Jaguaarisafari Pantanaliin oli meille yksi unelmien täyttymys. Aina safarimatkalle lähtiessä eteen tulee valinta, minkä tahon tai henkilön valitsee oppaakseen. Hyvällä oppaalla on suuri vaikutus retkikokemukseen. Me valitsimme Pantanaliin oppaaksemme legendaarisen Pantanal Trackersin Julinho Monteiron.
Venesafarilla luonnon rauhasta nauttien
Toinen jokisafaripäivämme Pantanalin Porto Jofressa alkoi jälleen puoli tuntia muita turisturyhmiä myöhemmin. Vaikka olimme aluksi asiaa hieman epäilleet, toimi järjestely hyvin. Venematka on paljon miellyttävämpi, kun muita veneitä ei ole näköpiirissä, vaan saa nauttia luonnon rauhasta ilman moottoriveneiden virtaa.
Pysähdyimme menomatkalla taas samassa paikassa, jossa näimme eilen anakondan. Tällä kertaa anakondaa ei näkynyt, joten jatkoimme matkaa melko nopeasti. Onneksi näimme sen kuitenkin myöhemmin paluumatkallamme takaisin majapaikkaan.
Melko pian eteenpäin jatkettuamme saavuimme paikkaan, jossa näimme päivän ensimmäisen jaguaarin. Saimme seurata sitä pitkän aikaa ja pääsimme näkemään jaguaarin kiipeävän myös puuhun.
Venesafarin varjopuolia
Aluksi jaguaaria tarkkailevia veneseuruita oli noin viisi, mutta jo hetkeä myöhemmin 12. Se oli jo selvästi liikaa eikä kokemus ollut enää niin miellyttävä. Jotenkin etukäteen ajateltuna 12 venettä ei välttämättä vielä kuulosta niin pahalta kuin vaikkapa 12 safariautoa. Mutta kyllä se valitettavasti sitä oli.
Yleensä paikalla on valitettavasti myös osaamattomia oppaita, jotka käyttäytyvät todella hölmösti. Osa oppaista nimittäin pyrkii ensinnäkin ajamaan jaguaarin etupuolelle, joka on jaguaarin kannalta stressaavaa ja epämiellyttävää.
Lisäksi osaamaton opas saattaa toimia siten, että ajaa veneen keulan rantakaislikkoon, jotta turistit pääsisivät lähemmän jaguaaria. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että leopardin tapaan yllätykseen perustuen metsästävän jaguaarin on turha edes yrittää saada saalistettua sen pääravintoa, kaislikossa lymyileviä kaimaaneja ja vesisikoja. Ilman saaliseläimiä varoittavia veneitäkin jaguaarin onnistumistodennäköisyys saalistusyritykselle on vain noin 10 %.
Tässä tapauksessa toiminta ei kuitenkaan ole pelkästään jaguaarin kannalta järkyttävää, vaan se pilaa myös safarilla olevilta yhden kohokohdan – nimittäin sen näkemisen, kun jaguaari saalistaa. Helposti siinä tietysti saattaa käydä niin, että kun muutama vene ajaa nokan kaislikkoon, pelästyvät saaliseläimet heti, joten moni opas voi ajatella, että tässä vaiheessa asialla ei ole väliä ja ajavat itsekin nokan kaislikkoon lähemmäs jaguaaria.
Oppaamme kertoi, että pahimmillaan yhtä jaguaaria katselemassa voi olla jopa 30 venettä ja määrä vain kasvaa. Pantanalissa viettämiemme päivien aikana näimme eri tavoin, miten osaamattomat oppaat eivät osanneet tulkita jaguaarin aikeita ja häiritsivät sen aikomuksia.
Mikä safarilla on tärkeää?
Hämmästyksemme aiheet eivät loppuneet vielä tähän. Saimme ihailla puussa olevaa jaguaaria lähietäisyydeltä. Yhtäkkiä seitsemän venettä 12:sta lähti pois. Ajattelimme Marikan kanssa, että ehkä he lähtivät lounaalle, vaikka kello ei ollut kovinkaan paljoa. 15 minuuttia myöhemmin kyseiset veneet tulivat takaisin. Ihmettelimme tätä ääneen, jolloin oppaamme huokasi syvään ja kertoi, että sellaista se täällä on. Radioon oli tullut ilmoitus, että jossain on näkyvillä toinen jaguaari. Niinpä veneet lähtivät katsomaan sitä huolimatta siitä, että meidän katselemamme jaguaari oli käytännössä niin lähellä kuin mahdollista.
