Kesän ensimmäinen yhteinen kotimaan reissumme käynnistyy aivan lähiaikoina, mutta Marika otti varaslähdön ja teki melontaretken Liesjärven kansallispuistosta Turpoonjoen kautta Saaren kansanpuistoon. Kevät on oivallinen aika jokimelonnalle, kun vedenpinta on korkeammalla kuin loppukesästä. Meloessa myös näkee ympäristöään tavanomaisesta poikkeavasta perspektiivistä ja pääsee olemaan eri tavalla läsnä luonnossa. Tämän melontaretken aikana näkyi valkoposkihanhia, laulujoutsen, kalasääski ja muutama silkkiuikku.
Liesjärven kansallispuisto
Liesjärven kansallispuisto oli yksi ensimmäisiä kansallispuistoja, joissa yhdessä kävimme. Liesjärven kansallispuisto tarjoaa mukavia ja maisemiltaan monipuolisia patikointireittejä. Erityisen kauniina jo tuolta retkeltämme on jäänyt mieleen Kyynäränharju. Matala ja hiekkapohjainen harju erottaa Liesjärven ja Kyynäräjärven toisistaan. Viime kesänä kuljimme Kyynäränharjun kautta, kun pyöräilimme Hämeen uuden pyöräreitin Ukon taipaleen.
Liesjärven kansallispuistossa kannattaa ehtiessään pistäytyä myös Korteniemen perinnetilalla. Kesäisin tällä metsänvartijan tilalla eletään 1910-lukua mukaillen ja siellä voi nähdä maatilan eläimiäkin, suomalaisia alkuperäisrotuja tietenkin.
Toukokuinen melontaretki alkoi Liesjärveltä, Kyynäränharjun luota. Kopinlahden parkkipaikalle (osoite Kansallispuistontie 203, Tammela) saa auton aivan retken lähtöpisteen viereen. Kauniina kesäviikonloppuina parkkipaikka kuitenkin voi olla täynnä. Marika oli sopinut Erärenki-yrittäjä Jounin kanssa kajakkien vuokrauksesta ja lyhyen kävelymatkan päässä on Erärengin kanoottiranta. Kajakit olivat valmiina sovittuna aikana odottamassa ja aamupalan ja reittiopastuksen jälkeen melontaretki pääsi alkamaan. Reitti kulki Liesjärven toiseen päähän noin 9 kilometrin verran järven rantoja mukaillen. Taivas oli pilvetön ja lämpötila kesäinen.
Turpoonjoen melonta
Liesjärveltä melontaretki jatkui Turpoonjoelle. Turpoonjoen melonta oli Marikan ja muunkin seurueen mielestä koko melontaretken upein osuus. Turpoonjoki mutkittelee kapeana noin 11 kilometrin verran ja laskeutuu Kuivajärveen. Jokiosuuden aikana alitetaan lukuisia siltoja, joista osa on korkeampia ja osa matalampia. Turpoonjoen alkuosassa oli todella viehättävää sammalmetsää. Tunnelma rauhassa jokea pitkin lipuessa oli satumainen.
Turpoonjokea meloessa on kaksi pato-osuutta, joissa kajakit kannetaan maateitse. Nämä ovat myös oivia mahdollisuuksia pitää pienimuotoinen evästauko. Padot kuuluvat ja erottuvat selvästi, samoin rantautumispaikat ovat selkeästi havaittavissa. Ensimmäisen padon kohdalla kantomatka on lyhyt, vain parikymmentä metriä.
Toisen padon kohdalla kantomatka onkin pidempi, 400 metriä. Rantautumispaikan tuntumassa on kanoottikärryt, joilla kajakkien siirto sujui kantamista kevyemmin. Oikeaa kulkusuuntaa ohjasi opaskyltit. Marikan seurue ei kuitenkaan huomannut rantautumispaikkaa osoittavaa kylttiä, joka on katkenneseen koivunrunkoon kiinnitettynä. Tämä jälkimmäinen pato on 1500-luvulla rakennettu, ja kulku koskeen on kielletty ja myöskin suljettu.
