Erta Ale on kuuluisa siitä, että kyseisen tulivuoren huipulla on maailman pisimpään, vuodesta 1906 lähtien, ollut laavajärvi. Ylipäätään laavajärvien olemassaolo on harvinaista. Vuonna 2019 niitä raportoitiin olevan koko maapallolla yhteensä vain kahdeksan. Erta Ale on kaikesta huolimatta yllättävänkin tuntematon, vaikka sinne järjestetäänkin säännöllisesti retkiä.
Erta Alen tulivuori on erittäin aktiivinen, ja jo senkin vuoksi vaarallinen. Sitä ympäröivä maasto on myös maapallon karuimpia, joka tekee matkustamisesta itsessään vaikeaa ja vaarallista. Tämä oli meidän viimeinen kohteemme Etiopiassa käytyämme ensin ihailemassa Danakilin suola-aavikoita ja Dallolin geotermistä aluetta.
Erta Ale – turvallisuus
Etiopian osuudellamme nukuimme ensimmäisen yön tosiaan Danakilin aavikolla taivasalla. Vaikka paikka oli mitä mahtavin, tuli nukuttua varsin huonosti ja ajatukset pyörivät jo seuraavassa päivässä. Erta Ale on nimittäin pitkään ollut paikka, jossa tosissaan halusin päästä käymään.
Erta Ale tarkoittaa afarin kielellä savuavaa vuorta, ja nimi onkin varsin osuva. Kyseessä on Etiopian aktiivisin tulivuori, ja se on 613 metriä korkea. Tulivuori purkautui vuonna 2005, jolloin 250 ihmistä kuoli. Vuosien 2007–2008 purkaukset puolestaan aiheuttivat tuhansien ihmisten evakuoinnin.
Alueella esiintyy myös ajoittain etnistä väkivaltaa afarien alkuperäiskansojen yhdistymiskamppailujen vuoksi. Eurooppalaisten turistien ryhmää vastaan hyökättiin 17.1.2012 Erta Alessa. Viisi turistia kuoli, kaksi otettiin panttivangiksi ja seitsemän muuta haavoittui. Joissain lähteissä suositellaan ”yhden tai ehkä kahden aseistetun vartijan tai poliisin” palkkaamista oppaiksi Erta Alen vierailulle. Jotkut kaupalliset matkatoimistot tarjoavat Erta Alen retkiä, joihin liittyy jopa sotilassaattue. Ja aseelliset vartijat meilläkin toden totta oli mukana. Tähän tosiaan on syynsä, sillä myös joulukuussa 2017 saksalainen turisti ammuttiin kuoliaaksi laskeutuessaan Erta Alelta.
Kohti Erta Alea ajaessamme, meille kerrottiin, että alueella saattaa olla riski joutua piilossa olevien afariheimolaisten tulituksen kohteeksi. Retkemme järjestäjä pyrki lisäämään turvallisuutta niin, että heillä oli muutama turistiton auto meidän turistiautojemme edellä. Jos jotain tulitusta meitä kohti ilmenisi, kohdistuisi se ensisijaisesti todennäköisesti ensimmäisiin autoihin.
Ihan vaarattomalta matkanteko ei siis todellakaan tuntunut. Onneksi aseilla meitä ei ammuttu, mutta afarillapset sen sijaan heittivät autojamme kivillä ja hakkasivat kepeillä. Yhtäkään miespuolista afaria emme ajomatkan aikana nähneet. Silti oli jatkuvasti olo, että kulkuamme tarkkailtiin.
Tuntuu hieman erikoiselta, miksi afarit toimivat turisteja kohtaan noin, sillä alueella olisi valtavasti potentiaalia todella suosituksi turistikohteeksi, sillä niin ainutlaatuinen kohde se maailmanlaajuisestikin on.
Yö tulivuoren rinteellä
Jos viime yö nukuttiin maastoon asetetuilla sängyillä, tänään meidän oli määrä nukkua taivasalla makuualustoin, Erta Alen rinteillä. Ensin kuitenkin oli vuorossa muutaman kilometrin nousu Erta Alen kraatterille, sillä toiveenamme nähdä laavaa. Laava näkyy paremmin luonnollisesti pimeällä, joten nousuun lähdettiin vasta auringon jo laskeuduttua. Kuvat tulivuoren rinteiltä onkin otettu seuraavana aamuna laskeutuessamme takaisin alas.
Peruskuntoiselle nousu 613 metrin korkuiselle tulivuorelle ei ole fyysisesti mahdottoman raskas edes pitkän päivän päätteeksi, mutta samassa autossa kanssamme ollut iäkäs italialaisnainen oli vaikeuksissa ja hän jäi muista jälkeen. Osa järjestäjistä jäi kulkemaan hänen kanssaan hitaampaa tahtia, kun muut jatkoivat nopeammin kohti kraatteria. Lopulta hänkin oli kuulemma päässyt onneksi ylös.
Ylhäällä tulivuorella yöpyminen oli jälleen uudenlainen kokemus. Mitään saniteettitiloja ei luonnollisestikaan ollut ja Marika koki illan wc-reissun hieman vaivalloisena. Tulivuoren rinteellä ei juurikaan suojaa löydy, ja siellä ei ole mitään suojaavaa kasvustoa. Pimeässä takaisin petipaikallemme palatessa Marika oli törmätä makuulla olevaan kameliin, joka oli kuljettanut patjat ylös rinteelle.
