Neljäs päivä Etoshan kansallispuistossa oli meidän viimeisemme. Olimme saaneet viettää tähän mennessä kolme huikeaa päivää Etoshan kansallispuistossa ja nähneet paljon eläimiä. Viimeisenäkin päivänä olimme kuitenkin yhtä innoissamme uudesta päivästä kansallispuistossa.
Ensimmäiset eläinhavainnot aamupalaa syödessä
Aivan kuten aiempinakin päivinä, myös neljäntenä päivänä päivämme alkoi aivan samalla tavalla: aikainen aamiainen majapaikassamme. Aamiaista syödessämme saimme katsella pientä antilooppia, ilmeisesti kyseessä oli savannipuikkija (common duiker).
Aamiaisen jälkeen lähdimme Von Lindequest -portille hieman ennen sen aukeamista ja olimmekin siellä jälleen samaan aikaan, kello 6.45. Kauaa emme viimeisenäkään päivänä joutuneet sisäänpääsyä odottamaan, vaan pääsimme sisään varsin nopeasti. Maksoimme samaiset kahdeksan euroa/henkilö virkailijalle ja pääsimme sisälle Etoshan kansallispuistoon. Viimeisenäkin päivänä meillä oli sama suunnitelma kuin muina päivinä, eli viettäisimme kansallispuistossa taas koko päivän aina kello 18.30 saakka, jonka jälkeen söisimme vasta seuraavan kunnon ateriamme.
Viimeinen päivä Etoshan kansallispuistossa
Viimeisenkin päivän eläinhavainnot alkoivat hyvin. Näimme nimittäin kuduantilooppeja ja pensassarvikuonon (suippohuolisarvikuono, black rhinoceros), joskin tämä oli hieman pusikossa ja alkoi kävelemään meistä poispäin varsin nopeasti. Sarvikuonojen näkeminen on kuitenkin aina mahtava kokemus. Samoin näimme hauskan kirkindikdikantiloopin (damara dik dik), joka lienee pienin olemassa oleva antilooppi.
Leijonahavaintoja
Yksi aamupäivän kohokohdistamme oli näkemämme urosleijona juomassa. Leijonia olemme nimittäin varsin harvoin nähneet juomassa, yleensä juomassa näkyy antilooppeja ja hyvällä tuurilla kirahveja. Juomisen jälkeen uros jäi vielä iloksemme kieriskelemään maahan. Leijonia näkee todella harvoin ylipäätään päivän aikaan aktiivisina, jonka vuoksi nämä ovat aina hienoja kokemuksia.
Aamupäivän aikana näimme taas mustanaamaimpaloita (black-faced impala) sekä joitain petolintuja. Tien yli käveleviä seeproja ja norsuja katsellessamme ihmettelimme jälleen, että miten kuivaa alueella on, kun puutkin olivat aivan valkoisia pölystä.
Strutseja olemme nähneet usein, mutta tällä kertaa näimme niitä juomassa. Sellaista emme olekaan tainneet ennen nähdä. Juomassa oli myös hyppygaselleja (springbok). Hämmästyttävästi paikalle tuli myös leijonapariskunta juomaan samalle lammelle. Muut eläimet olivat selvästi varuillaan, mutta eivät lähteneet pois.
Seuraavalla lammella, jolle ajoimme, oli myös paljon eläimiä. Ensinnäkin siellä oli keihäsantilooppeja (oryx), jotka ovat ilman muuta yksiä upeimmista antilooppilajeista. Lammella oli myös juomassa kuduja, mustanaamaimpaloita ja seeproja.
Leijona ruokailemassa
Juovien leijonien lisäksi toinen viimeisen päivän kohokohta oli nähdä leijonauros syömässä seepraa. Luonto on kyllä hurja, mutta kiinnostuneina tätä mahtavaa leijonaa katsoimme.
