Kaupallinen yhteistyö Visit Hämeenlinna ja Visit Häme kanssa
Olimme pitkään suunnitelleet retkeä Hämeenlinnaan Evon retkeilyalueelle ja vihdoin tänä syksynä retkemme toteutui. Evo on kiinnostanut meitä sen laajojen metsäalueiden ja paikoin koskemattoman luonnon vuoksi.
Evon retkeilyalue
Evon retkeilyalue on erämainen metsäalue. Siellä on vanhaa lähes luonnontilaista metsää, jota täplittää lukuisat kirkasvetiset järvet ja lammet. Järvien rannoilla on useita tulipaikkoja ja laavuja, joihin voi pysähtyä nauttimaan luonnon rauhasta. Osa Evon retkeilyalueesta on monikäyttömetsää, ja siellä toimii myös Evon metsäopetuksen- ja tutkimuksen keskus.
Evossa on paljon merkitsemättömiä polkuja. Alueella on myös katveita puhelinverkossa, joten mukana on hyvä olla kartta joko perinteisenä paperiversiona tai puhelimeen ladattuna.
Evon retkeilyalue sijaitsee Hämeenlinnan ja Padasjoen alueella. Evoon on Helsingistä vajaan kahden tunnin ajomatka. Tampereelta sinne on alle puolentoista tunnin ajomatka.
Evon majavat
Olimme kuulleet, että Evossa asustaa useita majavia ja majavien jälkiä on mahdollista nähdä. Hyvällä onnella voi päästä näkemään myös majavia. Evon retkeilyalueelle istutettiin nimittäin 1940–1950-luvuilla kanadanmajavia.
Aivan ensimmäisenä Evolle saavuttuamme kävimmekin katsomassa Evon metsäopiston lähellä olevavaa lampea majavahavaintojen toivossa, mutta majavat olivat tällä kertaa piilossa. Runsaasti tuoreitakin majavien jälkiä kuitenkin näimme.
Pikku-Apaja
Meidän tukikohtamme päiväretkellämme oli Pikku-Apaja. Kyseinen pieni sympaattinen kioski sijaitsee Evon Niemisjärvien kupeessa. Pikku-Apaja tarjoaa pientä makeaa ja suolaista purtavaa. Myös majoitusta on tarjolla: heti alueelle saapuessa näkee matkaparkin ja osan vuokramökeistä. Telttailualue puolestaan on suojassa metsän siimeksessä lyhyen kävelymatkan päässä. Matkaparkin voi varata sähköllä tai ilman. Osalla vuokramökeillä on yhteiskäytössä oleva sauna uimalauturineen Alisen Niemisjärven rannalla.
Pikku-Apaja vuokraa soutuveneitä, joiden vuokrahinta on alkaen 5 euroa tunnilta. Lisäksi vuokrattavana on SUP-lautoja, joiden vuokrahinta 10 euroa tunnilta. Me kävimme soutamassa Keskisellä ja Ylisellä Niemisjärvellä ja hauskaa oli.
Pikku-Apajan osoite on Niemisjärventie 300, Hämeenlinna. Pikku-Apaja on tältä vuodelta jo sulkeutunut ja avautuu taas ensi vuoden toukokuussa. Aukioloajat voi tarkistaa Pikku-Apajan omilta sivuilta. Kioskin ollessa suljettuna voi majoituksen ja välinevuokran varata Pikku-Apajan nettisivujen kautta.
Niemisjärvien luontopolku
Niemisjärvien parkkipaikan lähettyviltä lähtee noin 3 kilometrin pituinen luontopolku. Myötäpäivään kulkiessa kuljetaan ensin aarniometsässä, sen jälkeen poikeataan talousmetsässä ja reitin loppuosassa rämeellä. Luontopolun varrella on neljätoista luontoaiheista opastaulua.
