Koskematonta savannia silmän kantamattomiin. Hiekkateitä pitkin kulkemista ilman havaintoja muista ihmisistä, mutta lukuisia antilooppeja, kirahveja, norsuja ja kissapetoja. Tätä meille tarjosi Keski-Tansaniassa sijaitseva Ruahan kansallispuisto. Viime viikolla kerroimme tietopohjaa Ruahan kansallispuistosta. Kerromme tässä vielä meidän omakohtaisia kokemuksiamme Ruahasta.
Syrjäinen Ruahan kansallispuisto
Matka Nyereren kansallispuistosta Ruahan kansallispuistoon kesti jopa pari päivää. Oli mielenkiintoista katsella Tansanian maaseutua. Maisemat vaihtelivat matkan aikana varsin paljon, kun ajoimme välillä kylien läpi, välillä ajelimme puolestaan vuoristossa. Vaikka maisemat olivat kiinnostavia, niin matka tosiaan oli pitkä, joten ymmärrän hyvin, miksi moni ei valitse reittiä Nyererestä Ruahaan.
Aivan ajourakan alkupuolella näimme pienen ja pitkäkaulaisen pehmeäkilpikonnan (Zambezi flapshell turtle). Näimme myös erakkotuulihaukan (Dickinson’s kestrel) syömässä sammakkoa.
Ajomatkan aikana pysähdyimme ostamaan kadunvarsimyyjältä palan jakkihedelmää. Hedelmä oli ihan hyvän makuinen, ja sen suutuntuma on varsin erikoinen.
Jakkihedelmät ovat kookkaita, ja yksi hedelmä voi painaa jopa 30 kiloa! Vihreänä jakkihedelmän rakenne on lihaisa ja sitä voikin käyttää lihan korvikkeena. Kypsyttyään kellanvihreäksi tai keltaiseksi, hedelmän maku muuttuu makeaksi.
Joitain kymmeniä kilometrejä ennen Ruahan kansallispuistoa autostamme hajosi rengas. Onneksi autossa oli vararengas, ja kuskimme vaihtoi sen varsin näppärästi. Tämä tosin tarkoitti sitten sitä, että jatkossa meillä ei enää ollut vararengasta, joten jos rengas hajoaisi uudestaan, olisimme pulassa.
Pääsimme joka tapauksessa mukavasti Ruahan kansallispuistoon. Jätimme tavarat majapaikkaamme, jonka jälkeen lähdimme nopeasti safarille.
Safarilla Ruahan kansallispuistossa
Ruohan kansallispuiston maisemassa ihastutti kookkaat apinanleipäpuut (African baobab). Ruaha-joen luona maasto vihersi, mutta muutoin kuivaan kauteen sopien oli kuivaa ja lehdetöntä.
Ehdimme tulopäivänä tehdä lyhyehkön safariajon, jonka aikana pääsimme näkemään antilooppeja, norsulaumoja, erilaisia lintuja ja virtahevon. Onneksi meillä oli varattuna Ruahan kansallispuistoon vielä kaksi kokonaista päivää.
Ruahan kansallispuiston upeimmat safarikokemuksemme liittyivät kissapetoihin, joista Ruaha onkin kuuluisa. Olimme aivan haltioissamme, kun ensimmäisenä kokonaisena safaripäivänämme näimme kaksi leopardiveljestä. Toinen niistä oleskeli hieman kauempana, mutta toinen kulki aivan safariautomme vierestä. Näin läheltä emme ole aiemmin päässet leopardeja ihailemaan.
Leopardien lisäksi näimme Ruahan kansallispuistossa useita kertoja leijonia. Tämähän ei ole mitenkään tavatonta, mutta tällä kertaa näimme jopa leijonapariskunnan parittelun. Pääsimme seuraamaan tätä edellisen kerran muutamaa päivää aiemmin Nyereren kansallispuistossa.
Uros- ja naarasleijona eivät yleensä vietä aikaa keskenään, ellei kyse ole parittelusta. Yksittäinen parittelu kestää noin puoli minuuttia, mutta tapahtuu useita kertoja päivässä.
Näimme myös kaksi komeaharjaista leijonaurosveljestä. Ne olivat melko passiivisia ja lähinnä lepäilivät, mutta urosleijonien näkeminen on aina upeaa.
Muita havaintoja Ruahan kansallispuistossa
Ruahan kansallispuistossa näimme useita antilooppilajeja. Näimme esimerkiksi grantingaselleja (Grant’s gazelle), pienen dikdikantilooppin (Kirk’s dik-dik) ja komeasarvisen kudun.
