Hwangen kansallispuisto sijaitsee Zimbabwessa, ja se on maan suurin ja suosituin kansallispuisto. Hwange on helposti saavutettavissa Victorian putouksilta. Kuuluisa Hwangen kansallispuisto on varsinkin norsuista, joita on valtavat määrät. Erityisen paljon, sadoittain, niitä näkyy kuivalla kaudella.
Painted dog sanctuary
Matkamme lähti liikkeelle Botswanan ja Zimbabwen rajalta, josta meillä oli kuljetus rajalta Hwangen lähelle, josta majapaikastamme meitä oli määrä tulla hakemaan. Näin silti, vaikka ajoimme Victorian putousten ohi, jonne myöhemmin vielä palasimme.
Matka meni hyvin, ja meidät jätettiin Hwangen lähellä olevaan villikoirien turvapaikkaan (painted dog sanctuary). Alle 7 000 villikoiraa on enää Afrikassa jäljellä, joka on surullista. Aikoinaan niitä on ollut 500 000. Emme ole niitä luonnossa ikinä nähneet, mutta täällä näimme muutaman piileskelemässä. Samalla saimme tuosta upeasta lajista tietoa.
Ivory Lodge Hwangen kansallispuiston kupeessa
Meillä oli majapaikkaamme, Ivory Lodgeen, vain lyhyt matka. Majapaikkaan päästyämme olimme suorastaan hämmästyneitä, se oli todella upea! Lodgemme oli upea ja majapaikkamme pihapiirissä oli juomapiste norsuille, joita pisteellä usein olikin.
Hwangen kansallispuisto – safarikokemuksia
Tavarat hotellille jätettyämme, lähdimme ensimmäiselle safariajelulle. Tämä oli vain lyhyt iltasafari – esimakua seuraavasta, ja ensimmäisestä varsinaisesta safaripäivästä.
Aiemmin päivällä majapaikkamme lähellä oli kuollut norsu, jonka leopardi oli löytänyt. Norsu oli kuollut aivan tien viereen, joten lähdimme katsomaan sitä. Valitettavasti puistonvartijat olivat siirtäneet norsun huomattavasti kauemmas tiestä, joten emme onnistuneet kunnolla näkemään leopardia ilman kiikareita ja kuvaakaan emme siitä siten saaneet. Mukavaa esimakua seuraavaa päivää varten kuitenkin.
Safariajelun loppupuolella pysähdyimme katsomaan auringonlaskua ja nauttimaan pientä purtavaa ennen paluutamme Ivory Lodgeen.
Ensimmäiselle varsinaiselle safarille lähdimme aikaisin aamulla. Olimme aiemmin lukeneet, että Kalaharissa ja sen laitamilla on lokakuuaamuisin todella kylmä. En ollut kuitenkaan tajunnut, että lämpötila menee aivan niin alas, lähelle 0 astetta. Päivisin kuitenkin lämpötila huiteli 40 asteessa ja naapurimaa Botswanassa muutamien satojen kilometrien päässä aamulämpötilat olivat jotain ihan muuta.
Jo ennen Hwangen porttien sisäpuolelle pääsyämme näimme maassa hauskalta näyttäviä etelänkalkkunasarvekkaita (great southern hornbill), jotka valitettavasti ovat nekin vaarantuneita. Vaikka ne viihtyvätkin pääasiassa maassa, ne osaavat kuitenkin myös lentää.
Hwangen porttien sisäpuolella ensimmäinen havaintomme oli valtava määrä norsuja juomassa, joiden joukossa oli myös todennäköisesti vain joidenkin päivien ikäinen norsunpentu. Näimme samalla juomapaikalla myös vesiantiloopin (waterbuck), joka oli Hwangessa hieman yllättävää, sillä ne yleensä viihtyvät paikoissa, joissa on enemmän vettä.
Seuraavalla juomapaikalla olikin sitten todella surullinen näky. Näimme nimittäin muutamien viikkojen ikäisen pikkunorsun yksinään. Vaikka paikalla oli muitakin norsuja, ei kukaan ollut kiinnostunut pikkunorsusta lainkaan. Norsut huolehtivat vain omista jälkeläisistään. Safariajojemme aikana näimme tämän norsupienokaisen useamman kerran. Kukaan ei kiinnittänyt pikkunorsuun mitään huomiota. Oppaamme totesi, että se ei tule montaa päivää selviämään hengissä, ellei emo löydä häntä – mutta epäili emon kuolleen.
