Kesän ensimmäinen yhteinen kotimaan reissumme käynnistyy aivan lähiaikoina, mutta Marika otti varaslähdön ja teki melontaretken Liesjärven kansallispuistosta Turpoonjoen kautta Saaren kansanpuistoon. Kevät on oivallinen aika jokimelonnalle, kun vedenpinta on korkeammalla kuin loppukesästä. Meloessa myös näkee ympäristöään tavanomaisesta poikkeavasta perspektiivistä ja pääsee olemaan eri tavalla läsnä luonnossa. Tämän melontaretken aikana näkyi valkoposkihanhia, laulujoutsen, kalasääski ja muutama silkkiuikku.

Liesjärven kansallispuisto

Liesjärven kansallispuisto oli yksi ensimmäisiä kansallispuistoja, joissa yhdessä kävimme. Liesjärven kansallispuisto tarjoaa mukavia ja maisemiltaan monipuolisia patikointireittejä. Erityisen kauniina jo tuolta retkeltämme on jäänyt mieleen Kyynäränharju. Matala ja hiekkapohjainen harju erottaa Liesjärven ja Kyynäräjärven toisistaan. Viime kesänä kuljimme Kyynäränharjun kautta, kun pyöräilimme Hämeen uuden pyöräreitin Ukon taipaleen.

Liesjärven kansallispuistossa kannattaa ehtiessään pistäytyä myös Korteniemen perinnetilalla. Kesäisin tällä metsänvartijan tilalla eletään 1910-lukua mukaillen ja siellä voi nähdä maatilan eläimiäkin, suomalaisia alkuperäisrotuja tietenkin.

Toukokuinen melontaretki alkoi Liesjärveltä, Kyynäränharjun luota. Kopinlahden parkkipaikalle (osoite Kansallispuistontie 203, Tammela) saa auton aivan retken lähtöpisteen viereen. Kauniina kesäviikonloppuina parkkipaikka kuitenkin voi olla täynnä. Marika oli sopinut Erärenki-yrittäjä Jounin kanssa kajakkien vuokrauksesta ja lyhyen kävelymatkan päässä on Erärengin kanoottiranta. Kajakit olivat valmiina sovittuna aikana odottamassa ja aamupalan ja reittiopastuksen jälkeen melontaretki pääsi alkamaan. Reitti kulki Liesjärven toiseen päähän noin 9 kilometrin verran järven rantoja mukaillen. Taivas oli pilvetön ja lämpötila kesäinen.

Turpoonjoen melonta

Liesjärveltä melontaretki jatkui Turpoonjoelle. Turpoonjoen melonta oli Marikan ja muunkin seurueen mielestä koko melontaretken upein osuus. Turpoonjoki mutkittelee kapeana noin 11 kilometrin verran ja laskeutuu Kuivajärveen. Jokiosuuden aikana alitetaan lukuisia siltoja, joista osa on korkeampia ja osa matalampia. Turpoonjoen alkuosassa oli todella viehättävää sammalmetsää. Tunnelma rauhassa jokea pitkin lipuessa oli satumainen.

Turpoonjokea meloessa on kaksi pato-osuutta, joissa kajakit kannetaan maateitse. Nämä ovat myös oivia mahdollisuuksia pitää pienimuotoinen evästauko. Padot kuuluvat ja erottuvat selvästi, samoin rantautumispaikat ovat selkeästi havaittavissa. Ensimmäisen padon kohdalla kantomatka on lyhyt, vain parikymmentä metriä.

Toisen padon kohdalla kantomatka onkin pidempi, 400 metriä. Rantautumispaikan tuntumassa on kanoottikärryt, joilla kajakkien siirto sujui kantamista kevyemmin. Oikeaa kulkusuuntaa ohjasi opaskyltit. Marikan seurue ei kuitenkaan huomannut rantautumispaikkaa osoittavaa kylttiä, joka on katkenneseen koivunrunkoon kiinnitettynä. Tämä jälkimmäinen pato on 1500-luvulla rakennettu, ja kulku koskeen on kielletty ja myöskin suljettu.

Toisen padon jälkeen melontareitti jatkui Portaan kylään. Punaiset kylän rakennukset tekevät viehättävän tunnelman. Kyläläisiä oli runsaasti pihoilla ja laitureilla. Kylän lopussa on Portaan Kyläranta, jota Marika oli Erärenki-Jounin suosituksesta harkinnut taukopaikaksi. Kuitenkin introvertteinä satakuntalaisina taukopaikka tuli ohitettua, sillä siinä oli jo muita kanssamelojia. Portaan kylärantaa vastapäätä melojia tervehtii erilaisia ihmetystä herättäviä patsaita.

