Isojärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1982, kuten niin moni muukin Suomen kansallispuistoista. Isojärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomessa, Kuhmoisten kunnan alueella. Se on pinta-alaltaan varsin pieni kansallispuisto, vain 22 neliökilometrin suuruinen. Siellä on kuitenkin varsin mukava määrä retkeilyreittejä ja Isojärven kansallispuisto tarjoaakin monenlaisia maisemia.
Erityisesti pinnanmuodoiltaan Isojärven kansallispuisto on erittäin monipuolinen, sillä kansallispuiston maisemissa vaihtelevat niin jylhät vuoret kuin syvät rotkolaaksot. Kansallispuiston korkein vuori on Vahtervuori, joka kohoaa 219 metrin korkeuteen merenpinnasta ja noin 100 metriä Isojärven pintaa korkeammalle.
Isojärven kansallispuisto – majavien koti
Isojärven kansallispuiston tunnetuin eläin on amerikanmajava. Puiston infopisteeltä saadussa esitteessä kerrotaan, että majava on muokannut Isojärven kansallispuiston maisemaa huomattavasti. Majavat ovat muuttaneet purot padoillaan järviksi, joihin puut aikaa myöten kuolevat ja kaatuvat. Tätä maisemaa näkyikin kansallispuistossa runsaasti. Majavat ovat muokanneet myös jo olemassa olevia järviä laajentamalla niitä. Tämä johtuu siitä, että tällä tavalla majavat pääsevät helpommin ja turvallisemmin käsiksi lempiruokaansa haavankuoreen. Majavat ovatkin muuttaneet Isojärven kansallispuiston maisemaa niin paljon, että se on valittu kansallispuiston tunnuseläimeksi ja se on myös puiston logossa.
Isojärven kansallispuiston kauneimmat metsät
Pääosa Iso-järven kansallispuiston metsistä ei valitettavasti ole kovinkaan vanhoja. Kansallispuiston aluetta on aiemmin käytetty metsätalouteen ja kansallispuiston alueesta pääosa on ollut Metsähallituksen hallinnassa. Hakkuut olivat ajoittain hyvinkin laajoja 20-luvulta aina vuoteen 1979 asti. Joitain alueita kuitenkin säästyi hakkuilta hieman paremmin, kuten Lortikan- ja Vahtervuoren alueilla. Niin ikään Latokuusikosta löytyy vanhempaa puustoa.
Vaikka maasto onkin monipuolista Isojärven kansallispuistossa, niin puroja ei kansallispuistosta löydy. Niin ikään suot puuttuvat kansallispuiston nykymaisemasta. Käsittääkseni niitä on aiemmin ollut enemmän, vaikka suurista korkeuseroista johtuen niitä ei ilman ojituksiakaan olisi niin paljoa kuin monessa muussa Suomen kansallispuistossa.
Päiväretki Isojärven kansallispuistoon
Me teimme keväisen retken Isojärven kansallispuistoon. Luontoon.fi -sivuston mukaan puiston pisimmät ympyräreitit voi yhdistää yhdeksi pidemmäksi 20 kilometrin mittaiseksi kierrokseksi, jolloin matka kulkee seuraavasti: Heretty – Latokuusikko – Vahterjärvi – Kalalahti – Lortikka – Heretty. Päätimme valita tämän vaihtoehdon, sillä halusimme päästä tutustumaan kansallispuistoon mahdollisimman kattavasti. Aloitimme Heretyn kämpältä, osoitteesta Kylämäntie 1335, Kuhmoinen.
Heti aluksi huomasimme, että Isojärven kansallispuiston maasto on yllättävän vaikeakulkuista. Olimme lukeneet siitä etukäteen, mutta sanoisimme maaston itsessään olevan eteläisen Suomen kansallispuistoista yksi vaikeakulkuisimmista, sillä juuria ja kiviä oli poluilla aika-ajoin todella paljon. Korkeuserojakin oli paljon. Myös Repoveden kansallispuisto tulee mieleen toisena eteläisenä kansallispuistona, jossa korkeuseroja on runsaasti.
