonne ainutlaatuiseen saaristoon!
Sanopas Rami muuta! Koronalukujen noustessa ja päivien viiletessä ja pimetessä tuntuu epäuskoiselta katsoa omia matkakuviaan Galapagossaarilta. Eilen viimeksi sanoin Mikolle, että tuntuu uskomattomalta, mitä kaikkea pääsimmekään matkalla näkemään.
Ja kyllähän koronatilanne ja sen myötä matkailu tulee vielä helpottamaan. Omalla kohdallani koen tämän oivana hetkenä miettiä, millaisiin matkoihin haluan seuraavaksi panostaa.
Jälleen kerran upeita kuvia. Tuo on ihan kuin jossain vedenalaisessa näyttelyssä, missä kaikki lajit tulee tervehtimään yhdellä kertaa 😀 Etenkin kilpikonnien kanssa olis ollut hauska uiskennella. Osa noista kaloista taas näytti vähän pelottavilta 😀
Heh, totta Cilla Maria! Ja välillä on tuntunut, kuin olisi keskellä luontodokumenttia. Nykyään onkin ihan erilaista katsella Avaraa luontoa, kun on itse päässyt näkemään niin paljon.