Evo – Niemisjärvet
Niemisjärvien ympäri kulkee aivan järvien rannan tuntumassa maastoon merkitsemättömät polut, joista löytyy hyvät kartat Pikku-Apajan luota. Maastoon merkitty vaativa esteetön janareitti on noin 1,3 kilometrin pituinen suuntaansa. Tämä reitti oli todella hieno. Se kulkee Ylisen Niemisjärven kautta Vähä-Koukkujärvelle. Vähä-Koukkujärven voi myös kiertää ympäri lankkupolkua pitkin. Järvellä on jopa seitsemän laituria ja järven luona on myös laavu, tulipaikka ja esteetön käymälä. Kalastuslaiturit ovat myös esteettömiä. Kaiken kaikkiaan Vähä-Koukkujärven esteetön reitti on todella upeasti toteutettu.
Kuljimme ensin esteettömän reitin, jonka jälkeen palasimme takaisin Pikku-Apajan kioskille Ylisen Niemisjärven vastakkaista rantapolkua pitkin. Tämä olikin loistava vaihtoehto. Polku oli kapea, osin juurakkoinen ja välilä kuljimme pitkospuilla. Reitti kulki aivan järvien rannassa ja järven rannalla meidät yllätti kahdesti polun päälle rakennettu majavan pesä. Pesät näyttivät kuitenkin vanhoilta ja hylätyiltä ja niistä huolimatta reittiä pystyi hyvin kulkemaan.
Alisen Niemisjärven kiertävä kapea polku oli melko vastaava vaativuudeltaan. Reitin varrella oli viihtyisä Niemilaavu. Niemisjärvien reiteillä meitä ihastutti se, miten reitit kulkivat aivan järvien tuntumassa, sekä reittien varrella olevat lukuisat laavut ja tulipaikat.
Kalastus Niemisjärvillä
Kaikkein silmiinpistävin asia heti Niemisjärville saavuttuamme oli runsas kalastajien määrä. Kalastajia oli asettunut ympäri Niemisjärviä ja uusia saapui päivän mittaan. Muutamia kalastajia näkyi soutuveneillä ja näimme myös kaksi kalastajaa pienissä yhden hengen kumiveneissä pitkillä räpylöillään. Näkyi perhokalastusta, virvelöintiä ja uutto-onkimista. Kalastajia näkyi niin parkkipaikan lähettyvillä kuin myös levittäytyneenä laajemmalle Niemisjärvien patikointireittien varrelle.
Evon Niemisjärvet ovatkin todella suosittu kalastuskohde. Niemisjärviin istutetaan kirjolohta, ja muita mahdollisia saaliskaloja on siika, ahven ja hauki. Alueella kalastaminen vaatii valtion kalastonhoitomaksun lisäksi alueellisen lupamaksun. Niemisjärvien lupa-alueelle myydään 24 tunnin vapalupaa, jossa kiintiö on kolme lohikalaa. Vuorokauden alueellinen kalastusmaksu on aikuiselta 25 euroa ja alle 18-vuotiaalta 12,50 euroa. Lupia voi ostaa Eräluvat-verkkokaupasta tai Pikku-Apajan kioskista sen aukioloaikoina.
Esteetön patikkapolku kulkee Vähä-Koukkujärven ympäri, ja järven lähettyvillä on myös oma parkkipaikkansa. Täällä saa kalastaa vain alle 15-vuotiaat. Vähäkoukkujärvellä on lukuisia kalastuslaitureita ja sen rannalla on myös laavu ja nuotiopaikka. Vähä-Koukkujärveltä voi pyytää ahventa, haukea ja kirjolohta. Alle 15-vuotias voi kalastaa samaan seurueeseen kuuluvan aikuisen vapaluvalla samaan saaliskiintiöön.
Evon retkeilyalue – merkityt patikointireitit
Mikälit pidät merkityistä reiteistä, niin Evon alueella on Niemisjärvien luontopolun lisäksi merkittyjä rengasreittejä muutama muukin:
Luutajoen parkkipaikalta lähtee 2 kilometrin pituinen Taimenpolku. Reitti kulkee Luutajoen viertä pitkin ja sen varrella on mielenkiintoisia opaskylttejä muun muassa taimenten vaelluksesta Luutajokea pitkin.
