Näyttää edelleen siltä, että korona tulee hankaloittamaan tulevaa vuotta matkustusmielessä ja muutenkin. Varsinkin ulkomaille on hankala matkustaa ja toisaalta, vaikka ulkomaille pääsisi, tilanteet muuttuvat nopeasti ja maat voivat nopeastikin sulkea rajojaan, jolloin paluu Suomeen saattaa muodostua hankalaksi. Myös mahdollisen sairaalahoidon saaminen voi ulkomailla olla kallista ja muutenkin tuntuu turvalliselta luottaa mieluummin suomalaiseen ammattitaitoon.
Suomessa moni matkailualan yritys on ahdingossa ulkomaalaisten asiakkaiden puuttuessa. Ainakin tästä näkökulmasta meidän suomalaisten voisi hyvä pyrkiä matkustamaan ja sillä tavalla tukea matkailualan yrittäjiä ja nauttia kotimaamme upeista kohteista.
Tässä listauksessa kohteet, joissa haluamme Suomessa käydä. Tykkäämme paljon luonnosta ja se tietysti näkyy valitsemissamme kohteissa.
1. Riisitunturin tykkylumiset puut
Olemme aiemmin käyneet ruska-aikaan Riisitunturin kansallispuistossa kiertämässä kummatkin sen rajojen sisäpuolella olevat rengasreitit, Riisin rääpäsyn (4,3 km) ja Riisin riettaan (10,7 km). Riisitunturin maisemat olivat aurinkoisena syyspäivänä oikein kauniit ja kun olimme liikkeellä heti auringonnousun aikaan, ei ruuhkaakaan ollut. Kun lopetimme patikoinnin, oli suuri parkkipaikka aivan täynnä ja tienvieressä oli autoja parkissa kilometrin verran.
Riisitunturi on kuitenkin erityisen kuuluisa talvisista tykkylumimaisemista, joita sosiaalisessa mediassa talvisin näkyy. Ja kauniiltahan nuo maisemat näyttävät! Tämän vuoksi mekin aiomme vielä kuluvan talven aikana matkata Riisitunturille ihastelemaan sen kuuluisaa tykkylunta.
Samalla matkalla ajattelimme poiketa kahdessa muussa tykkylumestaan tunnetussa kansallispuistossa: Syötteen ja Kolin kansallispuistossa. Kummassakin ollemme käyneet useamman kerran, mutta emme kummassakaan talvella. Kun ajaa ensin valtatie 6 pitkin kohti pohjoista ja jatkaa edelleen pohjoiseen valtatie 5 pitkin niiden yhdyttyä ovat nuo kaikki kohteet kätevästi reitillä.
2. Itäisen Suomenlahden ja Tammisaaren kansallispuistot
Kuten monesti on tullut todettua, pidämme kovasti luonnossa liikkumisesta. Joillekin luonnossa olemisen tärkeintä antia on rauhoittuminen. Meitä siinä kiehtoo paitsi monenlaiset maisemat, mitä luonto tarjoaa, mutta pidämme myös siitä, että luonnossa patikointi on myös hyvä tapa liikkua.
Suomen kansallispuistot tarjoavat monipuolisesti erilaisia patikkareittejä. Haluamme myös tutustua vierailemiimme kansallispuistoihin perusteellisesti ja haluamme vähintäänkin kiertää kaikki kansallispuiston rengasreitit, joskus enemmänkin.
Olemme ehtineet vierailemaan jo 38 kansallispuistossa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa on enää kaksi kansallispuistoa, joissa emme ole vierailleet: Itäisen Suomenlahden ja Tammisaaren kansallispuistot, näissä kummassakin olisi mukava päästä käymään ensi kesänä.
3. Parikkalan patsaspuisto
Parikkalan patsaspuisto on yksi kolmesta Suomen kuuluisimmasta ITE-taideteoksesta ja taitaa olla kaikkein suosituin. Vuotuisia kävijöitä on viime vuosina ollut Ylen jutun mukaan 35-50 000. ITE on lyhenne sanoista itse tehty elämä ja ITE-taide on Suomessa tehtyä kouluttamattomien arjen ympäristössä syntyvää taidetta. Olemme monesti ajaneet valtatietä 6 puiston ohi, vaikka siellä olisi voinut varsin kätevästi vierailla. Kaikilla kerroilla aikataulu on kuitenkin ollut sellainen, ettei puistoa olisi voinut katsella rauhassa. Tänä vuonna on kuitenkin käydä Parikkalan patsaspuistossa ainakin kerran.
Kaksi muuta suosituinta ovat Edvininpolku Vaasassa ja Hiljainen kansa -taideteos. Edwininpolku on kiva ulkoilualue Vaasassa, jossa patsaita on parin kilometrin polun varrella nykyisin noin sata. Me olemme käyneet kiertämässä polun yöllä auringon laskettua, jolloin patsaat näyttivät jopa pelottavilta. Suosittelemme ehdottomasti yöllistä kävelyretkeä, joka tosiaan oli mieleenpainuva kokemus ja muita kävelijöitä tuskin tulee vastaan.
Hiljainen kansa -taideteos puolestaan on valtatie 5 varrella. Se tulee vastaan parikymmentä kilometriä Suomussalmen jälkeen. Tien vieressä pellolla on tuhatkunta, variksen pelättimen kaltaista yksilöllistä hahmoa ja teos onkin varsin vaikuttava. Olemme useaan kertaan pohjoiseen päin tai sieltä takaisin tullessa pysähtyneet kiertelemään hahmojen sekaan. Paikalla on myös kahvila ja myymälä.