Isojärven kansallispuistossa huomasi valitettavan selvästi sen, että alue oli ollut pitkään metsäteollisuuden käytössä, ja siitä johtuen metsä oli varsin nuorta ja muistutti teollisuusmetsää. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyi ja aika-ajoin vastaan tuli myös vanhempaa, sammaloitunutta metsää. Tätä oli kuitenkin melko vähän ja tämä johti siihen, että välillä kuljimme pidempiäkin jaksoja hieman ehkä tylsässä maastossa.
Majavan jälkiä Hevosjärvellä
Vaikka metsän osalta Isojärven kansallispuisto ei pääosiltaan säväyttänytkään, niin kansallispuisto tarjosi yllin kyllin muuta nähtävää. Reitin alkupuolella vastaan tulleen Hevosjärven maisemat olivat kerrassaan upeita. Nämä maisemat olivatkin hyvä esimerkki majavan aikaan saamasta maisemasta, jossa järvessä törrötti lukuisia kuolleita puista. Tämä sai maiseman näyttämään jotenkin erittäin kauniilta. Paikalla oli nähtävillä myös majavan rakentama pato. Hevosjärvi on Hevosenlenkin ja Savottapolun varrella.
Latokuusikon aarniometsä
Kotoamme löytyneestä Jouni Laaksosen Retkeilijän kansallispuistot -kirjassa mainitaan Latokuusikon kohdalla reitin haarautuvan hetkeksi itäiseen ja läntiseen reittiin. Näistä hän suositteli itäistä reittiä, jossa on erityisesti isoja haapoja ja aarniokuusikkoa. Läntinen reitti on joitain vuosia sitten suljettu, joten reittivalintaa ei enää tarvitse pohtia. Kirjasta on ilmestynyt pari vuotta sitten uusi painos, mutta emme ole tarkistaneet, onko siinä kyseinen reittimuutos huomioitu.
Latokuusikko olikin varsin hieno ja sieltä löytyi myös vanhempaa metsää. Latokuusikko on Savottapolun varrella.
Reitti Latokuusikosta Vahterjärvelle ja sieltä Kalalahteen oli maisemiltaan varsin vaihtelevaa. Täällä oli muutama korkeampi ”vuori”. Polku oli myös tällä alueella paikoitellen varsin vaikeakulkuinen. Täällä tuli vastaan hieman erilaisia metsätyyppejä ja välillä myös vanhempaa metsää. Lortikan luontopolkua (siitä lisää myöhemmin) lukuun ottamatta tämä oli mielestämme Isojärven kansallispuiston raskain osuus kävellä, vaikka se toki oli kilometreissäkin mitattuna varsin pitkä.
Lortikanjärvi ja majavat
Matka Kalalahdelta Lortikkaan tarjosi alkumatkasta mielenkiintoisen lampi/suomaisen maiseman, jossa oli myös kuolleita puita. Olikohan sekin majavan aikaansaannoksia? Hienolta se joka tapauksessa näytti. Sen jälkeen matka Lortikkaan kulki pääasiassa vähän tylsässä metsämaastossa, joskin muutamia hienojakin maisemia tuli vastaan.
Lortikalla ja sen edustalla olevalla Lortikanjärvellä voi hyvällä tuurilla nähdä varsinkin päiväsaikaan yleensä varsin usein piilossa olevan majavan. Mekin onnistuimme näkemään kaksi majavaa lammen toisella puolella. Kamerassamme oli kuitenkin kiinni laajakuvaobjektiivi, jolla ei olisi ollut mitään toivoa saada majavia kuvattua. Toisen objektiivin kaivamiseen ja sen vaihtamiseen tuhraantui aikaa juuri kriittisen 30 sekuntia, jonka aikana majavapariskunta pujahti pesänsä suojiin. Jäimme paikalle hetkeksi aikaa hiljaisina odottamaan, josko majavat olisivat tulleet näkyville, mutta eivät ne valitettavasti tulleet. Oli mahtava nähdä majavia, sillä niitä olemme onnistuneet näkemään vain harvoin. Tähän mennessä olemme saaneet kuvattua majavia ainoastaan luontoretkellä Oravissa.