Harjupolku eli Syrjänalusen luontopolku on noin kolmen kilometrin pituinen rengasreitti. Lähtöpaikka on Syrjänalusen pysäköintialue. Reittiä vastapäivään kierrettäessä heti alussa tulee vastaan Syrjänalusen laavu. Harjupolku on rengasreiteistä vaativin. Polku nousee jyrkästi harjulle, ja ylä- ja alamäkeä on jonkin verran. Puuston vuoksi erityisiä näkymiä harjuilta ei kuitenkaan ole. Reitin varrella on opaskylttejä.
Loppuosassa reitti kulkee pienen suon halki. Tässä kohtaa pitkospuut olivat juuri uusittavana ja opaskyltteihin oli merkitty vaihtoehtoinen kulkureitti. Päätimme kuitenkin kulkea vielä vanhoja pitkospuita pitkin ja onneksi näin teimme. Suo oli kaunis. Reitti oli vielä kuljettavissa, mutta huolellinen toki pitää olla vanhoilla pitkospuilla käveltäessä.
Hämeen ammattikorkeakoulun metsäopiston lähettyviltä lähtee 4 kilometrin pituinen Metsätaitorata, joka kiertää Alisen Rautjärven ympäri. Me emme metsätaitorataa kiertäneet. Sen varrella pääsee testaamaan tietämystään metsänhoidosta. Evolla onkin vahvat perinteet metsänhoidon opetuksessa, sillä vuonna 1862 siellä alkoi ensimmäisenä Suomessa metsäalan koulutus. Opetuksen lisäksi Evolla on myös vankka rooli metsäntutkimuksessa.
Merkitsemättömiä polkuja on Evon alueella runsaasti ja täten kierrettäviä reittimahdollisuuksia on paljon. Taruksen retkeilyalue on Evon retkeilyalueen kyljessä ja sieltä löytyy lisää retkeilyreittejä. Me tutustummekin todennäköisesti seuraavalla kerralla Taruksen retkeilyalueeseen.
Evon pyöräilyreitit
Evon retkeilyalueella on myös muutama pyöräreitti. Merkittyjä maastopyöräreittejä on Evolla kolme: valkoisin maalimerkein merkitty 17 kilometrin rengasreitti on helppokulkuinen, ja keltainen 39 kilometrin ja punainen 67 kilometrin rengasreitti ovat molemmat keskivaativia. Keskipitkä on reiteistä teknisesti haastavin. Maastopyöräreitit kulkevat keskenään osin samoja reittejä. Reittien varrella on useita taukopaikkoja
Tänä vuonna Evoon on perustettu myös uusi Häme by Cycle -gravelmatkapyöräreitti Evon vihreän kullan kierros. Tämä reitti on 35 kilometrin pituinen ja kiertää myös Pikku-Apajan kautta. Vihreän kullan kierros -reitti kulkee hiekkateitä ja hiekkapohjaisia ulkoilureittejä pitkin. Reitin voi kulkea päivässä tai halutessaan viipyä pidempään pysähdellen esimerkiksi reitin varrella olevilla lukuisilla järvillä. Majoitusvaihtoehtoja reitin varrelta löytyy telttapaikoista mökkeihin.
Meillä ei päiväretkellämme ollut aikaa pyöräilyyn. Evon kaunis luonto teki meihin vaikutuksen. Toivottavasti pääsemme toteuttamaan pyöräretken Evolla jo ensi kesänä!
Onko Evo sinulle tuttu?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
22 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Näyttääpä monipuoliselta luontokohteelta! Olisipa hienoa nähdä majavat luonnossa. Enpä ole kyllä nähnyt edes noin selviä majavan jälkiä tai vanhojakaan pesiä. Houkutteleva kohde!
Evolla näet ihan varmasti majavien jälkiä! Esimerkiksi jos kierrät meidän tapaamme Niemisjärvien rantareitin, tulet näkemään kaksi pitkospuiden päälle kasattua pesää.