Toisen padon jälkeen melontareitti jatkui Portaan kylään. Punaiset kylän rakennukset tekevät viehättävän tunnelman. Kyläläisiä oli runsaasti pihoilla ja laitureilla. Kylän lopussa on Portaan Kyläranta, jota Marika oli Erärenki-Jounin suosituksesta harkinnut taukopaikaksi. Kuitenkin introvertteinä satakuntalaisina taukopaikka tuli ohitettua, sillä siinä oli jo muita kanssamelojia. Portaan kylärantaa vastapäätä melojia tervehtii erilaisia ihmetystä herättäviä patsaita.
Turpoonjoessa oli paikoitellen virtaavia kohtia ja osa näistä oli kivikkoisiakin. Toukokuussa kajakeilla kulku sujui hyvin, vaikka tänä vuonna vedenpinta on poikkeuksellisen matala.
Melonta Saaren kansanpuistossa
Turpoonjoki liittyy Kuivajärveen. Tässä kohtaa sää muuttui pilviseksi ja tuuli voimistui huomattavasti. Taukopaikan ohitus alkoi tuntua seurueessa, ja Saaren kansanpuiston Raanpään laavu tarjosi odotetun tauon. Kävimme yhdessä viime syyskuussa Raanpään laavulla, kun tutustuimme Saaren kansanpuistoon monipuolisen retkipäivän myötä. Raanpään laavu on todella kaunis taukopaikka, ja laavun takaa löytyy myös kaksi puutelttaa, joissa voi yöpyä 1–2 yötä.
Mikäli melontaretken ohella on aikaa laajemmin, kannattaa tehdä erillinen tutustumisretki Saaren kansanpuistoon. Tämä pieni noin 50 hehtaarin kokoinen alue on todella viehättävä. Kaukolanharjun näkötorni, Lounais-Hämeen Pirtti ja Tannisen kylämuseo tarjoavat kulttuurihistoriallista nähtävää.
Kansanpuiston alueella kulkee kolme merkittyä patikointireittiä. Saaren kansanpuiston kioskista voi kesäaikaan vuokrata Erärengin kanootteja ilman ennakkovarausta. Muiden välineiden tai kanoottien vuokraaminen kesäajan ulkopuolella onnistuu etukäteen sopimalla. Saaren kansanpuistossa on myös kauniit pitkät hiekkarannat uimiseen ja huimapäisemmille hyppytorni.
Viime syyskuun yhteisellä retkellämme Saaren kansanpuistoon meloimme kansanpuistosta Saarensalmen sillan ali ja jatkaen Pyhäjärven suulla olevalle Venesilta Campingille. Samaa reittiä kulki myös Marika seurueineen ja sää oli tauon aikana kirkastunut. Saarensalmen sillan alituksen jälkeiset saarten suojaamat rantavedet olivat jälleen peilityynet. Pyhäjärvelle saavuttaessa melontaolosuhteet muuttuivat täysin. Tuuli nostatti voimakkaita aaltoja ja rantautuminen Venesilta Campingin rannalle oli haastava.
Melontaretkelle varustautuminen ja jälkihuolto
Melontaretki oli kokonaisuudessaan 27 kilometriä. Vaikka eväitä oli varattu mukaan runsaahkosti, kaikki tuli syötyä. Juotavaa oli henkilöä kohden 2,5–3 litraa ja tämä oli juuri sopiva määrä. Kajakeissa kulkivat myös kuivapusseihin pakatut varavaatteet ja ensiaputarvikkeita. Päähine, aurinkorasva ja aurinkolasit olivat myös tarpeelliset.
Venesilta Camping on siitä mukava paikka lopettaa melonta, että heti pääsee rantautumispaikalla olevaan ravintolaan nauttimaan päivällistä. Ravintola oli tällä kertaa todella suosittu ja veneilijöitä oli runsaasti liikkeellä.
