Etelämantereen maisemat ovat ainutlaatuisia, mutta maisemien katselun lisäksi Etelämantereella on mahdollisuus nähdä monipuolisesti erilaisia eläimiä.

Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point
pingviini Etelämantereella

Ensinnäkin, Etelämantereen risteilyt tosiaan kohdistuvat lähinnä pohjoisimpaan osaan Etelämannerta, joka on minimaalinen osa koko mantereesta. Jos jotain eläintä tavataan yleisesti jossain päin Etelämannerta, sitä ei välttämättä tavata risteilyn aikana jo esiintymisensä perusteella. Esimerkiksi usein mainostetaan, että Etelämantereen risteilyllä on mahdollista nähdä seitsemän pingviinilajia, vaikka käytännössä luku on kolme.

Jotkin Etelämantereen eläimet saattavat olla myös erittäin arkoja eikä niitä sen vuoksi käytännössä pääse näkemään. Harva esimerkiksi Suomessakaan on päässyt näkemään ilvestä luonnossa.

Suuremmista eläimistä Etelämantereella tapaa yleisesti valaita, hylkeitä ja pingviinejä sekä muita lintuja.

Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point

Valaat Etelämantereella

Valaista eniten näkyy ryhävalaita (humpback whale), jotka tunnistaa parhaiten niiden pitkistä kylkievistä ja kuonossa olevista nystyistä. Ryhävalaat ovat uteliaita ja voivat veneiden läheisyydessä olla pitkäänkin pinnalla. Lisäksi Etelämantereella saattaa onnistua näkemään miekkavalaita (orca), jotka elävät laumassa. Miekkavalaat ovat päältä mustia ja alta valkoisia. Miekkavalaat ovat hurjia metsästäjiä, jotka voivat syödä jopa valkohaita ja toisia valaita. Kolmas valaslaji, johon saattaa Etelämantereella törmätä, on lahtivalas (minke whale). Lahtivalaat ovat ryhävalaiden tapaan uteliaita ja leikkisiä, ja usein tulevat hyvinkin lähelle veneitä ja saattavat olla pinnalla pidemmän aikaa. Meidän matkan aikana näkyi vain ryhävalaita.

ryhävalas Etelämantereella
ryhävalas Etelämantereella
ryhävalas Etelämantereella

Etelämantereen hylkeet

Hylkeistä Etelämantereella näkyy erityisesti krillihylkeitä (crabeater seal), merileopardeja (leopard seal) ja weddelinhylkeitä (weddell seal), joista me näimme krillihylkeitä ja weddelinhylkeitä, ja lisäksi Etelämantereella harvemmin tavatun etelänmerinorsun (southern elephant seal). Eniten näistä näkyy krillihylkeitä ja weddelinhylkeitä. Krillihylkeitä on enemmän kuin mitään muita hyljelajeja. Ne painavat noin 200 kg ja syövät erityisesti nimensä mukaisesti katkarapuja muistuttavia krillejä. Krillihylkeiden poikaset ovat tärkeää ravintoa puolestaan leopardihylkeille, jotka aiheuttavat 80 % krillihylkeiden poikasten kuolemista. Krillihylkeiden karvapeite on tummanruskea, mutta haalistuu vuoden loppua kohden, kunnes ne luovat turkkinsa uudelleen tammi-helmikuussa.

Weddelinhylkeet ovat krillihylkeiden jälkeen toiseksi runsaslukuisimpia hylkeitä Etelämantereella. Ne ovat krillihylkeitä huomattavasti suurempia ja painavat noin 500 kg. Weddelinhylkeiden turkin väri vaihtelee jonkin verran, mutta on harmaansävyinen. Weddelinhylkeet syövät erityisesti kalmareita ja kalaa, ja niiden saalistajiin kuuluu miekkavalaat ja merileopardit.