Vauvanorsun jälkeen näimme musta-antiloopin (mustahevosantilooppi, sable), joka on omasta mielestäni upein kaikista antiloopeista. Uskomatonta kyllä, nämä myös usein voittavat leijonan kaksintaistelutilanteessa.
Näimme myös kirahveja juomassa. Kirahvit ovat muutenkin veikeän näköisiä eläimiä, mutta niiden katseleminen juomassa, koska se on niin hankalan näköistä. Kun jotkut juo, yleensä jotkut muut pitävät vahtia, ettei pedot pääse yllättämään.
Jälleen saimme myös huomata, kuinka raadollinen luonto on. Kuivan kauden loppu on kasvinsyöjille, erityisesti norsuille, todella raskasta aikaa. Kuolleita norsuja tulee silloin tällöin vastaan, niin nytkin näimme useita. Ja kuolleiden norsujen luona parveili usein korppikotkia ruokailemassa.
Kuolleen norsun jälkeen saimme jälleen ihailla eleganttia musta-antilooppia, jonka jälkeen näimme Hwangen ensimmäisen naamioantiloopin (roan). Kumpiakaan näistä emme ole nähneet missään muualla kuin Botswanassa muutamassa paikassa ja Hwangessa, vaikka safareilla olemme olleet noin 20 paikassa – se on siis meille melko harvinaista.
Päivän päätteeksi näimme vielä uros- ja naarasleijonan, jotka eivät kuitenkaan paritelleet, ja pian urosleijona lähtikin tepastelemaan kauemmas. Aivan lopuksi iltapalalla majapaikassamme näimme vielä galagon (bushbaby).
Seuraava päivä alkoi oikein mainiosti, sillä majapaikkamme pihapiirissä olevalle saapui suuri lauma afrikanpuhveleita. Kokemuksesta teki upean usvaisuus, mitä paikalla oli runsaasti. Hwangen portteja kohti ajaessa näimme kirjoantilooppinaaraan (bushbuck), jotka usein piileskelevät pensaissa varsin tehokkaasti.
Tämän päivän aikana näimme myös oman suosikkilintuni, upean, uhanalaisen liitokotkan (klovnikotka, bateleur). Liitokotka elävää enimmäkseen ilmassa, ja lentää päivän aikana kahdeksan-yhdeksän tuntia, ja kulkevat päivässä 300-500 kilometriä.
Liitokotkan ihastelun jälkeen tapahtui sitten se, mitä olimme pelänneet: aiemmin näkemämme vauvanorsu toden totta oli kuollut, aivan kuten oppaamme ennusti. Kaksi urosleijonaa pyöri juomakanavassa makaavan vauvanorsun ympärillä hätistäen välillä paikalle saapuneita korppikotkia tiehensä.
Kaiken kaikkiaan retki Hwangeen oli todella onnistunut. Oppaamme oli erinomainen, majapaikkamme todella viihtyisä ja eläimiäkin näkyi todella kivasti. Emme oikeastaan olisi osanneet edes toivoa enempää.
Mikä on sinulle safarilla tärkeintä?
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
34 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
En tiennytkään, että norsut huolehtivat vain omista jälkeläisistään. Kylmä on maailma 😰. Tänne voisi tulevaisuudessa suunnata kun niin lähellä Victorian putouksia
En tiennyt minäkään ennen. Kylmä tosiaan on maailma eläimilläkin. Ilman muuta tuolla kannattaa käydä samalla kun käy putouksilla, niin teimme menin.
Wow, kerrassaan säväyttävä postaus. Itse en ole koskaan tuolla asti käynyt, tällaiset näkymät ovat tuttuja vain luontodokumenteista. Oli kyllä kiehtovaa lukea noita kuvauksia. Luonto ei anna armoa ja se raastaa joskus sydäntä. Sitten taas joku saa näistä huonompionnisista seuraavan ateriansa, niin raadolliselta kuin se tuntuukin. Hienot ja laadukkaat kuvat tuovat kyllä kohteensa oikeuksiinsa.
Kyllä, luonto tosiaan on varsin raadollinen.Tuolla se tosiaan havainnollistui hyvin. Mutta noin se tosiaan on, että joku saa huompionnisesta seuraavan aterian – tärkeää pedoille hengissä pysymiseksi.
Upealta näyttävä kämppä teillä oli. Itse en ole safarien ystävä. Muuten kyllä luonto kiinnostaa. Hienot kuvat teillä matkalta.
Kämppä tosiaan oli kyllä hieno, ja miljöö ylipäätään.Luonto kiinnostaa itseänikin kovasti.
