Teijon kansallispuisto Salon kunnan alueella on Suomen kansallispuistojen kolmanneksi tuorein tulokas, ja on perustettu vuonna 2015. Teijon kansallispuistossa on useita rengasreittejä ja kaiken kaikkiaan retkeilyreittejä on noin 50 kilometriä.
Teijon kansallispuisto jakautuu useaan osaan
Teijon kansallispuiston kansalliseläin on harmaapäätikka. Lisäksi Teijon kansallispuistossa pesii metso, kanadanhanhi, kurki ja teeri. Myös eläinlajisto Teijon kansallispuistossa on monipuolinen ja nisäkkäistä Teijosta löytyvät muun muassa niin hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris kuin ilves. Erityisesti varsinkin ilves on äärettömän hankala nähdä.
Suurin osa Teijon kansallispuiston rengasreiteistä lähtee eri pysäköintialueilta, mikä hankaloittaa pidempää retkeä jonkin verran. Mukavampaa olisi, jos reitit olisi mahdollista kulkea samalta pysäköintialueelta, mutta toisaalta omalla autolla kulkiessa ei parkkialueen vaihto kovin vaikeaa kuitenkaan ole.
Punassuon reitti
Aloitimme retkemme Punassuon reitillä. Vaikka reitti on lyhyt, vain parin kilometrin mittainen, tarjosi se mukavasti kaunista varsinais-suomalaista suomaisemaa. Ainakaan aikaisin aamulla emme nähneet ainoataan toista ihmistä, vaan saimme nauttia suomaisemasta täysin rauhassa. Paikoitellen pitkospuut olivat veden alla ja yhdessä kohdassa yritin hypätä suon kautta, jotta kengät pysyisivät kuivina. Huonosti kävi ja jalka upposi suohon lähes polvea myöten. Onneksi sattui olemaan sattumalta toiset kengät mukana, niin retkipäivä ei mennyt pilalle. Tykkäsimme Punassuon maisemista, mutta vähän turhan lyhyeksi reitti jäi.
- Pituus: janareitti, 2,1 kilometria/suunta
- Pysäköinti:
Punassuon pysäköintialue: Leppäkorventie 585, Salo
Piikanummen pysäköintialue: Lankkerintie 288, Salo - Reittimerkintä: oranssi vinoneliö
- Suositeltava kiertosuunta: myötäpäivään
- Ei retkeilyrakenteita
Nenustan kierros
Seuraavana vuorossa oli Nenustan kierros, joka on pituudeltaan 3,6 kilometriä. Reitti on kahdeksikon muotoinen ja reitin kohokohta on Nenustannokka, joka on melko korkea kallio. Sieltä on kiva näkymä Teijon kansallispuiston isoimmalle järvelle, Hamarijärvelle. Täällä kahdeksikon risteyskohdassa, jossa reitti haarautuu alempaan ja ylempään rinkulaan, kannattaa olla tarkkana. Me nimittäin menimme kohdassa harhaan ja lähdimme alempaa rinkulaa takaisin lähtöpaikkaan ja ylempi rinkula jäi siis tässä vaiheessa kiertämättä. Niinpä meidän piti kävellä osa reitistä kahteen kertaan, jotta pääsimme Nenustannokalle. Ja hienot maisemat siellä olivatkin. Lisäksi Nenustan kierroksella kuljetaan hetken aikaa suolla. Ihan kiva rengasreitti, jonka kohokohtana oli Nenustannokka.
- Pituus: rengasreitti, 3,6 kilometria
- Pysäköinti:
Nenustannummen pysäköintialue, Sauruntie 671, Salo - Reittimerkintä: oranssi vinoneliö
- Suositeltava kiertosuunta: myötäpäivään
- Retkeilyrakenteet: tulentekopaikka ja kuivakäymälä
Onnelannummen reitti
Seuraavana jälleen siirtyminen autolla ja nokka kohti Kirjakkalan pysäköintialuetta. Kirjakkalan pysäköintialueelta lähtee Onnelannummen reitti, joka on 4,9 kilometriä pitkä. Kuten Nenustan kierroksella, myös Onnelannummen reitin kuuluisin kohta on näköalakallio, Nikkallio, joka tarjoaa mukavat näkymät Hamarijärvelle. Myös Nikkallio oli itsessäänkin kiinnostava, sillä kasvillisuus kalliolla oli tietysti hyvin erilaista verrattuna ympärillä olevaan kangasmetsään. Kauniit maisemat olivat myös Hamarinjärven rannalla, jonne Onnelannummen reitti vie. Ihan mukava Onnellannummen reittikin oli, melko samantyyppinen kuin Nenustan kierros.