Myös merileopardeja on Etelämantereella paljon. Niiden paino vaihtelee n. 200-500 kilogramman välillä. Merileopardin tunnistaa sen turkissa olevista täplistä. Niiden ainoa vihollinen on miekkavalas. Merileopardit syövät muiden hylkeiden poikasia, mutta myös pingviinejä sekä esimerkiksi kalaa ja äyriäisiä. Merileopardit ovat ihmiselle vaarallisin hylje.

Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point

Pingviinit ja muut linnut Etelämantereella

Pingviinit lienevät Etelämantereen tunnetuimpia asukkeja. Niistä näkyy jääpingviinejä (adelie), myssypingviinejä (chinstrap) ja valkokulmapingviinejä (gentoo). Näitä kaikkia onnistuimme itse näkemään. Kaikki kolme pingviinilajia ovat n. 75 cm korkuisia. Kaikkien kolmen vihollisia ovat erityisesti merileopardit, mutta lisäksi miekkavalaat syövät pingviinejä. Isomyrskyliitäjät (giant petrel) ja etelämantereenkihu (south polar skua) syövät pingviinien poikasia ja varastavat munia. Pingviinit itse syövät kaloja ja äyriäisiä.

Valkokulmapingviinit ovat näistä pingviinilajeista yleisimpiä ja niitä näkee Etelämantereella eniten. Ne tunnistaa helposti valkoisesta raidasta päässä. Lisäksi valkokulmapingviinillä on oranssi nokka ja oranssit jalat, toisin kuin jääpingviineillä ja myssypingviineillä. Myssypingviinejä näkee valkokulmapingviinien jälkeen toiseksi eniten. Myssypingviinin tunnistaa sen päässä olevasta ohuesta mustasta raidasta. Vähiten näkee jääpingviinejä ja niiden yhdyskuntia ei taida olla risteilyjen yleisimpien rantautumispaikkojen läheisyydessä. Yksittäisiä jääpingviinejä tulee kuitenkin välillä vastaan. Ne ovat väriltään mustavalkoisia.

Muista linnuista keskeisimpiä ovat jättiläisalbatrossi (wandering albatross), isomyrskyliitäjä sekä etelämantereenkihu. Jättiläisalbatrossin siipien kärkiväli on maailman suurin, jopa 3,7 metriä ja lintu painaa kymmenisen kiloa. Erityisesti etelämantereenkihuja näkyi usein kärkkymässä pingviinien munia ja poikasia. Isomyrskyliitäjiä sen sijaan emme tainneet nähdä.

Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point
pingviinejä Etelämantereella
pingviinejä Etelämantereella
pingviinejä Etelämantereella
pingviini Etelämantereella

Damoy Point ja melontaretki Etelämantereella

Kolmas rantautumisemme varsinaiselle Etelämantereelle oli paikassa nimeltä Damoy Point. Aurinko paistoi ja sää oli lämmin. Täällä saimme seurata valkokulmapingviinien puuhia ja toisaalta etelämantereenkihujen hyökkäyksiä pingviinejä kohti. Täällä näimme rikkoutuneita munia ja lumessa myös ehjän munan, joka oletettavasti oli pudonnut etelämantereenkihulta. Täällä näimme myös etelämantereenkihun, jolla oli pingviiniltä napattu muna nokassa.

Etelämanner ja Damoy Point
Etelämanner ja Damoy Point
lintu Etelämantereella
pingviininmuna
Etelämanner ja Damoy Point

Rantautumisen jälkeen toteutimme meidän etukäteen varaaman melontaretken. Melontaretki oli todella hieno, maisemat uskomattoman upeita ja samalla sai katsella eläimiä, kuten weddelinhyljettä, valkokulmapingviinejä ja jääpingviinejä.

melomassa Etelämantereella
melomassa Etelämantereella
melomassa Etelämantereella
pingviinejä Etelämantereella
pingviini Etelämantereella
melomassa Etelämantereella
pingviini Etelämantereella
pingviini Etelämantereella
pingviini Etelämantereella
pingviinejä Etelämantereella
melomassa Etelämantereella
melomassa Etelämantereella

