Sompion luonnonpuisto sijaitsee Sodankylässä ja se on perustettu vuonna 1956. Puisto on pinta-alaltaan 179 neliökilometriä, joten se on moninkertaisesti suurempi kuin vaikka toinen pohjoinen, Käsivarressa sijaitseva luonnonpuisto Malla.
Sompion luonnonpuisto sijaitsee pinta-alaltaan valtavan Urho Kekkosen kansallispuiston vieressä. Sen tehtävänä on säilyttää tunturi-, suo- ja metsäluontoa tulevaisuutta ja tieteellistä tutkimusta varten.
Luonnonpuistoissa liikkuminen on paljon kansallispuistoja rajoitetumpaa ja Sompion luonnonpuistossa saakin liikkua vain merkityillä poluilla. Sompion luonnonpuistossa on kuitenkin olemassa tulentekopaikkoja, joten mahdollisten retkeilyeväiden syöminen onnistuu hyvin.
Sompion luonnonpuiston päiväreitit
Sompion luonnonpuistossa on 7 kilometrin rengasreitti sekä 2 kilometrin mittain janareitti Pyhä-Nattasen huipulle, joka on myös osa 7 kilometrin mittaista rengasreittiä. Näiden lisäksi Sompion luonnonpuistossa on mahdollista kulkea 35 kilometrin mittainen Ruijanpolku, joka kulkee osittain Sompion luonnonpuiston puolella.
Sompion luonnonpuisto on varsin rauhallinen ja vuotuisia kävijöitä siellä on noin 10 000. Toisaalta Sompion luonnonpuiston reittien lähtöpaikalla olevat parkkipaikat ovat hyvin pienijä, joten paljoa enempää kävijöitä ei voisi ollakaan. Sinne menevä useamman kilometrin mittainen tie on myös varsin kuoppainen, mutta rauhallisesti ajaessa suurempia ongelmia ei pitäisi syntyä.
Sekä rengasreitin että janareitin parkkipaikat löytyvät Sompiojärventien varrelta. Rengasreitille lähdetään ensimmäisenä vastaan tulevalta parkkipaikalta, kun saavutaan Vuotson kylän kautta. Pyhä-Nattaselta alas laskeuduttua kuljetaan viimeinen kilometri autotietä pitkin takaisin lähtöpisteeseen.
Luonnonpuistossa oleva 7 kilometrin ympyräreitti on maisemiltaan todella kaunis. Sen lisäksi se on siinä mielessä ainutlaatuinen, että vastaavaa kivikkoa ei ole tullut missään muualla vastaan. Yleensä tuntureilla on verrattain pienistä kivistä muodostuvaa rakkakivikkoa, jossa pitää kulkea. Sompion luonnonpuistossa ei tällaista kivikkoa ollut, vaan kivet ovat moninkertaisesti suurempia.
Alkuun kuljettiin lyhyen matkaa metsässä. Pyhä-Nattaselle kiipeäminen olikin itsessään varsin hauska ja ainutlaatuinen kokemus. Sen verran haastava se kuitenkin oli, että sadesäällä huiputusta ei 7 kilometrin polun turvin kannata lähteä yrittämään. 2 kilometrin janareitti sen sijaan on huomattavasti helpompi ja sen voi kulkea ilman ongelmia myös sateisella säällä.
Pyhä- ja Terävä-Nattasen tunturit
Sompion luonnonpuistossa olevat Pyhä- ja Terävä-Nattanen poikkeavat alueen muista tuntureista, sillä ne ovat varsin teräväkärkisiä poikkeuksena alueen muista pyöreälakisista tuntureista. Vaikka Terävä-Nattanen onkin näistä korkeampi (544 metriä), ei Pyhä-Nattanen 508 metrin korkeudella juurikaan kalpene Terävä-Nattaseen verrattuna. Monesti tuntureiden osalta on myös niin, että parhaat maisemat eivät välttämättä ole kaikkein korkeimmalta paikalta.