Etosha Safari Lodge
Viimeinen majapaikkamme oli nimeltään Etosha Safari Lodge. Toisin kuin edelliset majapaikkamme, jotka sijaitsivat Von Lindequest -portin läheisyydessä, sijaitsi viimeinen majapaikkamme huomattavasti lännempänä Anderson-porttia, sen välittömässä läheisyydessä. Tämä siksi, että matkamme oli määrä jatkua rannikkoa pitkin kohti Namibian eteläosaa.
Tämänkin majapaikan sijainti on loistava, vain 10 kilometriä Anderson-portista, joten sisään puistoon päästäkseen ei tarvitse ajaa pitkää matkaa. Majapaikan hinta oli reilut 160 euroa kahdelta henkilöltä. Wi-Fi toimi majapaikassa erinomaisesti ja täälläkin oli useampi uima-allas.
Olimme todella tyytyväisiä näihin neljään päivään Etoshan kansallispuistossa. Puistossa oli helppo ajaa omatoimisesti ja eläimiä näkyi runsaasti. Etosha sopii mielestämme hyvin myös ensimmäiseksi safarikohteeksi.
Haaveiletko sinä Afrikan safareista? Tai kenties käynyt jo sellaisella?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
38 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Tämä kansallispuisto ja safarit taitaa teillä päästä kärkikastiin safareissa, vai miten? Kuvien perusteella näin ajattelen, niin upeita. Vai mitkä on teidän top3 safarit ja millä perusteella.
Hmm.. Hyvä kysymys. Kyllä Etosha meille, meidän kokemusten perusteella (joillakin on ollut huonompaakin tuuria), on kärkikastia. Meille siihen vaikuttaa myös se, että itsenäisesti ajaminen on helposti mahdollista. Sen vuoksi toinen tuohon kategoriaan kuuluva on varmasti Etelä-Afrikan Kruger. Jaetulla kärkisijalla näiden kanssa voisi olla varmaankin Zimbabwen Hwange tai Tansanian Ruaha. Kaikissa omat hyvät puolensa ja tärkeintähän noissa on nauttia elämyksistä!
Upeita kuvia ja hyvä ”tuuri” teillä käynyt kun leijonia ja elefantteja näitte näkin paljon. Itse ne niitä kolmen päivän aikana nähnyt huolimatta useista kilometreistä joita ajoin puiston alueella. Olin myös yötä tuossa Anderson portin läheisyydessä – Etosha Safari Campissa. Teinkin Namibian matkan toiseen suuntaan kiertäen.
Kyllähän tuo tosiaan tuuria aina vaatii. Erityisesti nuo urosleijonat olivat säväyttäviä, naaraita näkee useammin. Kaikki kaikessa, upeaa paikkaahan Etosha oli, kuten oikeastaan koko Namibia,
Kelpais kyllä tämmöiset reissut
Seuraavaksi sitten safarireissua suunnittelemaan. Harmittaa, kun tällä hetkellä ei poikkeuksellisesti ole mitään reissua suunnitteilla.
Lukiessa miettii, jaksaisiko itse tehdä neljänä päivänä peräkkäin todella pitkän päivän tuonne. Toisaalta, jumituin jo Elchen palmupuistossa pitkään katselemaan lintuja lammikon alueella 🙂 Kyllä tuo harrastus varmaankin vie niin mennessään, että on valmis heräämään aikaisin ja kestämään päivän rasitukset. Hienot kohtaamiset eläinten kanssa harvinaiset bongaukset korvaavat sitten vaivannäön.
Kiitos Raija kommentista. Me jaksaisimme tehdä tuon vaikka tuplasti – tai vaikka enemmän. Kaikille se ei kuitenkaan sovi. Ovathan jokaisen kiinnostuksenkohteet ovat erilaisia. Mutta niinhän menee, että monet jutut vievät mennessään ja monesti kun jostain kiinnostuu, siitä kiinnostuu vain lisää.