Samana päivänä kuvailimme kannella vielä ryhävalaita, jotka tulivat todella lähelle laivaa. Illalla pääsimme kulkemaan Etelämantereen kuuluisimman Lemaire-kanavan läpi, joka päivää aikaisemmin oli ollut jäässä, emmekä silloin päässeet kanavan läpi. Lemaire-kanava on 11 kilometriä pitkä ja 1,6 kilometriä leveä.

ryhävalas Etelämantereella
ryhävalas Etelämantereella
ryhävalas Etelämantereella
Lemaire-kanava Etelämantereella
Lemaire-kanava Etelämantereella
Lemaire-kanava Etelämantereella
Lemaire-kanava Etelämantereella

Viimeinen päivä Etelämantereella

Viimeisenä varsinaisena Etelämanner-päivänä sää oli tuulinen ja se esti rantautumisen. Pääsimme kuitenkin kumiveneilemään Wilhelmina Bayn alueella, joka on kuuluisa ryhävalaistaan. Myös jäämuodostelmat olivat erittäin kauniita ja osa hehkui sinisenä. Veneajelun jälkeen pyörimme vielä jonkin aikaa Wilhelmina Bayn alueella katselemassa ja kuvailemassa ryhävalaita.

Wilhelmina Baylta lähtemisen jälkeen otettiin kurssi kohti Drakensalmea. Kuten aiemmin totesimme, oli paluumatkamme Drakensalmen yli järkyttävä. Tuoleja kaatuili ja lautaset lentelivät. Se oli juuri sellaista kuin etukäteen olimme pelänneet. Kysyimme myöhemmin henkilökunnalta, että millaisen he arvioivat sään olleen verrattuna keskimääräiseen ylitykseen. Kertoivat, että se oli nimenomaan keskitasoa. Hankala käsittää millainen sää sitten pahimmillaan voikaan olla.

Etelämanner ja jäävuoria Wilhelmina Bayssa
Etelämanner ja jäävuoria Wilhelmina Bayssa
Etelämanner ja veneretki Wilhelmina Bayssa
Etelämanner ja jäävuoria Wilhelmina Bayssa
Etelämanner ja jäävuoria Wilhelmina Bayssa
Etelämanner ja veneretki Wilhelmina Bayssa

Risteilymme oli ns. ”kerran elämässä” -kokemus, mutta toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen! Haluamme nimittäin ilman muuta palata Etelämantereelle.

31 Kommentit

  1. Tuo Drakensalmen ylittäminen kuulostaa kyllä todella hirvittävältä kokemukselta! Muuten kyllä aivan mielettömän upea reissu tämä ja hyvät kertomukset kuvineen kaikkineen 🙂

    Vastaa
    • Paluumatkalla Drakensalmen aalloista huolimatta Mikko pystyi katsomaan laivalla dokumentteja, minä jouduin jättämään kesken ja hoipertelin hyttiin oksentamaan. Päivälliselläkin kävimme, mutta itse jouduin jättämään pääruoan kesken. Jälkikäteen naurattaa, että tarjoilija ehdotti tuovansa minulle pihvin, kun kala-ateria ei matkapahoinvoinnin vuoksi maistunut. Jälkiruokakin jäi molemmilta tuona päivänä syömättä. Minä olin siis meistä kahdesta se huonovointisempi, mutta lähtisin ehdottomasti uudelleen reissuun, jos mahdollisuus tulisi! Kiitos Ahti kommentistasi.

      Vastaa
  2. Jälleen kerran luen täällä postausta kateudesta vihreänä 😉 Toi olisi mun unelmareissu kaikkine eläimineen ja melomisineen!