Lortikanvuori
Lortikanvuori oli seuraava kohteemme. Täällä voi valita, jatkaako Savottapolkua pitkin vai kulkeeko hetken aikaa luontopolkua. Lortikan luontopolku nousee Isojärven kansallispuiston korkeimmalle kohdalle, Lortikanvuorelle. Luontopolku kulkee rajoitusalueella ja lumettomana aikana polulta ei saa poiketa herkän aluskasvillisuuden vuoksi.
Jyrkkä nousu Lortikanvuorelle oli vaivan arvoinen! Vuorella oli valtavan kokoinen siirtolohkare ja kasvillisuus aivan erilaista kuin alempana. Näkymät eivät Lortikanvuorelta, kuten monelta muultakaan Isojärven kansallispuiston korkealta paikalta, olleet erinomaiset, sillä puut peittivät parhaat näkymät. Lortikanvuorella oli kuitenkin hienoa katsella ympärilleen. Kun palasimme vuorelta alas, oli tämäkin maisema erittäin kaunis. Upeaa vihreää ja paksua sammalta oli kaikkialla! Hauskana yksityiskohtana voisi mainita, että reitillä vastaan tuli Youtubessa laadukkaita retkeilyvideoita julkaiseva Ali Leiniö.
Heretyn luontopolku
Lortikan luontopolun jälkeen oli matkaa parkkipaikalle enää muutama kilometri. Valtaosa matkasta oli jo kävelty. 800 metriä ennen parkkipaikkaa tuli jälleen vastaan risteys. Heretyn luontopolku kulki tästä. Olimme itsekin kävelleet aluksi kyseistä luontopolkua ennen kuin erkanimme siitä kohti Latokuusikkoa. Käännyimme nyt vasemmalle pitkin luontopolkua, sillä tällä osalla reitistä sijaitsi kuuluisa suuri siirtolohkare. Ja hauskan näköinen siirtolohkare olikin, vai mitä sanotte? Parkkipaikalle päästyämme mittariin oli päivän aikana kertynyt kaikkiaan 25 kilometriä, joka on ihan mukava määrä.
Loppumietteitä
Isojärven kansallispuisto oli mielestämme ehdottomasti käymisen arvoinen kansallispuisto. Kansallispuiston hienoimmat osuudet ovat varsin hajallaan, mutta yhtenä kohokohtana jäi mieleen ehdottomasti Lortikanvuoren luontopolku sekä majavien muokkaama maisema, joka oli kelopuineen varsin ainutlaatuisen näköinen. Lortikanvuoren luontopolkua lukuun ottamatta Isojärven kansallispuiston itäinen puoli on selvästi keskimäärin haastavampi kuin läntinen.
Isojärven kansallispuiston reitteihin on tullut viime vuosina muutoksia ja poistuneet osuudet ovat saattaneet aiheuttaa hämmennystä retkeilijöissä. Onneksi reittimerkintöjä on pyritty parantamaan.
Isojärven kansallispuiston rengasreitit:
- Heretyn pysäköintialueelta (Kylämäntie 1335, Kuhmoinen)
- Heretyn luontopolku 3 km, reittimerkintä vihreät neliöt
- Hevosenlenkki 6 km, reittimerkintä siniset vinoneliöt
- Savottapolku 10 km, reittimerkintä valkoiset vinoneliöt
- Kaatvuoren pysäköintialueelta (Huhtalantie, Kuhmoinen)
- Majavapolku 3,8 km, reittimerkintä siniset ympyrät
- Jätkänpolku 11 km, reittimerkintä punaiset kolmiot
Suosittelemme Isojärven kansallispuistoa retkikohteeksi, mutta kannattaa pitää mielessä, että maasto ei ole aivan helpoimmasta päästä. Oletko sinä käynyt Isojärven kansallispuistossa?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
25 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Käytiin pari kesää takaperin Isojärvellä. Mukana taas kerran 80+ kummitäti, joten oli hieman tutkittava, mikä reiteistä olisi helppokulkuinen. Valikoitiin Majavapolku ja se olikin ihan helppokulkuista. Takaisin lähtiessä käveltiin vielä Heretystä Mäyräniemen tulipaikalle ja tuumittiin, että tänne pitää tulla kyllä uudelleen.