- Pituus: rengasreitti, 4,9 kilometria
- Pysäköinti:
Kirjakkalan pysäköintialue, Hamarinjärventie 88, Salo - Reittimerkintä: oranssi vinoneliö
- Suositeltava kiertosuunta: myötäpäivään
- Retkeilyrakenteet:
tulentekopaikka Hamarijärven rannalla
vesipiste ja kuivakäymälä kaikkien käytössä varattavan leirialueen yhteydessä
vesipiste sulan maan aikana
Totin luontopolku
Olimme ensin ajatelleet, että siirtyisimme Onnellannummen reitiltä suoraan kohti Matildanjärven 5,5 kilometrin mittaista kierrosta, mutta päätimme pysähtyä lyhyelle 1,3 kilometrin mittaiselle luontopolulle. Yleensä lyhyet luontopolut eivät meidän kokemuksemme mukaan ole kansallispuistojen reittien parhaimmistoa. Teijon kansallispuistossa oleva Totin luontopolku oli kuitenkin todella hieno. Luontopolulla kuljetaan Teijon vanhan kartanon puistossa. Sinivuokkoja oli reitillä runsaasti ja reitin varrella oli koski, joka oli upean näköinen ja se pauhasi myös hienosti. Myös pähkinäpensaita oli lukuisia. Pysähdys luontopolulle oli erittäin onnistunut ja se oli vieläpä matkan varrella kohti Matildanjärveä.
- Pituus: rengasreitti, 1,3 kilometria
- Pysäköinti:
Sahajärven pysäköintialue, Teijontie 12, Salo - Reittimerkintä: oranssi vinoneliö
- Suositeltava kiertosuunta: vastapäivään
- Retkeilyrakenteet: luontopolun opastaulut
Matildanjärven kierros
Matildanjärven kierros on todennäköisesti Teijon kansallispuiston kuuluisin ja suosituin reitti. Reitin sanotaan olevan helpohko ja ei se mahdottoman haastava olekaan, mutta sisältää kuitenkin jonkin verran korkeuseroja. Reitin suosion ymmärtää, sillä maisemat olivat varsin monipuolisia sisältäen upeita rantakallioita, suota ja mäntymetsää. Lisäksi suositeltuun suuntaan vastapäivään kuljettaessa reitin loppupäässä kuljetaan 600 metrin matka idyllisen Mathildedalin kylän läpi
- Pituus: rengasreitti, 5,5 kilometria
- Pysäköinti:
Matildanjärven pysäköintialue, Matildanjärventie 86, Salo
Mikkossuon pysäköintialue, Teijontie 552, Salo - Reittimerkintä: oranssi vinoneliö
- Suositeltava kiertosuunta: vastapäivään
- Retkeilyrakenteet:
keittokatos
2 laavua, joissa tulentekopaikka ja kuivakäymälä
2 tulentekopaikkaa
Vicksbäckinlahden vuokrakota
Teijon luontokeskuksen yhteydessä on vesipiste
vuokrattava rantasauna - Esteettömyys: 600 metrin matka Kariholman pysäköintialueelta Kariholman taukopaikalle on esteetön
Jeturkasti
Matildanjärven kierroksen jälkeen meillä oli ensin tarkoitus kiertää vielä 4,6 kilometrin pituinen Jeturkastin muinaispolku. Päädyimme kuitenkin siihen, että kävimme katsomassa ainoastaan reitin kuuluisimman nähtävyyden, Jeturkastin pirunpellon eli muinaisrannan. Jeturkastin muinaisranta on 9 000 vuotta vanha. Se on kooltaan 150 metriä pitkä ja 50 metriä leveä alue ja se oli mielenkiintoisen ja varsin ainutlaatuisen näköinen.
- Pituus: vaativa esteetön janareitti 700 m/suunta
- Pysäköinti: Jeturkastin pysäköintialue, Skoilantie 354, Salo
- Reittimerkintä: oranssi vinoneliö
- Retkeilyrakenteet:
muutama penkki
pirunpellolla katselulava ja pöytä-penkkiyhdistelmä
Sahajärven kierros
Edellä mainittujen reittien lisäksi Teijon kansallispuistossa olisi ollut kuljettavana 8,8 kilometrin pituinen Sahajärven kierros. Kierroksella ylitetään Sahajärvi kahteen kertaan lossilla, jonka vuoksi reittiä ei valitettavasti voinut varhain keväällä kulkea lossien ollessa poissa käytöstä. Palasimme tuolle kivalle reitille myöhemmin ja kirjoitamme siitä vielä oman juttunsa.