Syömisen jälkeen vuorossa oli toisen auton hakeminen Liesjärven parkkipaikalta ja rentoutuminen Eerikkilän urheiluopistossa. Yövyimme Eerikkilässä viime kesän Ukon taival -pyöräretkellämme ja ihastuimme paikkaan. Marika oli vuokrannut seurueelleen majoituksen yhteyteen illaksi Pienen rantasaunan. Saunominen ja järviuinti rentouttivat mukavasti lihaksia päivän rasituksen jälkeen.
Olemme viime kesinä tehneet melontaretkiä ja ne ovat todella mukava lisä kesän aktiivilomailuun. Tämän kaltainen 27 kilometrin pituinen melontaretki on jo melko pitkä ja kuntoa vaativa, mutta melontaretken voi suorittaa myös lyhyempänä, kuten Turpoonjoen alkupisteestä Saaren kansanpuistoon. Me molemmat avaamme kesäretkeilyn tänä vuonna melonnalla, ja sen suhteen jaamme vielä uusiakin vinkkejä.
Oletko sinä jo kokeillut melontaretkeä? Jaa meille kommenteissa suosikkireittisi.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
17 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Melontaa on tullut kokeiltua vain lähivesillä parin tyhyn verran, mutta se oli sen verran kivaa, että voisi olla kiva tehdä pidempiäkin lenkkejä uusissa maisemissa. Lisäksi olen melonut kanootilla, kajakkia kokeillut vain kerran. Mua karmii, että se kaatuu, kun en ole kovin hyvä uimaan…
Melonta on meidänkin mielestämme todella kivaa. Minulla puolestaan meni niin, että meloin ensimmäisen kerran kajakilla ja kanootilla vasta myöhemmin. Ehkä sen vuoksi kajakki tuntuu tutummalta. Melonnan alkeiskurssilla harjoitellaan kajakilla kaatumista. Se voi auttaa myös kaatumispelossa, kun on kaatumisen kokenut ja tietää, miten kannattaa toimia. Turpoonjoki on siitä kiva melontakohde, että joki on todella rauhallinen ja joen virtaus vie eteenpäin. Myöskään mitään isompia virtauksia ei ole. Jonkin verran kivikkoista ja matalan veden aikaan tämä erityisesti vaikuttaa melottavuuteen. Kiitos Menninkäinen kommentistasi!
Olipa kivan tuntuinen retki. Melontaa en ole harrastanut lyhyitä kokeiluja lukuunottamatta, mutta vuosikymmeniä sitten teimme useamman päivän souturetken pienten lasten kanssa Kolovedellä, kun kansallispuistoa vasta suunniteltiin sinne.
Liesjärven kansallispuistossa olen viettänyt kerran juhannusviikonlopun Kyynärjärven rannalla Hyypiön vuokrakämpässä, joten jutusta löytyi muutama tuttu maisema.
Useamman päivän souturetki kuulostaa ikinuistoiselta retkeltä. Itse olen soutanut vain pari kertaa ja nekin hyvin lyhyitä matkoja. Olen miettinyt, että kansallispuistoissa, joissa on vesistöä, olisi mielenkiintoista kiertää kajakilla.
Tammelassa on upeita luontokohteita, kun siellä on sekä Liesjärven että Torronsuon kansallispuistot ja Saaren kansanpuisto.
Olen joskus melonut samaisen reitin ja pari kertaa olen melonut myös pätkiä samoissa maisemissa 🙂 Tuolla on kyllä kivat maisemat ja vesistöt harrastaa!
Voi miten hauskaa, että olet Eveliina melonut saman reitin! Turpoonjoen osuus oli minun ja itse asiassa kaikkien seurueessa olevien suosikki. Tammelassa on valtavasti kivoja luontoliikuntamahdollisuuksia.
Jokimelonta on niin parasta. Tänä viikonloppuna meloin merellä. Niin tylsää verrattuna jokimaisemiin!
Samaa juteltiin tänään Mikon kanssa, että jokimelonta on parasta. Löysin alkuvuodesta todella kivan kuuloisen merimelontaretken, mutta nyt joella melomiseen jälkeen alkoi mietityttämään. Pitäisikö kuitenkin panostaa näihin jokimelontoihin, kun ovat niin kerta kaikkiaan ihania?