    En tiedä miksi ajattelin, että siellä olisi jotenkin vähemmän eläimiä, joita bongailla, mutta niitähän oli vaikka kuinka paljon! 🙂

    Vastaa
    • Olin Islannissa valasristeilyllä, mutta onnistuttiin näkemään vain yksi ryhävalas aina, kun se sukelsi. Lunnejakin oli, mutta ne lensivät niin nopeasti ohi eikä kuvailusta tullut mitään.
      Minäkin meloisin niin mielellään noissa maisemissa. ?

      Vastaa
      • Meloa voisi useamminkin reissuilla, itse tykkään siitä paljon. Me oltiin aiemmin nähty ryhävalaita San Diegon valasristeilyllä, mutta nyt valaat saattoivat tulla aivan laivan viereen ja viipyivät lähellä pidempään. Kerran jouduin kurkottelemaan kaiteelta suoraan alas ja en meinannut saada ryhävalasta kokonaan kuvaan, kun oli ihan laivassa kiinni. Aiotaan jatkossakin käydä valasretkillä, aina kokemus on kuitenkin erilainen.

        Lunneja olisi kiva kuvata! Ohilentävien lintujen kuvaaminen on haastavaa. Etenkin merta vasten, kun tausta on tumma.

        Vastaa
        • Olen Sari samaa mieltä, pingviinit ovat suloisia, ja upeita ovat myös valaat ja hylkeetkin. On aina upea kohdata eläimiä luonnossa omassa ympäristössään.

          Vastaa
    • Tämä oli kyllä unelmareissu! Nautin todella paljon melomisesta, olin jo etukäteen siitä innoissani. Toivottavasti Eveliina pääset itsekin matkaamaan Etelämantereelle. Eläimiä oli paljon ja olisi voinut viettää enemmänkin aikaa kannella valaita bongaillen. Onneksi kapteeni kuulutti, jos valaita näkyi, niin ehti hakea kameran ja juosta ulos.

      Vastaa
  3. Etelämantereen matkanne seuraaminen on yksi lempipuuhiani tällä hetkellä. Selaan postauksia ees-taas ja ihmettelen upeita kuvianne. Luonnon monimuotoisuus on se, mitä ilahduttaa ja ihmetyttää. Toivottavasti näin ihmiskuntana pystymme säilyttämään tämän ihmeellisen maailman.

    Vastaa
    • Voi kiitos Nadine! Ihan mahtavaa, että tykkäät seurata reissuamme. Luontokohteet ovat yleensäkin meidän matkojemme kohokohtia. Toivottavasti me ja tulevat sukupolvet saamme jatkossakin nauttia luonnon kauneudesta.

      Vastaa
  4. Olipa taas hienoja kuvia varsinkin tuo kihu hylkeenmuna suussaan. Oli myös kiva koittaa tunnistaa eri pingviinilajeja kuvailunne perusteella ja niin löytyi tästä postauksesta lähikuvat valkokulmapingviinistä ja jääpingviinistä sekä edellisestä postauksesta myssypingviini.

    Vastaa
      • Kiitos Eila! Mikkokin tykkäsi erityisesti tuosta kuvasta, jossa kihu on napannut pingviinin munan. Me tykkäämme myös bongata eri eläinlajeja ja useita kertoja on tullut tutkittua luontokirjoja ja netistä löytyviä artikkeleita. Kiva kuulla, että sinäkin intouduit tutkimaan pingviinikuvia tarkemmin. Minusta myssypingviini on hauskan näköinen, nimi on hyvin kuvaava.

        Vastaa
  5. Etelämantereen risteily pitäisi tosiaan päästä kerran elämässä kokemaan. Mielenkiintoinen juttu, ja opin paljon uutta. En esim tiennytkään, että ihmiselle vaarallisia hylkeitä on edes olemassa 🙂

    Vastaa
    • Kiva Anna kuulla, että kirjoituksemme kiinnosti. Risteilyn aikana itsekin tuli opittua paljon uutta. Etelämantereen risteily oli mahtava kokemus, iso suositus!

