Matka Las Tintoterasin -saarelle oli Isabela-saaren vierailumme kohokohta. Seuraavana päivänä oli vuorossa paluu Santa Cruz -saarelle. Paluumatka Santa Cruz -saarelle oli vähintään yhtä pomppuinen kuin menomatka Isabela-saarelle.
Santa Cruz -saarelta meidän oli tarkoitus tehdä päiväretki Santa Fen saarelle. Santa Fe on 24 neliökilometrin suuruinen saari Santa Cruzin kaakkoispuolella. Saari on tunnettu paitsi leguaaneistaan myös erinomaisista sukelluskohteista.
Meidän retkemme kohdistui nimenomaan vedenalaisen maailman tutkimiseen. Ensin pysähdyimme rannalle, joka oli kilpikonnien pesimäpaikka. Kilpikonnia ei tietenkään saanut häiritä eikä pesintäpaikkojen lähelle saanut mennä.
Rantapysähdyksen jälkeen oli vuorossa retkemme tärkein osuus, snorklaus. Pääsimme muutamassa eri paikassa veteen. Ensimmäisessä paikassa näimme lukuisia kaloja ja veneestä näimme myös parven rauskuja, joista osa esitti varsin näyttäviä hyppyjä.
Santa Fe on kuuluisa siitä, että saaren edustalla on erityisen paljon merileijonia. Seuraavassa snorklauspaikassa näimmekin lukuisia leikkisiä merileijonia, joiden puuhia oli hienoa päästä seuraamaan. Meitä oltiin varoitettu menemästä liian lähelle, sillä lauman alfauros saattaa tällaisessa tapauksessa käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti ja äkkipikaisesti.
Merileijonanuorukaiset olivat kuitenkin kiinnostuneita snorklaajista ja tulivat lähellemme esittelemään uimataitojaan. Välillä saimmekin peruutella vedessä, jotta sopiva välimatka säilytettiin.
Retken lopuksi pääsimme vielä kokeilemaan syvänmerenkalastusta. Kalaonni ei tällä kertaa suosinut, mutta syvänmerenkalastus oli kuitenkin todella mielenkiintoinen kokemus.
18 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Kivoja kuvia. Hienoja kohteita tuollaiset, joissa pääsee katselemaan eläimiä omassa ympäristössään.
Voi kiitos Siiri! Olen aivan samaa mieltä kanssasi. On kyllä upeaa päästä näkemään eläimiä luonnossa vapaana, näitä hetkiä todella arvostaa. Galapagossaarilla pääsi kyllä helposti näkemään merileijonia ja leguaaneja, läheltäkin. Myös Afrikan safarit ovat olleet myös häkellyttäviä, sillä villieläimiä on näkynyt todella runsaasti.
Hurjan isoja rapuja. Meille jäi ikimuistoinen kokemus Martiniquelta, kun olimme vaeltamassa ja metsikössä oli kova suhina – syynä oli sadat pikkupikkuravut
No huh, on ollut varmasti upea kokemus nähdä satojen pikkurapujen liikehdintä! Teillä olikin Mari hieman erilainen vaellus Karibialla.
On teillä siellä ollut herkkua tarjolla, kiva kun saa lukea ja nähdä kuvia!
Ihana kuulla, että olet viihtynyt Galapagos-postaustemme parissa!
Kivoja omalla tavallaan nuo leguaanitkin ja niiden tapa ruokailla – juodaan reippaasti vettä ja syljetään sitten suolainen vesi pois ja pidetään veden mukana tullut ravinto. Tosin satunnaisen turistin on sitten pyrittävä pysymään poissa tieltä kuin suolavesi lentää 🙂
Me ei nähtykään merileguaanien ruokailua, pääsitkö sinä Pirkko näkemään? Olisi ollut hienoa nähdä (turvallisen välimatkan päästä) tuo erikoinen syömistapa. Tämä on osa luonnon eläinkohtaamisten hienoutta: ikinä ei voi tietää, mitä tulee näkemään ja jokainen hetki on ainutlaatuinen.
Vau mikä kokemus tuo merileijonien kanssa uiskentelu! Voisin kyllä joo kuvitella, että ne ovat kuitenkin myös sille päälle sattuessa varsin agressiivisia eli pieni hajurako olisi hyvä juttu. Kivoja kuvia saitte myös veden alta! Vitsi kun pääsisi snorklaamaan tai sukeltamaan taas.
Voi kiitos Sonja sanoistasi! Ja olisi kyllä ihanaa päästä jälleen snorklaamaan. Vedenalainen maailma on kiehtova. Merileijonat olivat kiinnostavaa seuraa vedessä, sen verran uteliaita ja esiintymisintoisia olivat.
Upealta kokemukselta näyttää ja kuulostaa! Mahtavaa lukea juttuja Galapagossaarilta, joskus tulevaisuudessa ehdottomasti päästävä kokemaan noi saaret myös itse 🙂
Kiitos Miia kommentistasi! Galapagossaarten reissu oli kyllä upeita kokemuksia täynnä. Toivottavasti sinäkin pääset vierailemaan Galapagossaarilla lähitulevaisuudessa.
Vau, uskomattomalta vaikuttaa uida noin lähellä merileijonia. Varmasti mahtava kokemus. Nuo rapukuvat ovat mielestäni erityisen hienoja ?
Voi kiitos Reeta, ihana kuulla, että tykkäät rapukuvista. Oli hauska taltioida aaltojen kuohujen keskellä olevia rapuja. Merileijonien lähellä uiminen oli kyllä vaikuttava kokemus. On aivan erilaista nähdä merileijonia maalla kuin sulavasti voltteja uiden vedessä.
Millä te yleensä kuvaatte noita vedenalaisia kuvia?
Nämä kuvat on otettu Canonin vedenkestävällä PowerShot D30 -kameralla. Matkan jälkeen vaihdoimme vedenalaiskameraa, sillä halusin mahdollisuuden kuvata raakakuvia. Päädyimme lopulta Olympus Tough TG-6:een, ja olen ollut kameraan tyytyväinen. Harkitsimme myös järkkäriin koteloa, mutta lopulta koimme pokkarimallin meille sopivammaksi valinnaksi veden alle.
Okei 🙂 Taisin katella joskus tuota Olympuksen aiempaa versiota, mutta en sitten ostanut ollenkaan uutta kameraa. Olis kiva hommata joku pikkukamera tulevia reissuja varten, sitten kun pääsee taas joskus kirkkaille vesille.
Tämä Olympuksen kamera vaikuttaa kyllä lupaavalta. Lisäosia on mahdollista hankkia nimenomaan vedenalaiskuvausta varten. Itse aloitan pelkällä kameralla.