Teijon kansallispuisto oli mielestämme mukava puisto, joka tarjosi melko monipuolisia maisemia. Oli suota, rantakallioita ja korkeita metsäkallioita. Vaikka suurin osa yksittäisistä reiteistä oli varsin lyhyitä, niin mukavan retkipäivän sai aikaan, kun kulki useamman lyhyen reitin.
Sinua saattaisi kiinnostaaa myös nämä:
29 Kommentit
Lähetä kommentti
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa
Jäänyt vahvasti mieleen käyntini Teijossa. Tein kansallispuistoretken 04/20 eli juuri kun korona sulki Suomen. Kävelin puistossa ja osallistuin yrittäjien etätapaamiseen, jossa pohdimme, että mitä seuraa/ei seuraa. En ehkä saanut parasta luontokokemusta. Moni kuvistanne kuitenkin on jäänyt mieleen.
Joo, ei ehkä luontokokemuksena paras mahdollinen käynti. Toisaalta, jos kerran kuvat näyttävät tutuilta, niin selvästi maisemat olivat kivoja ja mukavan monipuolisia. Kiva Etelä-Suomessa oleva kansallispuisto.
Kerrankin super tuttu kansallispuisto ja reitit! 😀 Toi on totta, että siellä on tosi lyhyitä reittejä, mutta onneksi yhdistelemällä saa tosiaan kivan retkipäivän aikaiseksi!
Joo, eikä reittien lyhyyskään sinällään haittaisi, tänäänkin käytiin kävelemässä 5 kilometriä, vaikka yleensä pidemmistä reiteistä pidämmekin. Jos tulee pitkän matkan takaa, silloin erityisesti haluaa patikoida pidemmin. Mutta tosiaan, hyvin onnistui patikoimaan useampia reittejä.
Toi on meidän to-see-listalla; itse asiassa suunnittelimme jo viime syksynä sinne viikonloppureissua, mutta jahkailimme sen verran, että mökki, minkä aioimme vuokrata olikin jo mennyt. Päädyimme silloin Seitsemiseen.
Minua kiinnostaa tuo Matildanjärven kierros, vaikuttaisi tosiaan tarjoilevan monipuolisen kattauksen Teijon maisemia plus sen Mathildedalin kylän.
Toivottavasti pääsette Teijoon. Tuo Matildanjärven kierros on mainio valinta. Joskus ihmisiä tosin saattaa olla varsin paljon, niin keskellä päivää ei välttämättä ole paras aika mennä. Maisemat olivat kyllä mukavan monipuoliset, kun oli lyhyesti jopa suomaista maastoa, metsää, rantakalliota – ja tietysti itse järvi.
Teijo on sen verran lähellä, että siellä olemme jopa poikenneet pariinkin kertaan, tosin kummallakin kerralla vain tuolla Matildanjärven kiertävällä kierroksella, joka on muuten ihan kiva, mutta lopuksi ehkä turhan urbaani kun polku muuttuu ihan tavalliseksi tieksi. Mathildedalissa kannattaa ehdottomasti poiketa samalla, ainakin kesäaikaan siellä on paljon kaikkea ihan katsomisen ja kokemisen arvoista.
Joo, tuo on varmasti se kuuluisin reitti Teijossa – ja varmasti ihan syystä. Mekin kieltämättä hieman sitä loppua ihmettelemme, kun (kapehkon) tien reunassa kävelimme. Mathildedalissa emme jostain syystä olekaan käyneet, vaikka moni muu ruukkikylä on tullutkin tutuksi useampaan kertaan.
Onpa upeita maisemia! Itse pitäisin Onnelannummen reitistä ja Matildanjärven kierroksesta. Kiitos vinkeistä!
Oli kyllä upeita maisemia. Nuo olivat tosi kivoja reittejä kummatkin, Matildanjärven kierros on varmasti Teijon suosituin reitti. Tuo Totin luontopolkukin on toisaalta kiva, erityisesti kun kevät vähän etenee ja vihreyttä tulee lisää, niin paikka on todella kaunis.
Teijon kansallispuisto on taas yksi niitä retkeilykohteita, joissa olen päässyt käymään kauan sitten ennen kansallispuiston perustamista. Sinne ja Mathildedalin kylään olisi mukavaa päästä käymään uudestaan.
