Urho Kekkosen kansallispuisto on Suomen toiseksi suurin kansallispuisto (pinta-ala 2 550 neliökilometriä) heti Lemmenjoen kansallispuiston jälkeen. Se on myös Suomen toiseksi suosituin kansallispuisto vajaalla 500 000 vuotuisella kävijällä (vuosi 2021). Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee Lapissa Inarin, Savukosken ja Sodankylän kuntien alueella ja se on perustettu vuonna 1983.
Urho Kekkosen kansallispuisto on siinä mielessä mukava kansallispuisto, että siellä on mahdollista vierailla käytännössä ympäri vuoden. Erityisesti hyviä talvireittejä Urho Kekkosen kansallispuistossa ovat Iisakkipään polku ja Kiirunapolku. Kiirunapolku on 6 kilometrin mittainen ympyräreitti, jonka kulkemiseen kuluu 2-3 tuntia. Kesällä reitti on mahdollista kulkea patikointireittinä ja talvella reitin sanotaan olevan mahdollista kulkea lumikenkäilyreittinä.
Kiirunapolun lähtöpiste
Kiirunapolku lähtee Kiilopään lähtöportilta, osoitteesta Kiilopääntie 620, 99830 Saariselkä. Parkkipaikka on varsin suuri, mutta täyttyy siitä huolimatta nopeasti, sillä paikalla on patikoitsijoiden lisäksi suuri määrä myös hiihtäjiä. Ruuhkaisimpaan aikaan saapuessa auton voi joutua jättämään hyvinkin kauas reitin lähtöpisteestä, ja toisaalta valokin on erityisesti talviaikaan parhaimmillaan yleensä nimenomaan aamupäivällä.
Kiirunapolku – näkyykö kiirunoita?
Nimestään huolimatta Kiirunapolulla näkee kiirunoita todennäköisemmin melko paljon niitä muistuttavia riekkoja. Me olimme nähneet riekkoja aiemmin niiden kesävärissä läheisellä Luulammella. Kiirunapolulla meillä kävi tuuri myös nyt talviaikaan, ja näimme riekkoja niin ikään lähietäisyydeltä, tällä kertaa valkoisessa talviasussaan.
Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Kiirunapolulla voi nähdä myös poroja. Erityisesti talvella poroja on kuitenkin hankala nähdä niin Kiilopääpolulla kuin Lapin luonnossa muutenkin. Meillä kävi kuitenkin porojenkin suhteen tuuri ja näimme myös useita poroja, joskaan emme aivan lähietäisyydeltä. Erityisesti talviaikaan porojen näkeminen on kuitenkin aina hieno kokemus.
Reittivaihtoehdot Kiilopään huipulle
Kiirunapolun voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Vastapäivään kierrettäessä polku nousee aluksi loivasti Kiilopään alarinteillä. Kun polku ylittää puurajan, alkaa se jyrkkenemään ja samalla maisema avartuu. Valtaosan reitistä portaat ovat helpottamassa kulkemista, tosin talvella nämä ovat usein lumen peitossa.
Jos sää on kirkas, näkee Kiilopään huipulta Urho Kekkosen kansallispuiston tuntureita, erityisesti idän ja pohjoisen suunnalla. Etelässä puolestaan on nähtävillä Sompion luonnonpuistossa sijaitsevat terävähuippuset Nattastunturit, joilta aukeaa myös upeat näköalat. Huipulle pääsemisen jälkeen raskain osuus onkin jo takana. Alaspäin lähdettäessä polku laskeutuu Kiilopään pohjoisrinnettä alas.
Jos ei halua kulkea koko Kiirunapolkua, voi kulkea reitin Kiilopään huipulle lyhyempänä 2 kilometrin mittaisena janareittinä, joka on osa Kiirunanpolkua. Erityisesti talvella, ilman lumikenkiä liikkeellä ollessa, suora reitti Kiilopään huipulle saattaa olla näppärä vaihtoehto. Toisaalta, jos haluaa kulkea pidämmän reitin, on alueella lumikenkäilyä varten Kiirunapolun lisäksi muitakin polkuja kuljettavaksi.
Kiirunapolku – reitin vaativuus
Kokonaisuutena Kiirunapolku on oikein kiva reitti, joka soveltuu ympäri vuoden kierrettäväksi. Polku on luokiteltu keskivaativaksi, ja kieltämättä nousua on reilusti ja Kiilopäälle kävellessä hengästyy, vaikka olisi paremmassakin kunnossa. Toisaalta, siitä huolimatta rauhassa etenemällä reitin pystyy kulkemaan huonommassakin kunnossa oleva patikoitsija.
