Costa Rican matkamme oli edennyt jo varsin pitkälle. Seuraavana oli vuorossa Arenal-tulivuoren kansallispuisto. Aiemmin olimme ehtineet käydä tutustumassa Manuel Antonion kansallispuistoon, Marino Ballena kansallispuistoon ja Caño-saareen, Corcovadon kansallispuistoon ja Monteverden pilvimetsään.
Arenal-tulivuoren kansallispuisto (Arenal Volcano National Park) on perustettu 1991 ja lähivuosina sitä laajennettiin kahdesti. Kansallispuiston pinta-ala on 120 neliökilometriä.
Tuhoisat tulivuorenpurkaukset
1 670 metriä korkea Arenal-tulivuori on aktiivinen kerrostulivuori, joka sijaitsee Arenal-vuoren kansallispuistossa. Se on Costa Rican aktiivisin tulivuori, ja se lasketaan Wikipedian mukaan maailman 10 aktiivisimman tulivuoren joukkoon.
Vuonna 1968 sattunut purkaus tuhosi läheisen kaupungin ja tappoi 78 ihmistä. Vuori on sittemmin purkautunut lukuisia kertoja, ja vuoren purkaukset jatkuivat vuoteen 2010 saakka.
Tähän saakka Costa Rican matkallamme pääpaino on ollut villieläimissä ja niiden näkemisessä. Tällä kertaa halusimme keskittyä tulivuoreen, sillä sen historia tuntui kiinnostavalta ja lisäksi se on varsin kuvauksellisen näköinen.
Yövyimme Nuevo Arenalissa, josta lähdimme aamulla ajamaan kohti Arenal-tulivuorta. Valitettavasti sää näytti pilviseltä. Kun Arenal tuli näkyviin, vaikutti selvältä, että emme tulisi todennäköisesti näkemään Arenal-tulivuorta ilman pilviä. Päätimme joka tapauksessa nauttia päivästä.
Koska Arenal-tulivuoren kansallispuisto aukeaisi vasta kahdeksalta, ja olimme paikalla jo ennen sitä, päätimme käydä syömässä aamiaista läheisessä Linda Vista -nimisessä hotellissa. Aamiainen oli maukas ja hotellilta oli hyvät näkymät tulivuorelle. Harmi vain, että taivas ei ollut pilvetön.
Peninsula Sector
Arenal-tulivuoren kansallispuisto jaetaan kahteen eri osioon: niemimaaosio (Peninsula Sector) ja tulivuoriosio (Volcano Sector). Päätimme aloittaa ensimmäisestä. Viimeisten 1,5 kilometrin matkalta lähtöpaikalle johtava tie oli todella huonossa kunnossa, joten varovasti piti ajaa.
Kävelimme niemimaaosiossa ns. pääreitin, joka on 1,5 km yhteen suuntaan. Reitti on suhteellisen helppo. Se on päällystetty, mutta sisältää jonkin verran korkeuseroja. Reitillä oli tarkoitus olla näköalapaikkoja, mutta nyt ne olivat ilman lautoja, eli niin sanotusti poissa käytöstä. Myöskään näköalatorni ei ollut käytössä.
Reitti päättyi Arenal-järvelle, jossa oli hienot maisemat, vaikkakin Arenal-tulivuori oli pääosin pilvien peitossa. Tietysti pilvettömältä taivaalta maisemat olisivat olleet vielä hienommat.
Takaisintuloreitiksi voi valita joko saman reitin, tai ”sivureitin” Tororoi, joka on aavistuksen pidempi, ja sisältää enemmän korkeuseroja. Päädyimme tällä kertaa ottamaan saman reitin kuin mennessä.
Juuri ennen loppua näimme puussa kolmivarvaslaiskiaisen (brown-throated sloth) ja tällä kertaa paremmin kuin kertaakaan aiemmin tämän matkan aikana.
Volcano Sector
Niemimaaosion jälkeen siirryimme tulivuoriosioon. Jälleen oli ajettava todella varovasti, sillä tie, kuten todettua, oli erittäin huonossa kunnossa. Tulivuoriosiolle päästyämme yllätyimme hieman, sillä autoja oli lukuisia jonottamassa kansallispuiston porteista, ja laajalla parkkipaikalla niitä oli kymmenittäin. Niemimaaosion parkkipaikalle taisi mahtua viitisen autoa, joten lienee selvää, että tulivuoriosio on paljon suositumpi.