Tarkkaan ottaen Hiljainen kansa ei tosin varsinaisesti ITE-taideteos, koska sen on suunnitellut taiteilija Reijo Kela, mutta teos itsessään on hyvin ITE-taide-tyyppinen. Ilman muuta pysähtymisen arvoinen paikka tämäkin.
4. Piilokojut
Piilokojut ovat luonnossa olevia, varsin alkeellisia kojuja, joissa on tarkoitus katsella ja/tai valokuvata eläimiä, useimmiten karhuja. Tietyissä kojuissa voi hyvällä tuurilla päästä kuvaamaan pedoista myös sutta tai ahmaa. Lisäksi on erikseen lintujen kuvaamiseen tarkoitettuja piilokojuja, erityisesti metson ja teeren soidinmenojen sekä peto- ja vesilintujen kuvaamiseen.
Piilokojujen asiakkaista valtaosa on normaalisti ulkomaalaisia, joten monet yrittäjistä ovat varsin hankalassa tilanteessa. Nyt korona-aikana asiakkaita on ollut ennätysvähän. Tämä on johtanut siihen, että yrittäjät ovat joutuneet myymään kojuöitä huomattavalla alennuksella, jotta kävijöitä olisi edes vähän. Korona-aika onkin siinä mielessä erinomainen aika käydä piilokojussa, koska samaan aikaan pystyy toisaalta auttamaan yrittäjää niin myös hyödyntämään isoja alennuksia.
Normaalisti hinnat ovat kojusta ja yrityksestä riippuen n. 190 euroa / yö, mutta tämä yleensä edellyttää, että kojussa on kaksi henkilöä. Yksin kuvatessa hinta saattaa olla korkeampi. Uskoisin, että koronatilanteen pitäessä ulkomaalaiset poissa Suomesta, voi öitä saada esimerkiksi 30 % alennuksella.
Me olemme käyneet useissa kojuissa. Kuitenkin kojuja on erilaisissa ympäristöissä, kuten lammella, metsässä ja suolla. Lisäksi ympäristö vaihtelee tietysti vuodenajan mukaan. Niinpä mielellään käymme kuvaamassa villieläimiä erilaisissa ympäristöissä jatkossakin ja useita kojuöitä onkin jo varattu.
5. Turun saaristo ja Ahvenanmaa
Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla liikkuessa sitä tuntee olevansa melkein kuin ulkomailla. Marika on tehnyt tuolle seudulle useamman pyöräreissun, mutta yhteinen matka on vielä toteuttamatta.
Meidän matkamme saaristoon sisältäisi todennäköisesti niin melontaa kuin patikointiakin. Kiireetön aikataulu, lossimatkat ja karu luonto olisivat tämän pääelementit. Ahvenanmaalla toki kiinnostaisi myös vierailla kulttuurikohteissa kuten Kastelholman linnassa sekä paikallisissa putiikeissa.
6. Kullanojan vesiputous Sallassa
Vesiputoukset ovat näyttäviä vierailukohteita. Iguassun vesiputoukset Brasilian ja Argentiinan rajalla lienevät maailman upeimmat vesiputoukset. Kyse ei siis ole mistään yksittäisestä putouksesta, vaan niitä on 2,7 kilometrin matkalla yhteensä 275, ja niiden korkeus on 60–80 metriä.
Toisiksi hienoimpana mainitaan usein Victorian putoukset Zimbabwen ja Sambian rajalla. Leveydeltään se on selvästi Iguassun putouksia pienempi, ollen 1,7 km leveä. Se on kuitenkin hieman korkeampi ja sen korkeus keskimäärin on noin 100 metriä. Meillä suurin mielenkiinto eteläiseen tai itäiseen Afrikkaan matkustaessa kohdistuu eläimiin ja safareihin, niin tuollakin kerralla, joten paras ajankohta on sadekauden loppu. Niinpä Victorian vesiputoukset eivät olleet näyttävimmillään, kun siellä vierailimme.
Sanoisin kuitenkin, että keskellä viidakkoa olevat Iguassun putoukset ovat kuitenkin upeammat kuin Victorian putoukset parhaaseen aikaan.
Suomessa ei tietenkään tuollaisia vesiputouksia löydy, mutta kivoja putouksia siitä huolimatta. Suomenvesiputoukset.fi-sivusto listaa kymmenen Suomen näyttävintä vesiputousta. Olemme listalla olevista vesiputouksista päässeet näkemään kuusi. Suomen ehkä tunnetuimman vesiputouksen Hepokönkään Puolangalla, varsin lähellä Hepogöngästä olevan Kolumankönkään Hyrynsalmella, Oulangan kansallispuiston alueelta löytyvät Jyrävän ja Kiutakönkään, Mallan luonnonpuistossa olevan Kitsiputouksen sekä Lemmenjoen kansallispuistossa olevan Ravadaskönkään. Näistä kaksi viimeistä ovat suosikkejamme.