Me olemme onnistuneet pari kertaa näkemään majavia luonnossa. Toinen oli patikoidessamme, kameraa en vain ehtinyt ottaa esille ennen kuin majava sukelsi piiloon. Toinen oli veneretkellä. Majavien jälkiäkin on kiva nähdä, vaikka itse eläin ei näyttäytyisikään.
Evolla ollut joskus luokkaretkellä, siitä tosin en muista juurikaan 😀 hienoja dronekuvia ja muutenkin kivan näköistä ulkoilualuetta!
Hauska kuulla! Olet siis viettänyt ehkäpä kouluaikoja Hämeen alueella? Kiitos kehuista, tuo tosiaan oli mukavaa ja monipuolista retkeilyaluetta. Varmasti tulee jatkossa käytyä useammin.
No niin! Hienon kattauksen kävitte Evolla! Vaikka mekin on monesti tuolla kieputtu, niin Syrjänalusen ja Luutajoen polut on vielä kulkematta. Taruksella on myös kivoja reittejä, me on kuljettu Savottapolkua ja Karhupolku.
Ensin Evolla hieman ärsytti valmiiden lenkkien vähäisyys, mutta sitten totesin, että toisaalta on kiva tehdä juuri omannäköisiä lenkkejä.
Joo, tykättiin Evosta kyllä paljon! Niemisjärvien Pikku-Apajan kohdalla oli suuri määrä kalastajia, mutta patikkapoluilla ei oikeastaan muita ihmisiä ollut, mikä oli tosi kiva. Varmasti tullaan jatkossakin käymään. Voi olla, että seuraavaksi olisi pyöräilyä tai Taruksen reittien kulkemista, juurikin nuo mainitsemasi.
Evo on kyllä ihanan monipuolinen! Jostain syystä se meinaa silti monesti unohtua, kun mietin seuraavia retkikohteita.
Niemisjärvi on itselle tuttu vain talviaikaan. Lumihangessa kahlatessa sai kyllä kunnon treenin:D
Kiva, että pääsimme Eveliina muistuttamaan sinua Evosta. Se on hienoa, että luontoon pääsee ympäri vuoden ulkoilemaan ja rentoutumaan. Tällaiset monipuoliset kohteet ovat aivan loistavia.
Evolla näyttää olevan edelleen upeita ulkoilumaastoja eikä se ole aivan mahdottoman matkan päässä Helsingistä, joten sinne voisi mennä uudestaankin, mutta nyt autolla :).
Olen vanhojen blogimerkintöjen mukaan ollut siellä Luontoliiton kesäpäivillä 2. – 9.8.1971, jonne ajelimme koulukavereiden kanssa vaihteettomilla polkupyörillä. Niemisjärvet tuntuvat tutuilta nimiltä ja majavien jälkiäkin muistelen meidän nähneen siellä.
Evon reittejä on paljon kehuttu, joten odotettiinkin reittien olevan kivoja. Mutta ei odotukset ainakaan alittuneet! Tykättiin kyllä kovasti. Ja totta, varsin näppärä etäisyys on Helsingissäkin.
Mutta olipa hauskaa tietää, miltä Evo on tuolloin näyttänyt!
Hienoa että tarjoilette näitä luontokohteita kotimaasta. On vain oma vika, että ei tule lähdettyä koskaan itse minnekään. Olen ilmeisesti niin auringon tarpeessa aina, että helpommin tulee lähdettyä kauas kuin lähelle. Tieto noista majavista oli kyllä mielenkiintoista, piti oikein mennä lukemaan aiheesta. Tuo kanadanmajavien tuonti Suomeen ei ilmeisesti niin hyvä asia ollutkaan?
Me tosiaan ollaan näistä luontokohteista aikalailla innostuttu. On rentouttava tapaa viettää vapaapäivä ja lähteä luontoon. Toki meillekin aurinko tietysti kelpaa, mutta näiden ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia – molempi parempi! Joo, on tullut makavista luettua itsekin, kun ollaan noista eläinten bongaamisesta kiinnostuneita. Ja se on juuri noin, ei ollut hyvä juttu lainkaan. Sama kaava toistuu valitettavasti todella monen lajin kohdalla, kun niitä tuodaan elinalueille, joissa ne eivät ole aiemmin eläneet. Nykyään tuosta on onneksi opittu.
