Ajateltaessa Kapkaupunkia ja sen maisemaa, tulee siitä välttämättä mieleen kaupungin taustalla kohoava mahtava Pöytävuori. Pöytävuori on lähes kilometrin korkea ja peräti kolme kilometriä leveä.

Vuonna 2007 lanseerattiin kilpailu seitsemästä luonnonihmeestä. Alun perin mukana oli peräti 440 ehdokasta 220 maasta. 2009 valittiin finalistit, joita oli kaikkiaan 28 kappaletta. Äänestys jatkui 11.11.2011 saakka ja kaiken kaikkiaan ääniä annettiin yli 100 miljoonaa. Etelä-Afrikan Kapkaupungissa oleva Pöytävuori oli yksi valituista seitsemästä luonnonihmeestä.

Pöytävuori onkin varsin monipuolinen luontokohde ja vuorella kasvaa jopa 1 500 kasvilajia, joista monia ei löydy mistään muualta. Myös eläinlajeja on runsaasti ja tyypillinen eläin vuorella on kalliotamaani. Kalliotamaaneja näkee paljon myös esimerkiksi Hyväntoivonniemen alueella, joka on osa Pöytävuoren kansallispuistoa.

Pöytävuori on varsin usein peittyneenä niin sanottuun orografiseen pilveen. Kostea ilmavirtaus nousee ylöspäin ja se tiivistyy pilviksi. Tämän vuoksi Pöytävuori näyttäisi olevan todella usein pilven peitossa. Käynti Pöytävuorelle kannattaa ajoittaa tietysti sellaiseen hetkeen, jolloin pilveä ei ole. Pöytävuorella pilvi näyttäytyy todella tiiviinä sumuna, eikä kaupunkia tai Atlanttia ole mahdollista nähdä Pöytävuorelta silloin lainkaan. Ongelmallisen asiasta tekee se, että pilvi saattaa muodostua arvaamattomasti ja todella nopeasti.

Meillä kävi sään kanssa varsin hyvä tuuri. Kun lähdimme matkaan, paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Kiipeämisen aikana pöytävuori peittyi kuitenkin osittain pilveen, mutta onneksi pilvi ehti pääosin väistyä ja näimme Pöytävuorelta mukavasti Kaupunkiin.

Pöytävuorelle on mahdollista mennä kiipeämällä, mutta sinne pääsee myös kaapelihissillä. Hissimatka maksaa riippuen vuorokauden ajasta noin 11 euroa yhteen suuntaan. Meno-paluulippu maksaa noin 18 euroa. Muuta maksua Pöytävuorelle menoon ei sisälly. Kaapelihissi on tietysti nopeampi tapa, mutta Pöytävuorelle kiipeämisessä on oma viehätyksensä. Pöytävuorelle pääsee itse asiassa kiipeämään useampaakin reittiä, mutta selvästi suosituin näistä reiteistä on Platteklip Gorge -reitti. Reitti alkaa läheltä kaapelihissin lähtöpaikkaa. Reitti on varsin jyrkkä ja sitä voi verrata portaiden kipuamiseen. Ihan vaivatonta kiipeäminen ei ole ja reitin arvioidun keston sanotaan olevan 1,5 – 3 tuntia riippuen henkilön kunnosta ja mahdollisista tauoista.

Me päätimme mennä sekä ylös että alas kävellen Platteklip Gorge -reittiä pitkin. Reitti ei ole aivan kevyt kävellä, vaan itse asiassa varsin raskas. Huippukunnossa ei tarvitse olla, mutta mikään sunnuntaikävely matka ei ole, jonka vuoksi ylös kiipeävän olisi hyvä omata ainakin kohtuullinen peruskunto. Tämän huomasi alaspäin tullessa hyvin, sillä osa ylöspäin kipuavista oli jo alkumatkasta niin puhki, ettei näiden Pöytävuoren päälle pääsemisestä tulisi mitään.

Meiltä ylöskipuamiseen meni noin kaksi tuntia emmekä juuri pitäneet taukoja. Aloittaessamme kiipeämisen aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 20 astetta. Ylöspäin mennessä lämpötila alkoi pudota selvästi ja tuuli voimistua, mutta rankahkon fyysisen suorittamisen vuoksi olo oli t-paidassakin varsin hikinen.

Olimme uupuneita, kun pääsimme Pöytävuorelle. Ennen kaikkia olimme kuitenkin viluissamme, sillä Pöytävuoren päällä lämpötila oli jo huomattavasti alhaisempi kuin merenpinnantasolla. Lisäksi Pöytävuorella oli todella voimakas, hyytävän kylmä tuuli. Vaikka meillä oli ohuet takit mukana, emme olleet varautuneet, että Etelä-Afrikassa (tai koko Afrikan matkalla ylipäätään) voisi olla niin kylmä kuin Pöytävuorella oli.

Lähdimme kuitenkin kohti Pöytävuoren korkeinta kohtaa, Maclear’s Beaconia. Maclear’s Beacon sijaitsee 1 065 metrin korkeudessa merenpinnasta ja on siten paitsi Pöytävuoren niin koko Kapin Niemimaan korkein kohta. Pöytävuoren korkeimman kohdan tunnistaa siitä, että se on merkitty kolmen metrin korkuisella kivikummulla. Olimme yllättyneitä, sillä Maclear’s Beaconin suuntaan ei lähtenyt lähes kukaan muu meidän lisäksemme. Vastaan taisi koko matkan aikana tulla kaksi pariskuntaa. Matkaa Maclear’s Beaconille kertyi ehkä noin 30 minuuttia ja toiset 30 minuuttia takaisin. Meidän mielestämme Maclear’s Beaconilla käyntiä ei missään nimessä kannata jättää väliin, sillä kyseisellä reitillä saa oikeasti käsityksen siitä, miten tasainen Pöytävuori todellisuudessa on. Lisäksi tällöin pääsee tutustumaan Pöytävuoren ainutlaatuiseen kasvillisuuteen ja reitti tarjoaa myös upeat näkymät Kapkaupunkiin.

Maclear’s Beaconilla käymisen jälkeen päätimme vielä käydä kaapelihissin juurella olevassa ravintolassa syömässä ja katsomassa maisemia myös toiseen suuntaan Atlantille päin. Nämäkin maisemat olivat vaikuttavia. Mietimme hetken, menisimmekö kaapelihissillä alas, kuten moni ylös kävellyt taitaa tehdä. Päätimme kuitenkin kävellä alas.

Kaiken kaikkiaan Pöytävuori oli upea kokemus, vaikka emme itse sitä ehkä seitsemän luonnonihmeen listalle sijoittaisikaan. Pöytävuori on kuitenkin ainutlaatuinen ja vaikuttava kohde, jonne jokaisen Kapin Niemimaalle matkustavan tulisi mennä käymään.