Listalla olevista putouksista Enontekiössä oleva Pihtsusköngäs sekä Utsjoella oleva Fiellun putous ovat sellaisia, että niiden näkeminen vaatii useamman päivän patikan. Fiellun putous nimittäin sijaitsee keskellä Kevon luonnonpuistoa ja Pihtsusköngäs sijaitsee Kalottireitin varrella Käsivarren erämaa-alueella.
Kullanojan vesiputous Sallassa sen sijaan on kohtuullisella vaivalla saavutettavissa. Lisäksi voisimme vierailla Sallassa sen tulevassa kansallispuistossa.
7. Luolavierailut
Tykkäämme luolista. Olemme vierailleet muun muassa Slovenian kuuluisissa Postojnan ja Škocjanin luolissa, Unkarin Pal-laakson ja Szemlö-vuoren luolissa, Uuden-Seelannin Waitomon kalkkikivi- ja kiiltomatoluolissa.
Suomen luolan ovat tietysti hyvin erilaisia ja mittakaava eri. Siinä missä kaikki edellä mainitut luolat ovat valtavia, Suomessa olevia luolia voisi kuvata ahtaiksi onkaloiksi. Kävimme viime vuonna Torholan luolassa Lohjalle ja kokemus oli jännittävä. Meillä ei ollut otsalamppuja mukana, joten emme menneet kovin syvälle luolaan.
Muita kiinnostavia luolia Suomessa ovat esimerkiksi Kolilla oleva Pirunkirkko ja Kirkkonummella oleva Högbergetin luola, joissa olisi jännittävää vierailla. Ahtaanpaikankammoisille luolavierailut eivät kuitenkaan sovi.
8. Lasi-iglumajoitus
Yö lasi-iglussa olisi kiva kokea. Luettiin hiljattain Meriharakka-blogin kirjoitus muutaman vuoden takaa, joka koski yöpymistä kuuluisimmassa lasi-iglussa, Kakslauttanen Arctic Resortssa. Hinta taisi tuossa majoituksessa olla 600 euroa yö ja se kirvoittikin mielipiteitä suuntaan ja toiseen: onko moista hintaa järkeä maksaa?
Meillä Kakslauttanen rajautui pois jo sen vuoksi, että iglut näyttävät olevan todella lähellä tosiaan ja me kaipaamme senkaltaisessa majoituksessa ilman muuta enemmän yksityisyyttä. Löysimme paremmin meille sopivan vaihtoehdon Nuorgamista, jossa näytti, että lasi-iglut eivät ole vierivieressä. Haaveenamme on myös katsella revontulia ja niiden näkemisen todennäköisyys on aivan Pohjois-Suomessa suurempi kuin etelämpänä.
Täytyy pitää peukkuja, että näkisimme iglusta revontulia. Nuorgamin korkeudella niitä olisi taivaalla Ilmatieteenlaitoksen mukaan neljänä yönä viidestä, mutta joskus voi sattua pilvisempiä öitä. Nuorgamissa lasi-iglun hinta oli myös selvästi edullisempi, 290 euroa / yö.
9. Lietveden maisematie
Suomessa sanotaan olevan muutamia kuuluisia maisemiltaan upeita teitä. Usein on mainittu Karigasniemeltä Näätämöön kulkeva Kaamasentie, Pulkkilanharjun tie tai Punkaharju Harjutie. Näitä kaikkia on tullut ajettua useampaan kertaan ja hienoja ne kieltämättä ovatkin. Neljäs usein mainittu tie on Mikkelin ja Puumalan välissä oleva Lietveden maisematie, jota emme ole vielä ajaneet. Toivottavasti ehtisimme ajamaan sen alkukesästä jolloin reitllä voisi nähdä myös vesilintuja.
10. Luonnonpuistot
Suomessa on kansallispuistojen lisäksi luonnonpuistoja. Usein näkee joitain luonnonsuojelualueita kutsuttavan luonnonpuistoiksi, vaikka ne eivät missään tapauksissa sellaisia ole. Luonnonpuistot ovat tieteellisiin tarkoituksiin perustettuja luonnonsuojelualueita. Luonnonpuistojen suojelumääräykset ovat kansallispuistoja ankarammat ja toisaalta kansallispuistojen suojelumääräykset ovat muita luonnonsuojelualueita ankarammat. Osaan luonnonpuistoista ei saa mennä lainkaan, osaan meneminen vaatii luvan ja osaan pääsee tutustumaan ilman lupaa, kunhan pysyy merkityillä poluilla.
Suomessa on 19 luonnonpuistoa. Haluaisimme vierailla näistä sellaisilla, joissa se on ilman lupaa mahdollista. Tällaisia ovat Karkalin, Kevon, Mallan, Paljakan, Salamaperän, Sompion ja Vaskijärven luonnonpuistot. Näistä olemme ehtineet käymään jo Karkalin, Kevon, Mallan, Salamaperän ja Sompion luonnonpuistoissa, mutta haluaisimme käydä myös Paljakan ja Vaskijärven luonnonpuistoissa. Toivottavasti nuo retket toteutuisivat vielä tämän vuoden aikana.
Tässä meitä kiinnostavat kotimaan matkailukohteet. Kerro sinun kotimaan matkasuunnitelmasi! Löytyykö listaltasi samoja kohteita kuin meillä?
