Olimme pitkän matkustamisen jälkeen saapuneet yhdelle maailman suurimmista kosteikkoalueista, Pantanaliin. Olimme nähneet jo tulopäivänämme paljon upeita lintuja ja muutamia harvoin nähtäviä muita eläimiä. Tänään oli meidän ensimmäinen kokonainen päivä Pantanalissa. Meillä oli tarkoitus tutkia lähimaastoa muutamalla kävelysafarilla ja illalla yrittäisimme nähdä muurahaiskarhun ajosafarilla. Suunnitelma kuulosti hyvältä.
Päivärytmi Pantanalissa
Pantanalissa herätään aikaisin. Se sopii yleensä meille hyvin, mutta johtuen edellisten päivien hyvin lyhyeksi jääneistä yöunista ei sängystä ollut kovin helppoa nousta aamukuudelta. Pantanalissa päivät ovat kuitenkin hyvin kuumia, ja päiväaikaan eläimet yleensä ovat piilossa. Tämän vuoksi aamut ja illat ovat otollisinta aikaa tehdä eläinhavaintoja. Alla olevissa kuvissa näkemämme siniotsa-amatsoni (blue-fronted amazon), munkkiaratti (monk parakeet), jabiru, ruusukapustahaikara (roseate spoonbill) ja viheriibis (green ibis).
Kävelysafari Pouso Alegressa
Niinpä nousimme väsymyksestä huolimatta ylös vähän ennen auringonnousua. Lähdimme innoissamme tutkimaan lähimaastoa kävellen. Ajattelimme, että näkisimme pääasiassa erilaisia lintuja, mutta tällä kävelyllä lintuja ei kovin paljoa näkynyt. Sen sijaan näimme apinoita!
Pantanalin alueella elää kahta apinalajia: mölyapinoita ja kapusiiniapinoita. Mölyapinoita olemme nähneet aiemmin muun muassa Amazonin alueella ja useammassa paikassa Costa Ricaa, mutta niiden näkeminen on aina varsin hauskaa. Nimensä mukaisesti mälyapinat pitävät valtavaa ääntä, joka kantaa usean kilometrin päähän. Usein onkin niin, että niiden ääntelyn voi kuulla, mutta todellisuudessa ne sijaitsevat niin hankalakulkuisen maaston takana, ettei niitä pystykään mennä katsomaan. Luulimme niin olevan nytkin, mutta pääsimme kuitenkin katsomaan niitä läheltä.
Mölyapinoita on varsin hankalaa kuvata. Hiipimällä ja piileskelemällä pääsee kyllä varsin lähelle ja silloin mölyapinat ovat pääasiassa paikallaan puussa, mutta todella usein ne saattavat katsella ”väärään suuntaan” ja lisäksi ne oleilevat aina korkealla puussa, joka tekee kuvaamisesta hankalaa. Pääsimme kuitenkin näkemään niitä kohtuullisen hyvistä asemista. Mölyapinaurokset ovat niitä, jotka ääntelevät, naaraat ovat hiljaa.
Mölyapinoiden seuraamisen jälkeen lähdimme kävelemään takaisin majapaikkaamme. Vähän ennen kuin pääsimme takaisin, näimme joukon kapusiiniapinoita. Kapusiiniapinat eivät olleet aivan yhtä korkealla puussa kuin mölyapinat, mutta toisaalta olivat vikkelämpiä liikkumaan.
Kun pääsimme takaisin, oli aurinko jo noussut. Sen myötä nousi myös lämpötila. Aamiaisen jälkeen lähdimme kuitenkin uudelle kävelysafarille. Tällä kertaa menimme avoimen maaston sijaan hieman metsämäiseen maastoon. Eläimiä ei metsässä juurikaan näkynyt ja oppaamme ehdotti pian, että lähtisimme suunnitelmaamme aikaisemmin takaisin.
Yleensä emme halua tinkiä safarillaoloajastamme, mutta nyt päätimme hyväksyä ehdotuksen, sillä kiinnostavia eläimiä ei tullut lainkaan vastaan ja lämpötila alkoi olla todella korkea, vaikka metsässä ei suorassa auringonpaahteessa jouduttukaan olemaan. Onneksi pihapiirin lähellä näimme vielä lintujakin, kuten mustakondorin (black vulture), kuningastukaanin (toco toucan), isosepelkalastajan (ringed kingfisher) ja näyttävän ruskoposkiarakarin (chestnut-eared aracari).