Tulivuoriosiossa on mahdollista kiertää osittainen rengasreitti. Tähän liittyvä janareitti on nimeltään Las Coladas Trail. Se on kahden kilometrin mittainen reitti näköalapaikalle, jossa pääsee kävelemään myös vuoden 1992 purkauksen laavakivien päällä. Paluumatkaksi voi valita reitin nimeltä El Ceibo Trail, se on U:n mallinen ja poikkeaa Las Coladas Trail -reitiltä ja palaa siihen takaisin. Molemmat reiteistä ovat helppokulkuisia ja yhteensä pituutta tällä vaihtoehdolla on arviolta noin 6 kilometriä.
Me suosittelemme tätä yhdistelmävaihtoehtoa, sillä Las Coladas Trail -reitti on hieman tylsähkö. Las Coladas Trail -reitti kulkee aluksi näyttävässä korkessa heinikossa, jonka jälkeen leveä polku etenee nuorehkossa metsässä. El Ceibo Trail -reitti sen sijaan kulkee puiden seassa vanhemman metsän siimeksessä. Reitin varrella on kuuluisa 400 vuotta vanha puu, joka harmillisesti oli ilmeisesti hiljattain myrskyssä katkennut.
Näiden reittien lisäksi pääparkkipaikalta pääsee autolla reilun kilometrin päässä sijaitsevalle näköalapaikalle, joka sijaitsee tulivuoren juurella. Me jätimme näköalapaikan väliin enenevästi pilvenevän sään vuoksi.
Aukiolo ja sisäänpääsymaksu
Arenal-tulivuoren kansallispuisto on auki viikon jokaisena päivä. Tulivuoriosio on auki kello 8-16, mutta sisään ei pääse enää kello 14.30 jälkeen. Niemimaaosio on auki kello 8-17, mutta sisään ei pääse kello 16 jälkeen. Lipun hinta on 15 dollaria ja samalla lipulla pääsee molempiin osioihin.
Arenalin seutu on kuuluisa kuumista lähteistään. Kannattaa siis varata aikaa myös kylpylävierailuun. Kansallispuiston lähellä on myös Arenal 1968 -puisto, josta löytyy kaksi lyhyehköä rengasreittiä. Aukioloajat vaihtelevat vuodenajan mukaan. Näin kuivalla kaudella vuonna 2024 puisto on auki 7.30-17.00, viimeinen sisäänpääsy kello 16.00. Sisäänpääsymaksu Arenal 1968 -puistoon on 25 dollaria. Puisto lienee varsin samankaltainen Arenal-tulivuoren kansallispuiston kanssa, emmekä nähneet kannattavana maksaa molempien sisäänpääsyä.
Arenal-tulivuoren kansallispuisto oli mukava kokemus, mutta vielä hienompi se olisi ollut, jos tulivuori olisi näkynyt kokonaan ilman pilviä.
Oletko sinä käynyt Arenal-tulivuoren kansallispuistossa?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
32 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Onpa hienoa luontoa! Noi puut on järkyn kokoisia, tuossa missä seisot puun juurella näkee miten jättimäisiä ne voi olla…
Ja toi laiskiainen… ihana! Krokoja ette tainneet nähdä vaikka niistä tuossa varoiteltiin?
Krokotiileja emme Arenalissa nähneet, Corcovadossa sen sijaan näimme. Tuo 400 vuoden ikäinen kapokkipuu oli huiman kokoinen. Surullista, että se on mennyt katkeamaan latvastaan. Paikallisille puu on varmasti ollut tärkeä.
Olisiko tuolla päässyt kulkemaan tulivuoren kalderalle asti vai onko se suljettu turisteilta ja onko ylipäätänsä mahdollista (sallittua) poistua poluilta? Suomessa kun on tottunut menemään ns. omia polkujaan, niin maailmalla (Pohjoismaiden ulkopuolella) tämä ei välttämättä ole itsestäänselvyys ja eksyneiden turistien haku ei välttämättä ole haluttua toimintaa.
Ei olisi päässyt, vaan se oli tosiaan turisteilta (ja muiltakin) kiellettyä. En oikeastaan tiedä olisiko poluilta saanut poistua, mutta sen verran tiheää kasvusto oli, että ei oikeastaan olisi tullut mieleenkään. Ja tuo on tosiaan totta, omien polkujen kulkeminen Suomessa on usein itseltään selvyys, kun taas muualla ei ole näin.
Vanhat tulivuoret on vehreydessään ihania, ”lähiaikoina” purkautuneet taas mustina dramaattisia. Molempi parempi❤️
Totta, tuollakin kyllä mustaa laavaa oli lähialueilla varsin paljon. Vuonna 2010 tuon purkaukset ovat tainneet toistaiseksi loppua, joten eipä siitäkään kovin pitkä aika ole.
Tosi hyvin te onnistuitte näkemään ja kuvaamaan Arenal-tulivuoren pilvistä huolimatta ja laiskiaisen näitte hienosti ja saitte kuvaan. Meillä ei vuosi sitten ollut yhtä hyvä onni, vaikka muuten reissumme olikin onnistunut.