Turpoonjoessa oli paikoitellen virtaavia kohtia ja osa näistä oli kivikkoisiakin. Toukokuussa kajakeilla kulku sujui hyvin, vaikka tänä vuonna vedenpinta on poikkeuksellisen matala.

Melonta Saaren kansanpuistossa

Turpoonjoki liittyy Kuivajärveen. Tässä kohtaa sää muuttui pilviseksi ja tuuli voimistui huomattavasti. Taukopaikan ohitus alkoi tuntua seurueessa, ja Saaren kansanpuiston Raanpään laavu tarjosi odotetun tauon. Kävimme yhdessä viime syyskuussa Raanpään laavulla, kun tutustuimme Saaren kansanpuistoon monipuolisen retkipäivän myötä. Raanpään laavu on todella kaunis taukopaikka, ja laavun takaa löytyy myös kaksi puutelttaa, joissa voi yöpyä 1–2 yötä.

Mikäli melontaretken ohella on aikaa laajemmin, kannattaa tehdä erillinen tutustumisretki Saaren kansanpuistoon. Tämä pieni noin 50 hehtaarin kokoinen alue on todella viehättävä. Kaukolanharjun näkötorni, Lounais-Hämeen Pirtti ja Tannisen kylämuseo tarjoavat kulttuurihistoriallista nähtävää.

Kansanpuiston alueella kulkee kolme merkittyä patikointireittiä. Saaren kansanpuiston kioskista voi kesäaikaan vuokrata Erärengin kanootteja ilman ennakkovarausta. Muiden välineiden tai kanoottien vuokraaminen kesäajan ulkopuolella onnistuu etukäteen sopimalla. Saaren kansanpuistossa on myös kauniit pitkät hiekkarannat uimiseen ja huimapäisemmille hyppytorni.

Viime syyskuun yhteisellä retkellämme Saaren kansanpuistoon meloimme kansanpuistosta Saarensalmen sillan ali ja jatkaen Pyhäjärven suulla olevalle Venesilta Campingille. Samaa reittiä kulki myös Marika seurueineen ja sää oli tauon aikana kirkastunut. Saarensalmen sillan alituksen jälkeiset saarten suojaamat rantavedet olivat jälleen peilityynet. Pyhäjärvelle saavuttaessa melontaolosuhteet muuttuivat täysin. Tuuli nostatti voimakkaita aaltoja ja rantautuminen Venesilta Campingin rannalle oli haastava.

Melontaretkelle varustautuminen ja jälkihuolto

Melontaretki oli kokonaisuudessaan 27 kilometriä. Vaikka eväitä oli varattu mukaan runsaahkosti, kaikki tuli syötyä. Juotavaa oli henkilöä kohden 2,5–3 litraa ja tämä oli juuri sopiva määrä. Kajakeissa kulkivat myös kuivapusseihin pakatut varavaatteet ja ensiaputarvikkeita. Päähine, aurinkorasva ja aurinkolasit olivat myös tarpeelliset.

Venesilta Camping on siitä mukava paikka lopettaa melonta, että heti pääsee rantautumispaikalla olevaan ravintolaan nauttimaan päivällistä. Ravintola oli tällä kertaa todella suosittu ja veneilijöitä oli runsaasti liikkeellä.

Syömisen jälkeen vuorossa oli toisen auton hakeminen Liesjärven parkkipaikalta ja rentoutuminen Eerikkilän urheiluopistossa. Yövyimme Eerikkilässä viime kesän Ukon taival -pyöräretkellämme ja ihastuimme paikkaan. Marika oli vuokrannut seurueelleen majoituksen yhteyteen illaksi Pienen rantasaunan. Saunominen ja järviuinti rentouttivat mukavasti lihaksia päivän rasituksen jälkeen.

Olemme viime kesinä tehneet melontaretkiä ja ne ovat todella mukava lisä kesän aktiivilomailuun. Tämän kaltainen 27 kilometrin pituinen melontaretki on jo melko pitkä ja kuntoa vaativa, mutta melontaretken voi suorittaa myös lyhyempänä, kuten Turpoonjoen alkupisteestä Saaren kansanpuistoon. Me molemmat avaamme kesäretkeilyn tänä vuonna melonnalla, ja sen suhteen jaamme vielä uusiakin vinkkejä. 

Oletko sinä jo kokeillut melontaretkeä? Jaa meille kommenteissa suosikkireittisi.