Toiminta perustui oppaamme mukaan siihen, että jaguaarihavaintoja lasketaan ja päivää pidetään sitä onnistuneempana, miten monta eri havaintoa saadaan. Kun lukee paikkojen arvosteluja, lukumäärää toden totta tunnutaan pitävän tärkeänä. Niin ikään ihmiset kyselivät majapaikassa illalla meiltäkin, että ”kuinka monta näitte” ja vastauksen ollessa kaksi, saimme ihmettelyä osaksemme, että ”niinkö vähän?”. Meidän mielestämme paras mahdollinen tilanne olisi, jos tietyn jaguaarin tekemisiä pystyisi näkemään mahdollisimman monipuolisesti.
Jaguaarin kadottua pidimme lounastauon ja söimme mukaan ottamamme eväät. Tämän jälkeen jatkoimme ajelua silmäillen joenpenkkaa jaguaarihavainnon toivossa.
Jossain vaiheessa huomasimme, että veneitä oli tullut takaisin lounasajan päätyttyä. Hetkeä myöhemmin huomasimme jonkun veneryhmän tehneen jaguaarihavainnon ja siirryimme seuraamaan kyseisen jaguaarin puuhia. Oppaamme kertoi, että jaguaari aikoisi metsästää ja hetken aikaa olimme jo innoissamme. Ei mennyt aikaakaan, kun jo ensimmäinen vene ajoi keulan rantakaislikkoon, sitten toinen, kolmas, neljäs ja viides.
Jaguaarisafareiden muutos
Päivän aikana oppaamme kertoi useiden oppaiden varttuneen kaupungissa ja että näillä ei ole riittävää tietoa ja taitoa jaguaarioppaana toimimiseen. Hän kertoi toisinaan miettineensä, että aikoo myydä veneensä ja lopettaa safareiden järjestämisen. Mietimme, että olisi kyllä varsin radikaali temppu henkilöltä, joka on aloittanut pioneerina Porto Jofressa tehtävät jaguaarisafarit lähes 20 vuotta aiemmin ja henkilöltä, jonka asiakkaina on paljon myös ammattikuvaajia. Toisaalta hänen ajatukset ymmärtää, kun hän ollut ensimmäinen ja monta vuotta lähes ainoa jaguaarisafarien tarjoaja Porto Jofressa. Onhan meininki muuttunut ihan täysin.
Oppaamme totesi myös, että yleisesti esitetään, että jaguaarien määrä on viime vuosina alueella nousut, vaikka se ei pidä hänen mukaan paikkaansa. Havaintoja on toki enemmän, mutta siitä ei pidä kiittää jaguaarien määrän lisääntymistä, vaan lisääntyneitä veneitä (havainnoitsijoita) sekä näiden radiopuhelimia. Oppaamme Julinho ei itse ymmärrettävistä syistä käyttänyt radiopuhelinta.
Vaikka tämän postauksen sisällöstä suuri osa on Porto Jofren lieveilmiöiden kuvaamista, on jaguaarisafarista mahdollista tehdä todella onnistunut kokemus. Oppaamme Julinho osoittautui varsin taitavaksi lukeamaan jaguaarien aikeita. Useamman kerran safariemme aikana saimme kuulla häneltä, mitä tarkkailemamme jaguaari aikoisi seuraavaksi tehdä ja pian tämän jälkeen saimme tämän myös omin silmin nähdä toteutuvan. Julinholle oli selvästi tärkeää, että me tai muutkaan safarilaiset emme häiritse jaguaareja niitä tarkkaillessamme.
Lintuhavaintoja
Venepäivän päätteeksi menimme vielä käymään majapaikkamme lähellä sijaitsevalla tilalla, jonka pihalla näkyy usein näyttäviä sinisiä hyasinttiaroja. Olimme nähneet niitä Pantanalin alkumatkallamme Pouso Alegressa, mutta näitä jopa metrin pituisia papukaijoja on aina upea nähdä.
Kuten matkustamisella ylipäätään, myös safarimatkoilla on varjopuolensa. Luontosafarit ovat kuitenkin myös tärkeitä edistämään eläinten suojelua. Ilman safarimatkailijoita paikalliset saattaisivat metsästää villieläimiä myytäväksi ja suojellakseen esimerkiksi karjaansa. Meille safarimatkat ovat yksi antoisimpia tapoja tutustua maailmaan.
Mikä on sinun safarihaaveesi? Kerro meille matkaunelmastasi ja oletko kenties jo sen jo toteuttanut?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Huhhuh. Ihan paha mieli tuli, kun luki noista ajattelemattomista ja ammattitaidottomista oppaista. Kyllähän tuommoisessa toiminnassa jaguaarit kärsii. Tuommoinen ammattitaitoisen oppaan järjestämä safari olisi kyllä minullekin mieluinen. Jaguaarit on ihania.