Pyhä-Nattasen terävyys ei sinne kivutessa tullut erityisesti esiin, vaan kokemus oli samankaltainen kuin mille tahansa muulle tunturille kiivetessä. Kuitenkin Urho Kekkosen kansallispuiston tuntureilta katsellessa Nattas-tunturit kieltämättä erottuvat maisemasta terävyydellään.
Moni sanoo Pyhä-Nattasen tarjoavan Suomen upeimmat maisemat. Meidän mielestämme upeimpia Suomen maisemia on varsin hankala laittaa järjestykseen, mutta vaikuttavat näkymät Pyhä-Nattasen huipulta kyllä oli. Niistä teki omalta osaltaan vaikuttavan myös se, että maisemia sai ihastella varsin rauhassa ja huipulla taisi olla samaan aikaan kanssamme yksi pariskunta. Toki ajankohta oli myöhäinen iltapäivä ja suosittelemme Pyhä-Nattaselle kiipeäviä aloittamaan patikkansa joko varhain aamulla tai myöhään iltapäivällä, koska parkkipaikka on sen verran pieni, että montaa autoa ei sille mahdu. Oman viehätyksensä Pyhä-Nattaselle kiipeämisessä on myös reitin ainutlaatuisuudella, emme ole tosiaan vastaavaan törmänneet.
Oletko käynyt Sompion luonnonpuistossa? Onko sinulla Suomessa jokin tietty suosikkimaisema, jota haluat käydä toistuvasti ihailemassa?
24 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Ihan ylimainostettu kohde. Kauhea Kapuaminen. Tultiin alakautta, järkyttävien lohkareittipolkujen kautta. Jos jotain olisi sattunut, en tiedä miten olisi saatu pois Mukavampi oli vieraeisen Tankavaaran geologinen reitti, josta oli hieno näköala Nattaselle ja muuallekkin
Tuo onkin tärkeää etukäteen tiedostaa, että Sompion luonnonpuiston rengasreitin nousu on vaikeakulkuinen! Luontoon.fi-sivusto arvioi jana- ja rengasreitin kulkuajaksi 3-8 tuntia, joka kertoo 7km rengasreitin haastavuudesta. Minulle isojen kivilohkareiden päällä eteneminen oli vähintäänkin yhtä hieno kokemus kuin Pyhä-Nattasen huipun maisemat, ehkä jopa koko reitin kohokohta. Ja ymmärrän hyvin, että joillekin kyseinen reitti olisi vaikeakulkuisuutensa vuoksi kauhistus.
Tankavaaran geologinen polku ja kuukkelilenkki olivat meidän siellä ollessamme mukavan rauhallisia. Kuukkelilenkiltä Pikku-Tankavaaran näköalatornista on kauniit näkymät Nattastuntureille.
Kiilopään lähtöpisteeltä lähtee myös kauniita ja suhteellisen helppokulkuisia reittejä, kuten kiirunapolku. Eivätkä Kiilopään reitit myöskään Tankavaaran tapaan sisällä rakkakivikkoa. Niillä tosin on muita retkeilijöitä Tankavaaran ja Sompion luonnonpuiston reittejä huomattavasti enemmän.
Kiitos Riitta kommentista! Voisimme muuttaa kirjoitusta ja korostaa reitin haastavuutta vielä enemmän.
Onpas huikeat maisemat – jälleen kerran! 🙂 Näen jo itseni nilkat mutkalla kiipeilemässä kiviröykkiöissä 😀
Norjan Blåvattnetille oli myös aikamoinen ”kiviaavikko” ylitettävänä, mutta oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen – ja niin varmasti tämäkin 🙂
Pyhä-Nattasen maisemat ovat kyllä huikeat! Tuo kivirinne oli mahtava, tykkäsin todella paljon kulkea niiden jättimäisten kivilohkareiden yli. Siinä oli mukavaa seikkailufiilistä. Ja olihan ne huipun maisemat hienot. Varmasti upea paikka yöpyä ja nauttia auringonlaskusta ja -noususta.
Se on totta, maisemia on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Luonto ei mielestäni voikaan olla rumaa, kaikessa on oma tarkoituksellinen kauneus.
