Seitsemisen kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla Ikaalisten ja Ylöjärven alueella. Seitseminen on perustettu vuonna 1982, kuten moni muukin Suomen kansallispuistoista.  

Seitsemisen kansallispuiston keskeisenä nähtävyytenä pidetään Koveron kruunumetsätorppaa, joka esittelee viime vuosisadan alun elämänmenoa. Koveron tila on kunnostettu ja kalustettu 1930-luvun asuun. Vanhan ja osin alkuperäisen rakennuskannan muodostavat torppa, pakari (leivintupa) sekä karja- ja viljasuojat. Pihapiirissä kasvaa useita vanhoja mauste-, lääke- ja koristekasveja, kuten humala, lipstikka ja ruusu. Tilan pihapiirissä myös lehmät ja lampaat laiduntavat kesäisin. Myös kanoja löytyy alueelta. 

Seitsemisen kansallispuiston logo
Koveron torppa Seitsemisen kansallispuistossa
Koveron torppa Seitsemisen kansallispuistossa

Seitsemisessä sijaitsee myös yksi koko eteläisen Suomen vanhimmista metsäalueista. Tämä Multiharjun metsäalue sijaitsee Koveron tilan läheisyydessä ja on Torpparintaivalta, Seitakierrosta sekä Virkatietä. Metsä on ollut suojeltu jo vuodesta 1910. Multiharjun vanhimmat männyt ovat lähes 400 vuotta vanhoja ja niiden tyvillä on nähtävissä merkkejä aikanaan riehuneista metsäpaloista. Multiharjulla on muutama haapavanhuskin, mutta suurin osa lehtipuista ei ole enää pystyssä.

kilpikaarnainen mänty Seitsemisen kansallispuistossa
kilpikaarnainen mänty Seitsemisen kansallispuistossa
kilpikaarnainen mänty Seitsemisen kansallispuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa

Seitsemisessä on myös näkyvissä jääkauden merkkejä, joista näkyvimpiä ovat pohjois-eteläsuuntaiset harjut. Puiston länsiosassa sijaitseva Seitsemisharju nousee ympäristöään noin 20 metriä korkeammalle. Sen korkeimmat kohdat, Rappumännynmäki (220 meren pinnan yläpuolella) ja Kulomäki, ovat jääkauden jälkeisten meri- ja järvivaiheiden aikana kohonneet saarina vedenpinnan yläpuolelle. Seitsemisharjun itäpuolella sijaitsee matalampi Salmiharju, jota pitkin kulkee tie Pitkäjärven metsäkämpälle. 

Seitsemisen kansallispuistossa, erityisesti sen vanhimmilla metsäalueilla, elää varpuspöllöjä, viirupöllöjä ja pohjantikkoja. Myös liito-orava viihtyy Seitsemisen kansallispuistossa. Seitsemisessä elää myös näätiä ja euroopanmajavia, joka nykyisin on Suomessa harvinaisempi kuin toinen kotimaassamme elävä majavalaji, amerikanmajava. Euroopanmajavia elää Suomessa noin 1 000 yksilöä ja amerikanmajavia joidenkin arvioiden mukaan jopa 15 000 yksilöä. 

patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallispuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
kääpiä Seitsemisen kansallispuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
vajonnut lato Seitsemisen kansallispuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
muurahaisia
yksityiskohtia Seitsemisen kansallispuiston Virkatieltä
Seitsemisen kansallispuisto Virkatie

Seitsemisessä kulkee useita rengasreittejä. Näistä merkittävimmät ovat 5,2 kilometrin Harjupolku, 6,3 kilometrin mittainen Torpparintaival, 18,8 kilometrin Seitakierros sekä Seitsemisen kansallispuiston pisin rengasreitti 25,9 kilometrin pituinen Virkatie. Näiden lisäksi Seitsemisen kansallispuistossa on muutamia lyhyempiä luontopolkuja.