42 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Ihania kohteita <3 Teillä on tosi kattava reissukokemus kansallispuistoista, wau! Niissä olis kiva kierrellä kyllä enemmänkin. Itteäni kiinnostaa myös kaikenlaiset luolat. Yllätyin esim. siitä miten hienoja tippukiviluolia Turkissakin oli. Kreikan Samoksella taas käytiin antiikinaikaisessa vuoreen hakatussa tunnelissa, joka oli aikanaan toiminu vesikanavana. Mutta vaikka mulla ei olekaan ahtaanapaikankammoa, niin ihan mihinkään kaikkein pienimpiin koloihin en kyllä ahtautuis. Turun saaristo on muuten tosiaan kuin olis ulkomailla. Me vietettiin siellä jonkun verran aikaa kun olin lapsi, ja musta tuntui aina kun oltais oltu Ruotisissa 🙂
Luolat kiinnostavat minuakin ja viime kesällä innostuin myös Suomen luolista. Mutta taitaa jäädä ne ahtaat kolot myös minulta tutkimatta. Ulkomailla on kyllä näyttäviä luolia, ja niitä kiinnostaisi nähdä tulevina vuosina lisää. Kesällä meidän oli tarkoitus käydä Itävallassa Eisriesenwelt-jääluolassa, mutta se oli suljettuna.
Meidän on tosiaan tullut patikoitua paljon, mutta onneksi kiinnostavia reittejä Suomessa riittää ja on ollut myös mielenkiintoista mennä katsomaan samaa paikkaa eri vuodenaikoina. Ja tänä talvena on saatu nauttia myös talviretkeilystä.
Kiva kuulla Cilla Maria, että meidän kohteet kiinnosti. Näissä näkyy selvästi meidän mieltymys liikkua luonnossa.
En tiennytkään, että ero luonnonpuiston ja kansallispuiston välillä on noin jyrkkä. En ole siis käynyt yhdessäkään luonnonpuistossa Putoukset ja luolat kiinnostavat kyllä, suurin putoukseni on varmasnkin ollut Niagara, muiden kanssa on ollut huonoa onnea. Parikkalan patsaspuisto on mielenkiintoinen ja tuolla Vaasassa pitäisi kyllä käydä. Kuinkahan kauan se on ollut olemassa kun en ole kuullutkaan.
Luonnonpuiston ja kansallispuiston ero on tosiaan huomattava, ja luonnonpuistot ovat selkeästi tutkimukseen ja suojeluun tarkoitettuja. Huomatattavaa on myös se, että eri luonnonpuistojen välillä saattaa olla suuri ero vierailurajoituksissa. Ihastuin Sompion luonnonpuistoon, suosittelen ehdottomasti siellä käymään, jos rakkakivikossa eteneminen ei haittaa.
Minua Terhi kiinnostaa myös vesiputoukset ja luolat! Luolia on tullut nähtyä vähemmän ja innostuin Torholan luolassa käydessämme Suomen luolista. Samanaikaisesti luolavierailut kuitenkin jännittää.
Edvininpolku on huippu! Se on ilmeisesti perustettu 80-luvulla, joten mistään uudesta nähtävyydestä ei ole kyse. Hassua, että se ei ole suositumpi. Kävimme itse asiassa juuri Parikkalan patsaspuistossa, ja Edvininpolku on ITE-kokoelmista suosikkimme.
Wau, tehän olette oikein urakoineet kansallispuistoja!
Tosi kivoja kohteita olet koonnut tähän. Vinkiksi vielä, jos pohjoiseen suuntaatte, niin Riisitunturin ja Syötteen lisäksi kannattaa käydä ihastumassa talviseen Sallaan. Itse tykkäsin Sallasta paljon enemmän kuin Syötteestä.
Enpä ollut tiennytkään, että se Kaamasentie on upea maisematie. Ystäväni osti nimittäin oman erämökin Karigasniemeltä ja on kutsunut sinne kyläilemään. Sinne pitää ehdottomasti kesälomalla päästä, ja kiva kuulla, että jo tie on näkemisen arvoinen!
Lasi-iglut on tosiaan kivoja, JOS ne ei ole vieri vieressä. Monilla yrittäjillä on mennyt ihan överiksi iglujen kanssa. Mutta iglu omassa rauhassa luonnon keskellä olisi ihana kokemus, jos vielä näkisi ne revontulet. Olin juuri yhden yön keskellä jäistä Saimaata Airora Hutissa tähtitaivaan alla. Sekin oli huikea kokemus – vaikka vähän huonosti nukuinkin, kun piti kuunnella jään pauketta :).
Kiitos Heidi vinkistä Sallan talvimaisemista! Salla kyllä kiinnostaa, niin syksyllä kuin talvellakin. Kansallispuistoissa on tosiaan tullut kierrettyä ja tykkäämme kävellä ihan omassa rauhassa. Siinäkin mielessä pidemmät patikkareitit ovat meille mieluisia, niissä harvemmin on ruuhkaa. Ja varhaiset aamut samoin
Vieri vieressä olevat lasi-iglut eivät todellakaan vastaa sitä mielikuvaa igluyöstä, joka ihmisillä on. Ilman etukäteisselvittelyä voisikin paikan päälle saavuttaessa olla pettynyt olo. Onneksi myös niitä yksittäisiä igluja löytyy, joissa pääsee olemaan ihan omassa rauhassaan. Ja olisihan se mahtavaa, jos revontuliakin vielä näkyisi.