Erta Ale -tulivuorella
Erta Alen kraatterin laavajärvi ei meidän paikalla ollessamme ollut kaikkein aktiivisimmillaan, mutta kokemus oli silti todella hieno. Kraatterissa näkyi selvästi hehkuvaa laavaa, jonka lisäksi kraatterista kuului todella voimakas suhina ja räiske. Mitään suoja-aitoja ei ollut ja olimme aivan Erta Alen kraaterin reunalla. Ympärillämme oli pilkkopimeää, ja kraatterista nousi punainen hehku. Kokemusta on hyvin vaikea pukea sanoiksi, se pitää kokea itse.
Koko Danakilin reissu ja Erta Ale oli upea päätös tälle meidän Afrikan matkallemme.
Kiehtovatko tulivuoret sinua?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
15 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Jotenkin hurjaa, että tuolla tarvitaan aseistetut vartijat. Mielettömän upea kohde, mutta en ole varma kiinnostaisiko itseä kuitenkaan mennä..
Ei oikein tullut itsekään tuota ajateltua, mutta tuolla se konkretisoitui. En varsinaisesti ole itsekään vaarallisten paikkojen ystävä, mutta tuonne lähtisin kyllä uudestaan.
Onpa hienon näköistä ja uniikki retkikohde jo pelkästään tuon vaarallisuuden vuoksi. Onneksi selvisitte ilman suurempia vahinkoja. Oletteko aiemmin joutuneet hyökkäysten kohteeksi tai kokeneet sen uhkaa missään (ellei virtahevon uhittelua lasketa)?
Olihan tuo. Hauska että muistit virtahevon, siinä oli oikeasti hengenlähtö lähellä. Aika vähällä ollaan selvitty. Meksikossa poliisit pysäyttivät ja vaativat euroja, joita meillä ei ollut, eikä muutakaan rahaa. Samoin epäviralliset tietullit siinä maassa
Kuulostaa siltä, että reissu meni kyllä ihan täysillä “extreme-osastolle” – ei enää pelkkää matkailua vaan jo Indiana Jones -tyylinen seikkailu, joka jää mieleen vähän liiankin elävästi 😄. Mutta itse kohde on aivan upea!
Se on muuten aika inhimillinen reaktio, että vaikka fyysisesti pystyisi (se 613 metriä ei sinänsä kuulosta mahdottomalta), niin kokonaisuus ratkaisee: pimeä, epävarmuus, vieras ympäristö ja ehkä vähän turvattomuuden tunne. Ei ole ihme, ettei pysy vauhdissa.
Silti on ihan rehellistä sanoa: tästä oli mielestäni kivempaa lukea kuin kokea itse. Vartijoita, vihamielisiä heimoja ja yö taivasalla – en tiedä, onko minusta siihen.
No joo, olihan tuo varmaankin sitä osastoa, vaikka ei sitä itse silloin niin ajatellut, vaan nautti vain kokemuksesta. Ei tuo varmasti ole kaikille, mutta kuulostaa ehkä hurjemmalta kuin on. Mutta totta, enemmän kokemus kuin loma.
Olipa mukava lukea Afrikan matkastanne ja päätökseksi vielä tulivuori artikkeli. Olen itse käynyt kahdella eri matkalla Lanzaroten Timanfaya alueella. Sekin oli kuumaisemineen aika raju, vaikka varsinaisia laavajärviä ei ollut näkyvissä. Matkalla pääsimme kuitenkin grillaamaan makkaraa purkausaukon kuumalla ilmalla. Aukkoonhan ei saanut katsoa, sillä tukka ja kulmakarvat olisivat saman tien kärähtäneet. Hienosti matkanne kulkee vaikka mantereella on paljon vaaroja.
Timanfaya olisi myös mukava päästä näkemään, voin hyvin kuvitella ne kuumaisen karut maisemat. Grillaaminen kulostaakin hauskalta kokemukselta, joka maisemien lisäksi jää mieleen.
Oih, nyt on extremeä! Tämä kiinnostaisi ehdottomasti itseänikin 🙂 Ainoastaan tuo pistää aina silmään, jos eläimet laitetaan kantamaan turistien (tai yhtään kenenkään) tavaroita…
Mietin, että kun teillä on niin mielettömiä matkakohteita, että nouseeko sieltä joku maa tai kokemus selkeästi ylitse muiden? 🙂
Alue ja tulivuori jäi kyllä ilman muuta mieleen. Ei ole vastaavaa tullut vastaan missään muualla. En oikein osaa nostaa mitään tiettyä kokemusta muiden ylitse. Ollaan tosiaan toteutettu matkamme aina sillä periaatteella, että kohteeksi valikoituu paikka, johon toden teolla haluamme matkustaa, vaikka se haastavaa olisikin. Paljon on kertynyt tällä tavalla hienoja kokemuksia.
Aikamoinen seikkailu, vaarallisenkin tuntuinen kertomuksesta päätellen. Hieno kokemus varmaankin ja upeat tulivuorikuvat! Juha
Oli todella sellainen seikkailu, joka jäi mieleen. Kokemus tosiaan oli kyllä hieno ja maisemat tuolla kertakaikkisen upeita. Ei täysin vaaraton kohde, mutta onneksi mitään suurempaa ei sattunut.
Voi mahotonta, sanon minä! En lähtisi tuonne vaikka maksettaisiin 😆On varmasti ollut ainutlaatuinen kokemus, mutta minun kävi sääliksi sekä Marikaa että kamelia.
Me mentäisiin mielellään toiseenkin kertaan, tykättiin nimittäin todella paljon. Seuraavaksi aiotaan olla vain varmasti pidempi aika!
Mun haaveena on joskus nähdä laavaa, joten mielenkiinnolla luin tämän! Aika hurjalta kuulosti kyllä aseistetut vartijat ja ”syöttinä” toimivat autot. Aikamoinen seikkailu!