Grey Glacier -jäätikkö on Torres del Painen kansallispuiston jäätiköistä kuuluisin. Tähän mennessä olimme nauttineet suuresti ajastamme kansallispuistossa sen upeita ja monipuolisia maisemia ihaillen. Grey Glacier oli yksi pääkohteistamme Torres del Painen kansallispuistossa ja olimme innoissamme tulevasta patikointipäivästä ja jäätikön näkemisestä.
“Grey Glacier -jäätikkö on yksi suosituimpia nähtävyyksiä Torres del Painen kansallispuistossa. Jäätikkö on kooltaan valtava: 28 kilometriä pitkä, 6 kilometriä leveä ja jopa 30 metriä korkea.”
Camping Francésista kohti Paine Grandea
Viimeisen päivän patikoinnit olivat selvästi raskaimmat. Päivän aluksi kävelimme Camping Francésista takaisin Paine Grandeen. Tämä reitti on pituudeltaan noin 7,5 kilometriä ja 2,5 tuntia. Erityisen haastavan tuosta reitistä teki se, että meidän oli käveltävä tuo väli täysien rinkkojemme kanssa. Ja koska olimme reissussa useita viikkoja hyvin erilaisissa kohteissa, olivat rinkkamme todella painavat.
Paine Grandeen saavuttuamme huilasimme teltassamme hetken, jonka jälkeen lähdimme kävelemään kohti Grey Glacier -jäätikköä. Grey Glacierin patikka on kuuluisan Torres del Painen W-reitin läntisin sakara. Jos W-reitin kulkee kokonaisuudessaan, on Grey Glacierin patikka joko ensimmäinen tai viimeinen W-reitin patikointiosuus riippuen siitä, kummasta päästä reitin kulkemisen aloittaa. Grey Glaceria voi kuvata yhdeksi W-reitin tärkeimmistä nähtävyyksistä yhdessä French Valleyn ja Torres del Painen tunnuksenakin olevan kolmen tornin (the Towers) kanssa.
Lago Grey -näköalapaikalta näkymät Grey Glacier -jäätikölle
Grey Glacier -patikka on pituudeltaan 11 kilometriä/suunta eli yhteensä patikoitavaa tulee 22 kilometrin verran. Tuon edestakaisen matkan kulkemiseen arvioidaan kuluvan aikaa seitsemän tuntia. Myös Grey Glacier -patikan puolivälissä on näköalapaikka French Valley -patikan tapaan. Moni näytti kääntyvän Lago Grey -näköalapaikalta takaisin kuten päivää aikaisemmin French Valleyn ensimmäisellä näköalapaikallakin. Vaikka puolivälin näköalapaikka tarjosi kauniit näkymät Grey Glacier -jäätikölle, kannattaa reitti pyrkiä mielestämme kulkemaan kokonaan, jolloin pääsee ihailemaan jäätikköä huomattavasti lähempää.
Glacier Grey -näköalapaikka
Grey Glacier -patikan hyvänä puolena oli myös se, että ihmisiä ei ollut liikkeellä kovinkaan paljoa. Varsinkin jälkimmäisellä osuudella näköalapaikan jälkeen ei ihmisiä tullut juurikaan vastaan. Glacier Grey -näköalapaikalla oli sinne tullessamme yksi henkilö, joka lähti meidän tullessamme pois. Saimme siis ihailla jäätikköä kahdestaan.
Toisaalta Grey Glacier -patikka ei säväyttänyt aivan yhtä paljoa kuin French Valley -patikka. Tämä saattoi osittain johtua siitä, että olimme juuri muutamaa päivää aiemmin olleet niin ikään upealla Perito Morenon jäätiköllä, jota pääsimme ihailemaan vielä lähempää kuin Grey Glacier -jäätikköä. Muutenkin olimme saaneet nauttia edelliset päivät mielettömän upeista maisemista eikä sääkään ollut aivan yhtä täydellinen kuin French Valleyn -patikkapäivänä.
Grey Glacier on kooltaan Perito Morenon tapaan myös valtava. Ensinnäkin se on isoin Torres del Painen alueen jäätiköistä. Se on 28 kilometriä pitkä ja 6 kilometriä leveä. Korkeutta sillä on 30 metriä. Se kuitenkin pienenee vuosittain toisin kuin Perito Moreno.