Joo, siitähän ei tosiaan ole edes kovin kauaa, kun kansallispuisto perustettiin. Itselläni ainoa paikka, jossa olen käynyt ennen kuin kansallispuistoa on persutettu, on nykyinen Sallan kansallispuisto, jossa kävimme vain vuotta ennen kuin se perustettiin. Teijo on kivaa aluetta, minä kävisin siellä mieluusti useinkin – jos vain olisi lähempänä.
Tein ”mää-matkan” Mathildedahliin vuonna 2021 kesäkuun alussa. Olin ruukkikylässä yötä ja kävin kiertämässä aamutuimaan Matildanjärven kierroksen. Se oli sopivan mittainen ja oli muutenkin kiva reippailu alkukesän kauniissa maisemissa. Sieltä suhasin Saloon ystävän luo kyläilemään. Hyvät muistot tuosta reissusta! 🙂
Tuo ruukkikylä kiinnostaisi itseänikin. Jostain syystä me ei kuitenkaan olla siellä vielä käyty, vaikka ruukkikylät yleisestikin kiinnostavat. Monesti ollaan oltu myös Salossa ja lisäksi ajettu usein kaupungin ohi. No, ehkä sitten ensi kesänä..
Kivasti esiteltumyeri Teijon kävelyreitit. Me yksi kesä kierrettiin Matildejärvi. Oli hieno reitti! Tähän rospuuttoaikaan tuolla kai on vaarassa kastua tai liukastua?
Nyt alkaa olla jo aika hyvin paikat sulanut tuolla seudulla. Kieltämättä lumi sulaa poluilta hitaasti, koska lumi on tamppautunut aika tiiviiksi ja puut varjostavat lämmittäviä auringonsäteitä, niin liukasta on vielä sen jälkeen, kun lumet pääosin ovat muualta sulanut.
On kyllä tosiaan monipuolisia reittejä ja mielettömän hieno tuo muinaisranta. Täytyypä laittaa tämä korvan taakse, kun ei olisi edes ihan mahdottoman kaukana Helsingistä.
Joo, Teijossa on kyllä monipuolisia reittejä. Matildanjärven kierros ja muinasranta on näppärää käydä katsomassa samalla reissulla, sillä ne sijaitsevat varsin lähekkäin. Ensin järven ympäri ja sitten lyhyt kävely muinaisrannalle voisi olla varsin hyvä suunnitelma!
Olen jostain syystä luullut, että Teijon kansallispuisto sijaitsee Turun saaristossa. Olisi muuten ihan huippuhienoa nähdä joskus ilves luonnossa!
Ja heh, mulla on yleensä varasukat ja pari muovipussia mukana retkeilyreissuilla. Joskus niille on ollut käyttöäkin, kun yritin kerran myöskin hypätä suo-ojan yli ja upposin polvea myöten. Kaadoin kengästä enimmät vedet pois, vaihdoin kuivan sukan ja laitoin muovipussin jalkaan sukan päälle. Samalla reissulla äitin takista repesi palkeenkieli ja siskon retkeilyhousut ratkesi 😀 Oli aika kivikkoinen reissu.
Ilves olisi tosiaan todella hienoa nähdä luonnossa, mutta jotenkin luulen, että se ei tule ikinä toteutumaan. Toisaalta muutamakin henkilö on kertonut minulle joskus nähneensä ilveksen, joten ei kai se mahdotonta ole.
Heh, joo tuossa siis kävi niin, että luulin suon olevan vielä jäässä, mutta sain tosiaan huomata, että näin ei ollut. 😀 Mutta voi ei tuota teidän reissua, siinä oli epäonnea tasaisesti kaikilla! Toimiko tuo muovipussi hyvin? 😀
Täällä Pieksämäellä oli jokunen vuosi sitten erikoinen tilanne, kun ilves oli jolkotellut VR:n konepajan pihassa. En valitettavasti ollut sitä näkemässä.
Ja kyllä tuo muovipussi ajoi asiansa – kenkä oli märkä, mutta vaihdettu sukka pysyi kuivana.
Teijon puisto ja patikkareitit ja muut näkymät ovat tosi kivoja. Tiedän, vaikka aina vain on jäänyt poikkeamatta sinne. Tuollainen parkkipaikkojen vaihto sopisi meille tosi hyvin, kävisimme syömässä eväät autossa samalla ja repussa olisi huomattavasti vähemmän kannettavaa. Ihmettelen nyt vähän itsekin, miksi en ole siellä käynyt, olen nimittäin itse varsinaissuomalainen, siskoni asuu Salossa vieläkin, ja olemme käyneet Teijon kirkossa häissä ja kaksissa ristiäisissä. Ja Perniössä Kirakan kesäteatterissa hänen suosituksestaan muutamankin kerran. Nyt en ymmärrä, miksi Teijo on jäänyt, koska kuvauksenne näytti kyllä, että sopisi meille hyvin.