Taukohetki yllättää
Käytimme tauon hyödyksi. Vaikka oppaamme tietysti kertoi aina, mikä näkemämme lintu on, ei jokainen useammasta kymmenen linnun nimestä jäänyt mieleen. Niinpä lueskelimme oppaaltamme lainaamamme lintukirjaa ja selvittelimme, mitä kaikkia lintuja olimme nähneet. Välillä lukuhetkemme keskeytyi, kun meille tultiin sanomaan, että huoneemme vieressä oli hyasinttiaroja! Tietysti juoksimme hakemaan kameran ja sen jälkeen katselemaan ja kuvaamaan näitä näyttäviä, jopa metrin pituisia ja puolitoista kiloisia näyttäviä sinisiä papukaijoja.
Viimeinen safari Pouso Alegressa
Illalla lähdimme viimeiselle safarillemme Pouso Alegressa. Tavoitteenamme oli nähdä isomuurahaiskarhuja. Oppaamme kertoi, että alueella olisi tänä iltana paljon autoja ja ehdotti, että lähtisimme Transpantaneira-tielle. Hän kertoi, että tämä olisi pitkälti uhkapeliä ja voisi olla, että emme näe mitään, mutta jos näkisimme, emme joutuisi jakamaan havaintoja usean muun auton kanssa. Valitettavasti emme nähneet isomuurahaiskarhuja. Pääsimme kuitenkin näkemään illan hämärässä nuoren kauriin, upean auringonlaskun ja isopökkelökehrääjän (great potoo), linnun, joka on todella taitava naamioitumaan puun oksistoon. Takaisin palatessamme kuulimme, että lähempänä Pouso Alegraa olleet autot eivät myöskään olleet nähneet isomuurahaiskarhuja (tai tapiireja).
Safariloma yllättää jälleen kerran
Päivällistä odotellessamme harmittelimme hieman viimeisen safarin niukkuutta, vaikka olimme kuitenkin sitä mieltä, että kaiken kaikkiaan olimme olleet varsin onnekkaita, sillä näimme isomuurahaiskarhua lukuun ottamatta kaikki ne eläimet, jotka halusimmekin nähdä. Emme olleet uskoa silmiämme, kun yhtäkkiä majapaikkamme eteen tallusteli isomuurahaiskarhu! Jälleen piti juosta hakemaan kamera huoneestamme, mutta olimme riittävän nopeita ja ehdimme saada muistoksi muutamia kivoja kuvia muurahaiskarhusta! Loppujen lopuksi emme olisi enempää voineet toivoa Pouso Alegressa vietetyltä ajalta.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
28 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Yleensä en itse henk koht niin paljon innostuisi lintusafareista, mutta tämä kohde on upea!!! Voin vain kuvitella äänimaailman❤️❤️❤️
Pouso Alegre oli aivan mahtava safarikohde! Eri lintulajeja näkyi lukuisia, osa todella näyttäviä. Ja hienoa tässä kohteessa oli myös se, että oli mahdollista nähdä nisäkkäitäkin kuten tapiireja ja muurahaiskarhuja. Meillä innostus lintuihin on lisääntynyt safarikokemusten myötä.
Paljon on eri lintuja bongattu! Itseltäni menee välillä lintujen nimet täysin ohi safarilla ja sitten myöhemmin kameran kuvista olen selvittänyt mm. käyttäen tekoälyä mikä mikä laji oli kyseessä. Tuollaisen isopökkelökehrääjän olen nähnyt Costa Ricassa Karibianmeren rannalla olevassa metsässä. Mölyapinoita ja kapusiinoapinoita nähnyt myös Costa Ricassa kuin Kolumbiassa. Meillä viimeisellä ”safarilla” yllätti se, että nähtiin Andien karhu eli silmälasikarhu aivan läheltä ja kyse on oli viimeinen päivä ennen kuin lähdimme pois pilvimetsistä.
Itselläni oli aiemmin vähän sama juttu, että moni lintulaji meni jokseenkin ohi, mutta olen alkanut kiinnostumaan niistä koko ajan enemmän ja nyt jäävät mieleen ihan eri tavalla. Tuo Andien karhu oli varmasti upea kokemus joka kruunasi koko retken. Ikinähän noilla safareilla ei voi tietää etukäteen mitä näkee.