Grey Glacier -jäätikkö päiväretkenä Torres del Painessa
Mikäli Grey Glacier -patikan pyrkii tekemään päiväretkenä niin, että vasta aamulla saapuu Torres del Painen kansallispuistoon, pitää aamulla tehdä pakollinen lauttamatka Pudetosta Paine Grandeen. Tällöin saattaa olla haastavaa ehtiä patikoimaan koko reittiä. Ensimmäinen lautta Pudetosta lähtee klo 09.00 aamulla ja on Paine Grandessa klo 9.35. Viimeinen lautta takaisin Pudetoon lähtee puolestaan klo 18.35. Lautan aikataulut löydät tästä linkistä.
Aikataulussa kannattaa ottaa myös huomioon, että patikka on pääosin joko ylä- tai alamäkeä, eli varsin raskas ja haastava. Lisäksi usein alueella oleva kova tuuli lisää reitin haastavuutta.
Kokonaisuutena Torres del Paine osoittautui maineensa veroiseksi ja oli varmasti yksi kauneimmista paikoista, jossa olemme käyneet. Sää oli myös maineensa veroinen ja vaihteli parhaimmillaan tai pahimmillaan hyvinkin nopeasti. Kaksi lyhyttä sadekuuroakin oli, mutta kummassakaan tapauksessa emme onneksi kovin pahasti kastuneet.
Mikä on kaunein paikka, jossa sinä olet käynyt?
Käy tutustumassa myös muihin Torres del Painen kanssallispuiston matkakertomuksiimme:
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
34 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Tuolla on kyllä tosi kaunista, ai että! <3 Siihen en kyllä osaa vastata, että mikä on kaunein paikka, jossa olen käynyt. Kauniita paikkoja on tullut nähtyä niin paljon, mutta kyllä vuoret, vuoristojärvet ja vesiputoukset taitavat olla minulla kärkikastia. Kauneimpien listalle ulottuvat siksi esimerkiksi Grossglocknerin vuoristotien varrella olevat maisemat Itävallassa, ja todella upeita ovat myös mm. Great Ocean Roadin maisemat Australiassa, Iguassun putousten maisemat Argentiinassa ja Brasiliassa sekä Amalfin rannikon maisemat. Toisaalta maailmassa on myös järisyttävän upeita rakennuksia, kuten Granadan Alhambra ja Baganin sekä Angkorin temppelit. Olisi ihan mahdotonta valita vain yksi paikka!
Kiitos Jenni, kun jaoit meille sinun kauneimpien matkakohteiden listasi! Näitä oli mielenkiintoista lukea. Jostain syystä meillä ei pääsisi kauneimpien listalle Great Ocean Roadin maisemat eikä Grossglocknerin Alppitie, vaikka komeita maisemia siellä onkin. Ehkä patikoinnin aikana kokee olevansa enemmän luonnon keskellä ja osa luontoa ja kokemus on vaikuttavampi, kuin autolla paikasta toiseen siirtyessä… Iguassun putoukset olivat sen sijaan todella huikeat! Se pauhu tekee kokemuksesta entistä vaikuttavamman. Kiintoisaa, kun nostit esiin myös upeita rakennuksia, kiitos!
Noissä jäätikössä on vetovoimaa! Norjassa kävimme Svartisenin jäätikön reunalla. Todella kaunista. Jälkeenpäin harmitti, kun ei ollut aikaa mennä ihan reunalle.
Olette kyllä melkoisessa haasteessa olleet rikkojen kanssa tuolla. Hieno suoritus!
Samaa mieltä Sari! Jäätiköitä on tullut nähtyä melko harvoin matkoilla, toivottavasti tulisi nähtyä vielä monta lisää. Pohjois-Norja ja Svartisenin jäätikkö voisikin olla jollain kertaa meillä reissukohteena. Minäkin haluaisin mennä vielä aivan jäätikön lähelle, joko esimerkiksi vene/kajakkiretkelle tai jäätikön päälle kävelemään.
Oi että, miten kaunista! Jälleen kerran 🙂
Piti oikein jäädä miettimään, mikä on kaunein paikka, jossa olen käynyt. Islanti lumosi minut aikoinaan totaalisesti, enkä vieläkään tiedä, onko mikään maa mennyt sen ohi. Pohjois-Norjan upea luonto tulee kyllä heti perässä kakkosena 🙂
Moni onkin Eveliina nostanut Pohjois-Norjan esille, Islanti samaten on saanut useammalta ääniä. Kuten olen aiemmin maininnutkin, olen haaveillut pitkään Islannin matkasta. Toiveena olisi issikkavaellus ja luonnosta nauttiminen. Upeaa vulkaanista luontoa on tullut kuitenkin jo nähtyä Uudessa-Seelannissa ja Boliviassa, joten en tiedä, tuleeko Islanti tekemään minuun yhtä suurta vaikutusta. Mutta sen tiedän, että jonain päivänä Islantiin vielä matkustamme ja pääsen issikkavaellukselle.