Jossain vaiheessa ehdottelee treffejä teille ja mennään yhdessä siellä Pirkanmaalla melomaan.
Ei ole tullut melottua mutta retkeiltyä kyllä esim tuollä.
Sekä Liesjärven kansallispuistossa että Saaren kansanpuistossa on kiva retkeillä muutoinkin. Melonnan, patikoinnin ja pyöräilyn lisäksi on tullut itse myös uitua. Tykkään myös, kun molemmista löytyy kulttuurihistoriallista nähtävää. Liesjärven Kortenieman perinnetilaan olisi kiva käydä tutustumassa uudestaan. Saaren kansanpuistossa meillä jäi viimeksi tutustumatta Tannisen kylämuseoon sen ollessa kiinni, mutta Lounais-Hämeen Pirtissä ja Kaukolanharjun näkötornissa oli myös ihmeteltävää. On mukavaa, kun on molemmissa kohteissa on mahdollista retkeillä monipuolisesti.
Melonta on kyllä mukavaa ja kiva tapa tutustua ympäristöön! 🙂 Mielenkiintoiselta kohteelta vaikuttaa.
Minäkin tykkään valtavasti melonnasta. Siinä on ihan eri tavalla läsnä luonnossa. Pidän siitä, miten pääsee katsomaan maisemia uudesta perspektiivistä ja myös siitä, miten lähellä vettä kajakissa ollessaan on. Meillä onkin tullut tavaksi tehdä joka kesä ainakin joku melontaretki.
Olisihan tuo upeaa, jos osaisi oikeasti meloa! Joskus osallistuin kolmen illan melontakurssille ja ”opettelin” jo ensimmäisenä iltana eskimokäännöksen, eli menin vahingossa ympäri. Kolmantena iltana lähdimme jo Espoon rauhallisemmalta lahdelta ulommas merelle ja sekin sujui, mutta toisaalta liikennettä oli sen verran paljon, että matalassa aluksessa oli vähän turvaton olo. Eli ei oikein jäänyt tuosta melontakärpästä, soutamassa sen sijaan on joskus vielä viime vuosinakin käyty.
Sinulla olikin aika tehokas kolmipäiväinen melontakurssi. Jos sinua esimerkiksi tämän jutun myötä hieman jäi kutkuttamaan melonta, niin suosittelen suuresti kokeilemaan jokimelontaa. Uskallan väittää, että se on täysin erilainen kokemus, kuin mitä sait melontakurssilla. Kapeaa jokea pitkin meloessa on upeaa, kun vesi on tyyni ja virta kevyesti kuljettaa kanootti/kajakkia eteenpäin. Toki iän karttumisen myötä tasapainon korjaaminen on hitaampaa kuin nuorempana. Suosittelen kokeilemaan esimerkiksi Turpoonjoen melontaa tai Lieviskänjoen melontaa.
Olen löytänyt kiinnostavan kuuloisen merimelontareitin, mutta hiljattain juttelimme tästä Mikon kanssa. Jokimelonta on niin rauhallista, kun taas merimelonnan aallokkoisuus mietityttää.
Tuttuja maisemia! Mekin meloimme noissa maisemissa Turpoonjoella sekä Pyhäjärvellä ja kävimme vielä uudelleenkin tekemässä Liesjärvellä melontasuunnistuksen. Erärenki on ihan mahtava tyyppi!
Iso suositus hänen palveluilleen ja kanoottien vuokraukselle.
Erärengin palvelu on todella hyvää. Reitti käydään hyvin etukäteen läpi ja palvelu on joustavaa. Itsekin suosittelen häntä lämpimästi. Muistankin teidän käyneen tutustumassa samaan seutuun. Nämä ovat hienoja kokemuksia.
Kauniita maisemia täälläkin. Melonta olisi varmasti kivaa puuhaa, minua kiinnostaa kaikki veden äärellä tapahtuva. Jostain syystä en kuitenkaan ole päässyt sen kanssa tekemisiin elämässäni niin paljon kuin olisin ehkä halunnut.