Joo, Majavapolku on reiteistä helppokulkuisin, joten varmasti oli oikea valinta. Isojärven kansallispuisto on todella kiva kansallispuisto, ja mekin itse asiassa taas tänään puhuttiin, että jos säät näyttävät hyvältä, niin voisimme lähteä taas käymään siellä.
On kyllä hienoa maisemaa! Tuli mieleen noista haastavista osuuksista hieman myös Linnansaaren kp. Ainakin yli 30-asteen helteessä se oli melko raskas kulkea 😀 Osaatteko muuten sanoa, mitkä on teidän suosikkikansallispuistot, nyt kun olette käyneet kaikissa?
Suosikkikansallispuisstoja on tosiaan vaikea nimetä. Lapin kansallispuistot ovat tässä kuitenkin varsin vahvoilla, ja tykätään kovasti sekä Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta:
https://www.matkallamissamilloinkin.com/?s=pallas-yll%C3%A4s
sekä Urho Kekkosen kansallispuistosta:
https://www.matkallamissamilloinkin.com/?s=Urho+Kekkosen+
Syksyn ruska-aika ja talviset tykkylumet ovat tunturimaisemissa todella upeita. Niin ikään reittejä noissa kummassakin kansallispuistossa on todella paljon (ja paljon on juttuja odottamassa meillä myös myös julkaisua). Lisäksi Lemmenjoki on jäänyt positiivisesti mieleen erityisesti Joenkielisen osalta: https://www.matkallamissamilloinkin.com/lemmenjoen-kansallispuisto-joenkielisen-kierros-tarjosi-upeita-maisemia/
Jos ei oteta upeita Lapin kansallispuistoja huomioon, niin itäisestä suomesta Patvinkierto säväytti:
https://www.matkallamissamilloinkin.com/patvinsuon-kansallispuisto-tarjoaa-suomen-upeimmat-suomaisemat/
ja toisaalta eteläisemmästä Suomesta Etelä-Konnevesi:
https://www.matkallamissamilloinkin.com/etela-konneveden-kansallispuisto-etelaisen-suomen-kaunein-kansallispuisto/
Tuossahan onkin jo todella monipuolisesti erilaisia maisemia! Mä olen käynyt kai vaan noin kymmenessä kansallispuistossa, mutta noista mainitsemistasi juurikin UKK:ssa, Patvinsuolla ja ehkä myös Etelä-Konnevedellä joskus lapsena. Ne on kyllä tosi kauniita.
Onnittelut siitä, että nyt on kaikki kansallispuistot kasassa! 🙂 Mulla oli pitkään sama haave, mutta en oikein viitsi (tai ehdikään) matkustaa yksittäisten puistojen perässä.
Harmi, ettette saaneet majavia kuvattua! Mutta kiva kuitenkin, että näyttäytyivät teille 🙂 Kun on ”tilanne päällä” niin jo muutamatkin sekunnit voivat olla arvokkaita.
Kiitos! 🙂
Tykätään muutenkin paljon liikkua luonnossa, ja tykätään kovasti Suomen kansallispuistojen tarjoamista maisemista. Samoin ollaan aika paljon matkustettu muutenkin ympäri Suomea, niin kansallispuistoissa tulee varsin usein käytyä, kun joku löytyy lähettyviltä. Ja tietysti Lapin ruskasta tykätään yleisesti valtavan paljon, niin senkin vuoksi noissa Pohjois-Suomen luontokohteissa ollaan paljon vietetty aikaa.