Ai että, sieltähän se muurahaiskarhu tallusteli kuvattavaksi, kun kerran häntä kaivattiin! Uskomaton juttu! Osa noista linnuista on kyllä niin hurjan näköisiä, ettei todeksi uskoisi.
Joo, muurahaiskarhu tosiaan kruunasi päivän. Jotkut lintubongarit ovat tuolla isopökkelökehrääjän vuoksi, joten aika ainutlaatuinen havainto sekin oli, vaikka ei sitä silloin oikein tajunnut.
Oi että miten ihania kuvia olette saaneet kaikista! Mä en ole kovinkaan kummoinen lintubongari, mutta tällaisen jutun myötä kiinnostus kyllä herää. Tukaani ja nuo siniset papukaijat olisi ainakin hauska nähdä myös omin silmin 🙂 Ja ihana lopetus tuo muurahaiskarhun kohtaaminen!
Alkujaan safareilla on tullut käytyä lähinnä nisäkkäiden vuoksi, mutta sittemmin ollaan innostuttu myös linnuista ihan eri tavalla. Tukaanit ja sarvinokat ovat upeita ilmestyksiä, samoin arat. Hienoa kun niitä tulee vastaan. Ja muurahaiskarhun näkeminen oli mahtavaa. Noista kuvista ei oikein ymmärrä, mutta kyseessä on tosiaan tosi iso otus!
Upeita kuvia! 🙂 Ja mikä hieno tuuri teillä kävi, että lopulta näitte myös isomuurahaiskarhun.
Kiitos! Tosiaan aamulla lähdettiin eri paikkaan, jossa muurahaiskarhuja ei ole mahdollista nähdä. Oltiin jo hyväksytty, että sellaista ei nähdä, mutta toisin kävi!
Olipa kiva lukea safarikokemuksistanne. Safariajasta en minäkään halua luopua – kaiken ajan haluaa olla tarkkailemassa eläimiä ja luontoa. Paikka oli itselleni tuntematon, mutta googlamisen jälkeen huomasin päätyväni joulukuussa aika lähelle (Sao Paoloon).
Noinhan se on, että safariajasta ei tosiaan halua karsia. Usein tulee oltua koko päivä safareila lounasboksi mukana. Sao Paulo voisikin olla kiinnostava kaupunki.
Olipa teillä hyvä onni isomuurahaiskarhun kuvaamisen kanssa. Saitte myös hienoja kuvia suu auki mölyävistä apinoista. Upeita ovat myös lukuisat lintujen kuvat.
Minä en ole innostunut lintujen tarkkailusta vaikka olen elänyt yli puoli vuosisataa lintuharrastajan kanssa. Ilpokaan ei ulkomailla laske kovin tarkasti näkemiään lintulajeja, koska monien vieraiden lajien määrittäminen saattaa olla hankalaa. Toki värikkäät ja helposti havaittavat linnut saavat minutkin tarttumaan kiikariin.
Kyllä, olimme kyllä tosiaan onnekkaita tuon havainnon kanssa. Aika usein mölyapina ovat puun latvassa, joten kuvaaminen on varsin haastavaa. Nyt niitä oli hieman alempana, niin kuvaaminen oli helpompaa.
Me olemme innostuneet linnuista viime vuosien aikana nimenomaan rissuissa, kun olemme huomanneet miten upeita nekin ovat.
Upea ja varsin onnistunut safari, minulta nuo lintujen nimet menevät sujuvasti ohi korvien, kotona täytyy sitten mietiskellä mitä tulikaan nähtyä. Tuo mustakondori on kivan näköinen ja muurahaiskarhu oli kaiken huipennus. Joskus on onni lähempänä kuin arvaakaan.
Oli kyllä onnistunut päivä. Kiva mieli tuli! Lintujen nimet tosiaan ovat vaikeita, kun niitä on myös tosi paljon.
Wau mitä kuvia! Minkälaisella kalustolla nuo lintukuvat on otettu? Muurahaiskarua en taida olla koskaan nähnyt, eläintarhassakaan.
Kiitos Pirkko sanoistasi. Osa näistä kuvista ilahduttaa minuakin erityisesti. Meillä on vakiona safarireissuissa Canonin Mark II + 70-300mm objektiivi, sillä nämäkin on otettu.