Joo, näinhän se on, ja harmittihan se. Jaguaareja tosiaan on mahtava katsella, mutta mielellään veneestä käsin. Kasvotusten en sellaisen kanssa haluaisi joutua!
On kyllä todella ikävää, että oppaissa on noin tökerösti käyttäytyviä. Onneksi pääsitte havainnoimaan jaguaaria asiantuntevan oppaan kanssa.
Erityisen ikävää on, että noita oli todella paljon. Mutta kyllä, me tykkäsimme kovasti Julinhon kanssa viettämistämme päivistä. Oli todella asiantunteva ja viettänyt monia vuosia noilla seuduilla.
Nyt on kyllä ollut ”jaguaarintäyteinen” reissu! Venesafareilla olemme olleet mm. Chobessa ja Okavangossa, niissä on puolensa ja puolensa. Usein pääsee kyllä tosi lähelle eläimiä.
Jaguaareja näkyy kuivalla kaudella tuolla todella paljon. Venesafarit ovat siinä mielessä erityisen mukavia, että sen lisäksi, että eläimiä pääsee lähelle, on niitä tarjolla selvästi harvemmin, niin niille on erityisen kiva osallistua.
Olin juuri eilen juhlissa, jossa joku kysyi minun safarikokemuksia. Vastasin ”Olen ollut vain kahdella..”. Kysyjä naurahti. Ymmärsin naurahduksesta, että hänen mielestään se oli paljon. No niin onkin ”normaaleiden” matkustajien joukossa, mutta minä vertasin kokemuksiani todellisiin ammattilaisiin kuten teihin.
Heh, no kaikki tosiaan on suhteellista. Safarit ovat meidän ihan suosikkikohteitamme, niin niillä tulee sen vuoksi käytyä niin usein. Nytkin olisi taas kova hinkua lähteä safarille johonkin päin, mutta aikaa ei tällä hetkellä oikein ole.
Onpa surullista, millaiseksi tuo safaribusiness on mennyt monin paikoin, vaikka toisaalta safarimatkailu estää salametsästystä ja tuo toivottavasti myös paikallisille tuloja, kun turisteja majoitetaan, ruokitaan ja kuljetetaan paikasta toiseen.
Onhan se. Yleisesti safarimatkailu tosiaan auttaa lisäämään eläinten suojelua ja monia Afrikan eläimiä tuskin enää olisi ilman sitä. Toisaalta salametsästys ei onneksi taida olla samanlainen ongelma ja rahan sijaan salametsästystä tapahtuu samasta syystä kuin susia salametsästetään Suomessa. Taustalla vähintään pelko sitä, että ne vahingoittaisivat esimerkiksi karjaa.
On kyllä kummallista sekä harmillista että tuonne pääsee oppaaksi ilman riittävää osaamista. Mutta upeita kuvia kyllä oli taas, olisipa ihana päästä joskus noita näkemään ihan livenäkin.
Tuolla on valtavasti eri firmoja, ja monet noista oppaista on käsittääkseni ihan firman perustajia. Eli eivät ole tuolla minkään virallisen organisaation palveluksessa.Mielellään tuonne lähtisi uudemmankin kerran!
Kamalaa luettavaa, että ”ammattioppaat” eivät osaa hommansa 😮 Ja vielä surullisempaa, jos kukaan (eli lähinnä toiset oppaat) eivät puutu tähän? Noh, onneksi pääsitte kuitenkin näkemään jaguaareja ja saitte taas upeita kuvia 🙂
Onhan tuo harmi. Tosi asia on, että suurin osa tuolla näytti toimivan tuolla tavalla. Muutenkaan eipä esimerksi Julinholla ole mitään mahdollisuutta tuohon puuttua. On hän asiasta useita kertoja sanonut, mutta eipä hän asialle mitään voí.
Päästiin näkemään ja seuraavina päininä lähdettiinkin sitten ihan muualle yrittämään bongata jaguaareja, jossa ei olisi muita veneitä.
Amazoniassa näin nolla jaguaaria, mikä on ihan tavanomainen määrä. Siellä ei myöskään ollut mitään turistiryntäystä. Papukaijat lentävät todella lujaa, joten pitää olla onnea ja taitoa, että saa niitä kuviin.
Amazoniassa meidänkin saldo oli nolla, mikä toden totta on tavanomainen määrä. Siellä ei tosiaan muita turisteja näkynyt. Se on totta, että lentävät kovaa ja kuvaaminen tosiaan vaatii myös vähän onnea.