Joo, majavien missaaminen valokuvausmielessä harmitti vähän. Kerran olemme ommeksi majavan saaneet Suomessa kuvattua, mutta ei noita tilanteita ainakaan meille kovin usein ole tullut vastaan, vaikka luonnossa paljon liikutaan.
Harmi, ettei majavia tullut näkyviin. Ilmeisesti ne on niin arkoja eläimiä, ettei tykkää touhua ihmisten läheisyydessä. Suomen luonnossa on aika harva villieläin, joka arastelee ihmisiä. Tuntuu siltä, ettei ne oikein välitä. Paimion metsän keskellä kun on asuttu, niin metsän asukit kulkivat pihan läpi ujostelematta, aina hirviin asti.
Majavat tosiaan ovat todella arkoja eläimiä. Olisi ollut kiva saada räpsästyä kuva, mutta lähtökohtaisesti metsässä kulkiessä ei kauko-objektiivi ole kamerassa kiinni, eikä sitä mitenkään ollutm ahdollista vaihtaa riittävän nopeasti. Olivat varmaan monta tuntia pesänsä suojissa tuon jälkeen eivätkä olisi tulleet esille pitkään aikaan.
Me olimme päiväseltään tuonne tehdyllä lyhyehköllä pistäytymisellä tyytyväisiä jo siihen, että näimme sentään majavan padon. Toki majavan näkeminen olisi ollut hienoa, mutta selvästikään ei kovin helppoa.
Joo, tuolla tosiaan näkee majavan patoja paljon, jotka ovat itsessäänkin kiinnostavia. Näiden lisäksi näkee muitakin majavien jälkiä, kuten näiden poikki järsimiä puita. Ovat muuten ainoa eläin norsun lisäksi, jotka puita pystyvät kaatamaan. Ja tosiaan, padoillaan aiheuttavat jopa tulvia.
Onnea kaikkien kansallispuistojen valloittamisen johdosta! Upea saavutus! Tämäkin vaikuttaa kyllä tosi kiehtovalta kohteelta ja aika mieletöntä, miten paljon nuo majavat ovat tosiaan aiheuttaneet muutoksia maisemiin. Kiva, että ehditte myös nähdä sellaisia.
Kiitos! Tykätään kansallispuisoista kovasti, niissä tulee liikuttua melko paljon. Majavat tosiaan pienestä koostaan huolimatta aiheuttavat muutoksia ympäristöön hyvinkin paljon. Isojärvi toden totta on kiehtova ja kiva kansallispusito, ja lisäksi on meidän näkökulmastamme yksi lähimmistä.
Hieno saavutus käydä kaikissa kansallispuistoissa Suomessa, onnea! Itsellä niitä on käymättä melkoisen paljon, muun muassa tämä Isojärven kansallispuisto. Näyttää aivan kivalta, ja erityisen kiinnostavaa on tietty nuo majavien elinympäristöt. Mahtavaa että onnistuitte myös näkemään majavia, ihan kaikki puistossa kävijat eivät varmasti niitä bongaa, sen verran arkoja kuitenkin ovat!
Kiitos! Isompi saavutus kuin itse käyminen kansallispuistoissa on ollut, että saadaan kaikista kirjoittetua jutut bloginkin puolelle. Todella paljon olemme luonnossa liikkuneet ja vain kahteen kertaan olemme majavia nähneet, joten ei se ihan yleistä tosiaan taida olla. Tarkoitus taas lähiaikoina lähteä Isojärvellä käymään, saa nähdä tuleeko silloin bongattua.
Kiitos kattavasta esittelystä. Näitä vinkkejä kun tarvitaan erityisesti silloin kun ensi kertaa lähtee ihan vieraalle seudulle. Haaveena olisi päästä käymään mahdollisimman useassa puistossa. Hitaanlaisesti kylläkin on edetty.
Joo, eihän kansallispuistoissa käymisessä mikään kiire ole. Vähitellen kun käy, niin kätyjen kansallispuistojen määrä lisääntyy pikkuhiljaa. Ja onhan sitä valtava määrä muitakin kiinnostavia paikkoja, niin kotimaassa kuin ulkomailla, jossa olisi mukava päästä käymään.