Me olemme onnistuneet näkemään muurahaiskarhun vain Pantanalissa ja Costa Ricassa. Tämä isomuurahaiskarhu oli todella suuren kokoinen. Jo tuo pelkkä häntä on hurjan pitkä ja näyttävä.
Todella upeita kuvia olette saaneet. Tuosta mölyapinastakin hauskat kuvat, varmaankin juuri ääntelemässä kun suu auki. Papukaijat ovat aina jotenkin lemppareitani, johtuen ehkä siitä, että itselläni on ollut sellainen. Ei tokikaan tuollaista araa, vaan nymfipapukaija. Oppi se muutamia sanoja, lähinnä kiroilemaan. 😀 😀 😀
Kiitos! Tosiaan mölyapina äänteli juuri kun kuvasimme sitä. Ja se ääni on ihan uskomattoman kova. Papukaijat tosiaan on kivoja, joskin usein varsin äänekkäitä. Jyväskylän Vihermaailmasta on jäänyt mieleen siellä ollut papukaija joka tosiaan haistatteli varsin törkeästi kun tervehdin sitä 😀
Minäkin olen nähnyt isopökkelökehrääjän ja useita arakareja. Papukaijasettini Amazoniassa oli erilainen, enkä ole nähnyt valkotikkaa. Melanerpekset on komeita tikkoja, on melkein ikävä niitä. Erinomaisia kuvia kaikista linnuista! Ruusukapustahaikaroita odotin näkeväni Salton Sean väreilyssä kerran Kaliforniassa, mutta olivatkin flamingoja.
Kiitos Stacy. Olin aivan innoissani näistä Pantanalin lintuhavainnoista. Eri lajeja oli niin paljon ja monet linnut olivat todella näyttäviä. Minua ilahduttaa, kun kiinnität huomiota näihin lajeihin samanlaisella innolla. Itsekin mainitsin Mikolle valkotikoista. En muista aiemmin niitä nähneeni. Ruusukapustahaikara on mielestäni erittäin kaunis lintu, pidän sen kauniista vaaleanpunaisesta väristä.Ja tukaanit ovat ihan mielettömän upeita!
Tukaani on kyllä lintu parhaasta päästä! Upea kuva siitä ja tietysti noista muistakin elikoista 🙂
Samaa mieltä, tukaanit ovat kyllä veikeitä otuksia. Eräs niistä söi puusta marjoja tms.niin, että nappasi sellaisen nokkansa kärkeen, heitti sitten ilmaan, josta otti sen kiinni ja söi. Sitä oli hauskaa seurata! 🙂
Oho, no nyt on eläimet kirjaimelliset tulleet katsomaan teitä! Aika hauskaa, että niitä voi nähdä myös oman majapaikan pihalla. Upeita lintuja olette taas nähneet. Muutaman tunnistankin omilta reissuilta mutta vielä pitäisi päästä jonnekin tällaiselle safarille, että voisi nähdä enemmänkin eksoottisia eläimiä.
Joo, ei tarvinnut kauaksi lähteä, että eläimiä näki. Niitä tosiaan oli majapaikan tiluksilla varsin runsaasti, koska siellä oli paljon erilaisia hedelmäpuita, josta eri otukset selvästi pitivät ja kaimaanitkin tuntuivat siellä viihtyvän.Pantanalia voi kyllä suositella, olisi kiva lähteä toistekin.
Mahtavia eläinbongauksia! Itse en yleensä oikein jaksa innostua linnuista kotimaassa tai edes Euroopassa, koska jotain kotkia lukuun ottamatta ne eivät ole kovin eksoottisen värikkäitä tai muuta sellaista. Mutta tuollaisia teidän tällä reissulla näkemiänne lintuja kyllä katselisin oikein mielelläni! 😀 Kuulostaa tosi hienolta safarireissulta. Mölyapinoiden kuvaamisesta olen ihan samaa mieltä: se on haastavaa!
Oikeastaan itse olen innostunut linnuista nimenomaan reissujen ansiosta. Aasiassa, Afrikassa ja Amerikoissa linnut ovat tavattoman upeita. Sittemmin on kotimaassakin tullut käytyä kuvailemassa erityisesti vesilintuja, samoin suuret kanalinnut, kuten metso ja teeri, ovat upeita!