Kiva Suomi bucket-lista. Heti ensimmäinen löytyy listaltani ja muutama muu kuten lasi-iglu ja riistakopit. Listalta ne puuttui Valamon luostari ja Petäjäveden kirkko. Ne haluaisin myös nähdä.
Kiva kuulla Sari, että pidit listauksesta! Kävimme juuri ihailemassa Riisitunturin tykkylumisia puita ja en voi kuin suositella! Piilokojuista olen myös pitänyt valtavasti ja monipuolisesti eri eläimiä onkin tullut niistä katseltua.
Petäjäveden kirkosta Mikko onkin usein maininnut, että siellä voisimme pyrkiä piipahtamaan. Meillä nämä luontokohteet kiilaavat etusijoille kiinnostuksen kohteissa, joten kirkko ja Vanamon luostari eivät omalle listallemme mahtuneet. Kiva, kun kerroit hieman oman bucket listasi sisältöä!
Kivoja suunnitelmia! Ku ne kirjoittaa ylös, niin ne paljon helpommin toteutuu, aivan kuten tuo teidän Riisitunturin käynti 🙂 Luin Suomen Ladun viimeisimmästä numerosta Paljakasta, joten se alkoi kiinnostamaan, en oo aiemmin siitä kuullu ja just tuo Hepoköngäs. Meillä tämän vuoden haaveet sijoittuu Kainuu/Pohjois-Pohjanmaa akselille (just Paljakka, Rokua, sitten Hiidenportti ja Tiilikanjärvi) ja myös Syöte, tuo Riisitunturi, Pyhä ja Salla. Ei välttämättä joka paikkaan revetä, mutta ainakin on vaihtoehtoja mistä valita! 🙂 Olipa kiva näin Vaasalaisena lukea maininta Edvininpolusta, se on kyllä jäänyt vailla liikaa huomiota. Ahvenanmaa on kyllä ku ulkomailla olis, kaunis saari! Kävin viimeks itsekin Kastelholmin linnassa ja syömässä siinä vieressä Micke Björklundin Smakbyn ravintolassa. Hiljainen kansa on kyllä vaikuttava. Tässähän alkoi jo odottamaan kesää 🙂
Tuo on Elina aivan totta! Kun listaa haaveitaan, ne todennäköisemmin toteutuvat. Pidän muutenkin kaikenlaisista listoista, tätä olikin erittäin mukava pohtia. Minusta tämän kaltaisia listauksia on itsekin mukava lukea, niistä kun voi saada ideoita. Kuten itsekin kirjoitit Paljakasta ja Hepokönkäästä.
Teidän tämän vuoden haaveet kuulostaa todella hyvältä! Tykkäsin muuten Rokuasta ihan valtavasti, iso suositus sille. Ne laajat jäkälämatot ovat todella kauniita, vastaavaa en ole missään muualla nähnyt.
Edvininpolku oli hieno, ihme kun se on jäänyt niin vähälle huomiolle. Etenkin noin iltahämärässä taskulampun valossa oli jännä kierrellä polkuja ja bongailla teoksia.
Nyt kun on ollut niin aurinkoisia päiviä, on omatkin ajatukset jo kääntyneet enemmän kevääseen. Toisaalta en vielä malttaisia luopua talvesta, tämä talvi on ollut mahtava! On ollut upeat ulkoilukelit.
Ihanaa reissuvuotta sinulle Elina!
Juuri tänään mietin, että pitäisiköhän listata kotimaan kohteiden bucket list, ja sitten törmäsinkin tähän teidän postaukseen. Täytyy ehkä ryhtyä tuumasta toiseen.
Huikean määrän olette kyllä kiertäneet kansallispuistoja – täytyy vain ihailla. Mulla on vasta kymmenen nähtynä, mutta viime vuosi oli mullekin kotimaan kansallispuistojen juhlaa. Luulen, että niitä tulee joitakin koluttua myös tänä vuonna.
Meillä on Suomessa upea verkosto kansallispuistoja ylläpidettyine polkuineen. Ollaan tykätty patikoida niissä, samalla on nähnyt monipuolisesti Suomen luontoa.
Listaa Katja ihmeessä sinun kotimaan matkakohteesi, olisi kiva päästä lukemaan sinun bucket list! Tänäkin vuonna monella lomat tulee vietettyä Suomessa, näitä listauksia on kiva lukea ja saada ideoita omiin reissuihin.
Hienoa. Upeita kohteita. Inarijärven jääluola voisi kiinnostaa luolista innostuneita.
Kiitos Eila kommentistasi ja suurkiitos vinkistä! Korkia-Mauran jääluola olisi kyllä kiinnostava nähdä! Täytyypä laittaa tämä ylös tulevia Lapin reissuja ajatellen. Tänä keväänä meillä on vielä yksi Lapin reissu tiedossa, ehkäpä silloin ehtisi käymään tutustumassa luolaan.
Luolat ovat vielä toistaiseksi meille tuntemattomampi vierailukohde Suomessa. Muutamissa luolissa on tullut käytyä kuten tekstistäkin käy ilmi, ja kiinnostus luoliin on lisääntynyt huimasti.
Suomessa on kyllä paljon kauniita luontopaikkoja, vaikkeivät ne niin mahtavia olisikaan kuin maailmalla. Ei aina tarvikaan olla. Hiljaisuus, puhdas luonto ja metsän tuoksukin riittää usein.