Kannattaa joskus poiketa! Eikä siinä parkkipaikkojenkaan vaihdossa omastakaan mielestä välttämättä mitään vikaa ole, mutta nyt ne eivät olleet aivan lähekkäin tietä pitkin siirtyessä. Mutta sinällään paluu autolle, ja eväiden syöminen samalla on oikein hyvä vaihtoehto. Ja tuokin on aivan totta, että suuren osan tavaroista voi jättää autoon eikä esimerkiksi vettäkään tarvitse kovin paljoa kantaa mukana.
Olipa jotenkin ihanaa lukea pitkästä aikaa suomen kansallispuistoista! Niitä oli korona-aikana todella paljon tarjolla ja kun maailma aukesi, kansallispuisto postaukset jäi ihan kokonaan! Teijossa oon kiertänyt tuon Matildanjärven ja jonkun muun pienemmän reitin. Tässä oli hyvä yhteenveto reitistä ja Teijoon tuun vielä monet kerrat vielä palaamaan! 🙂
Ps. Tuli itsellekin mieli nyt lähteä johonkin luontoilemaan.
Ihan totta, korona-aikana kansallispuistoista kirjoitettiin todella paljon, nyt huomattavasti vähemmän. Kansallispuistot ovat kuitenkin maailman aukeamisesta huolimatta hienoja paikkoja, joissa ilman muuta kannattaa edelleen vierailla. Me aiomme kirjoittaa vielä tämän vuoden aikana useampia juttuja Suomen kansallispusitoisa. Matildanjärvi on mukavan monipuolinen reitti. Siellä on rantakalliota, metsää ja suota – ja itse järvi tietysti. Myös me tulemme vierailemaan Teijossa jatkossakin.
Ei tulisi mitään minulla. Pitkopuut ovat jo yksistään haastavia minulle. Saati sitten, jos niiden vieressä on vettä. Kaatuisin varmasti tai astuisin harhaan ilman mitään hyppimistäkin. Niin huono tasapaino minulla on. Muistan, kun yritin läskipyörällä ajaa pitkospuita pitkin. Ihan katastrofi. xd.
Heh, tuo onkin mielenkiintoinen asia. Normaalisti sitä ajaa asiaa ajattelematta pyörällä täysin suoraan. Mutta sitten jos yrittää ajaa vaikka pitkospuista pitkin, niin jostain syystä homma muuttuukin paljon hankalemmaksi. 🙂 Itse astuin / hyppäsin tarkoituksella tuossa kohtaa pois pitkoksilta, kun luulin, että suo olisi ollut edelleen riittävän jäässä. Ei ollut 😀
Kiva kuulla, että kävitte näinkin lähellä meidän vanhaa kotiseutua.
Teijossa on patikoitu paljon, tosin ennen kuin se sai kansallispuiston tittelin. Reittejä on kuvista päätellen kunnostettu merkittävästi: laitettu pitkospuita ja siltoja vaikeakulkuisiin paikkoihin, polkuja siistitty. Aikaisemmin se oli paljon tuurista (ja vuodenajasta) kiinni, milloin siellä pääsi kulkemaan ja milloin ei. Itse oltiin siellä liikkeellä yleensä loppukesästä tai alkusyksystä, jolloin vedet oli taatusti matalalla, polut kuivia ja ruska oli alkamassa. Onneksi silloinkin, 2000-luvun alussa, reittejä oli jo paljon rajattuna eri vaikeusasteelle, koska kolmen 5-15 vuotiaiden penskojen kanssa luonnossa käydään lähinnä syömässä eväitä ????.
Varmasti kansallispuistostatus on avittanut merkittävästi sitä, että retkeilyrakenteita on kunnostettu. Näin tapahtui myös Sallassa, joka on uusin kansallispuistomme. Käytännössä retkeilyrakenteet rakennettiin siellä käsittääkseni lähes kokonaan uusiksi. Ja tosiaan, reitit Teijossa on nykyään oikein hyvässä kunnossa, joten kuvista saa tässä mielessä juuri oikean kuvan. Ihan loppukesä ja alkusyksy on omasta mielestäni silti edelleen kenties paras aika patikointiin Teijossakin, koska hyttysiä on huomattavasti vähemän kuin kesällä (tai puuttuvat kokonaan), ja syksyinen luonto on todella kaunis.