On surullista miten usein eläinten suojelu jää jalkoihin ja safarit valitsevat mennä asiakkaiden kokemusten (ja rahan) perässä. Pohdin itse tätä samaa hiljattain valassafarilla, jossa toiset veneet menivät selkeästi lähemmäs valaita ja poikasia kuin oli sopivaa. Hienoa, jos pystyy valitsemaan eettisemmät toimijat! 🙂
Niinhän se on. Kaiken lisäksi tässä tapauksessa ne asiakkaiden kokemuksetkin loppujen lopuksi ovat huonompia tällä tavoin toimiessa. Mutta se tosiaan oli kiva, että me onnistuttiin valitsemaan hyvä toimija, kun eihän sitä etukäteen voi ikinä olla varma. Mutta tämä meidän opas ei olisi edes suostunut toimimaan tuolla tavalla, vaikka olisimme vaatineet.
Missä tuo valassafari oli?
Minä myös tulin todella surulliseksi noiden muiden oppaiden toiminnasta. Mikähän tällaiseen voisi olla hyvä ratkaisu? Varmaan jonkinlainen säätely valtion taholta ja oppaille joku virallinen koulutus? En ole itse käynyt oikein missään safarilla (ellei mun keväistä hyljesafaria Suomessa lasketa), mutta haaveissa se on ollut jo pitkään. Kun haaveen toteuttamisen aika tulee, täytyy kyllä tarkkaan tutkia arvosteluja ja kokemuksia, että osaa valita oppaan joka toimii eläinten kannalta oikein. Vaikka sinne toki menenkin nähdäkseni mahdollisimman paljon eläimiä luonnossa, en halua tehdä sitä tavalla joka häiritsee ja stressaa niitä.
Aika kaukana on tuolla päin maailmaa oppaiden virallinen koulutus tai edes säätely. Ihan helppoa oppaan katsominen varsinkaan Afrikassa ei ole, sillä usein firmoilla on monia oppaita ja jokainen toimii, miten toimii. Joskus meillä on ollut niinkin, että saman matkan aikana ja saman firman osalta on ollut hyvä opas ja sitten vähän huonompi opas, joten omat vaikutusmahdollisuudet tosiaan ovat vähäiset. Tässä tapauksessa oli kyseessä kuuluisa yhden ihmisen firma, niin pystyi valitsemaan.
Ihmisten ahneus aina lopulta pilaa kaikki parhaat luontokohteet. Tosi harmillista, että safareillakin on tuollaisia ilmiöitä. Ja jotenkin outoa, että jotkut laskevat reissun onnistumista jaguaarien määrällä. Itse ajattelisin, että yksi olisi ihan riittävä jos sitä voi seurailla kauemman aikaa. On ne vaan niitä kauniita eläimiä!
Niinhän se on.
Kaikki tosiaan laskivat tosiaan määriä, mikä itsestä tuntuu pöljältä. Moni kysyi meiltä, että ”montako eri havaintoja näitte”. Ei niin montaa, ja saimme sen vuoksi ihmettelyjä katseita. Näimme jaguaareja metsästämässä, juomassa, syömässä ja uimassa. Näitä harva pääsee näkemään!
Aivan ihania eläinkohtaamisia ja olisi ihan superupeaa itsekin näitä kauniita eläimiä päästä näkemään, hyviä kuviakin olette saaneet! 🙂 Harmillista kuulla taas tällaisesta surkeasta opastoiminnasta, olisi niin toivottavaa ja ihanteellista, että edes oppaat olisivat kaikki ammattitaitoisia ja luontoa kunnioittavia, kun matkailijoissa itsessään riittää jo tarpeeksi tietämättömiä ja hölmöjä. Tuollaiseen opastoimintaan pitäisi olla jonkinlaiset kunnolliset luvat tai vastaavaa. Eläinten ehdoilla aina, ei koskaan turistien ja kuvien. <3 Onneksi teillä oli hyvä ja asiansa tietävä opas ja täytyy tämä opas pitää mielessä, jos itse joskus samalle reissulle tulisi lähtemään.
Tuolla oli kyllä valtavasti erilaisia eläimiä ja tykättiin todella paljon. Ja toden totta oppaan kanssa kävi hyvä tuuri, Paitsi, että ei häirinnyt eläimiä, niin oli myös todella asiantunteva. Julinhoa voi tosiaan suositella. Jaguaareja on mahdollista nähdä vain muutaman kuukauden ajan ja hänen retket ovat todella suosittuja, niin aikaisin kannattaa olla liikkeellä.