Meillä ei ole ollut kunnolla lunta pariin talveen ja olenkin ihaillut tykkylumisia puita yhteistyökumppanin lähettämässä kalenterissa ja ajatellut, että olisipa ihana päästä näkemään livenä.
Lasi-iglukin kiinnostaisi, mutta kohteen pitäisi olla ehdottomasti sellainen, jossa ympäristöasiat on kunnossa, enkä myöskään maksaisi luksuksen hintaa kohteesta, jossa se on vain nimessä. Poro ikkunan alla ei oikein täytä suomalaiselle luksuksen kriteerejä, edes eteläsuomalaiselle.
On Tanja totta, että Suomen maisemat eivät kilpaile esimerkiksi Alppien vuoristonäkymien kanssa. Kuten sanoit, ei tarvitsekaan. Pidän siitä, että pääsen ilman suurempaa vaivannäköä patikkapolulle nauttimaan luonnon rauhasta. Toki rakastan myös upeita vuoristomaisemia ja värikkäitä koralliriuttoja.
Tänä vuonna Suomessa ollaan saatu nauttia kunnon talvesta! Olen itsekin ihastellut tykkylumikuvia. Päästiin itse asiassa juuri niitä ihailemaan itsekin.
Lasi-iglut ovat nyt olleet esillä somessa ja tarjontaan tutustuessa yllätyin näkymästä, jossa lasi-iglut ovat yhtenä tiiviinä ryppäänä. Ei todellakaan sellaista, mistä maksaisin.
Inspiroiva listaus! Palailen tässä kevään mittaan takaisin Ruotsista Suomeen, ja olen jo mietiskellyt tulevia kotimaankohteita. Nuo piilokojut, kanallispuistot (ja muut luontokohteet) ja erikoiset majoitukset kiinnostavat, alueista erityisesti pohjoisin Lappi ja rannikkoseutu. Hyviä (kotimaan) matkoja tulevaan!
Tämä olikin sinulle ajankohtainen kirjoitus, mukava kuulla, että sait siitä inspiraatiota! Mielenkiintoisia kotimaan kohteita vielä on vaikka kuinka paljon kokematta, ja odotankin kotimaan reissujamme innolla. Vaikka erilaisiahan nämä ovat verrattuna ulkomaanmatkoihin, on kuitenkin Suomessa paljon hienoja ja monipuolisia kohteita luontomatkailusta kiinnostuneille.
Mielenkiintoinen listaus, tulee ihan runsauden pula, kun on niin paljon erilaisia vaihtoehto, mihin Suomessa matkailla. Piilokoju olisi ehkä itselleni sellainen spesiaalielämys Suomessa, jonka voisin testata. Lasi-iglumajoitusta voin kyllä suositella testaamaan, vaikka revontulet jäisivätkin bongaamatta. Suomen luolat ovat kaikista vierain kohde näistä.
Sanopa muuta Ahti! Kiinnostavia kohteita tosiaan riittää, vaikka minulla ja Mikolla kiinnostuksen kohteet ovat hyvin luontopainotteisia.
Olen tykännyt todella paljon piilokojuista, ja niissä on tullut useammassa käytyä. Erilaisia piilokojuja on yllättävän paljon Suomessa, yleensä kun puhutaan lähinnä karhukojuista.
Muistankin, että tykkäsit lasi-igluyöstä! Olen tyytyväinen, että löysimme tällaisen rauhallisemman vaihtoehdon ja odotankin igluyötä innolla. Toivotaan, että revontulia näkyy, mutta ilmankin varmasti upea kokemus.
Minä koin Torholan luolan todella mielenkiintoisena, vaikka kovin pitkälle emme ilman kunnon varusteita päässeet menemään. Toisaalta taas luoliin liittyy jännitystä, ja kuten olen joskus todennut, olen hyvin turvallisuudenhakuinen luonteeltani. Haluaisin silti tutustua paremmin Suomen luoliin.
Mukava, että jätit kommenttia!
Hienoja kotimaan reissuhaaveita, ja hyvin samankaltaisia kuin omani, sillä aion jatkaa tänäkin vuonna kansallispuistojen ja muiden luontokohteiden kiertämistä. Erityisesti kiehtoo nuo merelliset kansallispuistot, joista ainoastaan Selkämeren kansallispuisto on aiemmilta vuosilta tuttu.
Kiva kuulla Hanneli, että kotimaan reissuhaaveemme ovat samankaltaisia! Toivottavasti sait tästä ideoita omiin suunnitelmiisi. Ja vinkkaa ihmeessä meillekin kiinnostavista kohteista, ideoita otetaan mielellään vastaan.
Meilläkin tosiaan Tammisaari ja Itäinen Suomenlahti ovat viimeiset käymättömät kansallispuistot. Merellisiin kansallispuistoihin ei niin spontaanisti veneettömänä voi lähteä. Olen tykännyt todella paljon kierrellä Suomen kansallispuistoija, todella upea kansallispuistojen verkosto meillä! Hienoa, että on tällaisia ilmaisia ja huollettuja retkeilyreittejä.
Hienoja kohteita, joista minua kiinnosti eniten piilokojut/riistakojut. Omalta bucketlistalta löytyy majakat. Viime kesänä pääsin Söderskäriin ja haaveissa olisi Bengtskär. Saas nähdä mihin sitä lopulta päätyy, kun kesälomat alkaa 🙂
Piilokojut ovat mahtavia, kannattaa Merja ehdottomasti kokeilla! Ja tarjonta on monipuolista, yllätyin, mitä kaikkia piilokojuja Suomesta löytyykään.