Upeita kuvia ja bongauksia! Mä en osaa kuvitella, millaista olisi nähdä nuo kaikki oikeina silmien edessä… Mua nauratti toi viimeinen leijonakuva; sehän on kuin suoraan Madagscar-leffasta, missä Alex-leijonan villi luonne herää ja se puree Marty-seepraa takapuoleen. Kun Marty kivahtaa, että mitä sä teet, niin Alex nuolaisee ”sormeaan” ja esittää vain olleensa laskemassa Martyn raitoja…
Kiitos! Noissa maisemissa oli tosiaan hienoa olla. Heh, minä en Madagscar-leffaa olekaan nähnyt. Pitäisi yrittää jossain vaiheessa katsoa, tuon perusteella voisi tosiaan olla hauska!
Kyllä haaveilen Afrikan safareista! Olen tainnut sen joskus aikaisemminkin sanoa. Upeita kuvia ja mahtavaa olisi päästä seuraamaan villieläinten touhuja.
Afrikan safarit ovat tosiaan mahtavia kohteita, ilman muuta sellainen kannattaa pitää mielessä. On uskomatonta, miten lähelle eläimiä safareilla on mahdollista päästä.
Todella paljon olette eläimiä nähnyt tuolla. Se on kyllä parasta ja tuo sen onnistuneen matkafiiliksen.
Etosha oli kyllä mahtava paikka, isot suositukset myös Sari teille!
Hienolta reissulta näyttää! Kuinka montaa päivää suosittelisitte Etoshan kansallispuistoon kiertomatkalla? Varmasti riippuu tietysti tuurista, että mitä ehtii nähdä.
Hmm… Sanoisin, että riippuu kyllä varsin paljon myös henkilöstä. Me olisimme voineet mielellään olla Etoshassa vielä kauemmin, mutta keskimäärin tuo meidänkin viettämä neljä päivää voisi olla aika hyvä.
Hieno paikka ja vielä hienommat eläimet! Itse jätin aikoinaan Etoshan kokonaan käymättä Namibian-kiertomatkallani ja bongailin antiloopit vain teiden varsilta. No, eipä siellä leijonia ja norsuja toki hiippaillut. Kelpaisihan tällainen safari tietystikin ja täytyy sanoa, että puitteet on kyllä kunnossa.
Kiitos! Namibia on siitä hieno maa, että siellä tosiaan on paljon nähtävää myös Etoshan lisäksi. Itse en kuitenkaan Etoshaa siellä missään tapauksessa jättäisi väliin. Mutta asiat tosiaan riippuu aina omista mielenkiinnokohtesita.
Olen käynyt Afrikassa safareilla Tansaniassa (Tarangire, Lake Manyara ja Ngorongoro) ja Senegalissa (Fathala). Kokemusta on myös Intiasta, Ranthamboren kansallispuistosta. Tansanian Ngorongoro oli näistä hienoin ja siellä näimme myös leijonia. Se oli ikimuistoinen kokemus, koska ei niihin joka päivä törmää. 🙂
Varmasti hienoja kokemuksia kaikki! Intian osalta itseäni on jäänyt kaivelemaan, kun koronan vuoksi meidän Intiaan kohdistunut reissu peruuntui.
Onpa teillä ollut paljon nähtävää. Täytyy myöntää, että minä hieman pelkään isompia eläimiä ja sen takia en ole oikein ollut halukas lähtemään safareille. Siksi onkin mukavampi osallistua safareille näin blogia lukemalla. Upeita kuvia upeista eläimistä.
Tuolla tosiaan oli valtavasti nähtävää. Ymmärrän, että varsinkin isot eläimet voivat pelottaa, mutta ne ovat täysin autoista piittaamattomia, joten pelkoon siinä mielessä ei ole tarvetta.
Sarvikuonot tapaavat kyllä sykähdyttää ”tavatessa” – siitä huolimatta, että olemme olleet onnekkaita ja muutamaankin otteeseen niitä nähneet.