Reitin vaikeakulkuisuuttaan voi toki pitää miinuksella, mutta mielestäni Suomessa on hyvin paljon erilaisia reittejä, joita pääsee kulkemaan. On hyvä, että osaa niistä on haastavampia. Ja jokainen voi löytää itselleen sopivan vaihtoehdot.
Aivan upeat maisemat nämä on kieltämättä 😍.
Olen Nadine kanssasi samaa mieltä, vain hyvä, että reittejä löytyy eri vaikeustasoisia. Osa tykkää leveistä ja helppokulkuisista reiteistä ja osalle ne voivat olla jopa tylsiä. Itse tykkään monenlaisista reiteistä. Pehmeää ja tasaista neulaspolkua on mukava kulkea, mutta tämä Pyhä-Nattasen kivikkoinen rinne sai minut ihan innostumaan. En ole ennen kulkenut vastaavaa kivikkoa, valtavan kokoisia kivilohkareita! Välillä sai miettiä, että mistä menisin eteenpäin. Ei siis mitään tyypillistä rakkakivikkoa.
Mielettömät maisemat! Mutta nuo louhikot on kyllä jäätävimpiä mahdollisia reittejä patikointiin. Just pari viikkoa sitten oltiin lohkarereitillä Montenegrossa ja oli kyllä melko urheilusuoritus. Jopa kahdeksan tuntia seitsemään kilometriin kyllä antaa hyvän ennakkovaroituksen haastavuudesta. Yleensä vuoristoisilla poluilla keskimääräinen tahti on ainakin itellä sellaiset 3 kmh. Sitten just joku louhikko voi yhtäkkiä hidastaa matkaa merkittävästi.
Olisi kiva lähteä haastamaan itsensä tuonne, mieluiten kyllä kuivalla kelillä!
Joo, tuo luontoon.fi-sivuston kulkuaika-arvio antaa osviittaa reitin haastavuudesta. Mutta meille reitti ei sinänsä ollut mitenkään vaikeakulkuinen. Reitti on kuitenkin lyhyehkö, joten väsynein jaloin ei tarvitse kulkea. Vaatii kuitenkin ketteryyttä ja tasapainoa liikkua kivikossa, joten osalle kivikko varmasti on vaikeakulkuinen. Minulle taas kivikkorinteen kulkeminen oli yhtä nautintoa, olin aivan innoissani tästä pienestä seikkailuhetkestä. Ja ymmärrän hyvin, että kaikki eivät vastaavasta nauti.
Voin Tanja kuvitella sinut Pyhä-Nattasen huipulle nauttimaan kiireettömästi maisemista ja nauttimaan eväistä. Ja Montenegron patikkapolut varmasti olisivat myös minulle ja Mikolle mieleen!
Näitä teidän kansallispuistopostauksia pitää aina lukea jo ihan kuvien takia! Kuvilla voisi hyvin mainostaa Suomen reittejä ulkomaillekin 🙂 Kuten jo oli kommentoitu, niin aika vaikeakulkuiselta näyttää, mutta varmasti maisemat huipulla aina palkitsevat. Montako tunturia olette jo kerenneet kavuta, oletteko pitäneet kirjaa?
Oi, kiitos Katariina! Olen todella otettu sanoistasi. Olisihan se huimaa, jos omat kuvat pääsisivät muihin julkaisuihin mainostamaan Suomen upeita luontokohteita.
Emme ole edes laskeneet, kuinka monelle tunturilla on tullut kavuttua. Itse asiassa usein meille kiintoisampaa on tunturien rinteet, sillä niissä kasvillisuus on monipuolisempaa ja näkymät alaspäin yhtä lailla hienoja. Vaikkakin Pyhä-Nattasen huipulla oli kiva kiertää katsomassa maisemia eri suuntiin ja huipulla olevat rakennelmat olivat kiintoisia.
Pyhä-Nattasta on kehuttu vuolaasti maisemien vuoksi ja se onkin kiinnostanut kovasti. Ajattelin ensin 7 km rengasreitin olevan juuri sopiva päivälenkki, mutta tieto sen kiertoajasta ja kuvat kivikosta saivat heti toisiin ajatuksiin. Selviäisin ehkä ylös laelle, mutta alas en enää mitenkään 🙂 Jos jonain päivänä päätän tuonne lähteä, niin valitsen ehdottomasti lyhyen janareitin.