Majakat ovat varmasti kiinnostava vierailukohde! Meriharakka-blogissa on kirjoitettu paljon Suomen majakoista, ja ne ovat selvästi omanlaisensa vierailukohde. Majakkabongareita taitaa olla yhtä lailla kuin ihmisiä, jotka tavoittelevat kaikkien kansallispuistojen kiertämistä.
Hyvää reissuvuotta sinulle Merja! Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä vuosi 2021 tuokaan tullessaan.
Itse olen ITE-taiteen ystävä ja yksi kesä kiersimme ITE-taidekohteita urakalla Kulttuurin kiertotie -näyttelyissä ympäri Suomea. Sekä Rönkkösen patsaspuisto että Hiljainen kansa ovat tulleet tutuiksi. Kävimme patsaspuistossa silloin, kun itse taiteilija oli vielä elossa ja hääräämässä pihalla patsaidensa kanssa. Muita hyviä ITE-taidekohteita on Taidelaitos Haihatus Joutsassa ja aikoinaan myös Heinolan ratapiha-alueelta löytyi ITE-taidetta.
Suurkiitos Tiina vinkeistä! Haihatus vaikutti nopealla vilkaisulla mielenkiintoiselta, siellä täytyykin käväistä. Heinolan Dorkin puiston ITE-teosten tulevaisuus taitaa olla kysymysmerkkinä, taiteilijan asunnon tuhouduttua viime vuoden lopulla. Toivottavasti teokset pysyvät ihmisten ihailtavana. Kiinnostavia kohteita molemmat!
Kylläpä kuulosti tarkkaan mietityltä, monipuoliselta ja kattavalta kokoelmalta matkakohteita. Toivonpa todellakin, että matkahaaveenne toteutuvat! Aila
Voi kiitos Aila! Nämä kohteet tulivat itse asiassa melko helposti, mutta toisaalta sitä on ehtinyt tässä ulkomaanmatkojen peruuntuessa ja lykkääntyessä miettiä useaan otteeseen, mitä kaikkea kotimaassa haluaisimme nähdä ja tehdä. Kun valmista listaa katselee, niin siitä tuli kyllä todella meidän näköinen.
Toivottavasti myös sinun ja Juhan matkahaaveenne toteutuvat!
Olipas paljon mielenkiintoisia kohteita tällä listalla!
Kyllä meiltä vaan Suomestakin löytyy vaikka ja mitä.
Tänä vuonna olisi haave päästä kanssa Lappiin tai edes Syötteelle asti talven aikana, mutta se taitaa jäädä toteuttamatta kun meillä on taas tälläistä koiranpentuarkea nyt tässä, niin ei viitsitä jättää mammaa vauveleineen muiden hoivattavaksi.
Sen sijaan mun on tarkoitus lähteä joko yksin tai kaverin kanssa maaliskuussa käymään Vartiuksessa ”viikonloppulomalla”, eihän sitä tiedä jos vaikka ahman näkisi! Karhut vielä vetelee sikeitä mutta ei enää montaa kuukautta että pääsee kojuilemaankin!
Mukava Katja kuulla, että löysit listastamme mielenkiintoisia kohteita!
Teillä taitaa olla melkoinen vilinä koiranpentujen kanssa, onnittelut. Ymmärrän, että siinä tilanteessa ei tee mieli lähteä matkalle ja jättää koirakatrasta hoitoon.
Toivottavasti piilokojureissullasi onnistaa! Me olemme kerran nähneet kojusta ahman, mutta se aristeli, eikä uskaltanut tulla kovin lähelle. Ahman näkeminen uudelleen on omalla toivelistallani. Piilokojuja on paljon erilaisia ja niissä voi vierailla ympäri vuoden. Tänä vuonna me olemme jo yhdessä kojussa käyneet. Tykkään kojuilusta todella paljon, vaikka silloin unet jäävätkin vähäiseksi.
Itselläni on kärkiviisikossa tällä hetkellä Ahvenanmaa, Turku, Lappi, kansallispuistot ja luksushotellit. Mutta kummasti alkoivat piilokojut kiinnostamaan juttusi myötä – oletko sattumoisin kirjoittanut niistä ja kokemuksistasi oman jutun?
Ah, Turku on ihana kaupunki. Olemme asuneet useamman vuoden Turussa ja pidän kaupungista paljon. Haluankin joka kesä käydä Turussa nauttimassa tunnelmasta Aurajoen rannalla.
Piilokojuista emme ole vielä kirjoittaneet, mutta kiinnostusta tuntuu olevan paljon, joten ehdottomasti tästä vielä erikseen kirjoitamme!
Itse haaveilen myös tällaisesta yöstä metsän eläinten keskellä, koska todennäköisesti en muuten koskaan tule näkemään lempparieläintäni ahmaa livenä luonnossa! Toivoisin kuitenkin, että toiminta olisi mahdollisimman eettistä ja eläimille häiriötöntä, joten oisko heittää jotain konkreettista vinkkiä tästä?
Kolin pirunkirkko oli ensimmäinen suomalainen luola, jossa kävin viime kesänä, mutta täytyy sanoa, että vaikka se oli jännittävää, niin olin toivonut sen olevan vieläkin jännittävämpää! 😀 En tiedä, jäi jotenkin valju maku.