Aivan mahtavia maisemia! Torres del Paine on korkealla omalla matkakohteiden listallani, joten kiva lukea paikoista siellä.
Kauneimpana näkemänäni paikkana tuli minullekin heti mieleen Iguassun putoukset, siinäpä vasta paratiisi maan päällä. Myös Lofoottien maisemat olivat todella satumaiset, tai São Miguel Azoreilla… Selkeästi vuorten ja vesistöjen yhdistelmä puhuttelee. ?
Jee, kiva kuulla Johanna, että sinulla on tavoitteena jossain vaiheessa käydä Torres del Painessa. Saattaa hyvinkin olla, että me mennään Mikon kanssa sinne vielä uudelleen, tykättiin paikasta kovin.
Kiitos, kun jaoit sinun kauneimmat maisemasi. Tuohon voin yhtyä, vuorten ja vesistöjen yhdistelmässä on jotain hurmaavaa. Ollaan kerran käyty Lofooteilla ja silloin sää ei ollut kovin hyvä, joten maisemat eivät päässeet aivan oikeuksiinsa.
Paljon olette Torres del Painea nyt kehuneet, eikä varmasti suotta. En silti omalla bucket listillani nosta vielä tätä kovin korkealle. Moni muu paikka kiinnostaa vielä enemmän.
Se Pohjois-Norja, josta puhuimmekin jo aiemmin, on kyllä yksi kauneimmista paikoista. Komeaa oli myös Islannissa. Myös Krabin maisemat ovat jääneet mieleen.
Tuo onkin Ahti tärkeää, että kuuntelee omia haaveitaan ja toteuttaa juuri niitä. Me Mikon kanssa saatetaan valita matkakohteeksi sellaisia, jotka eivät ole monellakaan matkalistan kärkipäässä, mutta niissä on meille jotain tärkeää (usein luonnon tai eläinten osalta).
Voih, hieman meinaa harmittaa, että hiljattain Pohjois-Norjassa käydessämme oli ajomatkoilla niin pimeä, että maisemia ei nähnyt lainkaan. Olisi ollut kiva nähdä maisemia ja navigaattori paljasti, että ajettiin koko ajan aivan veden ääressä. Sillä reissulla maisemat eivät olleet pääasiassa, ja niiden ihailu jäi tyystin. Ehkä jonain toisella kertaa palaamme ihailemaan Pohjois-Norjan maisemia. Ja kuten Johannalle kirjoitin, Lofooteilla käydessämme sää ei suosinut, eivätkä maisemat tuolla reissulla sade- ja sumuverhojen takaa päässeet oikeuksiinsa. Islanti sen sijaan on ollut minun haavelistallani pitkään, mutta reissu ei ole vielä toteutunut. Toisaalta vulkaanista maaperää ollaan päästy näkemään muuallakin matkoilla.
Onpa taas hienoja maisemia! Ja ihania eläimiäkin. ?
En osaa sanoa, mikä on kaikkein kaunein paikka, mutta yksi vaikuttavimmista ja upeimmista on ehdottomasti Meteora Kreikassa. Meteoran kalliomuodostelmat ja kalliopylväiden päällä nököttävät luostarit ovat lähes epätodellinen näky!
Ja tuosta olen kyllä niin samaa mieltä, mitä muissakin kommenteissa on tullut esille, että vuorten (vaikka vähän pienempienkin) ja vesistöjen yhdistelmä on aina aivan upea! Molemmat ovat yksistäänkin hienoja, mutta yhdistelmänä vieläkin parempi. ?
Meteora olisi kiinnostava nähdä! Paikka näyttää kuvissa kauniilta. Ja ne rakennukset korkeiden ja kapeiden kalliojyrkänteiden päällä ovat hurja näky. Luonto on niin vahvasti läsnä, joten paikka olisi varmasti minun mieleeni.