      Vastaa
  6. Upea ja erilainen reissu, ei sitä jokainen Etelämantereella käy 🙂 Minä ja vaimoni jäämme suosiolla siihen ryhmään, joka ei tule koskaan siellä käymään. Ei siksi, etteikö siellä olisi kaunista, joka näkyy upeista kuvistanne, mutta siellä on meille liian kylmä ja tuo salmen ylitys olisi vaimokullalle kyllä sellainen kokemus, josta ei helposti selviäisi.
    Me nautimme hienosta matkakertomuksesta ja upeista kuvista, kiitos 🙂
    Mun suosikkeja on kyllä nuo pingviinit, on ne niin mainioita.

    Vastaa
    • Kiitos Veli kommentistasi. Ymmärrän hyvin, että kaikkia Etelämantereen risteily ei houkuta. Onhan siinä miinuspuoli, kuten pitkä matka-aika, Drakensalmen pauhut ja hintavakin reissu on. Ja risteily on aktiviteeteiltaan hyvin luontopainotteinen, mikä ei tietenkään kaikkia kiinnosta. Meille tämä oli yhden unelman täyttymys! Ja mukava kuulla, että viihdyt kuviemme ja tekstimme ääressä.

      Pingviinit ovat kyllä mainioita. Jo niiden liikkumista on hauska seurata.

      Vastaa
  7. Oijoi, näyttääpä taas niin siistiltä! Me niin halutaan tuonne ja vaikka tuo salmen ylitys kuulostaa hurjalta, niin eiköhän siitäkin selvitä. Huippuvuorilla mentiin myös hetken aikaa sellaisessa aallokossa, että tuntui vähän samalta kuin olisi pesukoneen linkouksessa.

    Vastaa
    • Varmasti selviätte Drakensalmesta! Toivottavasti pääsette nauttimaan Etelämantereen risteilystä, uskon, että nauttisitte. Huippuvuorten risteily kiinnostaisi. Ja on monia muitakin todella kiinnostavia risteilyjä, juuri tällaiset luontopainotteiset reissut kiehtovat.

      Vastaa
  8. Voi että miten upea kokemus tämä on varmasti ollut! <3 Maisemat ovat kerrassaan uniikkeja, mutta itseäni kiinnostaisi juurikin nuo eri eläinlajit omassa luonnon elinympäristössään. Valaita on aina niin ainutlaatuista nähdä, mutta nuo pingviinit ja hylkeetkin näyttävät niin suloisilta. 🙂 Kauanko tuo teidän retkenne kesti? Paljon näitte kyllä, vaikka risteily kattaakin vain murto-osan alueesta.

    Hyvää joulunaikaa sinne! 🙂

    Vastaa
    • Kiitos Tiina Johanna! Sinää varmasti rakastaisit tällaista reissua, olet yhtä lailla innostunut eläinbongauksista kuin mekin. Juurikin tuo, että näkee eri eläinlajeja omassa elinympäristössään, on mahtavaa. Myös jäävuorten sinisyys jäi mieleen.

      Risteily kesti 11 päivää. Sen lisäksi kiersimme Etelä-Amerikassa muutenkin, pääasiassa eri luontokohteissa. Ihan mahtava matka kaiken kaikkiaan.

      Hyvää joulua myös sinulle!

      Vastaa
  9. Voi noita söpöjä pingviinejä taas! Huh, kyllä nuo jäät meressä on vaan korkeita ja livenä näyttää vielä suuremmilta! Tulipa hinku päästä taas melomaan, kiva kun pääsitte kokemaan senkin tuolla, ihan oma elämyksenä, oi että 🙂

    Vastaa
    • Tunnistan Elina tuon tunteen. Kun näen kuvia ihmisistä me lomassa, tulee minullekin kova halu päästä melomaan. Tykkään siitä kovin,, pitäisi ehdottomasti enemmän käydä me lomassa. Jäävuoret olivat kauniita ja etenkin paikoitellen näkynyt jään sinisyys ihastutti. Kaunista.