Huippua kuulla Riina, että ahma on lempieläimesi! Mekin olemme intoilleet ahman näkemisestä. Kertaalleen sellaisen onnistuimme piilokojuyönä näkemään, mutta ahma aristeli lähistöllä olevaa karhua ja ei tullut lähemmäs. Olemme suunnitelleet uusia reissuja ahman näkemistä ajatellen. Ehdottomasti on tähän liittyen vinkattavaa. Voitaisiin kirjoittaa itse asiassa blogiinkin erikseen oma postauksensa tässä lähiaikoina.
Kolin Pirunkirkolla emme ole vielä käyneet, suunnitelmissa on ollut. Kovin erilaisia kokemuksia ihmisillä tuntuu sieltä olevan. Torholan luola olisi varmasti huima kokemus, jos menisi ihan luolan perälle alas. Se tosin ei onnistu ilman kunnon varusteita, ja itse kaipaisin ehkä opastakin mukaan. Siinä luolavierailussa riittäisi jännitystä varmasti sinullekin?
Ehdottomasti, tuo Torholan luola kuulostaa jo vähän liiankin jännittävältä 😀 Olihan siellä Pirunkirkossa jännä kulkea ja kyllä siinä pulssi nousi, mutta jotenkin mun odotukset olivat olleet niin korkealla, että sitten se jotenkin lässähti, kun yhtäkkiä seisoi siellä luolan perällä ja mietti, että tässäkö tää nyt oli…
Hei, olis ihan mahtavaa, jos kirjoittaisitte noista piilokojujutuista! Jään odottamaan!
Heh, olen itsekin miettinyt, että uskaltaisinko lopulta edes mennä sitä kapeaa käytävää eteenpäin. Ilman opasta en ainakaan. Enkä edes tiedä, onko Torholan luolalle opastettua retkeä tarjolla.
On ollut kiva huomata, että piilokojupostausta toivotaan. Minun mielestäni on todella hienoa, että tällä tavalla pääsee katsomaan ja kuvaamaan villieläimiä Suomessa. Ilveksen näkeminen olisi myös todella hienoa, mutta se taitaa jäädä haaveeksi.
Tämä listaus kuvauksineen sopisi uudeksi malliksi toiminnan kehittämiseen vaikka Visit Finlandille. Asioita kun usein esitetään aina samalla rakenteella ja tilanteet varsinkin tällä hetkellä ovat kovassa muutoksessa. Hassua että kerran viitisentoista vuotta sitten menin kerran Matka-messuilla luontomatkailuseminaariin. En kiinnostuksesta luontoon vaan ihmetelläkseni, mitä tuollaisestakin aiheesta on saatu irti. Seminaari oli hyvä ja nykyään aihe on ihan valtavirtaa. Ja hyvästä syystäkin: )
No huh, kiitos Jaana sanoistasi. On totta, että luontomatkailu on nosteessa. Sitäkin on hyvin eri tasoista. Aina Suomen kansallispuistoihin tutustumisesta vaikkapa jaguaarisafariin. Mehän lähes poikkeuksetta kokoamme matkamme luontoaktiviteettien ympärille, ja luontomatkailu on meille hyvin tärkeää.
Hieno kooste ja hyvä muistutus siitä, miten paljon upeaa nähtävää Suomessa on!
Kiitos Alex! Mukava kuulla, että pidit listauksestamme. Suomessa on tosiaan paljon nähtävää. Ja meilläkin kiinnostuksen kohteet ovat hyvin luontopainotteisia, silti vielä on monipuolisesti kiinnostavia kohteita odottamassa.
Upea kooste, joka toivottavasti toimii ideapankkina tämän vuoden kohteita miettiessä myös muille!
Te olette kerenneet käydä ihan uskomattoman paljon kohteita jo läpi! Kansallispuistojakin jo 38. Minulla on tuohon vielä matkaa. Tietty kaikkien kansallispuistojen plakkariin saamista minulla voisi edesauttaa se, että menisi lomilla joskus jonnekin muuallekin kuin Kuusamoon.
Minulla on piilokojukin vielä kokonaan kokematta, tosin tuolla Kuntivaaran reissulla se tuli mieleen, kun Karhu-Kuusamon kojut sijaitsivat ihan siellä huudeilla.
Kiitos Johanna! Olisi kyllä hienoa, jos tästä saisivat lukijatkin inspiraatiota kotimaan matkailuun. Etenkin näin toisena koronavuotena ihmisillä ymmärrettävästi voi olla ideapulaa reissuihin.
Kuusamon läheisyydessä on kyllä upeat patikkamahdollisuudet! Ja talvimaisemat valtavan kauniita. En yhtään ihmettele, että palaat toistuvasti alueelle.
Tänä vuonna suomalaisilla olisi loistava mahdollisuus käydä piilokojuissa katselemassa metsiemme eläimiä. Ulkomaalaisten valokuvaajien puuttuessa kojupäiviä on paljon vapaana ja hinnatkin saattavat olla alennettuja. Toivon myös kojuyrittäjien kannalta, että moni piilokojukokemuksesta unelmoiva toteuttaisi haaveensa tänä vuonna. Onhan se upeaa nähdä karhu, susi tai ahma, ja joskus ihan lähietäisyydeltäkin.