Virkatie kattaa suurimman osan edellä mainituista muista rengasreiteistä ja muutenkin kulkee Seitsemisien kansallispuiston merkittävimpien nähtävyyksien kautta, jonka vuoksi me päätimme patikoida juuri Virkatien.

Seitsemisen kansallispuiston kartta

Monipuolinen Virkatie kiertää Seitsemisen kansallispuiston parhaat kohdat

Olimme liikkeellä varsin aikaisin aamulla ja pääsimme aloittamaan patikoinnin puoli yhdeksältä. Tämä olikin hyvä, sillä tarkoituksenamme oli kulkea koko Virkatie yhden päivän aikana.

Virkatie osoittautui varsin monipuoliseksi reitiksi, joka kulki välillä metsä- ja välillä suomaisemissa. Välillä kiivettiin harjulle ja päästiin tutustumaan myös Multiharjun upeaan aarniometsään. Niin ikään tutkittiin pintapuolisesti myös Koveron perinnetilaa. Lisäksi reitti kulki mielenkiintoisen vanhan myllyn ohi.

patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
vanha mylly Virkatien varrella Seitsemisen kansallispuistossa
vanha mylly Virkatien varrella Seitsemisen kansallispuistossa
vanha mylly Virkatien varrella Seitsemisen kansallispuistossa

Seitsemisen kansallispuistossa oli myös todella paljon majavan jättämiä merkkejä, ja jyrsittyjä kantoja sekä kaadettuja puita oli runsaasti! Katselimme hetken aikaa myös majavien patoa. Itse majavia ei valitettavasti nähty, mutta niiden näkeminen onkin käytännössä hyvin hankalaa ja majavat ovat tavallisesti päiväsaikaan piilossa. Majavan jättämiä merkkejä oli erityisen runsaasti Liesilammin läheisyydessä.

Liesilammella näimme myös muutaman telkän. Liesijärven läheisyydessä näimme puolestaan näyttävän kurkipariskunnan!

majavien pato Virkatien varrella Seitsemisen kansallispuistossa
majavan järsimä puu Virkatien varrella Seitsemisen kansallispuistossa
majavan järsimä puu Virkatien varrella Seitsemisen kansallispuistossa
telkkäpariskunta Virkatien varrella Seitsemisen kansallispuistossa
kurkipariskunta Virkatien varrella Seitsemisen kansallispuistossa

Virkatien loppupuolella oli yksi hieman tylsempi osuus, joka oli yhteistä Seitakierroksen kanssa. Ensinnäkin reitti kulki jonkin aikaa varsin leveää metsätietä, mutta lisäksi vastaan tuli hakkuuaukea, joka ihmetytti meitä varsin paljon. Tuntui oudolta löytää sellainen alue Virkatien varrelta. Hetken aikaa epäilimme jo erehtyneemme reitistä, mutta kyllä me oikeaa reittiä kuljimme. Lisäksi hakkuuaukean jälkeen tuli vastaan talon pihapiiri, jonka jälkeen kuljimme jälleen hetken metsätietä.

hakkuuaukea Virkatien varrella
pihapiiri Virkatien varrella
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
patikoimassa Virkatietä Seitsemisen kansallipuistossa
naavaa Seitsemisen kansallispuistossa

Kaiken kaikkiaan Seitsemisen kansallispuisto ja Virkatie oli kuitenkin oikein mukava patikointikohde. Reitillä ei ollut kovinkaan paljoa korkeuseroja ja sen pystyi hyvin kulkemaan yhden päivän aikana. Reitti tarjosi monipuolisia maisemia ja tykkäsimme Seitsemisen kansallispuistosta kovasti.

22 Kommentit

  1. Seitsemisessä on tullut käytyä useampia kertoja, ja voisi aina uudestaankin mennä.

    Vastaa
    • Se onkin hienoa, kun kiva retkeilyalue löytyy läheltä omaa kotia. Ymmärrän hyvin tuon tunteen, että Seitsemiseen voisi palata useamman kerran. Kiitos Ahti, kun luit ja kommentoit.