Jep, sarvikuonon näkeminen toden totta sykähdyttää. Ovat sen verran harvinaisia nykyään, että kohtaamisessa on aina jotain erityistä,
Todella mahtavia hetkiä olette päässeet jälleen kerran todistamaan! Vaikka tuo seepran kohtalo surettaakin, niin pakko vaan ajatella, että se on osa luonnon kiertokulkua. Tuo oli sympaattinen näky, kun kaikki eläimet oli yhdessä juomassa saman lammen äärellä <3
Surullinen kohtalo seepralla, mutta onhan se niin, että lihansyöjätkin tarvitsevat ravintoa. Etosha tosiaan oli ihan mahtava paikka!
Taas kyllä ihan mahtavia eläinkohtaamisia teillä ollut! Aika mielenkiintoista tuo, että kaikki eläimet kuitenkin ovat samalla lammella juomassa leijonien kanssa. Täytyy laittaa nämä teidän postaukset korvan taakse kun jossain vaiheessa suunnitellaan safaria. Kiva kuulla, että tämä voisi olla sellainen aloittelijan paikka.
Oli kyllä kivoja eläinkohtaamisia. Leijonat eivät olleet aivan muiden eläinten vieressä, jonka vuoksi muut olisivat todennnäköisesti ehtineet pakenemaan, jos leijonat olisivat sattuneet hyökkäämään. Seuraavien kuukausien on tarkoitus kirjoittaa safareista vielä lisää.
Näyttää upealle kokemukselle. Yleensä näitä eläimiä näkee vain televisiossa eli olisihan tuonne tai vastaavaan paikkaan kiva mennä edes kerran. Ja jos oikein ymmärsin, tuolla saa ajaa itse , mikä tekee siitä kertaluokkaa aidomman kokemuksen.
Tämä oli tosiaan hieno kokemus. Safareilla saa yleensäkin ajaa kyllä itse, mutta Etoshassa se on tehty huomattavan helpoksi. Harvassa paikassa tiet ovat yhtä hyvässä kunnossa ja harvassa paikassa on yhtä hyvät opasteet.
Tämä kansallispuisto ja sen safarit voisivat ehdottomasti olla sellaisia, joihin itsekin osallistuisin! Ainakin kuvista päätellen eläimiä näkee paljon! 🙂
Eläimiä näki tuolla tosiaan paljon ja lisäksi puistossa oli todella helppoa ajaa. Namibiassa on muutenkin paljon nähtävää.
Upeita kuvia eläimistä! Itse en ole käynyt safarilla, mutta se on toiveena. Jotenkin niin absurdia olisi nähdä eläimiä oikeasti eikä vain television välityksellä.
Kiitos, Etoshasta tosiaan kertyi paljon onnistuneita kuvia! Kieltämätttä onhan se ihan käsittämätöntä, kun on saanut huomata, että monet Avarasta Luonnosta tutut eläimet on mahdollista nähdä oikeasti – kun on valmis näkemään vaivaa.
Todella upeita kuvia ja hieno sivusto teillä! Meillä safarit on vielä kokematta, mutta ehkä joku päivä se haave vielä toteutuu.
Kiitos! Kannattaa tosiaan pitää safarit mielessä, ovat unohtumattomia elämyksiä, me tykätään niistä todella paljon, ja vaikka ollaan niillä paljon käyty, silti haluamme niille yhä uudelleen!
Ai että, kun on taas upeita kuvia eläinkohtaamisista! Saako tuolla Etoshassa olla melko rauhassa itsekseen. Olen teidän reissujuttuja lukiessani innostunut unelmoimaan myös safarireissusta. Mies kuitenkin vähän pelkää, että siellä joutuu ajelemaan jonossa muiden kanssa.
Kyllä tuolla saa olla varsin rauhassa. Tietysti, kun jotain superkiinnostavaa näkyy, kuten vaikka leopardi, autoja siihen kerääntyy. Jonossa muiden kanssa ei joudu ajelemaan, pelko pois!