Lofootit ovat mitä upein matkakohde. Patikointireittejä komistavat lukuisat vuoret, turkoosina kimmeltävä meri ja karut hiekkarannat. Lofooteilla on muutamia kuuluisia patikointireittejä, kuten Reinebringenin huiputus, mutta myös huomattavasti rauhallisempia ja niin ikään upeita näkymiä tarjoavia reittejä, kuten Hovenin huipulle kiipeäminen.
Hoven
Hoven on 368 metrin korkuinen pienehkö vuori Gimsøyn saarella Lofooteilla. Sen läheisyydessä ei ole muita vuoria vaan varsin tasaista maastoa. Hoven erottuu jo kaukaa sitä lähestyttäessä ja kohoaa ylväänä ympäristöstään. Patikointi Hovenin huipulle ja takaisin on yhteensä noin neljän kilometrin matka. Hovenin huipulta avautuu upeat panoraamanäkymät ympäröiville vuorille ja hiekkarannoille.
Henningsvær
Hovenia lähin tunnettu Lofoottien kylä on Henningsvær, mutta senkin asukasluku on noin neljäsataa henkilöä. Henningsvær sijaitsee pienillä Heimøyn ja Hellandsøyn saarilla. Sinne pääsee, kun tekee kahdeksan kilometrin koukkauksen Lofoottien läpi kulkevalta E10-tieltä. Koukkaus kannattaa pelkästään siinäkin mielessä, että se tapahtuu kahden toden hienon sillan yli, joilta tarjoutuu upeat maisemat.
Tällä kertaa Henningsværissä oli menossa puolimaratontapahtuma ja kylä oli melko ruuhkainen. Hauskana muistona jäi mieleen kohtaaminen kalastajan kanssa. Marika näki yksinäisen kalastajan ja jutteli hänen kanssaan hetken. Kalasaalista ei ollut kuulemma tullut, mutta Marikan toivottaessa parempaa kalaonnea jatkossa, sai mies samantien isohkon vonkaleen. Voi sitä riemun määrää, mitä tälle saksalaisturistille kalasaalis tuotti.
Millaista oli patikoida Hoven-vuorelle
Hovenille patikointi aloitetaan Lofoten Links -golfkentän parkkipaikalta. Pysäköinti on maksullinen, ja neljän tunnin pysäköinti maksaa 100 NOK. Parkkipaikalla olevan QR-koodin kautta voi maksaa pysäköinnin. Maksun kanssa oli alkuun haasteita, mutta norjankielisen sivun kautta maksu lopulta onnistui.
Parkkipaikalta lähtee patikointipolkuja golfkentän laitamaa pitkin. Pian tulee näkyviin myös Hovenin opaskyltti. Marika lähti kulkemaan opaskylttien suuntaan, vaikka AllTrails-sovellus näyttikin reitin kulun eri suunnasta. Alkuun polku oli leveä ja helppokulkuinen. Kuitenkin melko pian opaskyltit loppuivat ja tältä leveältä polulta erkani pieni mutkikas polku oikealle kohti Hovenia. Se ei haitannut, mutta melko pian maasto muuttui suomaiseksi ja polku varsin mutaiseksi. Mutaisia osuuksia oli useampia ja reittivalinta alkoi epäilyttämään. Muutama patikoitsija oli tulossa takaisin Hovenin huipulta ja vakuuttivat reitin olevan oikea.
Muutaman sadan metrin kuluttua mutainen osuus päättyi ja polku lähti nousemaan kivistä rinnettä ylöspäin. Aika ajoin varsinaista polkua ei enää erottunut, mutta koska suunta oli ylös Hovenin huipulle, ei eksymisen vaaraa ollut. Paikoitellen reitti kulki metsäisempien osuuksien läpi. Taaksepäin avautuivat näkymät golfkentälle ja sen ympäristöön.
Maasto oli varsin kulunutta ja Hovenin rinne oli erittäin kivikkoinen. Varmajalkaiselle ja peruskuntoiselle reitti ei tuota ongelmia, mutta emme kuitenkaan suosittelisi sitä lapsiperheille. Vaikka monissa yhteyksissä Hovenin huiputus on luokiteltu helpoksi, on se fyysisen kuormituksensa lisäksi jonkin verran teknisesti haastava. Esimerkiksi kuuluisa Reinebringenin patikka on helpompi reitti.
Noin parin kilometrin jälkeen Hovenin huippu oli saavutettu. Huipulta avautuivat upeat näkymät joka ilmansuuntaan. Täällä oli hyvä pitää evästauko ja ihailla maisemia, ennen kääntymistä takaisin. Hoven on melko rauhallinen ja huipulla ei ollut muita ihmisiä.
Takaisin parkkipaikalle Marika päätti seurata AllTrails-sovelluksen reittiä. Alkumatka meni samaa reittiä kuin noustessa, mutta erään näköalatasanteen kohdalla sovellukseen merkitty reitti kääntyi eri suuntaan. Tämä reittivaihtoehto tuntui helpommalta ja ainakin huomattavasti kuivemmalta. Aivan lopussa polku hävisi näkyvistä ja viimeiset kymmenet metrit tuli kahlattua kanervikon läpi takaisin golfkentän reunaan. Paluumatkalla ja vielä autollakin majapaikkaan ajaessa oli hieno katsella taakse uljaana kohoavaa Hovenin profiilia.
Lofootit – matka elämyksiä täynnä
Meille matkatessa tärkeintä on erilaiset aktiviteetit ja matkamme usein rakentuu niiden ympärille. Lofooteilla majoitukset ovat olleet meillekin ehdottomasti yksi osa elämystä. Kannattaa harkita yöpymistä perinteisessä rorbu-mökissä. Me koimme tämän pienessä viehättävässä Å:ssa. Alla olevien kuvien upeat punaiset rorbut ovat Hamnøysta ja keltaiset Sakrisøysta.
Oletko käynyt patikoimassa Lofooteilla? Jaa kommenteissa oma suosikkireittisi.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
4 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Tuonne vuorelle emme patikoineet, mutta Henningsvaer oli mielestämme yksi kauneimmista kaupungeista (vai kylistä) Lofooteilla. Patikoinnin sijaan teimme veneretken, jossa näimme ainakin aika paljon lintuja.
Kahdella eri reissulla on tullut koluttua monet reitit Lofooteilla. Itselle mieleenpainuvin kokemus näistä harvinaisemmista on ilman muuta Matmora. Tämän Hovenin laitan ylös. Ajatuksena viedä mieheni vielä Lofooteille.. tai oikeastaan saaret Lofoottien pohjoispuolella kiinnostaisi, mutta läpi Lofoottien ajettaisiin ja yksi vaellus ainakin ehtisi.
Jylhää seutua! Emme ole noille seuduille vielä eksyneet. Jossain kuvassa Hoven näytti vähän Saana -tunturin siskolta. Me olemme vaelluksillamme käyttäneen Wikoloc-sovellusta, joka on siitä hyvä, että jos on aikeissa poiketa reitiltä, äppi kiljahtaa heti. Jiuha
Henningsværissä on tullut käytyä ja se on kyllä todella kaunis ja kuvauksellinen 🙂 Hoven sen sijaan jäi huiputtamatta. Upealta näyttää sekin!