Upeita maisemia, kyllä noita kelpaisi katsella ihan paikan päällä 🙂 Mietin pitkään mikä on ollut kaikista kaunein paikka missä olen käynyt. Minäkin pidän vuorista ja yksi kauneimmista on ollut näkymä Nepalissa lumihuippuisiin vuoriin, joiden edessä oli vaaleanpunaisten kukkien kuorruttamia puita. Kanadassa oli myös kauniita järvimaisemia sekä vesiputouksia. Yhtä ainoaa on vaikea nimetä, koska hienoja paikkoja on tullut maailmalla vastaan niin useassa kohteessa.
Kiva Merja, että sinäkin jäit pohtimaan kauneinta matkakohdettasi. Voih, tuo kuvaamasi näky Nepalista kuulostaa todella upealta! Nepal on esiintynyt usein minun ja Mikon matkakeskusteluissa, se kiinnostaisi matkakohteena. Vesiputoukset ovat upeita, pienet ja isotkin.
Jälleen upeita kuvia ja maisemia! Tuo jäätikkö on kyllä vaikuttava ja miten mahtavaa, että pääsee noin lähelle. Jäätiköt mitä olen nähnyt ovat olleet kaukana, eikä niiden lähelle ole päässyt. En osaa sano yhtä yksittäistä kaunista paikkaa, niitä on monia ja usein tunne tekee niistä vieläkin kauniimpia. Tykkään tänä päivänä enemmän luontokohteista.
Kiitos Martta! Grey Glacierin jäätikölle pääsisi vieläkin lähemmäs. Meilläkin oli alunperin suunnitelmissa mennä retkellä jäätikön päälle, mutta aikataulut eivät antaneet myöten. Onneksi myös ihan patikoimalla pääsee näkemään jäätikön hyvin. Meilläkin Mikon kanssa on entisestään vahvistunut, että luontokohteet ovat meille mieluisimpia.
Siis en kestä miten ihanan näköistä tuolla! Kuulostais muutenkin jotenkin ihan mun näköiseltä reissulta tämmöinen. Sitten tunnustus : en ollut ikinä kuullutkaan tästä paikasta! Kääk!
Vaikea nimetä kauneinta paikkaa kun niin paljon erilaisia kohteita tullut nähtyä, mutta näin äkkiseltään heitän että Hoh rainforest Usassa, Washingtonissa oli kyllä aika maaginen kaikessa vehreydessään. Myös Craters Of the Moon Idahossa suorastaan salpasi hengen karulla kauneudellaan (ja hitokseen kovalla tuulella joka siis kirjaimellisestikin salpasi hengen)
Jee, kiva kuulla Katja, että me pystyttiin vinkkaamaan sinulle matkakohteesta, joka olisi sinun mieleesi. Sinä viihtyisit tuolla varmasti! Kiitos kun jaoit sinun kauniit paikkasi. Meille sekä Hoh rainforest että Craters of the Moon ovat uusia tuttavuuksia. Mutta kun tarkemmin katsoin, missä ne sijaitsee, niin Hoh rainforestiin oltaisiin mahdollisesti käyty tutustumassa, sillä Olympic national park oli meidän koronan vuoksi peruuntuneen Pohjois-Amerikan reissun suunnitelmissa. Craters of the Moon on myös varsin näyttävä näköinen, kiitos vinkistä!
No nyt täytyy kyllä oikein miettiä, että mikä voisi olla kaunein… ihastun nimittäin niin helposti paikkoihin (luontoon) ja ne ovat usein niin erilaisia. Tykkään erityisesti Utahin punaisista kallioista ja tuli mieleen, että olisiko Antelope Canyon ollut kaunein… tai ehkä Bryce Canyon. Mutta toisaalta myös monet vuorimaisemat on upeita, varsinkin jos vastakohtana on vettä. Kuten juuri tuossa teidänkin kohteessa. Havaijilla on ollut useita kauniita paikkoja, esimerkiksi Volcanoes National Parkissa.
Kiva Paula, kun tulit pohtimaan sinun kauneimpia maisemiasi. Oih, nuo Yhdysvaltojen luontokohteet ovat kiinnostaneet meitä jo pitkään! Harmi, että toissavuoden matkamme peruuntui. Varmasti jonain päivänä tulee käytyä noissa kaikissa mainitsemissasi luontokohteissa. Utahin karut kalliomaastot ovat kiinnostavan näkyisiä kuvien perusteella, kesäisin siellä on varmasti tukalan kuuma. Vuorimaisemissa jaksanee kävellä enemmän, kun ilma on viileämpää, eikä vettä tarvitse välttämättä kantaa niin paljoa mukana.