      Vastaa
  2. Aika jännä, että kansallispuistosta löytää hakkuualueen. Olen kuvitellut, että niissä ei saa mitään hakata, kun ovat suojeltuja.

    Vastaa
    • Kun Sini karttaa uudelleen tarkemmin katsoimme, hakkuualueen kohdalla reitti kulkee juuri kansallispuiston rajojen ulkopuolella. Tosin luulisi, että hakkuita tehtäisiin hieman kauempana kansallispuiston rajoista. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kansallispuiston reittejä kulkiessamme tulemme hakkuualueelle… Joskus taas näkee kansallispuistojen alueilla, kun metsää ennallistetaan esimerkiksi metsää polttamalla.

      Vastaa
  3. Tää taitaakin olla siedettävän ajomatkan päässä meidän mökistä, voisi seuraavalla Suomen matkalla käydä käppäilemässä. Kiitos vinkistä!

    Vastaa
    • Mukava Anna kuulla, että sait tästä vinkin Suomi-listallesi. Mökin tarkemmasta sijainnista riippuen kannattaa harkita myös Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoa, tykkäsimme Mikon kanssa siitä todella paljon! Ja mikäli tulet kesällä Suomeen, niin itse ainakin koen kesäaikana hyttysten keskellä patikoinnin epämukavana. On varmasti yksilöllistä, kuinka paljon hyttyset häiritsevät, mutta itse tykkään patikoida etenkin keväällä ja syksyllä ja kesäisin nauttia luonnosta muulla tavoin.

      Vastaa
  4. Samoja polkuja ja teitä on tullut vaellettua. Tosin lumiaikaan, joten oli kiva nähdä hieman keväisempiä kuvia paikasta 🙂

    Meillä on aina ollut hieman huonoa tuuria Seitsemisen suhteen: olemme onnistuneet eksymään (täysin käyttäjälähtöinen vika) ja telttaretkellä unohdimme teltan kepit kotiin. Ehkäpä tänä vuonna sekaan mahtuisi myös yksi onnistunut reissu? 😀

    Vastaa
    • No huh Eveliina, teillä onkin ollut epäonnea Seitsemisessä. Toivottavasti tänä vuonna reissu onnistuu kaikin puolin.

      Seitsemisen näyttää varmasti melko erilaiselta talvisaikaan! Se on ihan huippua, että kansallispuistoissa voi retkeillä ympäri vuoden.

      Vastaa
  5. Vanha torppa olisikin jotain vähän erilaista kuin sinänsä kivat polut rämeillä ja soilla näissä kansallispuistoissa. Tampereen ja Mäntän suuntaan tulemme muutaman viikon päästä, mutta sille reissulle on ajateltu Helvetinjärveä, mutta ehkäpä sitten heinäkuussa kun olemme tulossa pohjoisesta takaisin etelään!

    Vastaa
    • Kauempana sijaitsevat kansallispuistot onkin kiva yhdistää muuhun kotimaan matkaan! Helvetinjärven kansallispuiston parkkipaikan edustalla on muuten myyty villisikaburgereita, jos satutte paikalle kioskin aukioloaikoina ja nälkäisinä. Ihanaa reissua Pirkko!

      Vastaa
  6. Seitsemisen kansallispuiston alue on niitä paikkoja, joissa on tullut käytyä viimeksi ennen kansallispuiston perustamista. Kuvailunne perusteella kansallispuisto ansaitsisi uuden käynnin ja se näyttää soveltuvan kaikentasoisille luonnosta nauttijoille.

    Vastaa
    • Seitsemisen reittejä on varmasti paranneltu Eila viime vierailusi jälkeen! Se on hienoa, että kansallispuistoja ylläpidetään ja kehitetään.

      Vastaa
  7. Nämä teidän kansallispuistokierrokset alkaa olla kohta jo ihan legenda. Joko ehditte käymään niissä kaikissa? Luen näitä ihan ahmimalla kun on niin ikävä Suomeen.