Todella mukava lukea teidän luontoretkeilystänne. Itsekin tuli harrastettua vaeltelua, sienestystä ja sisävesikalastusta kolmikymppisenä. Neljäkymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan fasiliteetit olivat toiset, mutta luontoretkeily oli yhtä avartavaa ja rauhoittavaa kuin nykyisinkin.
Kiva kuulla! Nuo aktiviteetit tosiaan ovat meidän mieleen: vaeltelu, sienestys ja patikointi. Marika tykkää myös marjastaa.Voin hyvin kuvitella, että fasiliteetit olivat ihan toiset. Yli 30 vuotta sitten olen alkanut liikumaan luonnossa, sienestämään ja kalastamaan isovanhempieni kanssa. Noista ajoista on hyvät muistot.
Vähän samanlaista retkeilyä olen kokenut Hauhon Ilorannassa useina vuosina. Tosin joka kerran leirikoulujen merkeissä. Kaupunkilaisalapsia on opetettu liikkumaan luonnossa, jotkut olivat ensi kertaa poissa kotoa, ehkä senkin takia luontopolut, kalastus, ravustus ja maatilan eläimet olivat kovin eksoottisia. Juha
Kuulostaapa hienolta. Varmasti ihan mahtava kokemus itse kullekin. Järjestetäänköhän tuollaisia edelleen? Itse en omasta lapsuudestakaan muista, että tuollaisia olisi minulle ikinä ollut tarjolla. Innoissani olisin ollut mukana.
Tämä on tosi mielenkiintoisen kuuloinen alue ja teillä on ollut hienoja aktiviteetteja. Majavia olisi kyllä jännää bongata luonnosta, ovat kyllä melkoisia rakennusmestareita.
Evo on monipuolinen alua, jossa on monenlaisia aktiviteetteja tarjolla – todella kiva paikka. Majavat tuntuvat olevan usein varsin ujoja ja muutenkaan eivät päiväaikaan taida kovin paljon liikkua. Mutta ovat kyllä tosiaan rakennusmestareita ja niiden jälkiä onkin helppo nähdä. Ovat ilmeisesti norsujen lisäksi ainoita eläimiä, jotka kykenevät kaatamaan puita.
Majavatkin taitavat olla haasteellisia, siis nähdä. Evosta tuli väistämättä mieleen, että joskus vuonna yksi tai kaksi, siis aikaan kun olin ehkä 15, osallistuin siellä jollekin Luontoliiton kesäleirille – luontoaktivismi oli joinakin vuosina minunkin juttuni, vaikken nyt (enkä silloin) Elokapinan tapahtumiin osallistuisi.
Ovat kyllä varsin haasteellisia nähdä, ainakin Suomessa. Olemme olleet useasti retkeilemässä paikoissa, joissa pitäisi olla majavia ja vain pari kertaa ollaan onnistuttu näkemään. Tuntuvat olevan sen verran säikkyjä. Juhakin tuossa yllä kertoi Evo leirikouluista, olisi hauskaa, jos sellaisia olisi edelleen. Tosin en tiedä, vaikka olisikin…
Hieno luontokohde on tämäkin, ja varsin monipuolisesti näyttää olevan myös tekemistä. Majavat todella ovat melkoisia mestareita rakentamaan ja nakertamaan, mutta vaikka jälkiä on suhteellisen helppo löytää, ovat kyllä hyviä pysyttelemään piilossa. Itse olen nähyt majavan luonnossa vain kerran, todella yllättävästi ihan vaan lenkin ohessa, puistossa virtaavassa purossa Puolassa.
Kyllä, ihmettelen että miksi ei ole aikaisemmin tullut käytyä. Oli kyllä todella mukava päivä! Ja niinhän se on, että jälkiin törmää kohtuullisen usein, mutta itse majavia näkeekin sitten huomattavasti harvemmin. Me olemme onnistuneet näkemään majavan kahdesti, mukava olisi, jos niitä näkisi useamminkin!