Safarilodget on kyllä hulppeita. Minulla oli Tansaniassa lodge, johon olisi mahtunut kuusi ihmistä. Yksinään se tuntui aika isolta. 🙂 Iloisia ja surullisia eläinkohtaamisia. Kirahvi juomassa näytti hauskalta, kun taas pieni norsunpoikanen nosti melkein kyyneleet silmiin.
Safareilla tosiaan on panostettu viihtyvyyteen. Kirahvit juomassa näyttävät tosiaan todella hassulta, mutta norsunpoikanen oli tosiaan surulinen näky.
Voi surku tuota vauvanorsua! Ymmärrän, että luonnon kiertokulkuun kaikki kuuluu, kuolemakin, mutta surullista se on. En olisi kyllä pystynyt tuollaista useiden norsujen kuolleena olemista katsomaan, sillä olen todella empaattinen ihminen. Upea kokemus tuo muutoin on ollut. Ja majapaikka on kyllä ollut teillä täys kymppi!
Tuo on tosian norsuille tavattoman raskasta aikaa, aivan kuivan kauden loppu. Mutta onhan tuo erittäin surullita katseltavaa, kieltämättä. Missään muualla en ole yhtä paljoa nähnyt kuolleita norsuja kuin tuolla Hwangessa, useimmiten niitä ei itse asiassa näy lainkaan.
Surullisia nuo eläinten kuolemat, mutta niin se vaan taitaa kuulua luonnon kiertokulkuun ja tarjoaa sitten mahdollisuuden sekä ravintoa jollekin muulle. NIin hieno tuo teidän lodge. Toivottavasti mekin pääsemme pian suunnittelemaan safarireissua!
Näinhän se on, monet petoeläimet kuolevat vauvoina ravinnon puutteeseen, joten tarpeeseen tulevat nämä ateriat. Lodge oli tosi viihtyisä ja olen varma, että tekin pitäisitte safarireissusta!
Voi tuo pikkunorsu <3 Eläinten kuolemat sattuu aina syvälle sieluun, vaikka se miten luonnollista ja osa luonnon kiertokulkua onkin. Upeita myös nuo safarilodget!!
Näin se on, veti hiljaiseksi meidätkin. Safarilodge oli upea, mutta itse saarista pidimme vielä enemmän!
Tämä postaus oli kuin luontodokumenttia olisi katsonut, kuten tuolla jo aikaisemmin mainittiin. Näitte tapahtumia, joita ei usein turistien eteen satu. Afrikan villikoirien / savannikoirien elintilanne on kyllä surullinen. Pystyvätkö ne lisääntymään tuollaisissa turvapaikoissa, jossa kävitte?
Afrikan villikoirien tilanne tosiaan on surullinen. Ehkä pystyvät lisääntymään, mutta enpä usko, että luontoon niitä pystytään palauttamaan.
Ystävämme kävivät tuolla taisi olla viime syksynä ja juuri Hwangen puisto taisi olla yksi heidän pääkohteitaan. Vaikuttivat tyytyväisiltä – kuten tekin! Villikoiria olemme tainneet nähdä vain kerran ja silloinkin melko kaukaa, eli ei ole kovin helppo laji ”bongata”.
Hwange on tosi kiva paikka ja yleisesti sanotaan, että oppaat siellä ovat huippuluokkaa – sen voimme ainakin oman kokemuksen perusteella vahvistaa. Villikoirat ovat todella kiehtovia, harmi että niitä on niin hankala nähdä.
Teidän kanssa pääsee kyllä aina seikkailulle! Ja katsomaan upeita kuvia. Kelaan kuitenkin todella nopeasti kaikki kuolleet norsut ohi, en kestä katsoa. Varsinkaan norsuvauvaa (poikanen, ei pentu 😉), miten surullista että muut eivät voi huolehtia pienokaisesta.
Ymmärrän hyvin, että nuo kuvat tulee kelattua ohi. Vielä hirvittävämpää sitä tietysti oli katsoa. Minun on vaikea ymmärtää sitä, miksi norsut eivät huolehdi pienokaisesta ja käyttäytyvät niin kuin kyseistä tyyppiä ei olisi edes olemassa.
Hieno kattaus eläimiä ja tuo musta-antilooppi pitäisi kyllä päästä näkemään. Ihana luksusmajoitus teillä. Noissa on ainoastaan yksi huono puoli, niistä ei ehdi nauttia (mutta silti ihana tulla illalla tuollaiseen pitkän safaripäivän jälkeen).