Meidän kokemuksemme Kiirunapolusta
Me olemme kulkeneet talvella sekä Kiirunapolun että Kiilopäälle kulkevan janareitin. Erityisesti talviaikaan Kiirunapolku on hankala kulkea ilman lumikenkiä ja tavallisilla vaelluskengillä kulkiessa jalat uppoavat lumeen, ja reitti on varsin raskas kulkea. Reitti suoraan Kiilopäälle sen sijaan on hyvin tamppaututunut ja kuljettavissa ilman lumikenkiä.
Kiirunapolku ja Kiilopäälle nouseminen on ehdottomasti reitti, joka jokaisen kannattaa Urho Kekkosen kansallispuistossa kokea. Tämä reitti tarjoaa niin talvella kuin syksylläkin on upeita tunturimaisemia.
Onko Kiirunapolku sinulle talviaikaan tuttu?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
18 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Eipä ole talviaikaan eikä muunakaan aikana tullut tarvottua tuolla Kiirunapolulla, mutta ehdottomasti talvella menisin tuonne. Upeita, maagisia maisemia!
Talvella ja syksyllä maisemat Kiilopään rinteiltä ovat todella kauniita. Me palaamme varmasti vielä tulevaisuudessa tätä reittiä tarpomaan.
UKK on ihana! Iski kamala ikävä, kun lueskelin tätä postausta 🙁 Täytyypä alkaa suunnitella reissua…
UKK on ihana. Ja talviretkeily on tosi kivaa, nuo Lapin maisemat ovat hurmaavia.
Ei ole tuttu, eikä koko UKK:n kansallispuistokaan. Ihanan näköisiä talvisia kuvia.
Kiitos Sari. UKK on todella kiva kansallispuisto, jos retkeilystä tykkää.
Siis ihanat kuvat. Osa näistä sopisi mihin tahansa mainokseen!!!! Tunnelma kohdallaan.
Voi kiitos sanoistasi Mari! Ilahdutit kommentillasi. Hienoa kuulla, että olen onnistunut taltioimaan näihin kuviin talviretkipäivien tunnelmaa.
Olipa ihania kuvia, erityisesti kaikki eläinkuvat. ❤️ Talviset patikoinnit lumisissa maisemissa on tällaiselle kesäihmiselle todella kylmä ajatus. ?
Eläinkuvat ovat parhaita, tykätään niistä itsekin. Talvipatikointi on todella kivaa, eikä siinä tule kylmä, kun vain pukeutuu huolellisesti. Mutta ymmärrän hyvin, että osa kaipaa lämpimään ja talviaktiviteetit eivät ole ensimmäisenä mielessä loma-ajan vietossa.
En oo koskaan käynyt täällä talvella, mutta olisi upea kokemus! Kiilopään huipulle kävelin kesäaikaan juuri ennen raskauden kolmannesta ja sekin meni yllättävän hyvin, vaikka varsinainen patikkakunto ei ollut enää kovin hyvä 😀 Sieltä aukeavat maisemat on niin kauniit <3 Pitääpä ensi kerralla kiertää koko tämä Kiirunapolku.
Oi, ihanat muistot sinulla Kiilopäältä Elina. Kiirunapolku on kiva kierrettävä. Ja ehkä lähivuosina pääset käymään siellä talvellakin. On kiva, kun retkeilyä ei tarvitse rajoittaa vain kesä- ja syksyaikaan vaan voi käytännössä retkeillä ympäri vuoden.
Nyt on kyllä taas sen verran kauniita kuvia, että jos pohjoinen olisi yhtään lähempänä, niin tekisi mieli lähteä tuonne kierrokselle!
Voi kiitos Pirkko. Lapin maisemat ihastuttavat meitä aina, ja näitä kuvia katsellessa alkaa itsekin kaipaamaan jälleen Lappiin. Jos etäisyys ei olisi niin suuri, tulisi varmasti käytyä paljon useammin.
Kauniita maisemia kyllä, mutta luulen, että sittenkin valitsisin huipulle kiipeämisen kesällä tai syksyllä. Lumessa tarpominen on raskasta, kesällä voisi olla mukavampaa.
Meillä mieluisimmat ajankohdat Suomessa retkeilyyn ovat syksy ja talvi. Emme tykkää laisinkaan hyttysistä tai mäkäräisistä ja kesähelteillä patikointi ei myöskään ole niin mieluisaa. Mutta parasta onkin se, kun etsii sen itselleen mieluisimman tavan retkeillä.
Olen kiivennyt Kiilopäälle syksyllä, mutta Kiirunapolkua emme kiertäneet. Talvellakin maisemat näyttävät olevat kauniit ja taivas varsinkin ihanan puuterinen.
Syksy on upeaa aikaa Lapissa ja Kiilopäältä avautuvat ruskamaisemat ovat upeat. Me pääsimme nauttimaan kauniin sävyisestä taivaasta joulukuun alussa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Puuterinen on hyvä sana kuvaamaan tuota taivaan väritystä.