Tällä kertaa hienoin antilooppihavainto oli hirviantilooppien (eland) näkeminen varsin läheltä. Hirviantilooppi on todella kookas ja raskasrakenteinen antilooppilaji. Uros voi painaa jopa 1000 kg, naaraskin 600 kg.
Harvinaisempina havaintoja meitä ilahdutti kallio- ja puutamaanit (rock hyrax, tree hyrax). Kalliotamaanit ovat liikkeellä päivisin. Puutamaanit ovat yöeläimiä, joten olimme aivan innoissamme, kun näimme ensimmäistä kertaa myös puutamaanin.
Näimme myös pieniä liskoja, joista värikäs agama (agama lizard) oli erityisen hieno havainto. Mangusteista oli kiva nähdä yleisten seepramangustien (banded mongoose) lisäksi harvemmin näkemämme hoikkamangustin (slender mongoose).
Ensimmäistä kertaa näimme myös korvakoiran eli korvaketun (bat-eared fox).
Pidimme suuresti Ruahan kansallispuistosta. Siellä näkyi monipuolisesti lintuja, nisäkkäitä ja matelijoita. Villipetohavainnot ovat aina erityisesti mieleemme ja niistä Ruaha on tunnettu. Syrjäisen sijaintinsa ansiosta Ruahan kansallispuisto on varsin rauhallinen, mitä arvostamme. Luontokokemuksista tulee aivan erilaisia, kun saa olla pelkästään oman seurueen kesken tarkkailemassa villieläimiä.
Mitä sinä toivoisit safarilta?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
20 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Nyt oli taas sellaisia eläimiä, joista en ollut kuullutkaan, kuten pehmeäkilpikonna 🙂 Ja heh, ei muuten näytä kovin miellyttävältä tuo leijonien parittelu – ainakaan ilmeistä päätellen 😀
Pehmeäkilpikonnan näkemistä emme tosiaan odottaneet, ja muutenkin tuolla oli kieltämättä varsin harvoin vastaan tulevia eläimiä – hyvä niin. Hehe, varsin rajua oli tosiaan leijonien parittelu ilmeet ja ääntely mukaan lukien 😀
Ruahan kansallispuisto vaikuttaa todella upealta safarikohteelta! Tämä pitää laittaa muistiin, sillä on mahdollista, että paluureittimme Afrikasta Eurooppaan tulee keväällä kulkemaan Tansanian kautta. Tällaiset syrjäisemmät ja hiljaisemmat kohteet ovat ehdottomasti meidän mieleen, ja ainakin teillä on ollut huikeita eläinhavaintoja tuolla.
Tämä tosiaan kannattaa laittaa muistin, oli todella mukava paikka. Jo pelkästään se, että Afrikassa voi liikuskella savannilla ilman muita autoja on jotain ainutlaatuista, mutta tuolla lisänä oli vielä huikea määrä eläimiä, niin ei voi kuin suositella!
Rauhallisuus ja se, että ympärillä ei pörrää muita seurueita varmasti tekee tuon safarikohteen todella upeaksi kokemukseksi. Maantietoa tuntematta, tuonne meneminen kuitenkin sitten ilmeisesti vaatii miltei viikon reissun ”jostain”? On kyllä uskomatonta, miten paljon eläimiä olette nähneet ja kuinka hienoja kuvia niistä saa katsella.
Joo, se on juuri niin, että rauhallisuus on safareilla iso juttu. Ainakin me arvostetaan sitä kovasti.
Se ”jostain” on lähtökohtaisesti pääkaupunki Dar es Salaam, ja ajomatkaa kertyy vähän ruuhkasta ja säästä jne. riippuen reilut 10 tuntia. Välissä on kuitenkin esimerkiksi aika erilainen ja sinällään käymisen arvoinen Mikumin kansallispuisto (kävimme paluumatkalla), joka ei kylläkään eläimistöltään ole läheskään niin runsas. Halutessaan siellä voi kuitenkin pysähtyä yöksi ja käydä safarilla, jos siltä tuntuu. Me tulimme Ruahaan Nyereren safaripaikan kautta, joten matka meillä oli sen vuoksi tuota suoraa Dar es Salaamista tulevaa reittiä pidempi. Vaikka itselle tuo 10 tuntia autossa on aikalailla hirvitys, melkein otan kerralla sen ja sitten rentoutuisin perillä useamman päivän enkä jakaisi matkaa osiin. Yhttenvetona siis ei vaadi viikon reissua ”jostain”, mutta vaatii aikalailla viikon reissun, jotta kokemus on miellyttävä.