Huh miten upeita maisemia! Ahmin jokaisen kertomuksenne näiltä seuduilta näin myrskyisen lauantaiaamun iloksi. Tämä on todella suunta, mikä itselläni on haaveissa heti kunhan saan vain tarpeeksi kerättyä lomapäiviä. Kunhan ajankohta tarkentuu, näihin pitää vielä palata!
Kaunein paikka on hankala määritellä. Esimerkiksi yöstä Marokon ”saharassa” teki kauniin ei pelkästään maisema, mutta myös seura ja syvälliset keskustelut siinä hiljaisuudessa. Petra teki myös vaikutukseen aikoinaan ilmestyessään solasta niin odottamatta verkkokalvolle. Muistan myös kuinka häkellyin ihan kotimaassa ensimmäisen kerran nähdessäni todelliset vahvat revontulet tanssimassa taivaalla.
Jee, kiva Katja kuulla, että intouduit lukemaan kirjoituksiamme! Katselinkin juuri ikkunasta ulkona käyvää puhuria. Tällainen on hyvä päivä uppoutua kirjojen ja blogipostausten ääreen ja suunnitella omien unelmien toteuttamista. Etelä-Amerikassa on todella paljon kiinnostavia matkakohteita ja luontokohteita, siellä riittäisi kierrettävää monen reissun edestä. Me olemme Mikon kanssa käyneet Etelä-Amerikassa kolmesti ja varmasti tullaan vielä sinne palaamaan. Chilessä kiinnostaisi Torres del Painen lisäksi muutkin upeat kansallispuistot.
Tuo on totta, että kokemukseen vaikuttaa maisemien lisäksi suuresti myös seura ja päivän tunnelma. Marokon yösi kuulostaa kauniilta muistolta. Petran kaupunki olisi kiintoisa nähdä, jonain päivänä on sen vuoro. Ja niinhän se on, että mieleenpainuvia kokemuksia saa myös täältä omasta kotimaasta, kun lähtee ulos kiertämään. Kiitos Katja, kun jaoit meille sinun kauniit reissuhetkesi.
Vau, upeita maisemia siellä, tulee ehkä vähän Uusi-Seelanti-fiilis jäätiköistä ja turkoosista vesistä.
Uuden-Seelannin maisemat kyllä kuuluu ehdottomasti omiin lemppareihin, samoin kun monen muunkin suosikki Pohjois-Norja. Kai niissä kaikissa on jotain samaa vuorien, kirkkaiden vesien ja jäätiköiden tunnelmaa.
Tuo on Milla totta, Patagonian ja Uuden-Seelannin maisemissa on samankaltaisuuksia. Onhan tuo vuorten, kirkkaiden järvien ja jäätiköiden yhdistelmä upea. Jostain syystä me olemme tykästyneet Patagoniaan enemmän kuin Uuteen-Seelantiin. Minulla oli suuret odotukset Uudesta-Seelannista, ja odotukset eivät täysin täyttyneet, vaikkakin Uuden-Seelannin maisemat ovat hienoja.
Onhan se aikamoinen ero noilla reiteillä, onko selässä pieni päiväreppu vai viikkojen reissuihin soveltuva rinkka varusteineen. Maisemat kyllä ovat tuolla päin maailmaan varsin upeita, ollut varmasti ikimuistoinen reissu kaiken kaikkiaan. Toki kun on upeissa maisemissa useana päivänä, niin joku loppupään kohde ei välttämättä säväytä enää samanlailla kuin olisi ensimmäisiä. Saman itse huomannut aina, kun on ollut hieman pidempään reissussa.
Totta Rami, pienellä päivärepulla kulkiessa ylimääräistä energiaa on ihan eri tavalla kuin rinkkaa kannettaessa. Sen vuoksi Suomessa suosimmekin ehdottomasti päiväretkiä ja välillä teemme pitkiäkin patikoita päiväreppujen kanssa. Joku muukin on aiemmin kommentoinut tuota samaa kokemusta, että pidemmillä reissuilla matkakohteet eivät enää säväytä vastaavalla tavalla. Meillä oli mielestäni tarpeeksi erilaisia pysähdyksiä tällä matkalla, niin aina oli innoissaan uuteen paikkaan saapuessa. Jos vastaavanlaisia patikoita olisi ollut useampia, olisi tylsistymistä saattanut tapahtuakin.