Toi pikkuelefantti-parka on kyllä surullinen näky ja mullekin tuli uutena tietona, että elefantit huolehtii vaan omistaan, mutta eikös ne mene kuolemaankin johonkin yksin. Nehän on kuin nykyajan itsekkäät ihmiset.
Meidän tapauksessa se tosiaan on niin, että safarimajoituksesta ei ehditä nauttimaan. Jotkut kuitenkin jättävät joiltain päiviltä safarit kokonaan väliin ja nauttivat vain lodgesta. Musta-antilooppi on upea ilmestys, niiden näkemisestä olen todella tyytyväinen.
Todella upea tuo teidän majapaikka! Mutta voih, surettaa niin paljon tuo pikkunorsun kohtalo, vaikka tiedänkin, että se on luonnollista elämän kiertokulkua. Hyviä eläinbongauksia saitte kuitenkin tälläkin reissulla. Etenkin tuo otos aamu-usvan juomahetkestä on mahtava!
Tykättiin itsekin majapaikasta. Hämmästyin todella, että muut norsut eivät kiinnittäneet kyseiseen pikkunousuun mitään huomiota. Tuntuu kyllä julmalta.
Aika hieno tuo lodge ja rakennettu tuolla tavalla kivasti luonnonmateriaaleista, niin se ei hyppää silmille tuolta maisemasta. Voi pikkuinen elefantti reppana, näyttääkin jo jotenkin laihalta. Mutta sellaistahan se luonnonkiertokulku on. Safareilla varmasti näkee niin hienoja kuin surullisiakin eläinkohtaamisia.
Oli kyllä upea tuo lodge! Niinhän se on, että safareilla pääsee näkemään uusien elämien syntymää, mutta myös päättymistä. Luonto on raadollinen
Voi surku tuota pikku norsua :/ olikohan joku noista teidän nähdyistä kuolleista norsuista emo, vai olivatko sen verran kaukana tästä pikkunorsusta? Enpäs olis osannu kuvitella, että tuolla tulee noin kylmä öisin! Ihana tuo kirahvi+seebra kuva! <3
En osaa sanoa, oliko joku kuolleista emo. Etäisyyden puolesta olisi hyvinkin voinut olla. Joka tapauksessa emo oli kuollut. Kylmyys pääsi tosiaan vähän yllättämään, varsinkin kun naapurimaassa oli niin kuuma myös aamuisin.
Avain upeita kuvia! Mun haaveissa on joskus päästä käymään Victorian putouksilla, joten täytyy laittaa tämä paikka mieleen. Te ainakin onnistuitte näkemään ihanan paljon eläimiä ja paikka näyttää muutenkin upealta – niin maisempien kuin majoituksen suhteen!
Hwangen on loistava lisä, kun toteutat matkan Victorian putouksille. Me oltiin tyytyväisiä safaripäiviimme tuolla. Kirjoitamme Victorian putouksista pian blogiin, kannattaa pysyä kuulolla.
Teillä alkaa olla tätä safarituntemusta kautta maailman ja eläimetkin tulevat luultavasti kuin apteekin hyllyltä, niin ei muuta kuin safarimatkatoimistoa perustamaan!
Safarikokemusta on tosiaan kertynyt. Safarimatkatoimiston perustaminen olisikin mainio idea, täytyy laittaa harkintaan! Eläimet kyllä aikalailla on hyvin hallussa muuten, mutta lintuja pitäisi vähän kerrata!
No on melkoinen lämpötilan vaihtelu Kalaharissa, nollasta neljäänkymppiin. Onneksi ei majapaikassanne ollut nolla-aamuja, kun näyttää olleen telttakangasseinät. Ei taida kylmä, eikä kuumakaan pysyä ulkopuolella.
Surullista tosissaan norsujen ja muidenkin eläinten nälkään nääntyminen. Toisaalta sitten se tarjoaa ruokaa ruhoista eläjille. Rankkaa on ravintoketjun kierto.
Afrikka on kyllä kiehtova maa. Vain kerron olen saanut lyhyesti kokea Zwasimaassa ja Kruger parkissa, mutta olen iloinen, että edes sen lyhyen pätkän sain kokea. Ehkä vielä joskus, ehkä ei. Sinne mennään minne tuuli kuljettaa 🙂
On kyllä. Siitä kyllä varoiteltiin, mutta pääsi silti yllättämään.Kyllä itse asiassa majapaikankin alueella oli aamuisin kylmä.
Luonto on tosiaan melkoisen armoton.
Afrikassa on todella paljon kiinnostavia paikkoja. Me palaamme varmasti, mutta saa nähdä milloin se sitten on.