Yksi vaihtoehto on tietysti myös lennot pääkaupungista Ruahaan, mutta niistä tulee tavanomaisesti hintaa sen verran paljon, että se ei oikein omasta mielestäni ole sitten kuitenkaan hintansa arvoista. Tietysti safarit ylipäätään ovat tavallisesti varsin hinnakkaita, joista täytyy lähtökohtaisesti pitää, että niille on järkevää ylipäätään lähteä.
Ja tosiaan, eläimiä näkee tietysti vielä enemmän kuin niistä saa kuvia. Afrikan safareilla niitä näkee uskomattoman paljon!
Melkoinen matka teillä on puistoon ollut mutta varmasti vaivan arvoinen, kun noin paljon eläimiä bongattavissa. Hienoja kuvia.
Kyllä matkaa tosiaan riitti. Upea reissu ja tykättiin todella paljon. Voi olla, että käydään joskus uudestaankin.
Kuten Cilla Maria jo totesikin, niin ihan outojakin eläimiä, kuten tuo pehmeäkilpikonna! Ilmeisesti hienoinen haasteellisuus paikan saavuttamisessa takaa sitten vähemmän ruuhkaisen kokemuksen.
Juu, vähän erilaisempiakin otuksia tuli vastaan. Erilaisia Mangusteja näkyi myös varsin paljon, kuten monenlaisia lintuja. Haasteellisuus varmasti isolta osalta takaa ruuhkattoman kokemuksen yhdistettynä siihen, että kenties jostain syystä maailman kuuluisin kansallispuisto Serengeti sijaitsee samassa maassa.
Ruahan kansallispuisto on näemmä hyvä paikka bongailla Afrikan eläimiä, koska teillä on niin paljon hyviä kuvia ja eläinhavaintoja! Paikka kiinnostaa kyllä kovasti meitäkin, kun viihdymme hyvin eläinten puuhia seuraten. Tuo leijonien parittelun seuraaminen on ollut varmasti myös mieleenpainuva kokemus!
On kyllä mahtava paikka! Uskon, että sopisi teille hyvin, sillä ajattelen, että me pitäisimme teidän tapaan Sambiasta todella paljon. Ja kyllä, leijonien parittelun seuraaminen jäi kyllä mieleen – pariskuntaa ei meidän seuraaminen häirinnyt!
Hienoja kuvia, erityisesti leijonista! Kyllä noita enemmin katsoisi kuin luontodokkareita telkusta, vaikka kyllä nekin mukavia ovat.Livenä on kuitenkin aina hienompaa.
Kiitos! Luontodokkarit on myös meidän mieleen, mutta onhan siinä ihan erilainen jännitys itse olla savannilla kuin telkkua kotisohvalla tuijottaa. Olihan tuo ihan huikea paikka!
Korvakoiran / korvaketun ja savannikoiran / hyeenakoiran haluaisin ehdottomasti nähdä, jos vielä joskus menisin sellaisille seuduille, missä niitä voisi olla. On hienoa, että te olette onnistuneet näkemään näitä molempia.
Itse asiassa emme ole savannikoiraa luonnossa nähneet, mutta se on kyllä korkeissa omallakin toivelistalla. Toivottavasti vielä onnistuu, ääniä olemme kyllä nähneet ja sitten tuollaisessa vahingoittuneiden koirien keskuksessa. Kovin on laji hätää kärsimässä.
Upeat kuvat. Tuo parittelukuva eri toten. Moista en ole nähnyt. Safaritunnelma tuli hyvin esiin postauksesta. Itselle kävi kerran niin että tuli vessan tarve, eikä sitä tullut pitkään aikaan. oli pakko pysähtyä tielle. Huh, kun pelkäsin.
Kiitos. Ruaha oli oikein kiva paikka! Paljon eläimiä, mutta vähän turisteja. Vessakäynneissä tosiaan on omat haasteensa!
On kyllä melko hurjan näkösiä nuo paritteluilmeet. 😀 Varmaan ollut ääntelykin sen mukaista. Tuo jakkihedelmä on mulla ollut muuten muutamia kertoja ruoanlaitossa proteiinina, se on hyvää ja vähän erilaista mihin on tottunut. En tiennyt, että ne on noin valtavan kokoisia luonnossa.
On, ja hurjan näköistä ja kuulostaa touhua se tosiaan oli. Jakkihedelmää pitäisi kyllä joskus itsekin yrittää hyödyntää, tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta toistaiseksi, kun sitä olen maistanut. Potentiaalia siinä tosiaan olisi.