Nyt vasta ehdin lukemaan nämä teidän Torres del Paine -postaukset, ja huhhuh miten upeita kuvia ja maisemia, on se huikea paikka! Patagonia on ollut omien haavekohteiden listalla melko pitkään, ja kunhan joskus siirrytään Etelä-Amerikkaan niin jonkinlainen vaellusreissu tuolla täytyy päästä tekemään. Minäkään en oikein osaa nimetä mitään yhtä tiettyä kauneinta paikkaa missä olen käynyt, upeita kohteita on niin paljon ja kauneutta niin erilaista. Tähän mennessä ehkä parhaita vaellusmaisemia on tarjoillut Tour du Mont Blanc -kierros, mutta monet epäilemättä vähintään upeat vuoristomaisemat on vielä näkemättä.
Voi kiitos Anne! Maisemat Torres del Painessa olivat upeat. Näitä katsellessa tulee itsellekin olo, että haluaa palata tuonne uudelleen. Patikoinnit ulkomaareissuilla ovat mahtavia, ne tulevat varmasti olemaan jatkossakin osa meidän matkailua.
Mont Blancin maisemat ovat komeat! Tour du Mont Blancia ei olla Mikon kanssa menty, mutta päiväpatikoita alueella kylläkin. Alpeilla on muutenkin todella paljon mahtavia reittejä. Nuo päiväpatikat ovat meidän mieleen, kun ei tarvitse kantaa paljoa tavaroita. Vaikka onhan siinä oma tunnelmansa, kun on pidemmällä vaellusreissulla.
Upeita maisemia!
Kyllä luonto; vuoret ja vesistö on se meidänkin juttu sekä eläimet. Siksi varmaan Norja on jäänyt mieleen ja ehkä kauneimpia paikkoja missä ollaan käyty. Meille sattui todella hyvät ilmat mutta viimeinen päivä Senjassa oli harmaata ja tuli vettä. Silloin ei kyllä luonto oikein pääse oikeuksiin.
Mieheni kiersi viime kesänä moottoripyörällä Islannin ja tykkäsi todella paljon. Mulla se maa saattaa jäädä näkemättä koska on niin kallis. Onneksi pääsin ”reissuun” mukaan kuvien ja videoiden kautta ?
Kiitos Katja kommentistasi. Teillä on selvästi samat kiinnostuksen kohteet kuin minulla ja Mikolla. Meidän täytyy joku kerta palata vielä uudelleen Norjaan, onneksi sinne on etäisyyden puolesta suhteellisen helppo matkata.
Todella moni on kehunut Islantia. Todella mielenkiintoista nähdä, miten me sen koemme, kun sinne joku vuosi matkaamme. Olemme nähneet kaukomailla niin upeita paikkoja ja myös geotermisiä kohteita, joita moni Islantiin matkaaja näkee siellä ensimmäistä kertaa. Olemme Mikon kanssa puhuneet usein Islannissa käymisestä, se on ollut haaveissani lapsesta lähtien. Haluan ehdottomasti toteuttaa issikkavaelluksen Islannissa.
Aina ei ymmärrettävästi voi matkata haluamaansa kohteeseen, syitä on monia. Kuten Katja kirjoititkin, onneksi reissuun voi päästä myös kuvien ja videoiden kautta.
Kiitos vinkeistä ja terveisiä täältä Puerto Natalesista. Yritän parhaillaan pähkäillä miten parhaiten pääsisin nauttimaan kansallispuistosta..
Vautsi, mahtavaa Torres del Paine -reissua! Se on upea kansallispuisto. Sää voi olla joskus epävakainen, mutta maisemat ovat todella kauniit. Puerto Natalesista saattaa löytyä paikallisia retkenjärjestäjiä. Kiva kuulla, että vinkeistämme on sinulle apua.
Upealta näyttää, hienoja kuvia! Olen suunnittelemassa päiväretkiä Torres del Paineen Puerto Natalesista käsin ja ilmeisesti ainakin jollekin jäätikön näköalapaikalle pääsee tarjotuilla päiväretkillä. Olen myös käynyt Perito Morenon jäätikköä katsomassa aiemmin, joten hyvä tietää että välttämättä niin huikeaa kokemusta lähietäisyydeltä ei ole luvassa 🙂
Olisi ollut hienoa tehdä jäätikkökävely Glacier Greylla. Sitäkin aktiviteettia olisi ollut tarjolla eli ihan lähekkekin olisi voinut päästä, mutta lisäaktiviteettiin meidän aikamme ei tällä reissulla riittänyt. Upeaa reissua Torres del Paineen!
Perito Morenon jäätikkö on kyllä huikea. Jään reunan lohkeamista oli hieno seurata.