No joo, kohtuu hyvin tuo tosiaan näkyi, ja taitaa tosiaan olla niin, että varsin usein komea tulivuori on pilvien peitossa. Mutta kaikki kaikessa, Costa Rica osoittaitui kyllä ylipäätän todella mukavaksi kohteeksi!
Onpa upeita maisemia, minulle mieluisia. Harmi, että pilvet sotkivat tulivuoren näkemistä, mutta onneksi näitte tuolla kolmivarvaslaiskiaisen. On ne vaan niin söpöjä ❤️
Joo, oli nuo mukavia maisemia! Ja näin jälkikäteen, kun kuvia katsoi, niin näyttäytyi se tulivuori ihan kivasti, vaikka ei aivan täydellisesti. Ja kyllä, varsinkin nuo kolmivarvaslaskiaiset ovat todella söpöjä!
Harmi, että näköalapaikat ja -torni olivat suljettu. Hienoja kuvia olette joka tapauksessa saaneet 🙂
Kiva myös päästä näkemään tällainen vanha ja vihreä tulivuori! Tulivuorista tulee aina mieleen vaan ne aktiiviset, mustat möykyt 😀
Joo, pääsi yllättämään, että näköalapaikat olivat kiinni. No, onneksi tuon polun päästä oli varmaan lopulta parhaat näkymät, joita onneksi pääsimme ihailemaan. Itse asiassa tuo tulivuori on edelleen varsin aktiivinen, rinteiden vehreys hieman hämää.
Olen melkein ollut Arenalin kansallispuistossa, mutten ihan:) Yövyin nimittäin Fortunan kylässä ja näin kaukaa Arenalin tulivuoren. Tuolloin Fortuna oli minulle tukikohtana, kun kävin retkellä Caño Negron kosteikkoalueella.
Kiitos kun veitte mut juttunne myötä taas ihanaan Costa Ricaan!
Noi laiskiaiset on kyllä niiiin ihania!
Fortunan kylä vaikutti kyllä kivalta yöpymispaikalta, ja tulivuori kuitenkin näkyy sieltäkin käsin. Ja kyllä, erityisesti kolmivarvaslaiskiaiset ovat söpöjä, kaksivarvaskaiskiaiset huomattavasti vähemmän.
Hyvä tuo uimakielto – vai suositus – että ehkei kannata krokotiilien kanssa pistäytyä uimassa …
Hienoja laiskiaskuvia! Useimmiten ajattelen kaukokohteiden osalta, että näihin, olivat miten hienoja tahansa, tuskin koskana palaamme, mutta Costa Ricaa voisi kyllä harkita toisenkin kerran.
Krokotiilien kanssa ei todellakaan kannata lähteä uintiretkelle. Joo, oli tällä kertaa todella hyvin kuvattavissa tämä laiskiainen. Ja olemme kanssasi samaa mieltä Costa Ricasta, sinne voisi tosiaan oikein mieluusti palata.
Hauska tuo kartta, mistä oli kuva. Katsoin ensin että tuonne vuoren sisään pääsee ihmettelemään, mutta paremmalla vilkaisulla tajusin, että varmaankin kyse on rinteellä menevästä polusta xD Tulivuoria en ole ikinä nähnyt vaikka sellainen onkin yhden matkan estänyt, joten kiinnostaisi käyntikohteena.
Heh joo, tulivuoren sisälle ei päässyt ihmettelemään. 🙂 Ja itse asiassa rinteilläkään ei juuri kävelty, enemmänkin tulivuoren juurella. Tulivuoret ovat kiehtovia, kannattaa lähteä käymään, jos joskus sellainen on lähialueella.
Upeissa maisemissa olette jälleen patikoineet. Valtavan kokoisia puita! Tuossa ei kädet ylettyisi ympäri, jos haluaisi mennä halaamaan. 🙂
Joo, tuolla oli mukavia maisemia. Pilvet tulivuoren ympärillä hieman häiritsivät, mutta muuten sääkin oli oikein mainio. Nuo puut olivat tosiaan aivan valtaisan paksuja, eipä löydy Suomesta vastaavia…
Pääsittekö kuinka korkealle asti, ainakin kuvista näyttää tosi korkealta tuo tulivuori mutta polut näyttävät kuitenkin tasaisilta vaikka korkeuseroja olikin. Tulivuoret on kyllä tosi kiehtovia, joten en yhtään ihmettele, että teitä kiinnosta käydä tätä katsomassa! 🙂
Oikeastaan tuonne ei kiivetty lainkaan, vaan lähinnä tulivuoren juurella käveltiin. Eli itse asiassa polut tosiaan olivat aika tasaisia, eli näyttää siltä, miltä olikin. Tulivuoret tosiaan ovat kiehtovia, käydään sellaisilla aina, jos lähialueelta sellainen löytyy.