Jos on kuiva keli ja menee ylös lohkareosuuden js tulee alas lyhyempää reittiä, niin ei tämä niin erityisen vastivs peruskuntoiselle/hyväjslkaiselle ole. Mun mielestä osa hauskuutta oli nimenomaa lohkareiden kapuaminen. Rakkakivikot on kamalia, tämä ihana!!
Oliko Mikko/Marika rajoitettu kivipaaseille kiipeämistä jo nykyään, kun mikään kuvista ei ole sinne suuntaan!
Tää on musta Suomen paras maisema Ja tunnelma on muutoinkin niin ihana!!!
Samaa mieltä Mari, varmajalkaiselle tämä reitti ole mitenkään poikkeuksellisen vaikea tai raskas. Ymmärrän kuitenkin, että osalle isojen kivilohkareiden päällä kulkeminen on haastavaa eikä kaikki reitistä sen vuoksi nauttisi. Ja myötäpäivään kannattaa ehdottomasti rengasreitti kulkea, tuota lohkareosuutta ei kannata lähteä alaspäin kulkemaan. Ja me tykätään selvästi samanlaisista asioista, nimittäin minäkin nautin suunnattomasti isoilta kiviltä toiselle kulkemisesta!
Aivan huipun päällä ei ollut liikkumista rajoitettu, joten siellä sai kyllä kiivetä kivipaaseille (tooreille). Kivipaasien päällä oli tuo puinen rakennelmakin. Siellä rinteessä kauempana oli vastaavannäköisiä kivirakennelmia, jonne ei mitään merkattua polkua mennyt ja siten sinne ei voinut mennä.
Ei kannata Katja säikähtää tuota kiertoaikaa! Meillä ei tosiaankaan kestänyt kauaa. Pyhä-Nattasen reittien kulkuajan suuri haarukka 3-8 tuntia kertonee siitä, että osalla kivikon ylitys on hitaampaa ja mikäli ei ole varmajalkainen kulkija, kannattaa reittivalintaa harkita uudelleen. Ympyräreitin alastulo on samaa polkua kuin janareitti ja siten helppokulkuista. Mutta jos arvostat helppokulkuisempaa reittiä ja haluat nimenomaan nauttia huipun maisemista, on 2km janareitti parempi valinta.
Omasta mielestäni Pyhä-Nattaselta avautuva maisema on Suomen kauneimpia! https://kohteenamaailma.fi/kotimaa/pyha-nattanen-suomen-kaunein-maisema/ Voisinkin hyvin mennä sinne uudestaan ajan kanssa istuskelemaan ja ihailemaan maisemia. Ruska-aikaan värimaailma näyttää varsin toiselta kuin keskikesällä, mutta molempi parempi. Huikea paikka kaiken kaikkiaan ja tuo 7 km reitti haastavuudessaan on seuravalla kerralla ohjelmassa. Nimittäin itse menin viimeksi aamuyöstä lyhintä reittiä ihailemaan maisemista.
Olen aivan samaa mieltä, olisi kiva mennä uudestaan Pyhä-Nattaselle ja ihan rauhassa nauttia siellä maisemista, jäädä katselemaan vaikka auringonlaskua. Kiva Rami, kun linkkasit postauksesi Pyhä-Nattaselta! On aina kiva lukea muiden kirjoituksia tutuista kohteista. Ja ei kannata liikaa kauhistella ympyräreitin haastavuutta, varmajalkaiselle kulkijalle ei ole mitenkään erityisen raskas reitti.
Nämä teidän luontopostaukset ja kuvat ovat kyllä huippuja! Noista kuvista välittyy upeasti luonnon rauha, avaruus ja hiljaisuus.
Sompion luonnonpuisto ja tuo reitti ovat olleet omalla Suomi-listalla. Tästä taas uutta potkua sen reissutoiveen toteuttamiseen joku päivä 🙂
Voi kiitos Emilia kauniista sanoistasi. Ihana kuulla, että kuvista välittyy juurikin luonnon rauha. Se on meille tärkeä tekijä meidän luontoretkillä.
Iso suositus Pyhä-Nattaselle! Todella kiva reitti tämä ympyräreitti, upeat maisemat.
Ohhhohh… Tai siis, kuulostaa varsin haastavalta ja raskaalta reitiltä 😀 Ainahan olis ihana löytää kepeitä reittejä, mutta välillä osuu näitä joissa sitä vain manaa koko matkan ajan reitin haastavuutta, kunnes jälkeenpäin taas toteaa, että tästäkin selvittiin ja olipa vaan upea reissu! Mutta, helpommallakin pääsee. Ihan tosi upeat maisemat joka tapauksessa! Onneksi usein se määränpää on palkitsevampi kuin itse matka 🙂
Joo, helppoa reittiä hakevalle tämä ei ole sopiva valinta. Mutta ei tämä ympärireitti mikään poikkeavan raskas reitti ole. Olennaisin asia on nuo suuret kivilohkareet, joiden yli täytyy/saa kulkea. Osa voi kokea sen vaikeana ja epämukavana, osalle taas kyseinen kohta on reitin kivoin osuus. Ja onneksi helppoa reittiä etsivä voi valita janareitin huipulle! Se on hyvä, että reittejä on erilaisia.
”Luonnonpuistoissa liikkuminen on paljon kansallispuistoja rajoitetumpaa ja Sompion luonnonpuistossa saakin liikkua vain merkityillä poluilla.”
Mä en ymmärrä, miksi ihmiset ei aina tottele noita ohjeita. Pakkoko se on mennä pois polulta leikkimään jotain sissiä. Eihän se nyt sovi, että ruvetaan sooloilemaan. Moni vaan ajattelee, ettei se mitään haittaa, jos minä, mutta jos tuhat ajattelee samalla tavalla, siitä tulee jo jälkiä.
Mun nilkat ei kestäisi tuolla kiipeilyä, mutta vaikuttavan näköistä. Kiitos hyvistä kuvista.
Olen Anna kanssasi aivan samaa mieltä! Joskus suututtaa nähdä ihmisten liikkuvan välinpitämättömänä polkujen ulkopuolella, joskus kyse on varmaan tietämättömyydestä (eikä olla jaksettu lukea opastauluja reittien lähtöpisteessä). Kerran yritin ystävällisesti huomauttaa luonnonpuistossa kulkevalle, ettei koiraa saa pitää luonnonpuistossa vapaana. Eipä kiinnostanut, suuntasi vain omia polkujaan eteenpäin. Vaikea ymmärtää joidenkin ihmisten itsekkyyttä. Onneksi suurin osa retkeilijöistä kunnioittaa luontoa ja luonnonpuistojen sääntöjä. Puistoilla on kuitenkin myös tärkeä rooli luonnonsuojelussa.
Noilla isoilla kivilohkareilla on itse asiassa nilkkojen kannalta parempi kulkea kuin pienemmässä rakkakivikossa. Isot kivilohkareet ovat tasaisia, täytyy vain ottaa isoja ja tukevia askelia kiveltä toiselle.
Mietin Sompion luonnonpuistossa käyntiä syyskuun ruskaretkellä, mutta nyt täytyy todeta, että onneksi aika ei riittänyt. Meillä oli mukana iäkäs äiti eikä hän olisi tuosta reitistä selvinnyt, vaikka aika sissi muuten onkin 🙂 Enkä tiedä olisiko meillä muillakaan huumori riittänyt. Upealta maisemat toki näyttävät ja ehkä joskus omalla reissulla voisin tuonne kiivetä.
Teillä oli Merja onni matkassa, että aika ei riittänyt Sompion luonnonpuistoon. Muistan, kun kirjoitit UKK:n reissustanne. Teillä oli tosi kivoja patikoita ja se on mahtavaa, että sopivia reittejä löytyy erilaisille kulkijoille. UKK:n polut ovat paljon tasaisempia ja helppolkulkuisempia kuin Pyhä-Nattasen reitit. Omaksi reissukohteeksi sinulle tämä sopii varmasti!