      Vastaa
  10. Pingviinit ovat ensimmäisenä mielessä, kun joku sanoo sanan Antarktis, ja kaipa niitä lukumääräisesti eniten onkin, mutta eipä tullut heti mieleen etenkään nuo hylkeet, että niitäkin tuolla on.
    Pingviinit ovat kyllä otollisia kuvattavia raikkaine värineen – hajultaan ne eivät taida olla ihan yhtä raikkaita, mutta ehkei sitä niin ulkona ja kylmässä huomaa?

    Vastaa
    • Sama Pirkko minulla, pingviinit tulevat ensimmäisenä mieleen. Pingviinit tai niiden yhdyskunnat eivät haisseet. Emmekä huomanneet pahaa hajua Etelä-Afrikassakaan, kun kävimme katsomassa afrikanpingviinejä. Pingviinit ovat hyvin valokuvauksellisia, ja muutoinkin hauskaa seurattavaa. Hylkeitä olisin mielelläni nähnyt enemmänkin. Tosin ne olivat selvästi passiivisempia, kun niitä näimme, emmekä esimerkiksi nähneet hyljettä kertaakaan vedessä.

      Vastaa
    • Drakensalmen myräkkää kesti noin vuorokauden ajan. Olihan se epämukavaa, mutta voisin hyvin lähteä uudelleen Etelämantereelle. Eli Drakensalmesta ei jäänyt mitään kamalia muistoja, reissu on ehdottomasti sen koettelemuksen väärti. Minäkin ihastelin noita upeita sinisen sävyjä jäätiköillä! Todella kaunista.

      Vastaa
  11. Hieno reissu kyllä teillä, positiivisesti kateeksi käy! Pingviinejä ja valaita olisi myös kiva nähdä luonnossa, delfiinejä ollaan sentään nähty aika läheltäkin.

    Vastaa
    • Kiitos Ismo! Ja positiivinen kateus on hyvä asia, innostaa tavoittelemaan omia unelmiaan. Tekin olette toteuttaneet kunnioitettavasti unelmianne ja jääneet maailmalle asumaan. Eläinkohtaamiset ovat aina mahtavia, rakastan meidän luontomatkoja. Pingviinit ovat todella veikeitä otuksia. Uusia valasreissuja on tullut nyt lähiaikoina suunniteltua.

      Vastaa
  12. Tuo on oma unelmamatka, ja harmittaa, että poikakaveri ei ole Etelämantereesta kiinnostunut. Hän kärsii myös voimakkaasta pahoinvoinnista ihan tavallisella Ruotsin-risteilylläkin, joten tuo on varmaan liian kova reissu siinäkin mielessä?

    Matka on kieltämättä sen verran kallis, että tuo olisi itselleni sellainen once in a lifetime -juttu. Voisin vaikka ostaa sen sitten 40-vuotislahjaksi itselleni :D. Aivan uskomattoman upeita kuvia ja varmasti on ollut sellainen elämys, että sen muistaa ikuisesti.

    Vastaa
    • Voi harmi Sandra, että poikaystäväsi kärsii voimakkaasta matkapahoinvoinnista. Jos Ruotsin-risteilyn aikana hän kärsii hankalasta pahoinvoinnista, taitaa ikävä kyllä Etelämantereen risteily olla liian kova reissu. Toivottavasti siedättämällä matkapahoinvointi tulisi vuosien myötä helpottamaan.

      Etelämantereeen risteily itselle 40-vuotislahjaksi kuulostaa mahtavalta idealta! Ja tämä on kyllä sen verran kallis reissu, että monelle varmasti once in a lifetime -kokemus, osa taas ei halua lainkaan satsata tällaiseen risteilyyn moista summaa. Meidän reissu oli todella onnistunut ja ollaan tyytyväisiä, että lähdettiin.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa