Patvinsuo tarjoaa Suomen upeimmat suomaisemat. Se sijaitsee Pohjois-Karjalassa Lieksan ja Ilomantsin alueella ja on perustettu monen muun Suomen kansallispuiston tapaan vuonna 1982. Patvinsuon kansallispuisto on Pohjois-Suomen kansallispuistojen ja vesiperusteisten kansallispuistojen jälkeen Suomen suurin kansallispuisto, ja se on vähän yli 100 neliökilometrin suuruinen.
Patvinsuon kansallispuisto on todella hieno ja lisäksi se on varsin rauhallinen. Vuotuisia kävijöitä on vain hieman yli 25 000 (vuosi 2020). Kävijöiden vähäinen määrä johtuu todennäköisesti siitä, että puiston sijainti on varsin syrjäinen ja se sijaitsee aivan itärajan tuntumassa. Vaikka meidän mielestämme kohde yksistäänkin on käymisen arvoinen, voi sen kätevästi yhdistää esimerkiksi käyntiin Erä-Eeron piilokojussa.
Patvinsuon kansallispuisto – kasvillisuus ja eläimistö
Patvinsuon kansallispuiston pinta-alasta yli puolet on erilaisia, varsin laajoja soita. Lisäksi alueella on runsaasti metsäalueita, joista pääosa on mäntymetsää. Maaston lisäksi Patvinsuon kansallispuisto on myös eläimistöltään monipuolinen ja niitä on runsaasti. Alueella liikkuu esimerkiksi ahmoja, ilveksiä ja susia, ja sen karhukannan sanotaan olevan erityisen runsas. Karhu esiintyy myös puiston logossa. Suurpedot välttävät kuitenkin ihmistä, joten niihin ei Patvinsuon kansallispuistossa käytännössä törmää. Suurpetojen lisäksi eläimistöön kuuluu esimerkiksi hirviä ja majavia. Myös lintulajeja elää Patvinsuon alueella runsaasti.
Patvinsuon kansallispuisto – reitit
Patvinsuon kansallispuistossa on todella paljon erilaisia reittejä, ja kaikkiaan merkittyjä reittejä on noin 80 kilometriä. Suosituin reitti taitaa olla Suomujärven kiertävä Suomunkierto (16km). Patvinsuolla on runsaasti myös lyhyempiä luontopolkureittejä. Näitä ovat Kuusipolku (3 km), jossa on Patvinsuon vanhinta metsää, Lakkapolku (3km), jossa pääsee tutustumaan suomaisemaan, sekä mäntypolku (4,5km), joka on osittain yhteinen Suomunkierron kanssa.
Patvinsuon kansallispuiston upein reitti on mielestämme kuitenkin ehdottomasti Patvinkierto (lähtöpaikasta riippuen 25-33km), joka tarjoaa Suomen upeimmat suomaisemat. Koko Patvinkierron sijaan siitä voi kulkea halutessaan osan lyhyempänä ei-virallisena rengasreittinä, kuten Olkkosensaaren kierroksena (n 7km).
Patvinkierto esittelee upeaa suoluontoa
Patvinkierto oli meille selvä valinta ensimmäiseksi reitiksi, koska Patvinsuo on kuuluisa nimenomaan laajoista suoalueistaan, ja halusimme tutustua Patvinsuon kansallispuistossa nimenomaan niihin. Jos Patvinkierron aloittaa meidän tapaan Patvinsuon pääparkkipaikan vierestä Suomun luontotuvalta, tulee reitin pituudeksi 31 kilometriä.
Suomun luontotuvan läheisyydessä on karsikkopuu. 1800-luvulla karsikkopuihin kirjoitettiin vainajien kuolinpäivät, jotta nämä eivät palaisi kotiinsa kummittelemaan. Myöhemmin karsikkopuihin on kirjoitettu myös muita merkittäviä asioita. Patvinsuon karsikkopuuhun on kaiverrettu Suomun metsänvartijoiden suvun tietoja. Viimeisin kaiverrus on tehty, kun Suomun viimeisimmän metsänvartijan veli kuoli 1973.
Patvinkierto: Suomun luontotupa – Nälmänjoki – Lahnalampi
Suomun luontotuvalta ensimmäiselle taukopaikalle, Nälmänjoelle, reitti kulki pääasiassa metsämaisemissa. Nälmänjoen ja seuraavan taukopaikan, Lahnalammen välillä pääsimme onneksi ihastelemaan upeaa suomaastoa.
Patvinkierto: Lahnalampi – Pirskalampi
Lahnalammen taukopaikan jälkeen reitti kulki pääasiassa jälleen metsämaisemassa, ja pian taukopaikan jälkeen reitti kulki Patvinsuon kansallispuiston ulkopuolelle. Tällöin reitillä oli jopa hakkuuaukeita, mutta yllättäen nekään eivät olleet niin masentavia kuin yleensä, koska maasto oli pitkälti jäkälän peittämää.
Lahnalammen ja seuravan taukopaikan Pirskalammen välillä reitti kulkee paikoin rajavartioston ampuma-alueen vierellä. Ampumaharjoitusten ajankohdat voi katsoa luontoon.fi-sivustolta ja lisäksi ajankohdat on merkitty myös maastoon. Ampuma-alue on merkitty maastoon punaisella renkaalla puun rungon ympäri. Nykyään Patvinkierron voi kiertää kuitenkin myös ampumaharjoitustenkin aikaan, mutta polulta poistuminen tällä alueella on ammuntojen aikaan ehdottomasti kiellettyä ja alueen tuntumassa on syytä noudattaa muutenkin erityistä varovaisuutta.
Patvinkierto: Pirkalampi – Majaniemi
Pirskalammen taukopaikan ja seuraavan Majaniemen taukopaikan välillä reitti kulki pääasiassa metsässä. Osa reitistä kulki tosin suon laidalla, mutta valitettavasti noin 10 metriä metsän puolella. Me näimme suon puolelle tuotuja uusia pitkospuita, ja nykyään reitti kulkeekin suon puolella, joka on ainakin meidän mieleemme. Lisäksi tällä välillä Nälmänjoki ylitetään lossilautalla, joka oli varsin hauskaa!
Patvinkierto: Majaniemi – Teretinniemi
Majaniemen taukopaikan ja seuraavaan taukopaikan Teretinniemen taukopaikan välillä reitti kulki aluksi metsässä, mutta muuttui pian upeaksi suomaisemaksi. Tästä välistä me pidimme todella paljon. Aivan tällaisia suomaisemia, joita Patvinsuon kansallispuisto tarjosi, emme ole nähty missään muualla. Teretinniemeä lähestyttäessä polku siirtyi taas puustoisemmalle alueelle, kapealle metsäkaistaleelle suoalueiden väliin.
Patvinkierto: Teretinniemi – Kurkilahti – Suomun luontotupa
Teretinniemiemestä seuraavaan taukopaikkaan Kurkilahteen reitti kulki edelleen samoissa upeissa maisemissa. Välillä kuljettiin kapealla metsäkaistaleella, välillä suolla. Näkymät olivat jälleen upeita. Välillä ympärillä oli myös runsaasti kelopuita. Heti Teretinniemen taukopaikalta lähdettäessä oli hieno lintutorni. Kurkilahdesta ei sitten ollutaan enää pitkä matka takaisin Suomun luontotuvalle. Tällä välillä saimme myös esimakua Suomunkierto-reitistä, sillä tämä osuus oli myös osa sitä.
Yhteenveto kokemuksistamme Patvinkierrosta
Meille jäi muutamassa kohdassa hieman epäselväksi, kuinka ”virallinen” reitti kulkee, erityisesti kierroksen lopussa, koska varsinaista opaskylttiä ei ollut ja merkintä näytti jatkuvan kummallakin polulla. Yleensä varsin kattava luontoon.fi-sivustokaan ei tätä selventänyt, mutta visitkarelia-sivustolta löysimme karttaan merkityn reitin, josta se silloin löytyi. Päätimme kulkea reitin tämän mukaiseti.
Patvinsuon kansallispuisto on todella upea ja se täytti hienosti kaikki odotuksemme. Tämän vuoksi emme malttaneetkaan olla palaamatta Patvinsuon kansallispuistoon jo hyvinkin pian ensimmäisen käyntimme, jolloin kiersimme kansallispuiston muut reitit. Näistä reiteistä kirjoitamme myöhemmin oman juttunsa.
Oletko sinä käynyt Patvinsuon kansallispuistossa ja mikä on upein sinun näkemäsi suo?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
35 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Suo siellä, vetelä täällä — niitähän Suomessa riittää. Upean näköiset hiekkarannat paikalta kylläkin löytyy suomaisemien lisäksi. En ole niin kova suo fani, mutta Torronsuon on ollut ihan hieno ja Lapissa Könkämäenon alueella on tullut suolla tarpeeksi tarvottua kuten myös usealla Suomen erämaa-alueista.
Sinulle siis Jani sopisi paljon paremmin Suomujörven kiertävä Suomun kierto. Reitin varrella on lukuisia kauniita hiekkarantoja. Pitkospuita pitkin on meidän mielestämme mukava kulkea suon poikki, mutta ilman pitkospuita varmasti aika raskasta rämpimistä. Joten nostan hattua, kun olet erämaa-alueilla soilla kulkenut.
Minä en ole käynyt Patvinsuolla, mutta näytin jutun Ilpolle, joka on siellä kulkenut neljä viikkoa. Hän sanoi, että hienosti kuvasitte Patvinsuota sanoin ja kuvin. Hän oli tekemässä soidensuojeluohjelman rajauksia 15:nä kesänä. Patvinsuolle hän meni kavereineen lukiolaispoikana toukokuun loppupuolella lumisateessa vuonna 1971. Yöllä oli pakkasta – 7 astetta. Alueen pitkospuureitit olivat siihen aikaan varsin puutteelliset kuten kaikki muutkin varustukset. Heidän telttaleirinsä oli Lahnasuolla, jonne heidät vietiin ajellen vanhalla Skodalla mäntykankaita pitkin. Pisimmät retket oli tehty Koitereelle. Matkalla oli pitkospuita vain pieniä pätkiä. Koitereen rannat oli hakattu ja aurattu ja sieltä he löysivät kymmeniä kiloja korvasieniä. Olivat tehneet aluspaidoista kantoreppuja, jotta saivat vietyä sieniä leiripaikalle. Siellä sitten kuivattivat niitä villasukasta purettuihin lankoihin ripustettuina.
Kirjoititte, että suomaisemat Patvinsuolla ovat Suomen upeimmat. Ilponkin mielestä kansallispuistoista on vaikeaa hakea upeampaa suomaisemaa kuin Patvinsuolta, mutta esimerkiksi Koitelaisenkairan suomaisema on huikea. Valtaosalla soidensuojeluohjelman kohteista ei ole tuon kaltaisia pitkospuureitistöjä. Ilpo suosittelee Luiron soille menemistä ja hyvät reitit ovat esimerkiksi Martimoaavalla.
Ilpolla tuli jutustanne mieleen, että kukaan ei ole tainnut ollut niin monella eri suolla ja niin monessa eri maassa kuin hän.
Oho, Ilpohan tuntee sitten Patvinsuon todella hyvin! Pitkospuut ovat varmasti vuosien saatossa kehittyneet. Täytyypä pitää mielessä nuo vinkkaamanne suot, pidämme suomaisemista todella paljon! Kiitos Eila, kun jaoit nämä muistot. Missä kaikissa maissa eri soilla hän on ollut?
Patvinsuo on kyllä upea. Kävin siellä yksikseni muutama vuosi keväällä 10 kilometrin lenkin, enkä nähnyt ketään. Oli kyllä huikea retki kaikin puolin – yksinäinen patikoija erämaassa.
Patvinsuo tosiaan on huikea paikka! Vaikka kävijämäärät siellä ovat kasvaneet, on se edelleen todella rauhallinen kohde – ainakin Suomun luontotuvan lähialuetta lukuun ottamatta. Patvinsuo on kohde, jossa mielellään kävisi eri vuodenaikoina.
Olen muutaman kerran ollut vaeltamassa Suomessa ja harmiksi ne reitit on ollut sellaisia, ettei olla oltu yksin. Näyttääkin aivan mahtavalle, että noissa kuvissa on rauha ja tuon Patvinsuon kansallispuiston alhaisen kävijämäärän myötä saa kenties nauttia rauhassa maisemista. Tuo lossilautta tosiaan vaikuttaa hauskalle jutulle.
Paikkojen sijainti vaikuttaa yleensä niiden rauhallisuuteen. Suurten kaupunkien vieressä ja pohjoisessa sesonkiaikaan ei yleensä voi muilta ihmisiltä välttyä. Lossilautta tosiaan oli hauska, mutta yllättävänkin raskas.
Hienosti kuvattua suoluontoa, ja varsin komea ilma näyttää teille sattuneen! En ole tuossa kansallispuistossa käynyt, mutta jos noilla seuduin tulee muuten käytyä, niin ilman muuta voisin suunnata patikoimaan noihin maisemiin! Hienointa näkemääni suomaisemaa en kyllä osaa äkkiseltään nimetä, mutta varmaankin siihen liittyvät tupasvillat, ne ovat aina kauniita!
Joo, ilma oli kyllä oikein kiva. Kiva kuulla Anne, että sait tästä inspiraatiota kotimaassa patikointiin. Tupasvillat ovat tosiaan kauniita, ja ovat komeimmillaan kesällä. Silloin on kuitenkin usein paljon myös hyttysiä, jonka vuoksi me harvoin patikoimme suomaisemissa silloin. Piilokojuissa olemme tupasvilloja päässeet kesälläkin usein ihailemaan.
Eipä ollut tämäkään kansallispuisto minulle tuttu. Kivoimpia suomaisemia on kohdalle osunut varmaankin Riisitunturille kivutessa. Ruska-aikaan ei edes ötököitä ollut riesana. Nuo Patvinsuon maisemat kyllä näyttivät kuvissa kovin kivoilta. Varmaan tuollakin voisin jonkin noista lyhyemmistä poluista käydä kävelemässä.
Ruska-aika on todella hyvä aika patikoida, maa hehkuu värikkäänä ja kuten Aron totesit, hyttysiä ei enää ole. Lyhyemmistä reiteistä Lakkapolku voisi olla hyvä vaihtoehto, sekin tarjoaa upeita suomaisemia ja on todella rauhallinen.
Oi että, mitä suomaisemia! Tuolla olisi upeaa vaellella! Kiva, että noin monella reitillä on jotain ”ekstraa”, kuten vetolauttoja, tulistelupaikkoja ja näköalatorneja. Ne ovat mun mielestä aina selkeä plussa reittiin, vaikka maisemat muuten olisivat miten hienot tahansa 🙂
Joo, tuollaiset ekstrajutut ovat aina kivoja. Lintutorneja on usein, mutta lossilauttoja on harmittavan vähän. Olisi hauskaa, että niitä olisi enemmänkin, vaikka toisaalta reittiä ei silloin voi kulkea kuin sulanmaan aikaan.
Täytyy tunnustaa, etten ollut ennen Patvinsuosta kuullutkaan. Olen surkea kotimaan matkaaja muutenkin, mistä syytän aina autottomuutta, mutta ehkä sydän palaa vain muille maille vierahille… Anyway, aivan upeita suomaisemia ja hieno hiekkarantakin vielä! Mieluusti tuolla itsekin tarpoisi.
Autottomuus rajoittaa kyllä kotimaan luontokohteissa käyntiä, esimerkiksi Patvinsuo taitaa olla melko mahdoton saavutettava ilman autoa. Ei ole ihme, jos ei Patvinsuosta ole kuullut, koska sen sijainti tosiaan on varsinkin Etelä-Suomesta katsottuna varsin syrjäinen.
Patvinsuo on paikannimenä jäänyt mieleen lapsuudessa Lieksan suunnalla vietetyistä kesistä ja ehkä olen joskus lapsena tuolla ollut, mutta mitään kuvamuistoja ei ole tallentunut mieleen, joten hienoa nähdä tämä paikka kuvienne kautta. On kyllä todella upea alue ja hienoja kuvia.
Jos kesiä on Lieksan suunnalla viettänyt, niin on jopa todennäköistä, että Patvinsuolla on käynyt. Mutta on todella upea alue, jossa ilman muuta kannattaa poiketa, jos yhtään lähialueella sattuu liikkumaan.
Hienolta näyttää. Rakastan itse soita erityisesti syysväreissä, joten ehdottomasti mun näköinen luontokohde. Pohjois-Karjala on mulle muutenkin kovin rakas, joten täytyypä suunnitella, jos vaikka syyspuolella tuonne ennättäisi.
Suot ovat meidän mielestämme upeita ympäri vuoden, mutta kieltämättä ruska-aikaan ehkä kaikkein hienoimpia. Mekin pidämme Pohjois-Karjalasta, erityisesti alueen monipuolisista luontokohteista, mutta myös ihmiset ovat hyvinystävällisiä.
On kyllä upeaa ja karua suomalaismaisemaa! Kyllä kelpaa reippailla noissa puitteissa. Tuo lossilautta on myös hauska, olen joskus nähnyt siitä kuvan jossain. Tänä kesänä olisi tarkoitus vierailla joissakin kansallispuistoissa mutta täytyy katsoa missä suunnalla olemme. Täytyy palata tänne teidän blogiin katsomaan eri vaihtoehtoja.
Olet oikeassa Paula, Patvinsuo on upea! Lossilautta on hauska, mutta yllättävän raskas vedettävä. Me olemme tosiaan kirjoittaneet Suomen kansallispuistoista varsin paljon ja ensi viikolla taitaa tulla blogin puolelle jo 30. kansallispuisto, josta kirjoitamme. Kiva kuulla, jos kirjoituksistamme on sinulle hyötyä Suomen lomaa suunnitellessasi.
Vähän nyt(kin) harmittaa, ettei kiinnostuttu näistä kansallispuistoista jo pari kesää sitten.
Vietimme silloin aikaa karhuretken yhteydessä Lieksan/Nurmeksen tienoilla, mutta eipä tullut silloin täällä käytyä. Tällaiset avarat suomaisemat ovat kuitenkin Etelä-Suomessa enimmäkseen oleilevalla vähän jopa eksoottisia!
Totta Pirkko, Etelä-Suomessa tällaisia suomaisemia ei tosiaan juurikaan tule vastaan. Ja oikeastaan ylipäätään edes pohjoisten kansallispuistojen merkityillä reiteillä harvoin vastaavia tulee vastaan. Patvinsuo on upea.
Saatiinkin teiltä pari kesää sitten vinkki suunnata juuri suolle ja pitkospuille, sillon nimittäin meinattiin ensin kiertää vaan järven ympärysreitti. Patvinsuo on kyllä todella hieno paikka, toivottavasti joskus tulee itsekin palattua sinne uudestaan takaisin 🙂
Patvinsuolla on upeaa sen ainutlaatuisen laajat suoalueet. Muistankin, kun meillä oli sinun kanssasi oli Patvinsuosta puhetta. Kiva kuulla Elina, että tykkäsit suoreitistä. Mielellämme mekin vielä palaamme näitä tuttuja reittejä kiertämään.
Suomunkierto tuttu, sille reitille ei osunut niitä ”oikeita”, laajoja suo-osuuksia. Minusta kansallispuistoissa melko rauhallista, jos ei Nuuksiota laske
Aivan Mari, Suomunkierrolle ei osu laajoja suo-osuuksia. Joten jos niitä haluaa mennä Patvinsuolle ihailemaan, kannattaa valita jokin muu reitti. Mekin olemme onnistuneet kiertämään Suomen kansallispuistoja rauhassa. Lyhyet reitit ovat suosituimpia ja läheiset taukopaikat voivat olla ruuhkaisia. Kun lähtee aikaisin tai sitten illemmalla liikkeelle tai valitsee pidemmän reitin, saa usein suosituillakin reiteillä kulkea rauhassa.
Ihana paikka! Nimen perusteella tiesin Patvinsuon, ja mietin jo heti otsikon nähdessäni, että törmäsitteköhän kenties karhuihin 🙂 On kyllä mielettömän upeat nuo aavat ja autiot maisemat. Oliko noilla taukopaikoilla muuta rakennuskantaa kuin nuo laavut? Ajattelin, jos tuonne lähtisi yöpymismielessä.
Ja mikähän se kaunein suo olisi.. hmm. Varmaan joku näistä kotikulmien soista, en ole niin kovin monella käynyt niiden lisäksi 🙂
Patvinsuolla ei karhuja näe, mutta alueella karhuja kuitenkin on runsaasti, ja läheisessä Erä-Eeron piilokojussa ahmoja ja/tai karhuja näkee. Taukopaikoilla ei ole muuta yöpymiseen liittyvää rakennuskantaa, mutta telttailu on niiden läheisyydessä sallittu niille osoitetulla paikalla. Kuivakäymälät löytyvät telttailualueilta ja lisäksi Kurkilahden taukopaikalta löytyy jätteiden lajittelupiste. Suomun luontotuvan läheisyydessä on kuitenkin petipaikkoja vuokrattavissa, josta käsin voi tehdä mukavia päiväretkiä muualla Patvinsuolle.
Palasin tänne postaukseen, kun ollaan lähdössä viikon päästä Pohjois-Karjalaan telttailemaan. Meinattiin ensin olla Petkeljärvellä yksi yö ja sitten Patvinsuolla toinen. Kierretään todennäköisesti se Suomunkierto, onko teillä kokemusta siitä? Ja vähän kyllä arveluttaa edelleen nuo karhut, jos törmää vahingossa emoon ja pentuihin, mutta ehkä siellä silti uskaltaa yöpyä.. 😀
Suomunkierto on tuttu, emme ole siitä ehtineet vielä blogin puolelle kirjoittaa. Suomunkierron varrella on useita kauniita hiekkarantoja. Järvi on aina kiva elementti patikoidessa. Meille Patvinsuossa viehättää etenkin suomaisemat, ja niistä Suomunkierrolla ei pääse nauttimaan. Joten jos haluaa ehdottomasti käydä kiertämässä suoreittiä, kannattaa valita jokin toinen reittivaihtoehto.
En usko, että karhuja tarvitsee pelätä. Eläimet kuitenkin kuulevat ja aistivat meidät ihmiset paljon helpommin kuin me niitä. Ja karhut ovat luonnostaan hyvin säikkyjä.
Todella kivaa telttailuretkeä teille!
Kiitos 🙂 Täytyy katsoa, teemmekö pienen poikkeaman jollekin toiselle reitille myös. Asun itse soiden ympäröimänä, joten suot ovat sinällään tuttuja, mutta olisihan se kiva nähdä millainen Patvinsuon tarjonta on.
Patvinsuolta löytyy todellakin komeita suomaisemia. Olen käynyt siellä kiertämässä nuo kolme mainitsemaanne pikkureittiä – siitä hienoja että kaikki vähän erilaisia, ja tehtävissä yhden iltapäivän aikana.
Omat suosuosikkini ovat helpoiten saavutettavissa oleva, itseäni lähin Torronsuo, sekä Kuusamon upea Hyöteikön soidensuojelualue. Hyöteikönsuossa kiehtoo kesyttömyys, ja se että siellä ei yleensä tule ainakaan kukaan ihminen vastaan.
Samaa mieltä Johanna. Nuo Patvinsuon kansallispuiston pikkureitit ovat kivasti erilaisia keskenään. Patvinsuo on todella monipuolinen ja upea kansallispuisto, yksi minun ja Mikon lemppareista. Kiitos vinkistä Hyöteikön soidensuojelualueesta! Täytyy ehdottomasti laittaa muistiin tulevia patikkaretkiä varten. Kuulostaa meille mieluisalta paikalta.