    Kivaa, että olette päässeet bongaamaan myös eläimiä tällä retkellä. Ja aikamoisia jälkiä tosiaan nuo majavat ovat jättäneet. Hui.

    Vastaa
    • Voi kiitos Paula, olen aivan häkeltynyt sanoistasi. Kiva kuulla, että tykkäät lukea retkistämme. Kaksi kansallispuistoa on vielä käymättä, paljon olemme tosiaan kiertäneet. Tykkäämme muutoinkin tutustua puistoihin kunnolla.

      Majavat jättävät kyllä aikamoisia jälkiä itsestään! On aina upeaa nähdä eläimiä luonnossa. Tänä viikonloppuna pääsimme taas näkemään kivasti eläimiä, huuhkajan näkeminen ilahdutti erityisen paljon.

      Vastaa
  8. Seitseminen on tähtäimessäni juhannusviikolla, kun mökkeilemme sen lähistöllä. En ole vielä tarkemmin tutustunut noihin päiväreitteihin, mutta luultavasti mennään jompikumpi niistä lyhyemmistä. Hauskoja nuo majavien puremat puut! Näyttää huteralta, isossa myrkyssä pelottaisi, että se kaatuu päälle. Tuollaiset hakkuualueet ja isot metsätiet ovat kyllä tylsiä verrattuna metsäpoluilla samoilemiseen.

    Vastaa
    • Kiva Sonja kuulla, että sinulla on pian suuntana Seitseminen! Itselle kiinnostavinta reittiä pohtiessa kannattaa tutustua reittikuvauksiin. Seitsemisen iäkkäimmät puut kuuluvat eteläisen Suomen vanhimpiin, ja toisaalla puiston alueella pääsee nauttimaan suomaisemista. Ja samaa mieltä, pienet metsäpolut ovat huomattavasti mukavempia.

      Vastaa
  9. Mielenkiintoinen reitti ja vaikka Tamperelainen olenkin, niin tämä paikka on jäänyt kyllä täysin pimentoon itselläni. Seitsemisestä olen toki kuullut, mutta en ole koskaan käynyt. Kiva tietää, että näin lähellä omia kotiseutuja löytyy myös tällainen kansallispuisto tutkittavaksi! Jänniä nuo majavien jättämät jäljet!

    Vastaa
    • Kiva kuulla Tiina Johanna, että tässä tuli sinulle uutta! Seitseminen on kyllä hyvä kohde tamperelaisille, lähellä ja reittejä on kivasti eripituisia. Nuo majavien jäljet ovat kyllä näyttäviä.

      Vastaa
  10. Näitä teidän retkiä kansallispuistoissa on ilo lukea 🙂 Seitsemisessä on tullut käytyä ehkä joskus lapsena, joten olisi aika mennä uudelleen!

    Vastaa
    • Kiva kuulla Emilia, että olet tykännyt lukea retkikertomuksiamme! Kansallispuisto tuntuu varmaan ihan erilaiselta kohteelta lapsena kuin aikuisena. Itse ainakin olen lapsena retkeillessä kiinnittänyt huomiota eri asioihin ja luonut metsien kätköihin satumaailmoja.

      Vastaa
  11. Seitseminen on ihana! Olen usein päätynyt menemään vain sen lyhyimmän reitin, mutta ensi kerralla pitää valita jokin muu. Koveron piha on lapsille kiinnostava, muistan itsekin käyneeni siellä koulun kanssa retkellä. En tiennytkään noista vanhemmista puista, nyt niitäkin katsoo ensi kerralla arvostavammin silmin.

    Vastaa
    • Onpas ihana koulun retkikohde tuo Koveron pihapiiri! Siellä olisi kiva itsekin käydä kesäaikaan, kun siellä on toimintaa. Ja lampaita olisi tietenkin hauska käydä tervehtimässä.

      Ymmärrän kyllä sen, että hyväksi todettu reitti on kiva kiertää. Ja eri vuodenaikaan luontokin näyttää erilaiselta ja tulee kiinnitettyä huomiota eri asioihin.

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa