Viimeksi kerroimme jaguaarisafarien haittapuolista. Mekin olimme ensimmäisten jokisafariemme jälkeen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Yritimme kuitenkin vakuutella itsellemme, että viimeisistä safaripäivistä Pantanalilla tulisi upeat.

Lähdimme jälleen aamulla vasta muiden safarivieraiden jälkeen ja ajelimme rauhassa paikkaan, jossa muutkin veneet olisivat. Ensimmäiset veneet kohdattuamme oppaamme pysäytti veneen ja totesi, että tekisimme radikaalin ratkaisun, joka olisi uhkapeliä. Hän kertoi, että lähdemme pitkälle, yli tunnin matkan päähän joen yläjuoksulle. Hän kertoi, että lopputulos voisi olla huonoimmassa tapauksessa se, että emme näkisi yhtään mitään, mutta parhaassa tapauksessa me saisimme katsella upeaa jaguaaria ilman, että paikalla on ainoatakaan muuta venettä. Hän jatkoi, että silloin kokemus olisi sellainen kuin hänen retkensä ennen safarien yleistymistä. Tämän sanottuaan oppaamme käänsi veneen ja laittoi kaasun pohjaan.

Yläjuoksulla

Runsaan tunnin ajamisen jälkeen huomasimme yllätykseksemme  rannan läheisyydessä parkissa toisen safariveneen. Lisäksi huomasimme, että aivan rannan tuntumassa oli kuollut vasikka ja samalla hetkellä näimme myös jaguaarin. Oppaamme vaihtoi muutaman sanan portugaliksi viereisen veneen oppaan kanssa ja totesi, että paikalla on myös toinen jaguaari rannalla olevien pensaiden takana. Kyseiset jaguaarit ovat kuulemma veljeksiä.

Jäimme tarkkailemaan tilannetta. Juuri tällaiseen tilanteeseen olimme halunneet päästä, kun olimme Porto Jofren matkaa suunnitelleet. Meitä ei kiinnosta havaintojen lukumäärä, vaan se, että saisimme viettää rauhassa aikaa jaguaarin (tai kahden!) toimia seuraten.

Välillä paikalla kävi pyörähtämässä myös joitain paikallisia ohikulkijoita ja jossain vaiheessa paikalle tuli kolmaskin vene. Vaikka toiveenamme oli tietysti, että veneitä olisi mahdollisimman vähän, ei kolme venettä ollut lainkaan häiritsevä määrä ja kaikki toimivat fiksusti sopivan välimatkan päästä hiljaa jaguaareja seuraten.

Jaguaarin elämää

Meillä oli toiveissa nähdä jaguaareja erilaisissa aktiviteeteissa. Olimme aiemmin nähneet niitä jo esimerkiksi puussa ja rannalla jalkojaan venyttelemässä. Niinpä olimme innoissamme, kun oppaamme kertoi, että uskoo toisen jaguaareista tulevan juomaan. Ja toden totta, muutamaa minuuttia myöhemmin toinen jaguaareista tuli rannalle juomaan.

Hetkeä myöhemmin toinen jaguaareista tuli myös esiin. Tässä vaiheessa oppaamme kertoi, että uskoo toisen jaguaarin tulevan syömään rantavedessä olevaa kuollutta vasikkaa. Ja hän oli jälleen kerran oikeassa. Saimme seurata jaguaarin ruokailua aivan lähietäisyydeltä ja kuunnella siitä kuuluvaa ääntä.

Tämän jälkeen tapahtui erittäin harmittava seikka. Nimittäin suuri, ehkä sadan henkilön laiva ajoi ohi. Tai eivät vain ajaneet ohi, vaan laittoivat musiikin huutamaan ja päättivät rynnätä kannelle huutamaan ja pitämään mahdollisimman kovaa ääntä. Toiminnalla ei ollut muuta tavoitetta kuin pilata meidän paikalla olleiden jaguaarien seuraaminen. Kyseessä oli kalastusretki, mutta sama yritys tarjoaa myös jaguaarisafareita. Ja onnistuihan hetken pilaaminen, oppaamme kertoi, että jaguaarit eivät tule näyttäytymään enää pitkään aikaan, jonka vuoksi jatkoimme matkaa.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että seuraavana päivänä palasimme samaan paikkaan ja tuolloin pääsimme pitkän aikaa ja ainoana veneseurueena  seuraamaan jaguaariveljesten syömistä. Tuolloin mietimme, miten ainutlaatuisessa paikassa olimmekaan!

Jaguaarisafarin kohokohtia

Mutta onnemme ei ollut tämän päivän osalta onneksi loppunut. Näimme nimittäin vain vähän myöhemmin seuraavan jaguaarin! Tämänkään kanssa emme valitettavasti päässeet olemaan aivan yksin, sillä sitä oli seuraamassa jo toinen vene. Tällä kertaa oppaamme totesi heti, että jaguaari on saalistamassa.

Jaguaari käveli joen reunalla hiljakseen ja katseli rantakaislikkoon. Seurasimme sitä ihastuneina aivan hiljaa. Kuinka ollakaan hetkeä myöhemmin saimme todistaa sen ensimmäistä saalistusyritystä. Jaguaari hiipi pikkuhiljaa mahdollisimman lähelle kaimaania, jonka jälkeen se iski. Kaimaani pääsi kuitenkin karkuun.

Näitä saalistusyrityksiä seurasi useampia, mutta jaguaari ei valitettavasti saanut saalista. Rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin sanoa, että todennäköisesti yleisö ei tässäkään tapauksessa jaguaaria varsinaisesti auttanut, vaikka yritimmekin pysyä etäällä ja olla aivan hiljaa. Helposti käy niin, että veneen ollessa lähettyvillä saaliseläimet ovat pikkuriikkisen enemmän varuillaan ja pääsevät siksi livistämään.

Uimahetki

Jossain vaiheessa jaguaari tuntui kyllästyvän epäonnistumisiin ja alkoi vilkuilla ympärilleen. Tässä vaiheessa oppaamme sanoi, että jaguaari haluaa lähteä uimaan ja ylittää joen. Olimme jälleen todella innoissamme: uiva jaguaari! Valitettavasti toinen veneistä käynnisti moottorin ja jaguaari alkoi hieman empimään. Tämän jälkeen oppaamme opasti toisen veneen opasta, että jaguaari aikoo ylittää joen ja kehotti pysymään hieman kauempana. Ja hetkeä myöhemmin jaguaari toden totta lähti ylittämään jokea!

Olisimme halunneet olla aavistuksen lähempänä, kuten olimme olleet hetkellä, jolloin jaguaari ensimmäisen kerran alkoi miettimään ylitystä. Mutta riittävän lähellä me kuitenkin olimme ja pääsimme näkemään jaguaarin uivan. Joen ylityksen jälkeen jaguaari painui pidemmälle joesta ja puolestaan jatkoimme matkaamme.

Pantanal – Piraijakalastus

Kello alkoi olla jo melko paljon, mutta yksi aktiviteetti meillä oli vielä jäljellä, nimittäin piraijakalastus! Oppaamme kertoi piraijoiden syövän vain tuoretta lihaa, niinpä oppaamme paloitteli lihakimpaleita tuoreesta naudan lihasta ja antoi niitä meille koukkuun laitettavaksi. Oppaamme kertoi valmistavansa cevichea, jos saisimme riittävän suuria piraijoja. Kolme piraijaa saimmekin, mutta ne eivät olleet kuulemma riittävän isoja, vaikka yli kilon painoisia kaikki olivatkin. Vaikka ceviche jäi väliin, oli piraijoiden kalastaminen hauskaa puuhaa.

Kylässä paikallisen luona

Oppaamme halusi seuraavana päivänä vierailla pikaisesti lähellä asuvan ystävänsä luona. Vierailu kävi meille hyvin ja kävimme veneellä hänen luonaan.

Paikka oli varsin alkeellinen, eikä sinne esimerkiksi tullut vettä. Mutta kuulemma ei sitä tarvitsekaan, sillä joessa pystyy peseytymään ja jokivedestä saa hyvää juomavettä, kunhan sedimenttien antaa ensin laskeutua. Televisiota ei tietenkään ollut, mutta jonkinlainen radio näytti pöydällä olevan. Mies oli valmistanut pacu-kalaa, jonka oppaamme oli safarimme aikana maininnut useaan kertaan maukkaana ja kalastajien suosiossa olevana kalana. Ja hyväähän se olikin.

Pidimme jaguaarisafariamme loppujen lopuksi todella onnistuneena! Safari Porto Jofressa on hyvin eri luonteinen Afrikan safareihin verrattuna. Vaikka Porto Jofressa näkyy paljon vesisikoja, kaimaaneja sekä hyvällä tuurilla jättiläissaukkoja, on jaguaarit se syy, miksi Porto Jofreen matkustetaan.

Afrikan safareilla sen sijaan kohde-eläimiä on paljon useampia. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Afrikassa suurimpana yksittäisenä tavoitteena olisi nähdä jokin vaikeasti nähtävä villieläin, kuten gepardi, ei sen näkemättä jääminen tarkoita, että matkan tavoite olisi kaikilta osin jäänyt täyttymättä. Toisin on Porto Jofressa, sillä jaguaarisafarilla odottaa näkevänsä nimenomaan jaguaareja.

Olimme ennen matkaa hieman mietteliäitä siitä, että voisiko olla mahdollista, että jaguaareja ei näkisi. Retken jälkeen uskaltaisimme todeta, että joen keskijuoksulla ollessa se on äärimmäisen epätodennäköistä, että jaguaareja ei näkisi. Lukumääriä laskeneet turistit ilmoittivat meille 5-7 jaguaarin päivähavaintoja. Jos päätyy lähtemään eri paikkaan muiden kanssa, kasvaa riski siihen, että jaguaareja ei näe. Meidän mielestämme onkin fiksua aluksi varmistaa havainnot olemalla siellä missä muutkin, mutta lähteä sen jälkeen tutkimaan eri paikkoja yrittäen nähdä jaguaareja monipuolisesti eri tilanteissa.