Mulla on Isojärvestä lämpimät muistot, koska se taisi olla aikuisiällä ensimmäisiä kansallispuistoja joissa kävin ja siellä myös osallistuin retkikurssille ja sillä reissulla retkikärpänen sitten puraisi lopullisesti. Muistan kuinka inspiroitunut olin kaikesta opitusta ja siitä, kuinka paljon luontoilu mahdollistaa. Käytiin pari kesää sitten myös Isojärvellä melontakurssilla, muuten en oo siellä koskaan erikseen patikoinut. Tässä tulikin paljon vaihtoehtoja, joita siellä riittää. Olipa kiva, että sentään näitte majavan vaikkei kuvaan osunutkaan. Muistan myös nähneeni siellä niiden pesiä mutten mäkään nähny itse majavia.
Retkikurssi kuulostaakin todella kivalta! Mahdetaankohan sellaisia järjestää yhä edelleen? Ei ole itselle oikein yleisesti osunut silmään eikä varsinkaan Isojärvellä. Tuo melontakurssikin Isojärvellä kuulostaa todella kivalta, itse kun tykkään Isojärven maisemista todella paljon. Majavan pesienkin näkeminen on kivaa, eipä niitä kovin monessa paikassa näe.
Tämäpä oli yllätys! Vanhempani hankkivat vuonna 1959 kesämökin Kuhmalahdelta. Kävimme kesäisin lähiseuduilla retkillä ja Kuhmoisissakin, mutta tämä kansallispuisto ei tullut vastaan. Mökki on nyt sisarellani, ja luulen, että ensi kesänä teemme retken mökiltä ”uuteen” kansallispuistoon. Kiitos!
Juha
Tuo on kaunista seutua. Toivottavasti pääsette tekemään suunnitellun retken. Isojärven kansallispuisto on siinäkin mielessä mukakva paikka, että se on varsin rauhallinen eikä ainakaan tavanomaisesti ole kovinkaan ruuhkainen.
Isojärven kansallispuisto ei ole tuttu, joten oli kiva nähdä sen maisemia. En ole majavaa nähnyt koskaan enkä muistaakseni edes majavan tekemää patoa. Ne olisi hienoa nähdä joskus. Ymmärrän tuon harmituksen, kun ei ehdi kuvaamaan nopeasti luontoon piiloutuvia eläimiä.
Isojärven kansallispusito ei kovin kaukana sijaitse, joten kannattaa mennä joskus käymään. Meillä oli harkinnassa lähteä taas tänä viikonloppuna sinne, kun sääkin oli niin upea. Ei lopulta kuitenkaan ehditty, mutta eiköhän toukokuun aikana siellä lähdetä käymään. Majavan patojakaan ei kovin usein näe, mutta Isojärven lisäksi ainakin Linnansaaren ja Seitsemisen kansallispuistoissa niitä on tullut vastaan.
Varsin geneerinen nimi kansallispuistolla, joten eipä ole osunut haraviin aiemmin. Ei ole Kuhmoinen ikinä minkään reitin varrella, että tuskin aivan heti tulee käytyäkään. Mukavan monipuoliselta kuitenkin vaikuttaa ja plussaa korkeuseroista, joita saa välillä etsimällä etsiä suomalaisista kansallispuistoista. Majavaa en ole harmittavasti koskaan bongannut, mutta hampaanjälkiä sitäkin enemmän.
Nimi tosiaan on varsin geneerinen. Sijainti on omasta näkökulmastani sen sijaan varsin hyvä, on yksi lähimpänä sijaitsevista kansallispuistoista. Mukavan monipuolinen on tosiaan, kun on sammaleista metsää, kalliota ja varsin kaunista järvimaisemaakin. Ja tosiaan, on varsin hämmästyttävää, miten paksuja runkoja majavat saavat järsittyä poikki!