Voin lohduttaa kertomalla, että aikanaan meidän vierailullamme tuolla Arenalin lähistöllä emme nähneet tulivuoresta oikeastaan vilaustakaan, koska oli niin tajuttoman pilvistä. Siis niin pilvistä ja sumuista, että hyvä jos tiedettiin, missä suunnassa koko tulivuori oli. 😀 Teille tulivuori sentään hieman näyttäytyi, mahtavaa!
Voi ei! Ilmeisesti tuolla tosiaan on aika usein enemmän tai vähemmän pilvistä, joten kaipa tuo ihan hyvä sää lopulta sitten oli… Costa Rica on kiva kohde, sinne voisimme palata. Ehkäpä tuolloin kävisimme uudestaan kokeilemassa onneamme Arenalinkin kanssa.
Olipa mielenkiintoisen näköinen eläin tuo kolmivarvaslaiskiainen. Ja miten mahtavan kokoisia puita olettekaan nähneet! Pilvet eivät mielestäni useinkaan pilaa maisemia, jos vain jotain on näkyvissä, ja olihan teillä sentään. Taas kerran mielenkiintoinen kohde ja hienot kuvat. Aila
Joo, kolmivarvaslaiskiainen on mielenkiintoinen eläin, jolla on varsin sympaattisen ja söpön näköiset kasvot. Puut olivat suurimmillaan käsittämättömän paksuja. Ja onhan se totta, ei pilvet välttämättä maisemia yleensä pilaa, vuoren vain sitä haluasi nähdä kokonaan.
Se että laavavirta tuhoaa kaiken ja sitten pian maisema taas vihertää, on kyllä aina niin ihmeellistä. Vuoden 1992 laavavirrasta toki on jo monta vuosikymmentä, mutta silti!
Joo ja kolmivarvaslaiskiainenkin hyvä bongaus. Tuollaiseen roikkumiseen voisi kuvitella olevan helpompaa ja varmempaa, jos varpaita olisi enemmän, mutta kai evoluutio sitten tietää asiansa…
Heh, roikkumisen tosiaan luulisi olevan varmempaa, jos varpaita olisi enemmän. Tosin, laiskiaisia on vain kaksi- ja kolmivarpaisia, niin ilmeisesti tuo kahdellakin onnistuu riittävän hyvin. Tuo oli kyllä hyvä bongaus siinä mielessä, että mitään ei ollut edessä. Yleensä ovat enemmän tai vähemmän puiden yläosassa, jolloin oksat ja lehdet tulevat eteen.
Tulivuoret ovat kyllä mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Harmi että pilvet haittasivat näkyvyyttä. Kiva retkipäivä teillä silti!
Meidänkin mielestä tulivuoret ovat todella kiinnostavia.Täydellisessä tilanteessa olisi tosiaan ollut pilvetön taivas, mutta kuten sinäkin totesit, oli tuo oikein kiva retkipäivä kaikest huolimatta. Ja hienoa oli myös, että kerrankin kolmivarvaslaiskiainen näkyi noin hyvin, eikä ollut oksien ja lehtien seassa!
Upeita kuvia! Laiskiainen on oikea söpöliini ????.
Copsta Rica kokonaisuudessa vaikutta varsin mielenkiintoisella kohteella. Juuri sellaiselta, joissa itsekin voisin käydä. Lukeudun tosin sellaisiin matkailun penkkiurheilijoihin (tai kenties sohva-matkailijoihin), jotka ihailevat kauniita kuvia toisten blogeissa, mutta kun tulee lähdön hetki, matkakohteeksi tulee valittua jokin tuttu ja turvallinen kohde muutaman sadan kilometrin päästä kotiovesta.
Kiitos teille, kun jaksatte matkustaa, bongata ja jakaa kokemuksianne meidän kanssa. Näin mekin päästään osiolle isosta maailmasta ????????????❤️.
Joo, erityisesti nuo kolmivarvaslaiskiaiset ovat kyllä todella suloisen näköisiä, oli kiva kun tämä yksilö antoi rauhassa kuvata itseään niin, että edessä ei ollut mitään esteitä.
Matkaa Costa Ricaan on kyllä varsin paljon, mutta sinällään se on kyllä varsin helppo matkakohde, jossa on hyvin monipuolisesti erilaisia luontokohteita laidasta laitaan ja hienoja rantoja myös, jos ne sattuvat kiinnostamaan.
Eläinten bongaamisten yrittäminen on hauskaa, kun ei ikinä voi tietää, mitä näkee tai näkeekö mitään. 🙂